Tämä viikko on ollut minulle poikkeuksellinen, sillä olen käynyt kävelemässä ulkona peräti kahdesti. Syynä on ollut ihana aurinko ja lämpimämmät säät. Vihaan yksinkertaisesti kylmää ja aina en vain onnistu pukeutumaan riittävän lämpimästi ulos mennessä. Tai sitten en vain jaksa.
Vähäiseen kävelyyn on toki ollut muitakin - vähän monimutkaisempia - syitä. Liikunnan ilon löytäminen uudestaan on tuottanut minulle viimeisen puolentoista vuoden aikana suurta tuskaa. Lisäksi nykyiset kävelyreittini ovat jo puhki kaluttu ja tuovat mieleeni ahdistavia muistoja.
Nyt kuitenkin poikkeuksellisesti jaksoin mennä vähän pidemmälle lenkille, jolloin maisemakin pystyi hieman vaihtumaan eniten totutusta. Kevään tuntu ilmassa teki kävelystä niin paljon miellyttävämpää ja pieni piipahdys metsäntapaiseen paikkaan tuntui niin hyvältä. Toivon todella, että seuraavaan asuntoon muuttaessani minulla olisi lähellä metsä. Kunnon metsä. Huomasin taas, miten ihanaa siellä on talsia, miten ihanalta lenkkarit tuntuvat puun juuria vasten ja miten kaunis onkaan havusia ja käpyjä täynnä oleva maa. Ja miten pehmeältä se tuntuu asfaltin sijaan.
Keväisessä metsässä tunnen, miten hieman paranen. Siellä osaan arvostaa taas luonnon kauneutta ja huumantua sen tuoksusta. Muistan, että minä ja luonto kuulumme yhteen.
Toivottavasti innostuisin vielä käymään ulkomaailmassa, se tekisi minulle niin hyvää. Kuitenkaan sinne menemisen pitäisi lähteä omasta tahdosta eikä itsensä pakottamisesta. Miten kovasti haluaisin haluta enemmän. Jospa kevät ja tuleva kesä saisivat halukkuuteni kasvamaan?
Metsässä kävely on niin ihanaa <3 Itse olen niinkin onnellisessa asemassa, että vaikka asun kerrostalossa, niin lähin luontopolku lähtee parin metrin päästä ulko-ovesta! Vielä kun on tuo karvainen lapsikin, niin metsässä tulee käytyä monesti päivässä, säällä kuin säällä :)
VastaaPoistaOi, olen kyllä kateellinen sulle! Meillä lähin metsä on noin tunnin kävelymatkan päässä. Tuntuisi myös tosi tyhmältä mennä autolla kävelemään, joten eipä sinne usein tule mentyä. :/ Mun kunnolle ja ajankäytölle kaksi tuntia +se itse metsässä kävely olisi vähän liikaa.
PoistaKarvaiset lapset ovat kyllä hyödyllisiä. Mulle tosin velvollisuudet ("pakko viedä koira ulos") aiheuttavat helposti ahdistusta, jolloin ulos meneminen muuttuu pakkopullaksi ja kaikki nautittavuus katoaa. Tätä juuri paraikaa työstän, että liikunta tosiaan olisi taas nautinto ja omasta halusta lähtevä aktiviteetti.