Kosmetiikkajoululahjoja ja -ostoksia

Kirjoittanut Mulan

Hei vaan taas kaikille ja hyvää uutta vuotta 2016 minunkin puolestani (näin yli puoli kuukautta myöhässä)! :) Otin joululoman ajaksi myös blogitauon ja sieltä siirtyminen takaisin arkeen on ollut aikamoisen työn takana. Pikkuhiljaa vanhat rutiinit alkavat taas löytyä ja blogin päivittämiseen on myös tullut resursseja.


Sain jouluna mitä ihanempia kosmetiikkalahjoja!

Arvaatteko mikä tämä on?

Se on Zuiin luomiväripaletti Spirit! Miten hehkeät sävyt, vai kuinka? Värit tuovat mieleeni kevään, mutten silti näe syytä, miksei näitä voisi talvipakkaisillakin levittää luomille. ^^ Ehdin jo testata kahta alempaa väriä ja pigmenttisyys jopa hieman yllätti minut. Luomet oikeasti saivat vihreää väriä ja näkyvää sellaista. Olin aika vakuuttunut, vaikka Zuiin tason jo tiedänkin. Hauskaa, miten se silti osasi yllättää. ^^

Lisäksi sain Jurliquen kosteuttavan ruusunaamion. Nämä molemmat siis Belleltä. Aion käyttää tätä naamiota puhdistavien savinaamioiden jälkeen kosteutukseen, sillä savipohjaisilla naamioilla on tapana kuivattaa ihoa. Äiti ja sisko ovat tykkäneet kovasti tästä ruusunaamiosta, joten kiva saada tämä kokeiluun. :)

Pocis ilmeisesti haluasi vihjailla mulle jotain, sillä hän ei ostanut vain yhtä, vaan kaksi suihkugeeliä minulle! :'D Totuus kävi kuitenkin ilmi ja kyseessä oli pikku kömmähdys. Toisen oli tarkoitus olla vartaloemulsio, mutta äiti olikin vahingossa ostanut sitten toisen suihkutuotteen. Koska minulla on jo täällä kotonakin jonoksi asti vartalopesuaineita, annoin toisen lahjoistani äidille. Pidin itselläni Laveran Revitalising Shower Gelin, jossa on appelsiinia -nyt minulta löytyy deodoranttini tuoksuun mätsäävä suihkugeeli!

"Lennä lennä, leppäkerttu, ison kiven juureen..."

Kolmas lahja olikin sitten suomalaista luonnonkosmetiikkaa eli Flow kosmetiikan Piparminttu Jalkavoi. Nam. Toivottavasti en vahingossa syö tätä, tuoksu on nimittäin aika herkullinen. :P Ai niin, sain myös äidiltä Lushin vartalosaippuan (kun ei vihjailut niiden suihkugeelien kanssa riittänyt;), mutta tuote ei ehtinyt kuvaan asti.

Sitten taas matkakosmetiikkaani ja ostoksiini, olin nimittäin joulun pohjoisessa. Jos olisin saanut valita vain yhden rasvan koko reissuille, se olisi ehdottomasti ollut tämä:

Madaran Pihlajavoide Daily Defence. Pääsääntöisesti käytin tätä käsirasvana, mutta myös kuivat huulet saivat tästä apua. Erillinen kasvorasva minulta löytyikin, mutta tätäkin olisin voinut halutessa käyttää. Kuten näkyy, tuubi alkoi vedellä jo viimeisiään. Epäonneksi unohdin tuon mummolaan ja jouduin olemaan loput lomapäivät tuubista erossa. Onneksi hankin voiteelle mitä erinomaisimman korvikkeen. 

Minkäs muunkaan kuin sisartuotteen? Kävin jouluostoksilla ja Nokkonen oli Sokoksessa tarjouksessa. Pakkaset vaativat hyvää voidetta ja näin Nokkosvoide päätyi käsiini. Ja ihana niin, olen tykännyt tästä valtavasti! Tuoksu on mieto, mutta miellyttävä ja raikas, ja minusta se toimii kasvoillani paremmin kuin Pihlaja. Tuntuu myös hyvältä käsillä ja huulilla ja se imeytyy hyvin. Ehkä jopa Pihlajaa paremmin? Koostumus ainakin on minulle mieluisampi, vaikka tykkäänkin Pihlajasta kovasti. Eli ne jotka eivät ole voineet Pihlajaa tuoksun puolesta käyttää, niin suosittelen testaamaan tätä. Hyväntuntuinen voide, muuta en voi sanoa.

Kaiken lisäksi erittäin tarpeellinen näillä säillä. Etenkin viime viikon pakkasilla käytin tätä päivävoiteenani meikin alla. Ja meikki oli hyvä levittää päälle, ei mitään ongelmia. Valitettavasti Pihlaja ei oo toiminut mulla meikin alla. Mikä onni siis, että otin tämän käyttöön!

Aleista kaappasin myös yhden itselleni vanhan tutun. 

Cattier Parisin herkän ihon naamion. Tuota tuotetta ei tosin alkuperäiselläkään hinnalla ole pilattu. Tämä punasavinaamio on normaalisti kympin luokkaa. Pienibudjettisille tämä tuote on mahtava! Minusta se ajaa asiansa oikein hyvin. Se ei kuitenkaan tehokkuudellaan ole ehkä markkinoiden parhaimpia, mutta mielestäni mainio perusnaamio. Hinta on ennen kaikkea kohdillaan. Iso peukku. Myös Virve Vee on tykännyt (kuivan ihon) Cattierin naamiosta. :)

Tilasin myös ennen joulua itselleni joululahjoja. Niistä tulee varmasti myöhemmin lisää, jahka pääsen ottamaan valokuvia. Nämä otokset otettiin yli 15 asteen pakkasissa -voin kertoa, etteivät kädet arvostaneet kuvaussessioita. Onneksi pystyi laittamaan niiden jälkeen vaikka Pihlajaa tai Nokkosvoidetta käsille. ^^

Uuden vuoden lupauksista, tavoitteista ja intuitiosta

Kirjoittanut Belle

Hyvää uutta vuotta 2016! Teittekös uuden vuoden lupauksia?

Tämä lupaus-asia tuntuu jakautuvan niin, että osa ihmisistä kovaan ääneen kritisoi koko lupauksien tekemistä, esimerkiksi siksi, että isoja lupauksia on vaikea pitää, ja osa taas tekee joka vuosi innoissaan uudet lupaukset, koska se kuuluu uuden vuoden henkeen ja on ehkä hauskaa. Kuinka moni mahtaa lupauksensa pitää?

Minä en vastusta uuden vuoden lupauksia, mutta minulla on niihin muutenkin vähän erilainen suhde. Minua ei kiinnosta luvata laihduttaa kymmentä kiloa tai siivota joka päivä, koska minä haluan luvata itselleni sellaisia asioita kuin että käytän enemmän aikaa musisointiin ja lukemiseen. Sellaisia asioita, jotka ovat vähän niin kuin lahja, ei rangaistus, tai edes tavoite.

Kuvituksena pieni ennakkomaistiainen siskon tulevasta postauksesta. Keltähän mahtaa olla noin kaunis paletti peräisin?

Nykyaika on muuten aika tavoitehenkistä, olette varmaan huomanneet. Vaikka tavoitteellisuus onkin minusta sinänsä ihan ok, yltiömäinen tavoitekeskeisyys on alkanut vähän häiritä ja olen pikkuisen jo allerginen sellaiselle jatkuvalle tavoitteiden asettamiselle. Jos keskitytään aina vain tavoitteisiin, tuntuu, että sillä ei ole enää niinkään paljon väliä tai arvoa, mitä on nyt.

Asetetut tavoitteet ovat sitä paitsi minusta joskus vähän typeriä. Olen sitä mieltä, että esimerkiksi tavoite laihtua tietty määrä ajassa x, on hölmö. Tavoitteiden pitää kuulemma olla mitattavia, ja periaatteessahan tuo on. Mutta minusta laihtuminen on ennemminkin toive, tavoite voi olla vaikka se, että syö terveellisesti 80 % ajasta, aloittaa uuden liikuntaharrastuksen, käy kävelyllä kolmesti viikossa, syö puoli kiloa kasviksia päivässä jne. Jos tavoite on laihtuminen, nuo edellämainitut mielletään keinoiksi, vaikka oikeasti juuri ne ovat niitä tavoitteita! Laihtuminen on vain toivottu lopputulos nuiden tavoitteiden toteutumisesta. Get it?

Toisin sanoen laihtuminen ei voi olla tavoite, ylennys ei voi olla tavoite, siisti koti ei voi olla tavoite... ne ovat toiveita, ja tavoitteita ovat esimerkiksi hyvien siivousurtiinien löytäminen, työn tekeminen tehokkaasti ja lihaskunto-ohjelman tekeminen kolme kertaa viikossa.

Siksi minun uuden vuoden lupauksenikaan ei ole olla vuoden lopussa tosi taitava muusikko, vaan se, että opettelen soittamaan jotain uutta aina kun on hyvä tilaisuus. En lupaa lukea tänä vuonna sataa kirjaa, mutta lupaan tarttua kirjaan aina kun huomaan selaavani nettiä linkki linkin perään ilman mitään päämäärää ja ilon tunnetta.

Olen myös aika skeptinen sen suhteen, että tämän vuoden jälkeen kotini olisi aina siisti. Mutta lupaan kyllä jatkaa siivousrutiinien ja arjenjärjestelyjen kehitystyötä. (Se on minusta aika hauskaa. Se suunnittelu. Toteutus ehkä silloin tällöin...) En myöskään mene vannomaan, että vuoden lopussa olisin laihtunut kiloakaan, vaikka kivahan se olisi, mutta lupaan syödä enemmän niin, että ruuasta tulee minulle hyvä eikä paha olo.

Yksi lupaukseni koskeekin sitten intuitiota. En muista, olenko täällä kertonut, tai onko kukaan meistä, mutta päättämättömyys on yksi yhteisistä ominaispiirteistämme. Monet kerrat on vatvottu jonkun ihan pikku asian äärellä, että kumpikohan vaihtoehto olisi parempi. Ja joskus tietysti isompienkin asioiden. Ja niin minä vatvoin erästä asiaa tälläkin viikolla. Ja lopuksi sain oivalluksen intuitiosta.

Käytännössä minulla oli kaksi vaihtoehtoa, joita harkitsin tässä vähän poikkeuksellisen arjen keskellä. Oikeastaan ne olivat ihan vain lähteminen ja jääminen, ei mitään kovin monimutkaista. Molemmissa vaihtoehdoissa oli omat hankaluutensa, jotka toisessa vaihtoehdoissa olisivat puolestaan suht helppoja. (Esimerkiksi lähtemiseen liittyy pakkaaminen ja tavaroiden roudaaminen, joita jäämisessä ei olisi.) Lähteminen oli tullut mieleeni, sillä olen jo monesti miettinyt, milloin olisi hyvä tilaisuus mennä kaikessa rauhassa mummolaan rentoutumaan. Nyt se olisi ollut. Mutta lähtemisen vaivalloisuudet ja kaikki siihen liittyvät järjestelyt vähän rassasivat.

Vatvoin ja vatvoin päätöstä. Kunnes lopulta totesin, että ei, nyt on pakko jo valita ja antaa asian sitten olla. Mutta millä perusteella valita?

Ajattelin lähtemistä ja mietin, että se olisi kyllä niin kiva. Ja tajusin, että tämä, juuri tämä ajatus, oli se, joka kertoi minulle, että oikeasti minä haluan nyt jäädä kotiin. Se olisi tosi kivaa. Niin olisi. Mutta jos minusta oikeasti olisi tuntunut, että haluan lähteä, ei minun olisi tarvinnut edes miettiä, mitä hyvää lähtemisessä olisi, olisin vain tuntenut, että nyt on mentävä. Mutta tällä kertaa tunsinkin päinvastoin, että vaikka kotiinjäämisessä olisi nyt omat rankat puolensa, (enkä kertaakaan ajatellut, että kotona olisi kivaa), jääminen oli kuitenkin se ainoa vaihtoehto juuri nyt. Koska mieleni ei alkanut keksiä plussia kotiinjäämiselle, kyse oli syvempää tulevasta halusta jäädä.

Jos itselle on muistutettava vaihtoehdon plussapuolista, jos niitä toistelee itselleen, se itse asiassa kertoo siitä, että vaikka ne plussat kuinka houkuttelevia olisivatkin (jossain muussa tilanteessa), niin toinen vaihtoehto on se, joka oikeasti tuntuu oikealta.

En ole aiemmin tullut ajatelleeksi tällaista, mutta nyt minusta tuntuu, että tuo voi olla aika hyvä ohjenuora jatkossa, kun jahkailen parin tasa-arvoisesti hyvän tai huonon vaihtoehdon kanssa. Eli lupaukseni on kuunnella enemmän intuitiota valintojen äärellä ja (ehkä) unohtaa ne amerikkalaiset pro/con-listat.

Kumpaa vaihtoehtoa on pakko perustella enemmän? Ei valita sitä.

Ruusua, prkl!

Kirjoittanut Pocahontas.

Sain sopivasti joululahjoja. Niistä noin 90% sisälsi ruusua - ja niistä saman verran oli tyttäriltä.

Plikat ovat ymmärtäneet viestini rakkaudesta ruusuntuoksuun, sisäistäneet sen ja pukeneet ymmärryksensä teoiksi - tässä tapauksessa käärineet lahjapaperiin. Sain Mulanilta kaksi Frantsilan ruusuntuoksuista voidetta ja  Laveran ruusuntuoksuisen suihkugeelin, käsivoiteen ja dödön. Tytär sanoi ajatelleensa, että kun sitä ruusua nyt niin kovasti ollaan vailla, niin annetaan ruusua. Kunnolla.

Frantsila on yksi suosikeistani, koska siinä on kaikki minulle kohdallaan: luomua, yrttejä, fytoterapiaa, kukkaterapiaa, aromaterapiaa jajajaja... No, lue lisää, jos kiinnostaa.

Voiteissa pidän myös vahvasta ruusuntuoksusta (se tuo tosiaankin mieleeni keskikesän ja juhannusruusun), joka voi joillekin (esimerkiksi Bellelle) olla turhankin vahvaa. Tärkeintä on tietysti se, että minun ihollani voiteet toimivat: eivät rääkkää herkkää hipiääni ja ovat kyllin täyteläisiä ja kuitenkin hyvin imeytyviä.

Olen käynytkin Frantsilassa. Pari kesää sitten olin parin ystäväni kanssa siellä maalauskurssilla - Frantsilassa on paljon mielenkiintoista kurssitoimintaa - ja ihastuin paikkaan ikihyviksi. Voisin kuvitella meneväni sinne vain lomailemaan, mikä on siellä mahdollista, ja nauttimaan mahtavan hyvistä kasvisruuista. Lihanhimo ei käynyt mielessäkään tuon reissun aikana! 

Pihasauna oli oma luku sinänsä. siellä saimme paitsi mainiot löylyt, myös tilaisuuden käyttää jalkakylpy-yrttejä, voiteita, dödöjä, suihkeita jne. Innostuin vähän liikaakin, ehkä. Voitelin itseni "jollakin ihanalla voiteella" päästä varpaisiin saunottelun jälkeen, sitä kun tuli hulautettua kämmenelle "hiukan" reippain ottein. Kun sain lasit nenälleni lukeakseni tuotteen nimen, totesin voidelleeni itseni silmänympärysvoiteella.

Laveran ruusudödö onkin jo ennestään tuttu suosikkini, ja Mulan oli täydentänyt lahjapakettiaan sarjan muilla ruusuisilla ylläreillä. Belleltä tuli myös ruusuntuoksuinen dödö (mikä pistää vähän miettimään), Lovefreshin Moroccan Rose Absolute sekä  Honoré des présin VAMP à NY - tuoksu, jolla ei ole mitään tekemistä ruusujen kanssa. Paitsi että pidän senkin tuoksusta - rommin ja vaniljan huumaavasta yhdistelmästä. Sannin Karkkipäivä-blogissa tuoksua on kuvailtu niin taidokkasti, etten näe syytä vaivautua itse enempiin kuvauksiin. Sannin postaus löytyy täältä.

Lisäksi pukkeli lahjoi minua Dermosilin minituotteilla -jotka ovat luonnonkosmetiikkaa nekin - lämpimään takkiin puetulla viinipullolla (joka tuli etuajassa ja "hoidettiin" myös etuajassa), mummin neulomilla sukilla ja perinteisellä suklaarasialla sekä kirjalla, jonka kimppuun sormeni syyhyävät.

Norjalaishemmot - jotka lienevät kaikkien neulojien tuntemia - ovat tehneet kirjan omien kirjojen tekemisestä. Kiehtovaa! Ehkä teen oman ruusukirjan höystettynä jasmiinilla, ylang ylangilla ja sitruksilla - kuka tietää?

Joulu ei olisi joulu ilman joulun taikaa. Ennen joulua olin nimittäin kiusauksessa ostaa tuon Laveran ruusudödön, mutta päätin lykätä hankintaa, koska "eihän sitä koskaan tiedä". Tontut olivat siis tarkkana, kuten tuon Vampinkin suhteen. Aatonaattona sanoin Mulanille, (mutten Bellelle), hajuvedestä, että "ton mä haluun joskus", kun selailimme nettiä ja katselimme "kaikkea kivaa". Ostin myös itse Mulanille Laveran appelsiinin tuoksuisen suihkugeelin tietämättä, että hän oli hankkinut itselleen saman sarjan appelsiinidödön. Myös Dermoslin tuotteita olin katsellut "sillä silmällä" erityisesti niiden edullisuuden vuoksi. Epäröin kuitenkin, koska säilöntäaineena on Benzoe Sodium, jonka kanssa emme ole lainkaan sinut. Näyttää kuitenkin siltä, ettei sitä näissä tuotteissa ole niin paljon, että siihen reagoisin.

Lisää joulun taikaa: lahjoitin Mulanille sattumalta samaa piparminttuista jalkavoidetta, jota Belle lahjoitti mummille eli minun äidilleni. Ihmeellinen on elämä. 

 Ihmeellisen onnekasta ja hyvää uutta vuotta kaikille lukijoillemme!

Pieni mutta merkittävä seikka

Kirjoittanut Belle

Mitä yhteistä on Kjaer Weisin ripsivärillä ja Hurraw'n huulirasvalla? Siis niiden ilmiselvyyksien lisäksi, että molemmat ovat kosmetiikkaa ja kumpikin (luonnollisesti tässä blogissa) luonnon- sellaisia.

Ihastuessani Hurraw'n huulirasvoihin, innostuin erityisesti ominaisuudesta, jota lukemissani blogipostauksissa ei yleensä mainittu. Pari päivää sitten äiti kehui tuota samaa ominiasuutta myös Kjaer Weisin ripsivärissä keskustellessamme hänenkin nyt hankkimastaan tuotteesta. (Meillä on nyt KW:n ripsari kaikilla kolmella. Ehkä joku päivä päästään tekemään kattava vertailu- ja arviointipostaus.)

Minä olen vuosien saatossa onnistunut kehittämään itselleni unihuulirasvariippuvuuden. Yleensä päivät kuluvat sen kummemmitta rasvailuitta, jollei satu olemaan flunssaa tai muuta poikkeustilaa julistettuna. Öisin minun on kuitenkin saatava voidellut huulet - tai en saa unta!

Unihuulirasva-addiktio ei ehkä kuulosta pahalta, eikä se tietysti kokopäiväriippuvuuteen verrattuna olekaan, mutta mikään ei ole veemäisempää, kuin kaivaa yön pimeydessä kipeästi tarvitsemaansa huulirasvaa yöpöydältä ja onnistua kaatamaan tuubi niin että se lähtee vierimään lattialle ja kulkeutuu lopulta sängyn alle sinne kaikkein perimmäisimpään nurkkaan. Tämän takia on toki oltava varahuulirasvoja, mutta ei ole kerta eikä kaksi kun vararasva on lentänyt edeltäjänsä perässä. Huulirasvat ovat todella herkkiä kaatumaan ja kierimään.

Tässäpä sitten astuukin kuvaan Hurraw'n ylivoimainen etu muihin huulirasvoihin nähden. Se ei ole pyöreä. Sen hylsy on ihana, ystävällinen ja käyttäjäänsä rakastava ovaali. Se ei kaadu, koska sen voi antaa olla pöydällä lappeellaan jo alun alkaenkin. Se ei tipu eikä vieri. Se pysyy uskollisesti käden ulottuvilla, valmiina palvelukseen. 

(Tietysti Hurraw'ssa on myös ihan loistava tuoksuvalikoima. Mutta paraskaan tuoksu ei jaksa oikein ilahduttaa enää siinä vaiheessa kun sen perässä on nuohottu lattioita yön pimeinä tunteina.)

Kjaer Weisin ripsiväri on pakattu samalla lailla nerokkaaseen hylsyyn. Ripsivärin kanssa en tosin itse ole yleensä onnistunut olemaan niin mämmikoura, että sen kaatuilu ja tipahtelu olisi päässyt ihan urakalla ärsyttämään. Mutta äiti arvosti ominaisuutta tämänkin tuotteen kohdalla. Ja ei se pahaa tee minustakaan.

Kosmetiikkavalmistajat: luopukaa sen pyörenä muodon ihannoinnista! Tämä on pieni mutta erittäin merkittävä asia.

Podcast: Kaisa Jaakkolan oppeja unesta ja Tata Harperin voidemainen puna

Nyt saatiin kolmas podcastimme ulos! Jaoimme sen taas kahteen eri osaan, joista ensimmäisessä keskustelemme hyvinvointiaiheesta ja toisessa kosmetiikasta. Eli valitkaa kuunneltava pätkä mielenkiinnon mukaan.

Hyvinvointiosiossa jutustelimme tällä kertaa nukkumisesta ja jaoimme Kaisa Jaakkolalta nappaamiamme vinkkejä. Mulan oli muutama viikko sitten Jolien tähtivierasillassa kuuntelemassa Jaakkolan luentoa ja Belle puolestaan on osallistunut Väsyneestä virkeäksi -verkkokurssille. Uni on kyllä kieltämättä asia, johon kannattaisi panostaa, ja johon yritetäänkin panostaa... mutta jotenkin sitä vaan vähän väliä lipsuu. Mutta kuunnelkaahan mitä apukeinoja olemme saaneet unen tulon vauhdittamiseen. Tässä linkki yhteen niistä, Mulanin mainitsemaan f.lux-ohjelmaan.

Kosmetiikkaosiossa Belle esittelee uuden hankintansa, Tata Harperin Very Charming-sävyisen huuli- ja poskipunan, ja jakaa ensifiilikset siitä. Kattavampaa arviopostausta on tulossa kunhan tuotetta on tullut vähän pidempään testattua. Mutta lupaavalta vaikuttaa!

Tata Harperin lisäksi podcastissa mainittiin myös poskipunista vanhoja lemppareita, kuten Zuiin Mango, jolla ei voi epäonnistua, ja Kjaer Weisin Embrace, jolla saa hyvin luonnollisen sävyn poskiin.

Hauskaa - Dr. Hauschkaa!

Kirjoittanut Pocahontas

Sainpa kokeiluuni vanhaa tuttua eli Dr.Hauschkan Ruusuvoidetta, ja olen ikionnellinen. Nostalgiset tunteet nousevat pintaan tämän voiteen myötä: tutustuin siihen ja Dr. Hauschkaan joskus 2000-luvun alkuvuosina, kun ihoni ei ollut enää pahimmillaan, mutta hyvinhyvin ongelmallinen silti.

Tuohon aikaan ihoni reagoi lehahtelemalla punaiseksi ja kutiavaksi milloin mistäkin joutavanpäiväisestä syystä. Lehahdusta seurasi ihon kuivuminen ja hilseily - ja kutinan yltyminen. Ei kivaa.

Kävin tuolloin kosmetologilla, joka käytti hoidoissaan Dr. Hauschan tuotteita, ja Ruusuvoiteesta tuli heti suosikkini, jota olen ostanut myöhemminkin silloin tällöin. Voiteen pointti oli minulle siinä, että se on hyvin täyteläinen - jopa rasvainen, sisältäähän se mm.avokadoa. Kuiva ja ärtynyt ihoni imaisi tuohon aikaan itseensä kaiken kuin musta aukko ja kutisi imaisemastaan entistä enemmän. Ruusuvoide oli ihana poikkeus, kuin taivaan lahja. Ja se ruusun tuoksu!

Päivävoiteeksi voide on iholleni tätä nykyä liian rasvainen (ainakin se pitää levittää paljon ennen meikkivoidetta), ja Hauschkan ihonhoitofilosofiaan yövoiteet eivät kuulu - sen mukaan ihon täytyy saada poistaa yön aikana vapaasti kuona-aineita. Mutta koska olen kapinallinen, en piittaa, vaan käytän voidetta yövoiteena tai leivitän sitä iholleni aiemmin iltapäivällä, ellen ole menossa minnekään. Yleensä en ole.

Ruusuvoide voisi mielestäni toimia kasvonaamionakin. Vai onko sille joitain esteitä? Jos on, niin saanpahan taas lisää, mitä vastaan kapinoida. Joka tapauksessa Ruusuvoide on kuiva- ja herkkäihoiselle ainakin kokeilemisen arvoinen tuttavuus.

Kukkaishuulet

Kirjoittanut Mulan.

Ostin syksyllä I love me -messuilta elämäni ensimmäisen huulipunan! Merkkiä ei ollut tälle valinnalle kovin vaikea valita, sillä Zuii on jotain sellaista, mitä haluan laittaa huulilleni. Vai miltä teistä kuulostaa 100 prosenttisesti luonnollinen, aito luomutuote, jonka valmistusaineista noin 95 % on luomua.* Huulipunaa kuitenkin kulkeutuu auttamatta suuhun, enkä halua sinne synteettisiä ainesosia kovinkaan paljon.

Huulet ala natural

Siskoni Belle onkin kertonut huulipunakammostaan ja kuulun itse vähän samaan kastiin. Huulipunan käyttö on minulle uusi asia. Pelkään sotkevani punalla ja mikä ehkä pahinta: näyttäväni naurettavalta.

Yksi kerros Zuiin Sheer Stickiä sävyssä Daisy.

Siksi Zuiin Sheer Stick on minun kaltaiselle huulipunankäyttöaloittelijalle erinomainen. Sen koostumus on kevyt, jolloin huulipunaa voi laittaa ohuen kerroksen, joka tuo silti väriä huuliin, muttei hypi silmille. Yllä olevien kuvien erot näyttävät melko pieneltä, mutta livenä sanoisin punan olevan väriltään intensiivisempi. Vaikka kerros on ohut, pinkki sävy Daisy tulee hyvin esiin.

Kerrostettu Daisy.

Kuitenkin Sheer Stick sopii myös voimakkaamman meikin kanssa, sillä sitä on todella helppo kerrostaa. Pigmenttiä saa paljon ja puna tuntuu silti kevyeltä huulilla. Se kuluu myös mielestäni nätisti pois, eikä punan leviämisestä pitkin maita ja mantuja ole pelkoa.

Tämän huulipunan myötä olen innostunut antamaan mahdollisuuden "ihan oikeille" huulipunille, eli näille perinteisimmille ja paksummille. Toisin sanottuna Klassisille siis. Pitää ilmeisesti käydä katsomassa Zuiin normihuulipuninen sävyvalikoimaa. Sheer Stickeissä ainakin on todella herkullisia värejä. Muistan, kun olin valitsemassa Daisya, oli vaihtoehtoina pari muutakin oikein hyvää ehdokasta. 

Voikohan huulipunia olla liikaa?

*lähde Zuiin kotisivuilta