Esittäytyminen: Pocahontas

"Kuuleee syydäntäääs, niin voit ymmärtää..."

Jokseenkin jotenkin tuohon suuntaan se on mennyt. Elämä. Pikkutytöstä saakka olen ollut  melkoinen idealisti, ja osa minusta on pitänyt kiinni syntymähippiydestään läpi vaikeiden vaiheiden, elämän myrskyjen ja mieltä järkyttäneen - ja yhä vain järkyttävän - maailmanmenon ja ihmisluonnon raadollisuuden (jonka ylä- ja ulkopuolella en itsekään ole). Samaan aikaan toinen osa minusta on katsonut ikääntyessään yhä useammin ja yhä turhaantuneempana meininkiäni päätään hitaasti pudistellen ja huokaisten: "Voiko tuo tosiaan ja tosissaan olla noin auttamattomana naiivi? Siis oikeasti?"

Voi se.

Ja niitä erilaisia minuuden puolia minusta löytyy vaikka millä mitalla, kuten itse kustakin - kurkistakaapa vain sinne pinnan alle ;) . Löytyy Tiukka-Tiinaa, Herkkis-Hiljaa, Kovanahka-Kallea jnejne...Vähäpätöisin heistä ei liene Mokahontas, joka sopisi ehkä paremminkin nimimerkikseni, mutta kun on tämä Disney-teema. Ja tietty olen tyytyväinen siitä, etten sentään ole Kokahontas, joksi poikani aikoinaan nimitti nimimerkkinäni olevan elokuvahahmon tämän ruvetessa "hallusinoimaan" puun juurella.

Olen John Lennonin ja George Harrisonin kasvattilapsi, olkoonkin, etteivät he itse olleet asiasta tietoisia. Tai ehkä olivatkin - minun ikäluokkani eli herkkiä varhaisnuoruuden vaiheita heidän vaiheitaan seuraten. Näin jälkeenpäin ajateltuna se tuntuu kummalliselta: miten ihmeessä, kun ei ollut nettiä eikä somea eikä muutenkaan melkein muuta kuin kahen kanavan ratio ja mustavalkoiset uutiset? No, oli sentään Suosikki(ja joku kilpaileva lehti), ja se luettiin kannesta kanteen ja edestakaisin ennen kuin leikeltiin idolien kuvat seinille. Sieltä kai sitä sitten poimittiin idolien aatteet ja ajatukset tai ne pikemminkin lensivät otolliseen maaperään - ainakin minun kohdallani. Ylpeänä varhaisteininä kannoin neonoranssia koululaukkua, johon olin paksunnetuin kirjaimin (sen ajan must) kirjoittanut: "Make love, not war!".

Tuo Maken rakastaminen ei ollut sisällöllisesti ihan kaikilta osin selkeä juttu minulle eikä ilmeisesti sisaruksillenikaan, kun eivät siitä mitään sanoneet, eivätkä vanhempani onneksi (tai epäonneksi, miten vain) ymmärtäneet englantia. Kuten eivät kenekään muunkaan vanhemmat. Siispä sain elvistellä hienon laukkuni kanssa aina siihen saakka, kunnes se hajosi - toisn kuin hippianarkismini. Muut tulivat teinivuosiensa jälkeen järkiinsä, minä en. Sikälikin erikoista, että olen hyvin vaihtelunhaluinen ja kyllästyn nopeasti moniin asioihin. Perusjutut ovat kuitenkin perusjuttuja eikä niistä tingitä, näköjään.

Joogan löysin - tai se löysi minut - ollessani kolmentoista. Ruotsin opettaja roudasi kerran ruotsin tunnillemme nuoren jooginaisen direkt från Sverige kertomaan joogasta. Tämä olisi yhtä hyvin voinut puhua ulkoavaruuden äärimmäisen planeetan elinolosuhteista paikallisella kielellä - ihan yhtä outoa joogasta puhuminen siihen aikaan oli, puhumattakaan sen harjoittamisesta. Jos  meille olisi tuolloin kerrottu, että joskus tulee olemaan koknaisia joogaSALEJA, joiden seinät pullistelevat harrastajien määrästä, emme olisi hämmästykseltämme kyenneet edes nauramaan epäuskoisesti. En muista, olinko edes pätkääkään kiinnostunut asiasta, ennen kuin tuo nuori nainen katsoi suoraan minuun ja sanoi minun muistuttavan tosi paljon hänen hyvää ystäväänsä Ruotsissa. Peli oli pelattu siinä siunaamassa hetkessä numeroin jooga 6, Pee 0, ja niin minusta tuli joogi.

Jos joku erehtyy kuvittelemaan, että minusta tuli joogi, joka alkoi välittömästi vääntyä kaikkiin mahdollisiin asanoihn (yritin kyllä, kovasti), ja että olisin alkanut viettää rikkumatonta, alati puhdasta elämää puhtain ajatuksin, hän saa vapaasti pitää kuvitelmansa - se on ihan kiva kuvitelma. Totta se ei kuitenkaan ole. Olen luultavasti maailmankaikkeuden laiskin ja oikukkain joogi, mutta joogi kuitenkin. Tuosta vuosikymmenten taikaisesta lyhyestä kohtaamisesta alkoi minun pyrkimykseni kohti puhtaanpaa ja luonnollisempaa elämää. Ja näin pääsimme ilman pidempiä puheita kirjoituksia luonnon- ja luomukosmetiikan pariin - kyse on yksinkertaisesti loogisesta jatkumosta asialle, joka sai alkunsa kauan kauan (...kauankauankauan jne.) sitten. On monia yksittäisiä syitä sille, miksi tätä nykyä valitsen - jos mahdollista - luomun ja luonnonmukaisuuden myös kosmetiikassa, ja ne vaativatkin oman lukunsa ne. Mahdollisesti melko pitkän sellaisen.

Tässä kohtaa näihin tunnelmiin täältä luomukoneen ääreltä (ai, sori, sitä ei vielä ollakaan keksitty).