maanantai 28. maaliskuuta 2016

Paljon puhetta tyhjästä

Tyhjän paperin kammo... toimii myös blogialustan kirjoituskentässä. Pää ajatuksia pursuten päätin tarttua - kuvaannollisesti sanoen - kynään ja tulla kuuluttamaan uuden postaussarjan ilosanomaa. Ja sitten tässä näppäimistön ääressä lyö tyhjää. 

Joskus kun mielessä pyörii oikein hyvä aihe, on vain entistä vaikeampaa kirjoittaa. Mistähän se johtuu? Jostain suhteellisen tyhjänpäiväisestä saatan saada jutun juurta aikaiseksi helpolla, pystyn keskittymäänkin paremmin, (ja nyt mietin, että pitäisiköhän vilkaista facebookiin), mutta kun aihe on oikeasti minua innostava, tuntuu että eihän tästä nyt osaa mitään sanoa. Ja minä olen vieläpä tehnyt alustavat muistiinpanotkin!

Tietenkin silläkin voi olla vaikutusta, että keskittymiseni tähän blogiin on ollut ylipäänsä aika vähäistä. Kaikenlaista kivaa kirjoiteltavaa olisi mielessä, mutta aikaa on ollut viime aikoina hyvin vähän ja energiaa vielä vähemmän. Jälkimmäinen alkaa varmaan pian helpottaa, mutta ajanpuute vaivaa kyllä valitettavasti jatkossakin. 

Joka tapauksessa minulla olisi mielessä yhden aiheen ympärillä pyörivä postaussarja, jollaisen haluaisin tosi mielelläni aloittaa, koska minulla on siihen liittyen ihan hirmu paljon ajatuksia - ja osa niistä on ehkä jopa vähän poikkeuksellisia. Olen kenties muutenkin luonteeltani vähän vastarannan kiiski, minkä lisäksi minulla on heikko sietokyky puolitiehen jätetyille pohdinnoille, ja siksi minulla on eräästä aiheesta mielipiteitä, jotka sotivat niitä yleisimpiä, jopa totuuksina pidettyjä ajatuksia vastaan. 

Mikä se aihe sitten on, te kysytte, (tai ehkä ette, koska tällainen väkinäinen salaperäisyys alkoi jo ottaa teitä päähän). Mietin juuri, että jokohan paljastaisin, vai tulisinko erikseen kirjoittamaan sen Suuren Paljastuspostauksen, (hahahaa!), jossa julkistaisin tämän ylimaallisen jännittävän, vielä salaperäisyyden verhoaman aiheen.

Taidanpa valita tuon jälkimmäisen. Ihan vaan siksi, että pääsisin kiinni jutun juureen ilman tuhottoman pitkiä alkulätinöitä. Ne olkoon tässä. (Toivon mukaan. En oikeastaan uskalla luvata mitään.) 

(Ja jotta kukaan ei pettyisi ihan kohtuuttomasti, painotan että oikeasti tämä minun mieltäni innostava aihe voi olla aika monien mielestä tosi tylsä. Ja se periaatteessa koskettaa kuitenkin aika rajallista osaa ihmisistä, puhumattakaan tämän blogin lukijoita, joiden arvioin olevan tässä suhteessa aika erilaisia kuin minä. Mutta toisaalta toivoisin, ihan jo keskustelun takia, että tekin, joita aihe ei suoranaisesti kosketa, olisitte kiinnostuneita lukemaan ajatuksiani.)

Noin, nyt olen kertonut jo sen verran paljon, että loin itselleni sopivasti paineita palata aiheeseen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti