Kesäkuvitus

Kirjoittanut Mulan

Luonto on niin erityisen kaunis, kun se viheröi.

 Kaikki kauniit kukat tekevät ympäristöstä niin erilaisen ja värikkään, kuin mihin on tottunut muina vuoden aikoina.

Pyörämatka voi olla elämys ja meinaan joskus pakahtua ympäristön ihanuudesta.

Luonnolla on mitä ihmeellisimpiä kasveja, joiden nimiä en edes tiedä tai muista, mutta ne hämmästyttävät minua vuodesta toiseen.

Miten kasvin lehti voi muuttua purppuraksi?

Ja eläimet. Niistä minulle tulee hyvä mieli. Tuntuu niin onnekkaalta, että voi sattumalta törmätä joutsenperheeseen kotimatkalla. Kerrankin syy pysäyttää pyörä ja ottaa puhelin esiin kuvaamista varten. Muuten kun on muka aina niin kiire. 

Ylläolevat kuvat ovat pieniä hetkiä minun tämän astisesta kesästäni. Muistuttumassa minulle, että elän tätä hetkeä ja jotta nauttisin tästä vuodenajasta ja lämmöstä. Nauttikaa tekin. <3

Pientä piristystä flunssaan

Kirjoittanut Mulan

Eilen oli kolmas kerta Luonnonskosmetiikka-workshoppia. Minun kohdaltani "osaamispuoli" (ns. luento-osuudet) on hoidettu, ensi viikolla menemme luonnonkosmetiikkashoppailuretkelle ja se onkin jo viimeinen kerta. Ainakin toistaiseksi. ;)

Vedin kolme iltapäivää putkeen melkoisessa flunssassa. Olisin varmaan siirtänyt workshoppia eteenpäin, jollei sitä olisi jouduttu siirtämään jo muuttoni takia. Pientä koettelemusta on siis ollut matkassa. Kaksi päivää höpöttelin ihmisille ääni käheänä ja joitakin sanoja sain hakea normaalia kauemmin räkäpäissäni. Se ei onneksi tuntunut häiritsevän osallistujia, vaan kaikki olivat tosi hyvin mukana ja kiinnostuneita. Hyvä niin.

Minulla on viikonloppu vapaata ja olen saanut levätä koko päivän rauhassa kotona. Olen nappaillut naamaan suuret määrät vitamiineja ja lisäravinteita, juonut yrttiteetä, höyryhengitellyt Carmolista ja yrittänyt aukaista nokkaa nenäkannun avulla. Päätä särkee noustessa ja nenäliinoja on kulunut. Väsyttää, eikä jaksaisi juuri tehdä mitään, mutta ei nukutakaan.

Ilokseni jaksoin lakata kynnet pitkästä aikaa. Suurin osa lakkausajasta menee kuitenkin lakan kuivumiseen, joka vaatii taas paikallaan oloa, jolloin tämä puuha oli mitä oivallisin flunssaisen päivään.

Boholta löytyy tosi herkullisia sävyjä, joista minua ihastutti erityisesti sävy Dragonfly. Ostin muutama vuosi sitten pienen innostuksen saaneena alennuksista normaaleja kynsilakkoja. Taisin silloin jo tietää luonnollisemmista* kynsilakoista (Kure Bazaar), mutta ne olivat niin kalliita, etten hennonnut niitä tuolloin ostaa. Silloin minusta enemmän oli enemmän ja jostain syystä laatu ei ollut niin justiinsa. Halusin tuolloin kattavan valikoiman nätin sävyisiä kynsilakkoja.

Tämä on täysin sattumaa, miten hyvin nuo sopivat sävyiltään yhteen. Eli ei, mulla ei ollut käsilaukku mukana, kun valkkasin tätä sävyä, vaikka sitä on itsekin vaikea uskoa. :D

Tämä kuitenkin oli ennen Bohoa. Mielestäni Bohon kynsilakat ovat hinnoiltaan (n. 7 euroa) varsin kilpailukykyisiä normilakkojen kanssa. Nyt minulla olisi tarkoitus siirtyä käyttämään vain luonnollisempia lakkoja - siis niinä harvoina kertoina kun niitä jaksan käyttää, kynsien lakkailu on minulle vielä aika uutta ja ihmeellistä. :D

Bohon kynsilakat

-yhtä sävyä lukuunottomatta vegaanisia

-koostumukset 7FREE ja 8FREE (kumpikaan ei sisällä tolueenia, formaldehydiä, dibutyyli ftalaatteja, formaldehydihartsia, parabeenia, ksyleenia, kamferia, 7FREE sisältää pieniä määriä hartsia)

-sisältää parhaimmillaan 86% luonnollisia ainesosia (prosenttimäärä lukee lakkapullon kyljessä)

-sisältää UV-suojan, joka suojaa kynsiä värien kellastuttavalta vaikutukselta (hyvä, sillä inhoan miten kynnet kellastuu kynsilakasta!)

-kahdella kerroksella saa tosi hyvää jälkeä

-pysyy minulla melko hyvin (kokeilemani sävy Sunset siis pysyi)

Kauniin väriset lakatut kynnet tuovat hieman piristystä tänne yksinäisen ihmisen flunssan keskelle. Vaikka nämä eivät tautia mihinkään vie, olen sitä mieltä, ettei sovi unohtaa psykologisia vaikutuksia. Jos mieli piristyy, kenties kehokin toipuu nopeammin? Ei ainakaan maksa paljoa vaivaa kokeilla, etenkin tällaisilla vähemmän myrkyllisillä lakoilla. :)

*Omien tietojeni mukaan tällä hetkellä on olemassa vain yksi luonnonkosmetiikan kynsilakkaa valmistama merkki ja se on Logona. Muut näistä ovat yleensä juuri näitä 5/6/7/8FREE-lakkoja, joista on karsittu ne kaikkein allergisoivimmat ja tujuimmat aineet.

Vihdoinkin luonnonkosmetiikan yllätyslaatikko: Jolie Box

Kirjoittanut Mulan

Muutto on nyt entisen asunnon osalta ohi, viikko sitten jynssässimme ex-asuntomme paikkoja siistiin kuntoon. Luonnonkosmetiikka-workshoppini siityi tälle viikolle johtuen juuri tuosta muuttokiireestä. En olisi ehtinyt saada mitään aikaiseksi sen hullun myllyn keskellä. Mutta kappas vaan, kaksi päivää ennen workshoppia minut valtasi aivan hirveä ja ikävä flunssa! Vedin tänään toisen workshop-päivän ääni kähisten ja huomenna on loppurutistus tämän viikon osalta. Ensi viikolla meitä odottaa reissu Ruohonjuureen. :) Tänä iltana naputtelin vielä ahkerasti Powerpoint -slideja huomista varten. Toivottavasti se sujuu, kaikki päivät ovat niin erilaisia, että jokainen kerta jännittää!

Mutta nyt postauksen aiheeseen. Olen monesti huokaillut nähdessäni blogeissa esillä erilaisia kosmetiikkayllätyslaatikoita, jotka ovat ideana kivoja, mutteivät minulle sopivia. En juuri välitä synteettisestä kosmetiikasta, joten noiden normaalien boxien tilaamisessa ei olisi minulle mitään iloa.

Jolie kuitenkin vastasi tarpeeseeni ja nyt saatavilla on luonnonkosmetiikan oma yllätysbox. Luonnonkosmetiikkafanin unelma!

Tilasin itselleni heti kuuden kuukauden setin ja ensimmäinen paketti saapui jo viime kuussa, mutta koska olin täysin muuton keskellä, ei pystynyt paketista bloggaamaan. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan?

KESÄKUU

Jolie Box aloitti erittäin vahvasti ja melkeinpä kaikki tuotteet olivat minulle mieleisiä. Hassua, miten minä olin tosi varma, että ensimmäisessä paketissa olisi Patykan uusi vartalonkuorinta ja sieltähän se löytyi. :D Itse asiassa myös vähän toivoinkin sitä.

Toinen täyskokoinen tuote oli Kure Bazaarin kynsilakka, joka oli mieluisa yllätys sekin. Minulla oli tätä ennen vain yksi luonnonkosmetiikan kynsilakka (Kure Bazaar sekin), joten tällainen tuote oli tervetullut piristävällä värillään.

Goodion Cool Mint on mielestäni paras kolmesta Goodion suklaasta, jota olen maistanut. Herkullinen tuttavuus. Harmi, että yhden 48 gramman pakkaus maksaa peräti 5 euroa. Suklaa on hyvää, muttei sitä raaski jokaiseen herkutteluun ostaa hintansa takia.

Matkakokoisista tuotteista löytyi Madaran uutuus raekuorinta, jota haluan päästä testaamaan. Tosin luin Katja Kokon blogista, ettei tämä sopisi akneiholle. Nyt en tiedä, uskallanko käyttää tuotetta, vaikka pakkauksessa lukee, että sopii kaikille ihotyypeille (aknehan ei ole ihotyyppi). Tällä hetkellä minulla ei ole kipeitä eikä tulehtuneita finnejä naamassa juuri ollenkaan, joten mietin, voisiko tuosta olla jotain haittaa. Hitsi, kun en tiedä.

Absolutionin puhdistugeeli on minulle tuttu testereistä. Tuote on kiva, muttei mitenkään iskenyt. Olen suosinut ihonhoidossa monta kuukautta hellävaraisempaa puhdistusta, joten en odota pääseväni käyttämään tätä sormet syyhyten.

Näytteistä Little Butterfly London Change Creamin kerrotaan olevan sarjan tähtituote. Se sopii kuulemma vaippavoiteeksi, myös hyttysenpuremiin, kuiville kantapäille ja pieniin haavoihin. Nää vauvasarjat eivät yleensä innosta minua, eikä tämä merkki ollut mitenkään poikkeus, vaikka voide monipuoliselta kuulostaakin.

Iroisien BB-voide löytyy minulta täysikokoisena, joten testeri ei tuo minulle mitään uutta. Estelle & Thildin päivävoide BioHydrate ei saa sukkiani pyörimään jaloissa, mutta testaan sitä ihan mielelläni.

Yksi boxin mielenkiintoisimpia tuotteita on ehdottomasti May Lindstrom Skinin Blue Cocoon. Olen omistanut kyseistä balmia kaksi purnukkaa. Nyt kun MLS:n hinnat nousivat, jouduin toteamaan, että minun budjettini ei enää salli tulevaisuudessa kyseisen brändin tuotteita. Jos hintamuutoksesta olisi ilmoitettu etukäteen*, olisin käynyt ostamassa itselleni sarjan hunajapuhdistusvoiteen, The Clean Dirt -kuorinnan ja Problem Solver -naamion, jonka olin kerran jo ostanut ja tykännyt. Boxin sisältämä harvinainen näytekokopakkaus antoi minulle viimeisen mahdollisuuden fiilistellä Blue Cocoon balmia ennen kuin tiemme eroavat. Balmi on hyvää, muttei yli 150 euron arvoista.

Iloisin yllättäjä paketissa oli Weledan Jardi de Vie -tuoksunäyte. Huomasin, kun nämä tulivat markkinoille ja olen halunnut päästä testaamaan niitä siitä asti. Ihanaa, että tällainen tuli sitten lähetettyä minulle ilman, että tarvitsi erikseen mennä minnekään. :)


*Olisin halunnut esitellä blogissani May Lindstrom Skinin tuotteita, mutta olin juuri ehtinyt käyttää The Problem Solverin loppuun ja The Blue Cocoon ihan loppusuoralle, jolloin tuotteista ei saanut enää kuvausmateriaalia. En sitten ehtinyt ostaa uusia tuotteita ennen kuin hinnat nousivat monta kymppiä. Tämä harmitti itseäni paljon, sillä sarja olisi ollut esittelemisen arvoinen ja minusta olisi ollut kiva kirjoittaa kalliimmasta brändistä jo siksi, että niistä luonnollisesti löytyy blogeista vähemmän arvosteluja.


HEINÄKUU

Heinäkuun paketti ei ole pettymys sekään. Aukaistessani paketin päästin lyhyen ajan sisällä parikin riemun kiljahdusta, minkä tällä möreällä nuhaäänellä suinkaan voi saada aikaiseksi. Neal's Yard Remediesin puhdistusliinat ovat juuri se mitä tarvitsen tällä hetkellä (miten ne tiesi?). Aikaisemmat loppuivat ehkä pari viikkoa sitten enkä ollut saanut aikaiseksi ostaa uusia. Hih, säästyipä sekin reissu.  ^_^

Lisää iloa tuotti lempihuulirasvamerkkini Hurraw!, joka löytyi paketista uutuus papaija-ananaksena. Tätä olen niin halunnut kokeilla. Vitsit, mikä mäihä.

Unique Leave-in-Spray minulta jo löytyykin tuotetestausten kautta. Toimiva ja mieluisa tuote, mutta haluaisin jo päästä käyttämään jotain toista vaihtelun takia. Tämä ei siksi ollut minulle kovin toivottu tuote boxiin, joskaan ei varsinaisesti huonokaan.

Doftin Kikatus-saippua on minulle täysin uusi tuttavuus, mutta minulla odottaa jo yksi palasaippua pääsyä lavuaarin reunalle. Tosin käsintehty lähituote on aina kokeilunarvoinen, vaikka saippua hitaasti kuluvatkin. Tämä pääsee varmasti käyttöön ennemmin tai myöhemmin.

Näytteissä minulla oli vähän huonoa onnea, sillä omistan jo täyskoon John Mastes Organics Spearmint & Meadosweet shampoosta. Tosin kiva toisia Jolieboxilaisia ajatellen, että pääsevät testaamaan tätä, jos tuote ei ole ennestään tuttu. Mossan Skin Perfector Tinting Moisturiser (aka BB-voide) testeri minulla on ollutkin ja sävy oli väärän sävyinen. Tämä testeri menee siis suoraan jollekin toiselle. Tosin Mossalta löytyi myös Cleansing Creme Mousse, jota en ole vielä testannut. Se vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta kokeilulta.

Absolutionin näytteistä löytyi suihkugeeli ja vartalovoide. Monet Absolutionin tuotteet ovat tuoksuneet nenääni vähän epämiellyttäville, joten en odota näiltä testereiltä paljoa.

Mukaan mahtui taas yksi vauvasarjatuote, tällä kertaa Little Butterfly Londonin vauvaöljy. Sopii aikusille esimerkiksi after sun -tuotteeksi. Itse aurinkosuojaksi voikin käyttää Acorellen Sunbalmia (näytekoko), jossa on 30 suojakerroin. Täysin läpinäkyvä ja luonnollinen ja sopii hyvin kasvoille, kerrotaan Jolie Boxin esittelylapussa.

Heinäkuun boxin suurin ihmetys ja yllätys oli ehdottomasti Velea Fina Silk -kasvosieni, jonka nähdessäni ensimmäinen reaktioni oli: "Mikä hitsi tää on?". Sieni sopii kuulemma kasvojen puhdistukseen, meikinopoistoon ja kuorintaan. Jo pidemmän aikaa konjac-sientä käyttäneenä täytyy silti myöntää, että olen tätä kasvosientä kohtaan skeptinen. Se jo näyttää jotenkin karhealta. Voiko sitä oikeasti käyttää ilman, että se on iholle liian kovakourainen? Kuinkahan pitkäikäinen sieni edes on? Onko tämä konjac-sienen haastaja? Näihin kysymyksiin täytyy uskaltaa etsiä vastauksia jossain vaiheessa. ;)

Molemmat boxit olivat hyviä ja olen kyllä tyytyväinen tilaukseeni. Tämän kuun paketti sisälsi enemmän täysikokoisia tuotteita ja aivan upouuden kasvojenpuhdistusvälineen, millaista ei ensimmäisessä paketissa nähty. Odotan innolla kolmatta pakettia ja mitä Jolien tiimi on siihen keksinyt. :)

Kestävämmän kehityksen kuukautiset

Kirjoittanut Mulan

Tänään olisi sitten loppuloppusiivous. Olemme jynssänneet paikkoja puhtaiksi jo kaksi päivää, mutta tänään on pakko tulla puhdasta vanhassa asunnossa. Ajattelin kuitenkin kaiken tämän kiireen keskellä kirjoittaa yhden postauksen ennen kuin menen hinkkaamaan lattioita kirkkaan kiiltäviksi.

Olen seuraillut jonkin aikaa Instagramissa LeaStorea. Se on nettikauppa, joka tarjoaa ekologisia hygieniatuotteita naisille. Olen itse käyttänyt nyt yli viisi vuotta Luneten kuukuppia ja sen ulkomuoto alkaa vaikuttaa siltä, että olisi aika vaihtaa uuteen. LeaStoren Instatilillä kommentoin, että vuosien harjoittulusta huolimatta minulla tulee ohivuotoja. Siellä minulle suositeltiin toista merkkiä ja eri kuppikokoa.

Otin myöhemmin yhteyttä LeaStoreen ja pyysin, että saisin heiltä toisen merkin kuukuppia kokeiluun blogiimme. Minulle luotiin siellä kerta-alekoodi, jolla sain 50% alennusta kaikista hinnoista. Tällaisen tilauksen sitten tein:

Ihanat nuo Kettu-karkit. Tällaisista pikkujutuista mä niin tykkään! ^__^

Tilasin itse asiassa kaksi kuukuppia, joista toinen ei ehtinyt kuvaan asti. Sain hyvin apua kupin oikean koon valitsemisessa, mutta pelkäsin, että minulle neuvottu kuppi saattaisi olla pituudeltaan sittenkin liian iso. Minulle suositeltiin MeLunan kuppia sen kuulemma ollessa jämäkämpää materiaalia Luneten kuukuppiin verrattuna. Uskalsin tilata kuppeja kaksi, koska nämä maksoivat 16,90 € kappale, mikä on melkein puolet Lunetten hinnasta. Ajattelin, että jos isompi kuppikoko on minulle sopiva, on sitä hyvä pitää ensimmäisinä kuukautispäivinä, jolloin itselläni vuoto on yleensä runsaampaa. Pienempi kuppi sopii sitten loppuaikaan, sillä sitä voisi olla kenties miellyttävämpi käyttää.

Koska kuukuppikaan ei ole minulla täysin pitävä, (jotkut väittää, että tamponit ovat varmoja, anna mun nauraa!) joudun edelleen käyttämään siteitä. Kolme-neljä vuotta sitten hankin itselleni kestositeitä hygienisistä, ekologisista ja taloudellisista syistä. Ne ovat vuosien saatossa myös ottaneet osumaa, jos ymmärrette mitä tarkoitan, joten nyt saamallani alennuskoodilla oli oiva tilaisuus päivittää hieman "vaippavarastojani". Käytän edelleen kertakäyttösiteitä, mutta tämä on yksi tapa vähentää niiden kulutusta. Kotioloissa ja kuukautisten ollessa loppupuolella käytän yleensä kestositeitä.

Minun oli tarkoitus ostaa joka tapauksessa useampi side (yhdellä kun ei pitkälle pötkitä), mutta LeaStoressa oli ilokseni vielä mukava kampanja pikkuhousunsuojan + kahden päiväsiteen + yhdenyösiteen ostajalle. Mukaan tuli päiväsiteen säilytyspussi (tässä tapauksessa norsu-kuvio <3) ja sappisaippua (jota voi käyttää mm. siteiden esipesuun).

Vanhat siteeni ovat tylsän valkoisia ja ostin ne aikoinaan siksi, että ne olivat luomua (halusin iholleni mahdollisimman puhdasta materiaalia ja kuvioilliset olivat "luomuttomia"). Hilivinksiksen kestositeissä löytyi vain kuviollisia vaihtoehtoja. Nämä ovat kyllä kauniita ja piristäviä väriläiskiä menkkojen muuten sietämättömään tilaan. Tykkään, mutta samalla hieman mietityttää noin kauniiden kuvioiden likaaminen verellä... Ehkä se motivoi niiden pesemistä tiuhaan jopa käsin. :D Olen nimittäin välillä heittänyt likaisen siteen pyykkikoppaan ja laittanut sen pesuun vasta kun olen pessyt muutenkin pyykkiä. Tiedetään, ei kovin fiksua. Onneksi monesti esipesen ne käsin ennen itse pyykkäystä.

Miksi käyttää kestositeitä:

-Luonnonkuituset materaalit antavat ihon hengittää ja voivat estää hiivatulehduksen syntymisen (vs. normaalit siteet)

-Se on ympäristöystävällinen ja kestävä

-Se on taloudellinen, sillä  ei tarvitse ostaa kertakäyttösiteitä (niin paljon)

-Hilivinksis kestosuojat valmistetaan kotimaisena käsityönä pääosin kotimaisista materiaaleista --> tukee suomalaista käsityötä ja yritystä

Kestositeiden nurjapuolia:

-Aluksi täytyy sijoittaa rahaa vähän enemmän (yhden päiväsiteen hinta n. 10 e)

-Vaatii viitseliäisyyttä: pitää esipestä käsin ennen pyykkikoneeseen laittamista

-Ei voi käyttää julkisilla paikoilla, jos side vaatii vaihtoa

-Ei sovi myöskään yökyläilylle tai pidemmän vierailun ajaksi. Tai riippuu toki missä väleissä isäntäväen kanssa on: "Hei, onks ok, että mä laitan nää mun siteet tähän teidän pyykkitelineeseen kuivumaan?"

Jokaisen kuukupin ostajalle tuli  2 kpl Milton Mini desinfiointitabletteja sekä kuppipyyhe

Miksi käyttää kuukautiskuppia:

-ekologinen vaihtoehto, sillä siteitä ei tarvitse ollenkaan tai niitä tarvitsee huomattavasti vähemmän

-edullinen pitkällä aikavälillä

-voi tyhjentää 12 tunnin välein

-hygieeninen (pienempi todennäköisyys hiivatulehdukseen)

-sopii urheiluun

-ei kuivata limakalvoja eikä vaikuta negatiivisesti emättimen luonnolliseen kosteustasapainoon kuten tamponit

-voi käyttää jo ennakoiden ennen vuotojen alkamista, sillä se ei kuivata limakalvoja eikä sillä ole tulehdusriskiä

Kuukupin nurjapuolia:

-aluksi vaikea opetella käyttämään (mut niin oli tamponikin)

-ei sovi kaikille (anatomia yms.)

-hankala puhdistaa yleisessä vessassa, jos kopissa ei ole käsipesupaikkaa saatavilla (onneksi on kuppipyyhkeet)

Kirjoitan myöhemmin uusien kuppien kokeilusta (arvatkaa kenen menkat loppu melkein kuin seinään heti kun tää paketti tuli? :D). Kyseisessä postauksessa voisin myös avata enemmän, miten kuukuppia käytetään. :)  Kuukupin käyttö on helpottanut merkittävästi elämääni kuukautisten aikaan, enkä voi edes kuvitella, miten mahtavaa olisi, jos ohivuotoni loppuisivat mallia vaihtamalla! Mutta vaikkeivät ne loppuisikaan, paluu tamponeihin on mahdotonta. Kuukuppi on paras kuukautiskumppani! <3

Onko muita "kuukuppilaisia"? Entä kestositeet? Uhka vai mahdollisuus?

Nopeat kuulumiset

Kirjoittanut Mulan.

Tämä on se hetki, kun yksi kuva kertoo tuhat sanaa:

Ei, en asu normaalisti ihan näin sottaisasti (vaikkein mikään siivousintoilija olekaan), vaan minulla on kumppanin kanssa muutto. Ja siihen on mennyt Aikaa.

Muun muassa blogin kirjoittaminen on ollut erittäin haasteliasta jo sen takia, että tietokone, joka sisälsi kaikki blogia varten ottamani kuvat, siirrettiin uuteen asuntoon varmaan joku kolme viikkoa sitten. "Asetuimme" tänne vasta viime viikolla (ts. yövymme nykyään täällä, vaikka tavaraa puuttuu kuinka ja paljon).

En ole jaksanut tehdä mitään ylimääräistä, kaikki voimani - etenkin viimeisen viikon aikana - ovat menneet tähän muuttoon. Luonnonkosmetiikka -workshopiani siirrettiin nyt viikolla eteenpäin, jotta ehtisin valmistella sitä vähän paremmin. Tänään ehdinkin jo tehdä tuleville pajalaisilleni "Mitä jo tiedän luonnonkosmetiikasta" -visan. ^^

Vaikka tällaiset päällekäisyydet (muutto ja workshop) ahdistavat minua helposti, on toisaalta hyvä, että minulla on jotain mielekästä tasapainottamaan tätä muuttostressiä. Kun sain tänään siirrettyä ajatukset hetkeksi workshopin suunnitelluun, oli se hetki pois muuttamisen miettimisestä. Pakkasin myös osallistujille tänään goodiebageja ja olen melko tyytyväinen niiden sisältöön. Vielä odotan tuotteita parilta yhteistyötaholta, jotka lupasivat osallistua workshopiin.

Ei tämä luonnonkosmetiikka -workshop ole kuitenkaan ollut pelkästään rentoutumista. Minulla oli tavoitteena, että olisimme voineet tehdä pajalla itse luonnonkosmetiikkaa kotiin, mutta raaka-aineita ei ole riittävästi, että jokainen saisi edes nimellisen annoksen matkaan. Nyt täytyy luovia jotain muita ratkaisuja. Toivon myös, että workshop olisi mahdollimman mieluinen ja hyödyllinen itse osallistujille ja huomaan tuntevani paineita siitä, että pajasta tulisi onnistunut. Mitä jos en täytäkään heidän odotuksiaan?

Jaksain kuitenkin uskoa ja lohdutella itseäni, että teen kuitenkin tämän workshopin omasta mielenkiinnostani ja intohimostani ja se varmasti myös näkyy minusta workshopia pitäessä (tai niin ainakin toivon). Sekin myös on fakta, että kaikkia ei voi miellyttää.

P.S. Vaikka blogissa on ollut vähän hiljaisempaa tässä kuussa, yritän pysyä suht aktviisena Instagramin puolella. Seuraathan meitä jo siellä? :)

Ihanaa ja rentouttavaa juhannusta!


Kuvan tuotteet saatu luonnonkosmetiikka-workshopia varten

Ilosia yllätyksiä, osa 1: Kookosta Urtekramilta

kirjoittanut Pocahontas

Tämänkertainen maahantuojan tarjoama kokeiluni on ollut sikäli mielenkiintoinen, että olen suhtautunut nihkeähkösti niin kookokseen (nimenomaan kosmeettisten tuotteiden tuoksuna) kuin Urtekramiinkin. Mutta koska me röllit olemme rohkeaa väkeä, päätin tarttua härkää sarvista tai tässä tapauksessa tarkkaan ottaen Urtekramia kookossarjan puteleista. Lopputulema oli yllättävän myönteinen, mikä näin alkajaisiksi heti kerrottakoon kiireisimpien ajan säästämiseksi.

Kokeiluni sai alkusysäyksen Mulanin lahjoittamasta näytepakkausröykkiöstä, jonka joukossa oli Urtekramin kookossarjan vartalovoide ja shampoo (ellen ihan väärin muista). Olin vähän että Urtekramia-enpä-tiedä ja kookosta-hyhhyh-uskallanko-edes avata. Olin epäluuloinen ja vastahankainen. Suoraan sanoen nihkeä kuin huonosti kasteltu säämiskäliina likaista ikkunaruutua vasten.

Minulla ei varsinaisesti ole mitään raskauttavaa todistusaineistoa Urtekramia vastaan, ellei elämyshakuisuuttani lasketa tuotteiden viaksi. Minusta Urtekramin tuotteet vain ovat olleet jotenkin tylsiä ja mitäänsanomattomia pakkauksia myöten - tilanne vähän niin kuin niissä tarinoissa, joissa tytölle ei kunnollinen ja kiva naapurin poika ole kelvannut, vaan on täytynyt väen vängällä lyöttäytyä kaupungin hurjaluontoisimman komistuksen matkaan ja sitä myöten perikatoon. Jotain sellaista. 

Mainitsin Mulanille, että tätä sarjaa tekisi mieleni kokeilla ihan kunnolla, eikä aikaakaan, kun aikaansaapa (=hyvin kasvatettu) jälkeläiseni oli järjestänyt kokeiltavakseni melko kattavan setin tuotteita: 

 

Arkista, edullista ja käyttökelpoista

Voi olla, että vähäiset odotukset - jotka nekin kielteisiä - saattavat antaa tämän kyseisen sarjan tuotteille jollakin paradoksaalisella tavalla jopa ansiotonta arvonnousua. Mene ja tiedä. Joka tapauksessaa tulin iloisesti yllätetyksi: kookoksen tuoksu tuotteissa on hyvin mieto, ja ne ovat käyttömukavuudeltaan ja "toimivuudeltaan" monen kalliimman sarjan vertaisia. Urtekramin ehdoton valtti tarkan/köyhän/pihin tytön valintatilanteessa on sarjan edullisuus. 

Makuasiat ovat  kuitenkin makuasioita ja tässä kohtaa myös hajuasioita: olisi kiinnostavaa saada vaikkapa Bellen näkemys (hmm...vai pitäisikö sanoa haistimus?) tähän asiaan, hänen hajuaistinsa kun on huomattavasti omaani herkempi. Kieltäydyn ottamasta vastaan mitään ikääntymiseen liittyviä teorioita - riittää, kun näkö ja kuulo ovat alkaneet minut epälojaalisti pettää (oli joku kolmaskin, en nyt vain muista, mikä...).

Kaiken kaikkiaan tämän iloisesti yllättäneen kokeilun loppukaneetiksi sopii toteamus hinta-laatu-suhteesta: se on kuluttajaystävällisesti kohdallaan.






 

"Mitä jos vaan söisit vähän vähemmän?"

Kirjoittanut Belle

Tai... mitä jos vaan söisin vähän enemmän?

Joskus asiat pitää kääntää ihan kunnolla päälaelleen, että näkee metsän puilta. Painoasioissa ongelma on erityisesti se, että niihin kohdistuva puhe on tosiasiassa hyvinkin ristiriitaista. On niitä jo sataan kertaan kuultuja totuuksia siitä, miten pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa, vähentää herkkuja, liikkua enemmän, ottaa itseä niskasta kiinni, käyttää itsekuria ja tahdonvoimaa. Kuulostaa varmasti kaikille tutulta? Eikä pelkästään tutulta, vaan todelta. Näinhän se on.

No, olen kyllä kuullut niitä toisiakin väitteitä. Että on tärkeää syödä säännöllisesti. Että kasviksia pitäisi syödä paljon, samoin proteiinia. Että ruokarytmi ja ennalta suunnittelu ovat tärkeitä. Että nälkä on laihduttajan pahin vihollinen. Ja olen mielessäni kompannut, että ehdottomasti, kuulostaa järkevältä.

Missä minulla silti tökkii? Siinä ruokarytmissä. Ja kun ateriaväli vaan venyy ja venyy ja kun päivä alkaa olla taas loppupuolella aivan surkeilla syömisillä, tulee helposti ajateltua, että noo, ei se nyt niin paha, ainakaan en ole syönyt liikaa. Ihan hetki sitten törmäsin jossain jonkun kommenttiin, että ikilaihduttaja on aina salaa tyytyväinen väliin jätettyyn ateriaan, sillä sehän tarkoittaa sitä, että huomenna on paino alempi. Ja vaikka kieltäydyn identifioitumasta ikilaihduttajaksi, huomasin pienen pistoksen tunteen tuota ajatusta haudutellessani. En ole kyllä vuosiin kuvitellut aterian väliinjättämisellä olevan pienintäkään vaikutusta painooni, (ainakaan positiivista), mutta kyllä siitä jonkinlaista hiljaista tyydytystäkin on saanut - enpäs olekaan mikään ahmatti, minulla on itsekuria. (Mutta, kuten ehkä myöhemmin vähän avaan asiaa, kyse ei ole millään muotoa itsekurista. Kyse on sen putteesta.)

Jo joskus vuosia sitten hämmästelin käteeni lykättyä 1200 kalorin dieettiä, (joka muuten nykytietämykseni valossa on ihan liian vähäkalorinen dieeti laihduttajalle), sillä minusta näytti, että sen mukaan pitäisi syödä enemmän kuin minä söin. No, vikahan on tietenkin minussa ja jossain huomaamattomassa napostelussani. Tai olisikohan kyse leivästä, johon ruokavalioni silloin tuntui rajoittuvan? Dieetin mukaan leipää syötäisiin sen verran kun nytkin söin, sen lisäksi vaan syötäisiin vielä vaikka mitä. Myöhemmin kun luin vähähiilarisesta ruokavaliosta, karppaus tuntui järkeenkäyvältä, minähän olin selvästi lihonut leivällä. Leipä on vihollinen, hiilarit lihottavat.

Vuosien varrella on tullut törmäiltyä moneen näkemykseen siitä, mikä milloinkin on se pääpahis, ja olen näistä näkemyksistä uskonut milloin mitäkin, ja ollut epäilevä milloin minkäkin suhteen. Mutta vaikka vastaus olisi tuntunut olevan se raakaruokailu ja superfoodit, en vain ole pystynyt mitään ruokafilosofiaa kunnolla omaksumaan.

Siitäkin on jo kauan, kun eräs ystäväni alkoi puhua minulle kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja mietti ääneen, voisikohan minun tapauksessani olla kyse siitä. Kämppikseni ihmetteli ylipainoani, kun hänen mielestään söin kuitenkin niin vähän. Ja kyllä, minusta on itsestäni tuntunut aina vähän oudolta, usein melko epäreilulta, että tällainen määrä ylipainoa ylläpidetään minun elämäntavoillani. Söin pienempiä annoksia kuin normaalipainoinen ystäväni, vedin saman verran herkkuja kuin joku toinen hoikista kavereistani. Kestin hyvin nälkää, söin monesti vain pari-kolme kertaa päivässä. Hyötyliikuin. Minulla oli parempi kunto kuin jollain toisella. Ja silti.

Niin. Silti.

Nyt viime aikoina on alkanut tapahtua korvien välissä. Tosin ei mitään uutta, oikeastaan. Mutta ensimmäistä kertaa olen alkanut tajuta, että ihan oikeasti kyseessä voi olla säästöliekki. Minun laskennallinen kalorinkulutukseni ja päivittäinen energiansaantini eivät vain tosiaankaan kohtaa. Ja luettuani Kaisa Jaakkolan Hyvän olon hormonidieetti -kirjaa, osallistuttuani hänen samannimiselle verkkokurssilleen ja katsottuani kurssiin sisältyneen säästöliekkiä käsittelevän webinaarin uskallan vihdoin myöntää sen, mitä olen vuosia epäillyt: minä en oikeasti syö niin paljon.

No tottakai minä syön välillä herkkuja ja ties mitä epäterveellistä. Mutta pääasiassa syön ihan järkevää ruokaa. Ja juu, löytyy minulta se kilpirauhasen vajaatoimintakin. Mutta lääkityksen pitäisi olla jo kunnossa.

Olen toki jo pitkään tiennyt, että ruokarytmin kanssa minulla on ongelmia. Olen tiennyt, ja olen muka rehellisesti myöntänyt. Olen ajatellut, että asialle pitäisi tehdä jotain. Välillä näennäisesti yrittänyt tehdäkin jotakin. Itse asiassa ne pari kertaa, kun olen vähän onnistunut hetkellisesti laihduttamaan, ovat onnistuneet, kun olen panostanut säännölliseen syömiseen. Ja sitten on taas lipsahtanut. Ateriaväli on venynyt ja olen tuntenut hiljaista tyydytystä väliinjätetystä ruuasta. Niin vakuuttavasti kuin säännöllisen syömisen tärkeydestä onkin puhuttu, minä en ole ihan tosissani uskonut. Tai en ainakaan ole uskonut sen olevan oikeasti niin merkittävää. Vaikka esimerkiksi Patrik Borg listaa sen yhdeksi ensiarvoisen tärkeäksi painonhallinnan keinoksi, minä olen silti miettinyt enemmän niitä hiilareita, sitä sokeria, niitä rasvoja, sitä itsekuria...

Ja itse asiassa nyt kun aloin tätä asiaa ajatella, tajusin erään aika kauhean jutun. Minä olen käyttänyt aterian väliinjättämistä myös tietynlaisena rangaistuskeinona. (Hui, oikeasti, en ole tajunnut tätä aiemmin, ja nyt kun sen "sanoo ääneen", se kuulostaa hirmu karulta.) Kun ateriaväli on alkanut venähtää, olen monesti saattanut ajatella, että no jos ei ole asiaa ajoissa miettinyt, tai ei ole varannut jotain järkevää syötävää, ei ole edes ansainnut ateriaa. Olen myös rankaissut itseäni sillä ihan vaan siitä, että olen ylipainoinen. Mitäs olet niin lihava... Ja minä olen luullut, että minulla ei ole ollut mitään itseinhoon liittyvää ongelmaa!

Toisinaan on aika katsoa peiliin.

Nyt olen siis päättänyt, että vähään aikaan ainoa syömiseen liittyvä tavoitteeni on opetella syömään säännöllisesti. Vaikka mikä olisi. Ainoa tavoite se on siksi, että ylipäänsä ihmisen on vaikea keskittyä monen uuden asian opetteluun ja tämä nyt vain sattuu olemaan minulle ihan mielettömän haastava tehtävä kaikkine vanhoine piintymyksineen ja kuvitelmineen, puhumattakaan siitä, mihin keho on tottunut. Lisäksi tämä on syömisessäni se kaikkein oleellisin ongelma, joka vaikuttaa suoraan myös siihen, tuleeko kasviksia syötyä lähellekään tarpeeksi ja kuinka paljon tekee mieli herkkuja.

Sitten kun joskus tulevaisuudessa ateriarytmi on toivon mukaan kunnossa, alan viilaamaan niitä kasvisten, proteiinin ja herkkujen määriä, jos ne silloin vielä näyttävät hiomista tarvitsevan. Mutta yksi asia kerrallaan.

Nyt on opeteltava ihan vaan syömään tarpeeksi. Ja ajoissa.