Maagista voimaa

Kirjoittanut Belle

Olen aiemmin kertonut, miten huulipunat ovat olleet minulle vähän vaikea juttu. Sellainen ollako vai eikö olla. Osaako, pystyykö, uskaltaako niitä käyttää. Samaan syssyyn kehuin viime kesänä tekemääni löytöä, Zuiin Satin Colour -huulipunia. En aio nyt suoranaisesti vetää sanojani takaisin, mutta ostettuani sittemmin pari Zuiin peruspunaa, voin vakuuttaa, että nämä ovat vielä paljon, paljon parempia. Ainakin minun tarpeisiini nähden.

Olen myös tehnyt todellisen huulipunaoivalluksen. On olemassa värejä, joita niin kovasti haluaisi käyttää, mutta kun kokeilee, ei vain osaa. Miksi? Koska sävy on oikeasti väärä. Se voi olla väärä siksi, että se ei vain satu sopimaan oman ihon sävyyn, (ja kyse voi olla hyvin hienoisistakin vivahde-eroista, koska joidenkin sävyjen aivan varmasti kuvittelisi sopivan, mutta eivät ne sitten vain kuitenkaan sovi). Se voi olla myös väärä siksi, että vaikka se sinänsä sopisi omaan nassuun ja hiuksiinkin, se ei sovi omaan pukeutumiseeen. (Ja tässäkin voi olla kyse ihan hienoisistakin vivahde-eroista.) Ja se voi olla väärä siksi, että vaikka se kaikkien asiantuntevien värianalyytikkojen mielestä sopisi ihon sävyyn, hiusten väriin ja pukeutumiseen, se ei vain sovi siihen minuuteen, jonka sävyä pitäisi käyttää. 

Luin facebookissa kuinka äitini ja ystäväni kilvan hehkuttivat kirkkaanpunaisen huulipunan ihmeitä tekeviä taikavoimia. Punaisessa huulipunassa on kuulemma Maagista Voimaa. Siitä saa itsevarmuutta ja muutkin kohtelevat kuin kuninkaallista. (Suurinpiirtein.) Arvatkaa haluaisinko minä sellaisia taikavoimia?

Marssin sitten eräänä päivänä kauneushoitola Harmonyyn huulipunaostoksille. Kyllä, klassinen puna minun oli saatava. Hannele ystävällisesti suti huulilleni ensin yhtä ja sitten toista punaa ja minä katsoin peilistä kuvaani ja tunsin oloni vähän pettyneeksi. Toinen punista taisi käydä paremmin villakangastakkiini, mutta allaoleviin vaatteisiin se ei passannut oikein ollenkaan. Olisihan se kiva juhliin, mutta passaisiko tuo mihinkään juhlavaatteisiinikaan? Jotenkin minusta naamani näytti heti vähän kalvakammalta ja yhtäkkiä ihon epätasaisuudet ja punaisuudet paistoivat silmään. Hiuksetkin näyttivät yllättäen hapsottavammilta. Ikään kuin muu olemukseni olisi pelästynyt punaa ja vetäytynyt taemmas. 

Niin, kyllä minä kovasti haluaisin maagisen peruspunan, ajattelin. Mutta ei, ei siitä mitään tule. Minä jänistin. Tai oikeammin, kuuntelin intuitiotani. Miksi ostaa puna, jota ei uskalla käyttää? Puna, jota omat hiukset pelkäävät niin, että vetävät itsensä takkuun?

Olin jo melkein ovella lähdössä, henkisesti ainakin, jos en muuten, kun mielijohteesta kysäisin Hannelelta, olisiko jotakin vähän... nudempaa? Mieleeni tupsahti mielikuva Kate Beckett'istä, jonka huulipunia olen tuijotellut ihmeen lumoutuneena katsoessani Castlen jaksoja. (Välillä on mennyt juonikuviotkin vähän ohi.) Siis voiko mitään tylsempää olla kuin lähes luonnollinen huulten väri? Miksi edes vaivautua laittamaan huulipunaa? Ja sitten jostain syystä minä olen vain tuijottanut Kate Beckett'in huulia ja miettinyt, että mitähän punia näissä on mahdettu käyttää. Saisikohan niitä jostain selville?

Tylsää kyllä, harras nude-vastustaja ja pliisuuden kammoksuja minussa toteaa. Mutta miksi minä sitten olen niin lumoutunut?

Kysyttyäni häpeillen sen vähän nudemman perään, Hannele nappasi saman tien käsiinsä Zuiin Cashmeren ja kysyi, mitenkäs tämä. En edes muista, kokeilimmeko sitä huulilleni, (todennäköisesti, koska niin Hannele aina tekee), vai olinko vain suoraan myyty, mutta huulipuna lähti samantien mukaan. 

Ja tiedättekö mitä? Kun laitan sitä, huulet näyttävät melkein samalta kuin normaalistikin, mutta kuitenkin paljon kauniimmilta ja täyteläisimmiltä. Yhtäkkiä kasvoni hehkuvat ja toissaviikolla pestyt hiuksetkin näyttävät melkein laitetuilta. 

Siinä huulipunassa on kuulkaa Maagista Voimaa.