Punanahan pakinointia

Kirjoittanut Pocahontas

Taas on yksi vuosi jäänyt taakse antaen tilaa seuraavalle. Näin uuden vuoden alkaessa voinkin heittää katsauksen ihoni menneisiin vaiheisiin ongelmineen ja ratkaisuineen. Jos nyt oikein runolliseksi heittäytyisi, voisi sanoa, että iho on kuin kuvajainen itse elämästä: on hyviä ja vähemmän hyviä päiviä ja aikoja, ja liiallinen täydellisyyden tavoittelu vain tuottaa lisäharmia paineineen. Paras vain hyväksyä elämä (ja iho) sellaisena kuin se kulloinkin on, ja toimia parhaaksi katsomallaan tavalla kulloisessakin tilanteessa ja olla lempeä itselleen. Taidot ja voimavarat kun vaihtelevat monien muuttujien keskellä.

Vaikken nimimerkkiäni ihonvärini perusteella valinnutkaan, niin olisin varsin mainiosti voinut niin tehdä - olen nimittäin koko ikäni kärsinyt punakkuuten taipuvasta ja lehahtelevasta ihosta. Tai no, kärsinyt ja kärsinyt - mutta en minä siitä muista koskaan riemuinneenikaan. Hyvällä syyllä voin kuitenkin puhua teinivuosien kärsimyksestä, koska olin auttamattoman herkkä punastumaan. Häpesin itseäni milloin mistäkin syystä, milloin missäkin tilanteessa, ja häpeä sekä ujoudenpuuskat näkyivät ihollani eriasteisen voimakkaina, punaisina läikkinä. Samoin kuin milloin mitkäkin muut ärsykkeet.

Ujoutta ja suulautta loppumattomine puheripuleineen lienee vaikea kuvitella samaan pakettiin, mutta sellainen minä olin - ja olen osin vieläkin. Ujous on tosin pitkälti karissut elämänkokemuksen ja siihen liittyvien mitä-välii-oivallusten myötä. Ujostelen nykyään lähinnä vain perinteisellä tanssilattialla (minne ajaudun tosi harvoin), koska tanssiminen tuntemattoman ihmisen käsivarsilla on kiusallisimpia sosiaalisia tilanteita, joita tiedän. Kaikki luontevuuteen viittavakin on silloin kauempana minusta kuin etäisin tähti planeetastamme. Ikääntymisen myötä en ainoastaan punastele tuollaisessa tilanteessa, vaan pukkaan hikeä käsittämättömät määrät - joten parannusta sitten nuoruusvuosien ei ole tapahtunut. Onneksi tanssilattioita on suhteellisen helppo vältellä, sillä mahdollinen meikki a) ei auta näin ankarissa olosuhteissa ja b) valuu hien mukana silmiin ja vaatteille. Ei hyvä.

Muut kuin yllä mainittu häpeä-/ujouspunastelu kuuluu onneksi make-upilla korjattaviin tai lievitettäviin tapauksiin. Kiitos elämä ja kosmetiikkateollisuus. Siitä hetken päästä lisää.

Kun otin loppukesästä testattavakseni Madaran Time Miracle -sarjan, en tullut tarkistaneeksi, mitä kaikkea tuotteet sisällään pitävät. Ajattelin vain (laiskasti), että ehtiihän tuota. Nythän on niin, että laatikoiden kyljistä ei ole minulle tätä nykyä mitään hyötyä: en näe lukea niiden tekstiä, vaikka lasit kuinka kiikkuvat nenälläni. Jos suurennuslasi ei satu olemaan lähettyvillä, niin lukematta jää. Ja nettiinhän on muka niin kamalan hankalaa ja työlästä vääntäytyä asioita tarkistelemaan.

Yksi suuri tyhmyys kauneudenhoidossani on suhtautua huolettomasti yliherkkyyksiini. Herkkyyteni on sillä(kin) tavalla ärsyttävää laatua, että väliin ihoni tuntuu kestävän mitä vain niin ulkoisesti kuin sisäisestikin, kun se taas toisinaan riehantuu pelkästä kosketuksesta tai puolesta hyvin ansaitusta lasillisesta viiniä . Olen myös elätellyt toivoa, että tämän hetken trendiajattelu siedätyksestä olisi avain allergittomaan elämään, mutta katin kontit. Luovutan.

Olen yliherkkä mm. sellaisille Time Miraclen tuotteissa oleville aineille, jotka tuoteselosteissa näkyvät merkintöinä Sodium Benzoate (säilöntäaine) ja Benzyl Alcohol (hajuaine), joita käytetään paljon kosmeettisissa tuotteissa, ja jotka molemmat aiheuttavat ylipäätään herkästi ärsytystä. Tietolähteeni on tosin ei-niin-luotettava Wikipedia, mutta se ainakin on tullut selväksi, etteivät ole minun juttujani nämä kaksi.

Tapanani on etsiskellä niitä paljon mainostettuja hopeareunuksia ylleni kerääntyneistä pilvimassoista, ja kyllähän se reunus sieltä nytkin löytyi: pääsin oikeinkin kunnolla testaamaan maahantuojalta saadun Bohon vihreän peitepuikion ynnä parin muun tuotteen toimivuutta.

Kuvassa myös meikkipuuteri ja kolme mainioiksi osoittautunutta luomiväriä

                                              

Bohon tuote-esittelylehtinen kertoo seuraavaa:

* 100% luonnon raaka-aineita
* 25%   ainesosista on luomua

Edut: Eri sävyt (viisi eri sävyä) peittävät erityyppisiä ihovirheitä: toimii peitevoiteena tummiin silmänalusiin/vihreä sävy neutraloi punoitusta/erinomainen peittävyys/helppokäyttöinen

Vaikuttavat ainesosat: mehiläisvaha, oliiviöljy, babassuvaha, greipin eteerinen öljy

Oma kokemukseni: peittää hyvin eli pitää minkä lupaa, ja on helppokäyttöinen. Olen kokeillut käyttöä itse asiassa monin eri tavoin. Yksi tapa on kuvattuna alla. Nämä kuvat on otettu Mulanin kanssa elokuussa, jolloin ihoni oli jokseenkin hyvässä kunnossa. Omalla kamerallani en saa kunnon kuvia, joten lukijan on luotettava sanaani siitä, että olin tyytyväinen värin peittävyyteen myös haastavammassa tilanteessa - toki tulos "epäkärsineellä" iholla on aina kauniimpi kuin kovia kokeneella.

 

Tässä prosessissa käytin Ecotoolsin maahantuojalta saatua peitevärisivellintä, jolla työstin värin pienin, pyörittävin liikkein kasvoilleni. Tulokseen olin tyytyväinen, mutta nyt kun työmaa on ollut haastavampi, olen kokeillut muitakin värin levittämisen tapoja. Olen esim. käyttänyt meikkisientä (We Care Icon) peitesiveltimen jälkeen, ja se on toiminut hyvin - jonakin kertoina hiukan kosteana paremin kuin kuivana. Parhaan tuloksen pohjameikkiä tehdessäni sain tuona raastavana aikana meikkisiveltimellä levittämällä kasvojen keskiosaan Zuiin meikkivoiteen (Natural Fair) ja kasvojen sivuiille tummasävyisemmän Bohon kiinteän puuterin.

Kävin myös luottokosmetologini Hannelen luona ensiavussa, jossa unohdettiin hetkeksi kaikki hypoteettisesti ärsytystä aiheuttava luomua myöten. Hannele hoiti ihoani Dermaviduals-sarjan tuotteilla, joista kaikki mahdollinen ärsyttävä on riisuttu, ja mukaani lähti sarjan herkän ihon tarpeisiin tarkoitettu Novrithen-voide. Käytin ihon kuntoutukseen kotihoitona myös arganöljyä ja aiemmin hyväksi havaitsemaani Jurliquen ruusunaamiota. Nämä toimivat kimpassa erityisen tehokkaasti, ja olen käyttänyt yhdistelmää (aprikoosinkivisiemenöljy on myös ässä tässä tarkoituksessa) myöhemminkin, kun iho on herkillä ja/tai ratisee kuivuuttaan.


The Natural Goods Comapny (Madaran maahantuoja) otti kokemukseni kiitettävän vakavasti. Tarkoituksena on kehittää tuotesarja mahdollisimman monelle sopivaksi, mikä tietenkin on niin tuottajan kuin käyttäjänkin etu. Sain lisäksi tilalle uutta testattavaa, Logonan tuotteita, mikäli vain niitä tohtisin käyttää.

Minähän tohdin ja käytän. Tämä sarja on yllättänyt iloisesti - ainakin tälle herkkikselle se sopii hyvin. Tuotteissa on mieto ruusun tuoksu, jota alkuun vähän vieroksuin (vaikka ruusun tuoksusta yleensä pidänkin). Totuin siihen kuitenkin pian ja tuotteiden muut ominaisuudet ansaitsevat minulta pelkkää kiitosta: tuotteet levittyvät ja imeytyvät mukavasti ja kosteuttavat riittävästi. Ja mikä tärkeintä: eivät ärsytä. Punanahka kiittää.

Sisäisesti käytettävistä konsteista sen verran, että otin käyttööni tauon jälkeen prebiootit, ja olen litkinyt niin kalöljyä kuin hyvälaatuisia, kylmäpuristettuja kasvisöljyjäkin, joita käytän myös ruuanlaitossa. Vyötäröni seutu ei välttämättä pidä käyttämäni rasvan määrästä  (kun ihan kaikki siitä ei ole terveellistä, etenkään sokeriin yhdistettynä), mutta ihoni sitäkin enemmän. Vuosien takainen ihoani hoitaneen lääkärin neuvo olla välttelemättä rasvaa on jäänyt tavaksi, ja ihoni on siihen tapaan tyytyväinen.

Aika lailla tyytyväisin ihosolukoin aloittelen tätä tuoretta vuotta lupauksenani pyrkiä olemaan hyvä itselleni ja toivottavasti sitä myötä myös muille. Ja teille kaikille:

                                            Onnellista Uutta Vuotta!