Niskanutturaniksi (tarkemmalla tutoriaalilla)

Kirjoittanut Belle

Tänään aion ystävällisesti opettaa teille muille pitkähiuksisille, miten helvetillisen hankalasta kampauksesta tehdään yhdellä pikkukikalla varsin simppeli. Kyseessä on niskanuttura, ja ohjeistus sopii erityisesti niille, joiden hiukset ovat oikeasti pitkät, suorat ja vitt erittäin omapäiset. Lähtöoletus on se, että aikaa ja kärsivällisyyttä kampausten tekoon on hyvin vähän, joten jos hiusten laittaminen on yksi rakkaimmista harrastuksistanne ja paras tapa viettää aikaa, tämä tuskin tarjoaa mitään suuria oivalluksia. Mutta te, jotka haluatte saada kampauksia aikaiseksi mahdollimman vähällä vaivalla, tämä on tarkoitettu teille.

Pari sanaa omasta hiuslaadustani tähän alkuun 

Koska en ole hiusten suhteen mikään asiantuntija, kaukana siitä, en voi luvata, että tämä kampauksen tekotapa toimii kenelläkään, jonka hiukset ovat kovin eri tyyppiset kuin omani. Saattaa toimia, mutta en voi luvata. Siispä nyt seuraa pienoisromaani ja itkuvirsi minun kuontalostani. (Skipatkaa rauhassa, jos haluatte päästä suoraan kampaustutoriaalin pariin.)   

Minun hiukseni ovat pitkät, (yltävät suunnilleen ristiselkään asti), suorat ja paksuhkot. Paksuhkolla tarkoitan sitä, että enemmänkin hiusmassaa olen monilla nähnyt, mutta suomalaiseksi tukaksi tätä riittää keskimääräistä enemmän. (Tosin tällä hetkellä tukka ohenee loppua kohti ihan mielettömästi, sillä olen kärsinyt viime vuosina pariinkin otteeseen kunnon hiuskadosta. Sellaista ärsyttävää viiden ja kymmenen sentin mittaista hiusta kasvaa sitten ympäri päätä, tosi kivaa.)

Hiuslaatuni on tosiaan erittäin suora. Minkäänlaista luonnonkiharuutta ei taida olla ollenkaan havaittavissa. Tällaisen paljastuksen jälkeen luonnonkiharoilla vaurstetut ihmiset ovat yleensä heti väittämässä, että hiusten työstäminen on siksi minulle tosi helppoa ja on niin epäreilua, että minun, toisin kuin heidän, ei tarvitse taistella tukkani kannssa. Väärin! Tietenkin jos haluamani lopputulos on suora, päätä myöten roikkuva, lättänä kampaus, mikään ei voisi olla helpompaa kuin sen saavuttaminen. Siinä olen toki onnekas. Mutta jos haluan, että paksut hiukseni myös näyttäisivät paksuilta ja kuohkeilta... no, saahan sitä toivoa.

Pitkät ja itsepäisen suorat hiukset ovat hämmentävän yhteistyöhaluttomia. Välillä tuntuu, että mikään määrä aineita ei saa hiuksiani taipuvaisemmiksi. Kiharakamapaukset valahtavat suoriksi parissa tunnissa, jos alla ei ole talomaalin vahvuisia aineita, (luonnonkosmetiikan käyttäjälle vähän turhauttavaa), ja jos tähdet eivät ole olleet oikeassa asennossa kiharoita vääntäessä. Nutturoista ja leteistä sojottaa kohta kampauksen vääntämisen jälkeen hiussuortuvia kuin suoria tikkuja. Auki pidettäessä hiukset saa ilmavan näköiseksi... hmm, ei koskaan? Siltä tuntuu ainakin laiskasta ja haluttomasta hiustuotteiden käyttäjästä, jonka mielestä kaksi eri ainetta hiuksiin on jo ihan kohtuuttoman paljon. Tässä kohtaa ei auta kuin asennemuutos ja uusi valmius lotrata aineita jos toisiakin pää täyteen. (Siis hiukset. Mutta sisäisesti nautittu alkoholikin saattaisi auttaa. Tai sitten ei.)

Aina toisinaan innostun väkertämään hiuksiini kampauksia. Hyvin harvoin tosin, sillä erityisesti arjessa aikaa on nykyään aika niukalti, ja jos ei aika lopu kesken ulkoisten seikkojen takia, loppuu se minun kärsivällisyyteni osalta. Rakastaisin erilaisia kampauksia ja olen hyvin katkera siitä, että useimmat niistä, myös ne helppoina mainostetut, vievät yleensä liian kauan aikaa. Kärsivällisyyteni riittäisi suurin piirtein viidessä minuutissa aikaan saataviin kampauksiin, (yleensä föönaukset mukaanlukien, minkä takia en siis juuri koskaan vaivaudu käyttämään hiustenkuivaajaa), joten aika iso osa kampauksista jää ihan siksi tekemättä. Kokeiluja on kyllä riittänyt, mutta hyvin usein ne kosahtavat hermojen menettämiseen.

Pari päivää sitten innostuin taas asioimaan Glitterissä ja haksahdin tälläkin kertaa ostamaan ties minkänäköisiä hiusvekottimia ja koristuksia. Löytyihän niitä kotoa jo aika pino, käyttömääriinsä nähden ehkä vähän turhan paljon. Mutta aina ajattelen, että jos sitä nyt. Nyt ehkä löytyi se pelastava tuote, jonka avulla teen kampauksen kuin kampauksen hetkessä. 

No nyt ehkä oikeasti löytyi pari pelastavaa tuotetta. (Heh, jotenkin kuulostaa jo vähän turhan tutulta, sanoo sisäinen skeptikkoni. Mutta katsotaan nyt.) Niskanutturakampauksen tekoon löytyi mukavan yksinkertainen ja helppokäyttöinen valkilla varustettu panta. 

Vaan kuinkas sitten kävikään? Oliko tuo valkki sitten niin yksinkertainen kapistus? Onnellisena lähdin Glitteristä myyjän vakuuttaessa, että edes pitkähiuksisten ei tarvitse pujottaa hiuksia valkin ympäri kahtakaan kertaa, ei ainakaan yhtään sen useammin. Mutta kotona testatessa sain samantien huomata, että myyjä ei selvästikään tuntenut minun hiuksiani. Kun yritin kampausta myyjän neuvomalla tavalla, hiukset alkoivat saman tien valumaan, liukumaan ja puskemaan joka puolelta pois. Siinä ei paljon pinnit ja hiuslakat auta, jos hiuksia ei ehdi edes hetkeksi saada haluttuun asentoon. 

Tällä kertaa en kuitenkaan menettänyt uskoani maailmaan, vaan mieleen tuli idea, jonka päätin tänään katsastaa. Ja kas kummaa, sehän toimi!

Niskanuttura-tutoriaali pitkähiuksisille

Tarvitset

• Hiusharjan, (yllätys)
• Valkillisen niskanutturapannan, löytyy ainakin Glitteristä.
• Yhden pienen ja huomaamattoman kumilenksun
• Hiuspinnejä
• Erilaisia tököttejä, joita hiuksesi saattaisivat mielestäsi kaivata ollakseen yhteistyökykyisiä

Kuten viimeisimmästä kohdasta voi päätellä, en ole hiustuotteiden suhteen kovin asiantunteva. En tiedä omienkaan hiusteni kanssa, mitkä kaikki aineet tai niiden yhdistemät, määristä puhumattakaan, olisivat ideaaleja (tai edes jotenkin toimivia) minun tukalleni. Tällaiseen komboon päädyin itse tällä kertaa, ihan puhtaasti fiiliksellä:

• Santen muotoiluvaahto
• Unique Haircaren suolasuihke, josta siskoni juuri eilen kirjoitti, (omani saatu blogin kautta)
• John Masters Organics'in bourbon vanilla & tangerine texturizer

Muotovaahdon ja suolasuihkeen levitin hiuksiin ennen hiusten föönaamista ja JMO:n tukkamöhnän levitin föönauksen loppupuolella tuomaan kiiltoa ja silottavuutta hiuksiin. Toiveeni tälle kolmikolle oli, että tukkaa olisi helpompi työstää ja että se myös pysyisi suurin piirtein niin kuin se on laitettu. Pysyvyyttä tuo minun mielestäni eniten Santen muotoiluvaahto. Uniquen suolasuihke puolestaan saa hiukset vähän karkeammiksi ja auttaa itse muotoilussa ja vähän siinä lopputuloksen pysyvyydessäkin. Vanilla&Tangerine -töhnän tarkoitus taas oli tosiaan saada hiukset vähän sileämmän näköiseksi. 

En tiedä, oliko tämä kolmikko nyt ideaali, mutta kampaus on ainakin pysynyt kohtuudella, joten ei se ihan pieleen mennyt. Mutta nyt siihen itse kikkaan, jolla hiuksia on paljon helpompi työstää nutturalle ilman että ne lähtevät joka suuntaan pursuamaan kesken hommien: letti. Yksinkertaista, mutta toimivaa! Tässäpä tarkemmin.

Toimi näin

1. Kuivaa hiukset, jos ne ovat märät. Pieni kosteus ei varmaan haittaa. Levitä samalla hiuksiin muotoiluvaahto, suolasuihke ja vaha, tai mitä nyt mielestäsi tarvitsetkaan kampauksen pohjalle

2. Letitä hiukset löysästi yhdelle perusletille. Pöyhi lettiä sormin muhkeammaksi. Jos hiuksesi ovat tosi pitkät, letin latva voi olla vähän tiukempikin, mutta erityisesti niskasta hiukset saavat jäädä hyvin löysiksi.

3. Ala kiertää letin latvaa valkin ympärille. Lettiä ei tarvitse kieritellä kokonaan, jonkin matkaa riittää.

4. Kun olet saanut lettiä valkin ympärille sen verran, että niskaan jää vielä lettiä ja löysää hiusosiota jonkin verran, vedä valkin panta osa pään yli otsalle.

5. Asettele panta siten, että se tuntuu mukavalta ja valkki on hyvällä korkeudella.

6. Työnnä löysää hiusosiota sormin valkin alle niskassa ja halutessasi myös pään sivuilla. 

7. Kun olet tyytyväinen lopputulokseen, kiinnitä kampaus muutamalla pinnillä.

Tadaa!

Lisää hiuslakka saadaksesi kampauksesta pysyvän. Itse en tällä kertaa jaksanut, mutta sekään ei näyttänyt haittaavan, ilmeisesti letti ja pohjatuotteet olivat jo yhteensä varsin riittäviä.

Extra: Unohdin itse tehdä tämän tänään, vaikka aikeissa olin, ja ihan onnistunut lopputulos tuli silti. Mutta hiusten tupeeraus erityisesti pään sivuilta voi olla kannattavaa. Saat hiuksista vähän tuuheammat ja sekin lisää jonkin verran kampauksen pysyvyyttä. 

Vaikuttaako tarpeeksi simppeliltä?

Bad Hair Dayn pelastus: Unique Haircare Suolasuihke

Kirjoittanut Mulan

Muistaako kukaan, kun julkaisin Instagramiin kuvan mun hiusten temppuilusta? Ja valitin myös sitä ennen meidän podcastissa hiuksieni pyörteistä (jota instakuva tositti). Töyhtöhyyppä-päivät ovat edelleen arkeani, mutta onneksi olen saanut siihen jotain apua.

Olen käyttänyt Unique Haircaren Suolasuihketta viime syksystä asti ja tuote on yksi lemppari hiustuotteistani by far. Sain myös tuotteen testiin, mutta koska omistin samanlaisen ennestään, annoin testaustuotteen äidille eli Pocahontasille.

Yksi syy tuotteen lemppariudelle on tässä:

Tämä on hyvin tyypillinen aamuni. Hiukset sojottaa missä tykkää -ja ei, vesi ei auta kuin vain hetkellisesti. Ihan hävettää mennä ulkomaailmaan tuon näköisenä.

Kuva on valoittunut hieman, mutta niin on mielikin tämän lopputuloksen ansiosta.

Mutta kun suihkutan Suolasuihketta, ovat asiat taas paljon paremmin. Ja mikä parasta, ne pysyvätkin niin. Kosteina hiukset näyttävät vähän, no, selkeästi muodoillulta, mutta kevyt harjaus tekee jäljestä heti luonnollisemman. Myös kun tuote on saanut olla vähän aikaa hiuksilla, sen jäykän näköinen lopputulos pehmenee hieman. Hiusten muotoilu on kaiken kaikkiaan helppoa ja pito minulle riittävä.

En jaksa normaalisti käyttää mitään muotoilutuotteita, johtuen yleensä siitä, että niiden jättämä tuotetuntu on mielestäni epämiellyttävä. Myös monet tuotteet täytyy pestä viimeistään seuraavana päivänä hiuksista, muuten kuontalosta tulee rasvaisen ja likaisen näköinen.

Tässä taas yksi loistopuoli suolasuihkeen käytössä: sen tuotetuntu on hiuksilla hyvä ja seuraavana päivänä joskus myös parempi! Minun ei ole välttämättä tarvinnut lisätä mitään hiuksiini, jos olen muotoillut hiukseni tällä edellisenä päivänä. Olen myös käyttänyt tätä suihketta "kuivashampoona" ja se toimii siihen oikein hyvin. Vielä syksyllä jouduin käyttämään synteettistä kuivashampoota, koska en ollut löytänyt yhtään vastaavaa luonnonkosmetiikan puolelta. Tämän vuoden puolella myös Suomeen on rantautunut luonnonkosmetiikan versioita kuivashampoista, mutta en kaipaa tällä hetkellä niitä, kun omistan tämän kaverin.

Suolasuihkeen hinta on n. 16 euroa ja ostan tätä mitä todennäköisemmin uudelleen. Pidän myös tuotteen yksinkertaisesta ja kauniista pakkauksesta, joka on helppo ottaa reissulle mukaan. Jos tuotteesta pitää keksiä jotain kriittistä sanottavaa, niin pullon suihkukärki täytyy muistaa huuhdella joka käytön jälkeen lämpimällä vedellä, jotta suihkuaukko ei tukkeutuisi. Itse pidän tuoksusta, siinä on jotain sitruksista ja anananasmaista, mutta se voi toki jakaa mielipiteitä. Muotoilutuotteena se ei anna kovinkaan vahvaa pitoa, eli tätä ei tarkoitettu minkään irokeesin luomiseen. Mutta se kyllä saa minun kurittomat hiukset melko hyvään ojennukseen, mistä iso plussa.

Tulen mitä todennäköisemmin palaamaan sarjan muihin tuotteisiin myöhemmin ja kerron silloin myös lisää sarjan etiikasta ja ekologisesta ajattelutavasta, jota kovasti brändissä arvostan. Mielestäni kuitenkin suolasuihke ansaitsi ihan oman postauksensa sellaisenaan, koska tämä on tuote, josta kaikin puolin tykkään. :)


Huomenna sitten alkavatkin Luonnonkaunis-messut (9.4.-10.4.2016) Messukeskuksen Talvipuutarhan puolella. Liput huikeat 6 euroa päivä tai 10 euroa molemmista päivistä. Paikan päällä paljon luonnonkosmetiikkamerkkejä mm. Unique Haircare ja yksi lempimeikkisarjoistani Zuii ja mielenkiintoisia luentoja. Oletko sinäkin tulossa?

Kevään ensiaskeleet

Kirjoittanut Mulan

Tämä viikko on ollut minulle poikkeuksellinen, sillä olen käynyt kävelemässä ulkona peräti kahdesti. Syynä on ollut ihana aurinko ja lämpimämmät säät. Vihaan yksinkertaisesti kylmää ja aina en vain onnistu pukeutumaan riittävän lämpimästi ulos mennessä. Tai sitten en vain jaksa.

Vähäiseen kävelyyn on toki ollut muitakin - vähän monimutkaisempia - syitä. Liikunnan ilon löytäminen uudestaan on tuottanut minulle viimeisen puolentoista vuoden aikana suurta tuskaa. Lisäksi nykyiset kävelyreittini ovat jo puhki kaluttu ja tuovat mieleeni ahdistavia muistoja.

Nyt kuitenkin poikkeuksellisesti jaksoin mennä vähän pidemmälle lenkille, jolloin maisemakin pystyi hieman vaihtumaan eniten totutusta. Kevään tuntu ilmassa teki kävelystä niin paljon miellyttävämpää ja pieni piipahdys metsäntapaiseen paikkaan tuntui niin hyvältä. Toivon todella, että seuraavaan asuntoon muuttaessani minulla olisi lähellä metsä. Kunnon metsä. Huomasin taas, miten ihanaa siellä on talsia, miten ihanalta lenkkarit tuntuvat puun juuria vasten ja miten kaunis onkaan havusia ja käpyjä täynnä oleva maa. Ja miten pehmeältä se tuntuu asfaltin sijaan.

Keväisessä metsässä tunnen, miten hieman paranen. Siellä osaan arvostaa taas luonnon kauneutta ja huumantua sen tuoksusta. Muistan, että minä ja luonto kuulumme yhteen.

Toivottavasti innostuisin vielä käymään ulkomaailmassa, se tekisi minulle niin hyvää. Kuitenkaan sinne menemisen pitäisi lähteä omasta tahdosta eikä itsensä pakottamisesta. Miten kovasti haluaisin haluta enemmän. Jospa kevät ja tuleva kesä saisivat halukkuuteni kasvamaan?

Mossan BB-voide -rusketusta odotellessa

Kirjoittanut Mulan

Kun Belle Instagramissa sanoi uuden kosmetiikkasarjan Mossan BB-voiteen olleen hänelle liian tumma, ajattelin, että se voisi olla silti minulle sopiva. Jotkut sävyt käyvät meille molemmille (esim. Zuiin meikkikukkaispuuterin Ivory), mutta Belle on silti minua vaaleampi hipiältään. Jotkut voiteet, jotka hän kokee tummiksi, voivat olla minulle ihan ookoo (kuten Iroisien BB).

Kävin siis hakemassa itselleni Mossan BB:stä testerin, sillä sarja ylipäätänsä kiinnostaa minua ja uusia hyviä BB-voiteita on aina kiva löytää. Mutta kun Belle sanoi tumma, hän ilmeisesti oikeesti tarkoitti tumma. Otin kuvan omasta kokeilustani ja tässä oli tulos:

Aivan kuin olisin tullut aurinkolomamatkalta ja palanut vielä hieman siellä. Harmillisesti sävy taittaa punaiseen, mikä on minun iholleni mahdollisimman epäedustava. En edes voisi kuvittella, että voisin ruskettua kesälläkään näin paljon, jotta voisin käyttää tätä (ehkä jos palan kasvoista, niin silloin).

Harmi, sillä tuotetta oli helppo levittää eikä se rullannut iholla. Tuntuma oli miellyttävä, tuoksukaan ei hullumpi. Peittävyys BB:ksi oli melko hyvä ja ennen kaikkea hinta olisi ollut kohdillaan (n. 17 euroa/ 50 milliä).

Vaaleaihoiselle en voisi tätä suositella, mutta voin kuvitella tämän sopivan monelle keskivaalealle suomalaiselle kesällä. Mossan kokeillut eivät kuitenkaan jää minulta tähän, pari tuotetta odottaa jo kotona korkkaamistaan, kunhan vain nyt käyttämäni vastaavat tuotteet loppuvat.

Jos jollekin Mossa ei ole vielä tuttu, se on latvialainen luonnonkosmetiikkasarja, joka valmistetaan samalla tehtaalla kuin Madara. Mossa on edullisempia luonnonkosmetiikkamerkkejä ja sen tuotteiden hinnat liikkuvat n. 10-20 euron välillä. Minusta on hienoa, että edullisemmat luonnonkosmetiikkamerkit ovat lisääntyneet ja Mossa kiinnostaa näistä merkeistä minua juuri nyt erityisen paljon. Tykkään myös brändin pakkauksista ja siitä, että tuote tulee melko läheltä.

Onko Mossa vielä päätynyt kosmetiikkakaapillesi asti?

Paljon puhetta tyhjästä

Tyhjän paperin kammo... toimii myös blogialustan kirjoituskentässä. Pää ajatuksia pursuten päätin tarttua - kuvaannollisesti sanoen - kynään ja tulla kuuluttamaan uuden postaussarjan ilosanomaa. Ja sitten tässä näppäimistön ääressä lyö tyhjää. 

Joskus kun mielessä pyörii oikein hyvä aihe, on vain entistä vaikeampaa kirjoittaa. Mistähän se johtuu? Jostain suhteellisen tyhjänpäiväisestä saatan saada jutun juurta aikaiseksi helpolla, pystyn keskittymäänkin paremmin, (ja nyt mietin, että pitäisiköhän vilkaista facebookiin), mutta kun aihe on oikeasti minua innostava, tuntuu että eihän tästä nyt osaa mitään sanoa. Ja minä olen vieläpä tehnyt alustavat muistiinpanotkin!

Tietenkin silläkin voi olla vaikutusta, että keskittymiseni tähän blogiin on ollut ylipäänsä aika vähäistä. Kaikenlaista kivaa kirjoiteltavaa olisi mielessä, mutta aikaa on ollut viime aikoina hyvin vähän ja energiaa vielä vähemmän. Jälkimmäinen alkaa varmaan pian helpottaa, mutta ajanpuute vaivaa kyllä valitettavasti jatkossakin. 

Joka tapauksessa minulla olisi mielessä yhden aiheen ympärillä pyörivä postaussarja, jollaisen haluaisin tosi mielelläni aloittaa, koska minulla on siihen liittyen ihan hirmu paljon ajatuksia - ja osa niistä on ehkä jopa vähän poikkeuksellisia. Olen kenties muutenkin luonteeltani vähän vastarannan kiiski, minkä lisäksi minulla on heikko sietokyky puolitiehen jätetyille pohdinnoille, ja siksi minulla on eräästä aiheesta mielipiteitä, jotka sotivat niitä yleisimpiä, jopa totuuksina pidettyjä ajatuksia vastaan. 

Mikä se aihe sitten on, te kysytte, (tai ehkä ette, koska tällainen väkinäinen salaperäisyys alkoi jo ottaa teitä päähän). Mietin juuri, että jokohan paljastaisin, vai tulisinko erikseen kirjoittamaan sen Suuren Paljastuspostauksen, (hahahaa!), jossa julkistaisin tämän ylimaallisen jännittävän, vielä salaperäisyyden verhoaman aiheen.

Taidanpa valita tuon jälkimmäisen. Ihan vaan siksi, että pääsisin kiinni jutun juureen ilman tuhottoman pitkiä alkulätinöitä. Ne olkoon tässä. (Toivon mukaan. En oikeastaan uskalla luvata mitään.) 

(Ja jotta kukaan ei pettyisi ihan kohtuuttomasti, painotan että oikeasti tämä minun mieltäni innostava aihe voi olla aika monien mielestä tosi tylsä. Ja se periaatteessa koskettaa kuitenkin aika rajallista osaa ihmisistä, puhumattakaan tämän blogin lukijoita, joiden arvioin olevan tässä suhteessa aika erilaisia kuin minä. Mutta toisaalta toivoisin, ihan jo keskustelun takia, että tekin, joita aihe ei suoranaisesti kosketa, olisitte kiinnostuneita lukemaan ajatuksiani.)

Noin, nyt olen kertonut jo sen verran paljon, että loin itselleni sopivasti paineita palata aiheeseen. 

Piristä puuroasi

Kirjoittanut Mulan

Olen ottanut tässä muutama kuukausi sitten tavaksi syödä aamuisin puuroa. En ole ennen välittänyt siitä juurikaan ja koulussa olin aina järkyttynyt, kun lounaaksi tarjottiin puuroa -eli aamupalaa! Ja vielä aamupalaa, josta en tykännyt.

Nykyään puuro maistuu ja yksi syy siihen on todennäköisesti ollut tuunaus. Pelkkä puuro sellaisenaan tuskin edelleenkään menisi joka aamu alas, mutta nyt kun olen varioinut sitä, on sitä ollut mukava syödä. Tässäpä siis minun aamupuurojani. Monelle nämä eivät välttämättä tuo mitään uutta, mutta toivottavasti tämä postaus tuo jonkun puuron keittelyyn jotain ispiraatiota. :)

Pari vuotta sitten söin kaurapuuroa raejuustolla ja ananaspaloilla. Luulin aikaisemmin, ettei se vaan voisi toimia, ei vaan voisi. Maistettuani sitä, huomasin olevani väärässä. Voin suositella. Itse en voi tosin komboa käyttää, koska söin sitä yhdistelmää putkeen niin pitkään, etten enää voi ajatella yhdistelmää ilman huonoa oloa. Vaikka se hyvää onkin. Eli ne, jotka ette ole kokeilleet, kokeilkaa ihmeessä.

1) Marjat

Pistä puuroon marjoja! Sellaisia, mistä tykkäät. Itse suosin mustikoita ja välillä vadelmia ja mansikoita. Jos haluat säilyttää marjojen vitamiinipitoisuuden mahdollisimman suurena, sulata marjat hitaasti. Laita marjat kulhoon jääkaappiin illaksi ja ne ovat aamulla käyttövalmiita. Lämpimiä marjoista saat kaatamalla puuron marjojen päälle.

Jos olet yhtä lahopää kuin allekirjoittanut (ts.et muista laittaa marjoja illalla jääkaappiin)...

...voit myös laittaa marjat pakasterasiaan ja rasian päälle kannen. Heitä rasia kuumaan vesihauteeseen ennen kuin alat valmistamaan puuroa. Marjat sulavat samalla kun valmistat puuroa.

...tai tee "marjapuuroa" ja lisää puuron keittämisen loppupuolella mukaan marjat, jotka sulavat puuron seassa eikä puurokaan pääse kylmenemään.


2) Pähkinät

Pähkinöistä saa kätevästi hyviä rasvoja ja jonkin verran proteiinia. Niiden ansiosta minulla nälkä ei tule niin nopeasti verrattuna puuron syömiseen sellaisenaan. Itse suosin myös manteleita ja erilaisia pähkinäsekoituksia monipuolisuuden vuoksi.

3) Tuoreet hedelmät

Oma repertuaarini jää banaaniin ja omenaan, mutta molemmat toimivat mielestäni puurossa tosi hyvin.

4) Jauheet

Itse en olisi ensimmäisten joukossa, joka heittäisi chorellaa tai vastaavaa superfoodia puuroonsa, mutta esim. Puhdistamon Marjasmoothie-jauhe menee puurossa ihan kivasti. Välillä lisään makeutta puuroon laittamalla Voimaruuan Wholefood 360 vaniljan makuista superfood-sekoitusta.

5) Kookosöljy

Myös vegaaneille soveltuva "voisilmä" puuroon. Tuon puuroon mukavaa makua ja täyteläisyyttä. Samalla tulee nautittua hyviä rasvoja. Nam. (Toisaalta voi olla, että ne rasvat on hyviä tai sitten ei, linkki uusiin tutkimustuloksiin, mutta jos kohtuudella kun syö, niin tuskin ne on kovin vaarallisiakaan.)

Hyvä kookosöljy

6) Chiasiemenet

Chiahyytelö on helppo tehdä: laita lasiin vaikka pari kolme ruokalusikallista chiasiemeniä ja lisää reilusti vettä. Laita illalla jääkaappiin ja aamulla mössö on valmis. Heitä puuron sekaan ja masusi kiittää -chiat nimittäin auttavat vatsantoiminnassa. Hyytelön maku on neutraali.

Chiahyytelöä ja seassa kookosöljyä "voisilmänä"

Herkullisempi vaihtoehto taas on laittaa veden sijaan esim. mantelimaitoa (minulla Alpron Original) ja vaikka vähän hunajaa ja jos löytyy niin aitoa vaniljajauhetta. Sitä laitan jo ihan mielelläni puuron päälle. :P 

Chiasiemeniä mantelimaidossa

7) Superfood-sekoitukset


Niin paljon kuin tuo sana minua ärsyttääkin, niin kyllä, superfoodit. Kuivatut marjat, kuten mulperi ja goji tuovat mukavaa makeutta puuroon ja tekevät makunautinnosta herkullisen. Kun mukaan heittää vielä kaakaonibsejä antamaan pientä karvautta, on puuron makumaailma on huomattavasti monipuolisempi. Itselleni olen huomannut mukavaksi yhdistelmäksi seuraavat: manteli, cashew, mulperi, gogi ja kaakaonibsit. Siihen sekaan lisäksi pakastemarjoja ja kookosöljyä. Kyllä on nautinto.

Ja sitten mieluisin löytöni täyttävän puuron loihtimisessa:

8) Kananmunapuuro

Keitä puuroa ja lisää loppuvaiheessa sekaan kananmuna ja sekoita huolella. Kananmuna ei juuri mielestäni siinä maistu, mutta saat hyviä aminohappoja ja täyttävää proteiinia puuroosi! Ole tarkkana, ettet lisää kananmunaa liian aikaisin, jolloin vältät puuron pohjaan palamisen kananmunan ehtiessä kypsyä liikaa.

Alle olevan kuvan puuro on kananmunapuuro. Ihan normaalin näköinen, vai mitä?

Tuliko mitään uutta? Miten sinä nautit puurosi?

Dr. Hauschkan kriisiapu korppuiholle

Kirjoittanut Belle

Kuukausi sitten kasvojeni iho sai minut järkyttymään. Hei naama, mitä tapahtui? Juu, tiedän kyllä, että kuivuus on sun juttu, mutta... oikeasti... argh.

Talvi on minusta pääasiassa ihan kivaa aikaa. Mutta ihoni ei ilmeisesti ole talven suurin ystävä. Tai oikeastaan toisinpäin. Pakkanen ei ole ihoni ystävä. Tosin talvi ei suoranaisesti helli kenenkään ihoa, mutta iskeekö kaikille samanlainen korppuiho? Näin paha tilanne ei minulla ainakaan ole ollut koskaan ennen. No, sain toki pitkään haaveilemani hymykuopat. Hymyrypyt. Siinäpä syytä juhlaan.

Epätoivoissani mietin, mikä enää voisi muka auttaa, kun ihonhoitorutiiniini kuuluu jo ennestään kasvovesi, kosteuttava seerumi, öljy ja kasvovoide. Mitä enää voi lisätä? No, pieni ääni sisälläni toki muistutti, että ihonhoitorutiinistani puuttuu ehkä melko olennainen osa, nimittäin itse asiassa nimenomaan se rutiini. Olen ajatellut, (ja laiskuudella ei tietysti ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, [eipä vissiin]), että ihon pitää antaa myös hengittää, ja siksi aika usein annan ihon vain olla. Ehkä tämän kuivuusasteen ihossa se ei ole enää se järkevin ratkaisu.

Onnekseni kävi niin, että löysin ratkaisun muusta kuin tunnollisuudesta, (johon tosin olen yrittänyt nyt panostaa). Mieleeni tuli, että viime vuoden puolella testiin saamani Dr. Hauschkan ruusuvoide oli niin tuhdin oloista, että sitä sietäisi kokeilla. Ja jos äiti on kerran niin ihastunut ko. voiteeseen, kai siinä jotain täytyy olla. 

Ruusuvoide näytti tehonsa, ja jo yhden yön jälkeen iho oli huomattavasti pehmentynyt. Nyt pidemmän käytön jälkeen erilliset kuivat läntit ovat kokonaan kadonneet.

Rehellisesti sanoen en alunperin erityisesti ymmärtänyt tätä voidetta, vaan ihmettelin, kenen iholle tämmöinen jankki edes imeytyy. Levittäminen oli minusta hankalaa ja tuntui että voide jäi vain ihon pinnalle pyörimään tehden ihosta öljyisen näköisen. (Ja äiti tykkäsi - miksi?!)

Ihon korppuuntumisen jälkeen näkemykseni on aikalailla päinvastainen. Mikään muu käytössäni ollut voide ei tuntunut tekevän ongelmakohdille yhtään mitään. Enkä tosissani odottanut sitä Dr. Hauschkaltakaan, mutta ajattelin, että kaikkea kannattaa kokeilla.

Nyt olen myös oppinut, miten voiteen saa imeytymään parhaiten. Juu, entisestään kuivahtanut iho saattoi toki auttaa asiaa, mutta nyt kun ihon kunto on taas parempi, saan silti voiteen hulahtamaan ihoon helposti. Tärkeintä on, että ruusuvoiteen levittää mahdollisimman nopeasti kasvoveden tai seerumin jälkeen, mielellään edellisestä tuotteesta hieman kostein sormin. Tai ehkä voidetta voisi sekoittaa seerumiin kämmenellä ennen levittämistä. Joka tapauksessa (vesi)kosteuttava tuote auttaa ruusuvoidetta imeytymään nopeammin. 

Yritin ottaa ihostani kuvaa nyt kun se voi paremmin, mutta jostain syystä en vain saanut nyt kovin tarkkoja kuvia aikaiseksi. Tästä saa kuitenkin vähän käsitystä, mitä Dr. Hauschkan ruusuvoide teki korppuihoni rypyille. Ei paha!

Dr. Hauschkan ruusuvoide saatu maahantuojalta.