Iloisia yllätyksiä (osa 2) sekä Erinäisiä Naamiohuveja

Kirjoittanut Pocahontas

 Posti toi taannoin maahantuojalta tällaisia ihanuuksia. Ilman kukkasia siis.

Turvekasvovesi(bioaktiivinen suotonic), maaginen marjaöljy, bioaktiivinen turvenaamio kaikille ihotyypeille sekä naamiosivellin

Aloitan vähäisimmästä  ilonaiheesta (ainakin sen järkiperäisesti ajatellen pitäsi sellainen olla): pakkaukset saivat minut haukkomaan henkeä. Ne ovat kertakaikkisen ihania, enkä voi mitään sille, että nautin tällaisesta, joskaan en ole valmis maksamaan mistään tuotteista maltaita niiden pakkauksien vuoksi. Tässä tuotesarjassa on onneksi pitäydytty jokseenkin, ellei hyvinkin kohtuudessa.

Olen nyt antanut armoa itselleni pakkausfiliani suhteen: saan esteettisistä elämyksistä ylipäätään niin paljon mielihyvää, että sen on pakko vaikuttaa hyvinvointiini myönteisesti, vaikkei niillä ole hevonkukunkaan vaikutusta ihooni(kuka tietää, vaikka hevonkukulla olisikin). Toisaalta, jos mieleni on hyvä, vaikuttaahan se ainakin vuosien takaisen ihotautautilääkärini mukaan myös ihoon. Silloin tosin puhuttiin vähän isommista asioista kuin tuotepakkauksista, mutta siltikin.

Maagisen öljyn maagisen suuri pakkaus vasemmalla, oikealla turvenaamion verhoilu

Aloitan marjaöljystä, joka hurmasi minut - toisin kuin Bellen - aidolla ja tunnistettavissa olevasta lakan/hillan/suomuuraimen (valitse käyttämäsi sana) tuoksullaan. Hajuasioista ei voi edelleenkään kiistellä.

Paitsi tuoksu, minuun on tehnyt myönteisen vaikutuksen myös piskuisen roll-onin käyttömukavuus ja öljyn hyvä levitettävyys ja tuntuma kasvoilla. Öljyä ei tule vahingossa liikaa eikä se jää kiiltelemään naamalle niin öljyisesti kuin monet muut käyttämäni öljyt. Hyvä tuote siis, mutta maagiseksi sanominen on puolen pullollisen kokeilun perusteella kuitenkin hiukan liikaa.  Täytyy toki muistaa, että niin aina, kun minusta on kysymys. En ole vielä koskaan käyttänyt tuotetta, joka olisi tehnyt ihmeitä tai tai taikoja. Toisaalta - kuten olen täällä aiemminkin todennut - aika ajoin jopa superherkkiksenä koen melkoisena ihmeenä sen, ettei jokin tuote ei ärsytä ihoani. Sitä yksikään Turblissin kokeilussa olevista tuotteista ei ole tehnyt, joten täydet pointsit tästä ominaisuudesta.

Marjaöljystä vielä sen verran, että vaikka pidänkin tosi paljon tästä tuotteesta, juuri tämän minulle mieluisimman tuotteen hinta (31€/10ml) on minun kukkaroiselleni liian kova. Sellaiselle, jolle se ei sitä ole, voin tätä lämmöllä suositella. Ihanaa ylellisyyttä arkeen, ja pienen pullon etunahan on sen helppous myös matkakaverina.

Tuoksuton ja väritön kasvovesi herätti minussa aluksi ristiriitaisia tunteita: "Höh, tämähän on pelkkää tavallista vettä", ajattelin. Sittemmin muutin mieleni, koska hoksasin, että tavallinen vesi jättää iholle kiristävän tunteen, toisin kuin tämä Turblissin suovesi, joka ei tuoksu eikä ärsytä, mutta tuo tullessaan

miellyttävän raikkaan tunteen. Koska suovesi vaikuttaa lupauksensa mukaan rauhoittavalta, suihkauttelen sitä usein myös helposti ärtyviin kainaloihini ja vähintäänkin hyvin sietävät kuoppaseni tätä vettä!

Turvenaamioni on ollut peräti kolmen ihmisen kokeilussa itseni joukkoon mukaanlukien. Kokeilijoiden ikähaarukka on 24-67 vuotta. Alla olevassa kuvassa vasemmalla Mistella, 24v ja oikealla Anjuska, 67v (nimet valehdeltu). Kuten kuvista voi päätellä, turvenaamio tuotti...

iloa ja...

rentoutumista

Kovistelin plikkoja olemaan rehellisiä tuntemuksissaan. Sain irti pelkkiä kehuja - enkä itsekään keksi muuta kuin myönteistä sanottavaa siitä tunteesta, jonka turvenaamio iholle jättää. Jos jotain negatiivista haluaa kaivamalla kaivaa, niin onhan se melko sottaista hommaa tuo turpeen kanssa läträäminen.

Anjuska oli ensimmäinen koekaniineistani, ja sain tuta, ettei homma ihan niin helppoa ollut kuin olin etukäteen kuvitellut. Levittäminen oli varsin vaivatonta naamion  kyljessä tulleen siveltimen avulla, ja naamion kosteana pitäminen (näin oli ohjeistettu) oli sekin piisöfkeik, Puhdisvaihe osoittautui sen sijaan työlääksi tilassa jossa ei (lähelläkään) ollut juoksevaa vettä (eikä tosin käväelevää tai makaavaakaan). Mutta vähän raakaa työtä ja paljon suovettä, niin homma oli tehty ja tekijä kokemusta rikkaampi ja viisaampi.

Kun seuraavan kotikasvohoidon aika koitti, vein Mistellan ja itseni naamion levittämisen jälkeen saunan lauteille, jossa annoimme maskien tehdä arvokasta tehtäväänsä. Joutilas liina oli ainakin minulle - megahikoilijalle - hyvä saunakaveri. Siihen pyyhin niin tällä kuin muillakn naamiohuvipäivinäni ruskeat hikinorot. Pienestä turvenaamiopurkista riitti naamioita yhteensä noin kuuteen kertaan. Tietysti on itsestä kiinni, miten reilulla kädellä naamiota lappaa - itse olin pihihkö, mutta kuten kuvista näkyy, iho on kuitenkin reilusti naamion peitossa.

Kotikutoiset(kin) kasvohoidot naamioineen ovat kaiken kaikkiaan suurta hupia - niitä voisi toinen toisillensa suoda useamminkin. Samalla, kun naamio kuivuu, voi hieroa ystävän kädet hyvällä öljyllä (esim.argan) tai käsivoiteella. Jos tykkää räplätä mieluummin varpaita ja jalkapohjia, niin mikä ettei. Ja jos ystävä ei vallan kuorsaa - tässä huvissa voi niinkin käydä - voi pistää maailman paremmaksi paikaksi siinä sivussa. Ja vink vink: jos ei millään keksi frendille hyvää synttäri/joulu/whateverlahjaa, tässä on sellainen, johon ainakin omat ystäväni ovat olleet tahi taitavasti näytelleet olevansa ylen ihastuneita. Jo lahjakortin avaaminen on saanut aikaan onnellisen huokauksen: tätä lahjaa on kiva odottaa!

Naamiohuvien merkeissä voi ottaa vastaan myös vaikkapa uutta vuotta (kuvassa valkosavinaamiot jauheesta ja vedestä sotkettuna):

Ketä lie, ikinä nähnykkää (kuva on joka tapauksessa jo vanha)

Ei muuta kuin (naamio)huvittelemaan tytöt ja pojat! Huonomminkin voi vapaa-aikaansa käyttää.