Mitä se tekee - vai mitä se ei tee?

Outo otsikko viittaa kosmetiikkaan, mainontaan ja mainonnan sisältämiin suuriin lupauksiin ja jopa meille luvattuihin ihmeisiin. Ja siihen, mikä on Ihme allergikko-herkkiksen (ainakin tämän sellaisen) näkökulmasta. Minulle ihme on nimittäin pikemminkin se, mitä kosmetiikka iholleni ja hyvinvoinnilleni EI tee kuin mitä se tekee.

Vaikka elämääni on mahtunut iloisen ihmeellisiäkin kokemuksia, pääsääntöisesti suhtaudun aika (okei: todella) nihkeästi ihmelupauksiin - ainakin ja varsinkin, jos niiden taustalla on bisnes. En usko enää ihmedieetteihin, en ihmevoiteisiin enkä ihmemiehiin. Sen sijaan uskon vakaasti siihen, että jotkut asiat ja omat valintani ovat parempia kuin jotkut muut. Muilla voi olla ja varmasti onkin erilaisia kokemuksia kuin minulla, ja hienoa, jos on. En tahdo ottaa keneltäkään pois hänen ihmeitään.

Minun “ihmekosmetiikkani” ei räväytä kasvojani tulipunaisiksi tai laikukkaiksi eikä ärsytä muutenkaan. Se ei saa minua voimaan pahoin tai tuota hengenahdistusta hajusteillaan. Se ei jätä ihoa tahmeaksi, rasvaiseksi eikä kiristäväksi.

Lempikosmetiikassani toki on tuoksuja, mutta ne tulevat suoraan luonnosta. Itse asiassa rakastan tuoksuja ja joskus menen niiden kanssa myös liiallisuuksiin jopa “unohtaen” herkkyyteni - ja sen että joku-kuka-tahansa-muu voi olla yliherkkä tuoksuille - niille luonnollisillekin. Toinen asia, jonka vieläkin joskus innostuksissani unohdan, on tuoteselosteiden tutkiminen.

Olen yrittänyt opettaa itseäni tutkimaan tuoteselosteita mahdollisimman tarkasti. Se on tod. vaikeaa ja unohtuu helposti vaikeutensa vuoksi. Vaikeaksi asian tekee se, että tuoteselosteet ovat  paitsi lähtökohtaisesti pienellä präntättyjä, myöskin vuosi vuodelta yhä pienemmällä ja pienemmällä… Noh, tähän ilmiöön on tietysti syynsä ja syynsä. Siksi toisekseen turhauttaa tihrustella tekstiä, josta suurin osa ei sano minulle mitään tai juuri mitään. Osa kuitenkin sanoo, ja se osa on niin tärkeä, että sen ulkoa opettelu kannattaa.

“Pahisten” bongaaminen on osittain puhdasta salapoliisi- ja tutkimustyötä, osin yliherkkyystestien tuloksien kunnioittamista. Vaikka yliherkkyystestit ovat äärimmäisen-jees -juttu, ne eivät kerro kaikkea: herkkyyteni vaihtelee suuresti erityisesti nykyään, kun ihoni on kohtalaisen hyvässä yleiskunnossa - vai pitäisikö sanoa elimistöni, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siinä missä vaikeimmassa herkkyysvaiheessani en kestänyt käytännöllisesti katsottuna mitään ulkoisia enkä sisäisiä ärsykkeitä, voin nykyään hyvässä lykyssä sietää lähes kaikkea ilman suurempia seurauksia. Paitsi satunnaisesti, mikä voi tarkoittaa sitä, että juotuani yhden siiderin - padam! - voisin mennä tuuraamaan liikennevalojen ylintä valoa. Se voi tarkoittaa myös sitä, että puhdistettuani ihoni herkän ihon luonnonkosmetiikalla - padam! - leikittely tomaattimaalla saattaisi johtaa päätymiseeni suuresta saaliista ilahtuneen poimijan koriin, ilman pään jatketta tietenkin.

Ei voi tietää, missä mennään milloinkin, mutta kannattaa pitää mielessä sekä se, mille aineille yliherkkyys on veronmaksajien rahoilla todennettu että kaikki se, minkä on hiffannut scherlockoimalla itsenäisesti. Tässä joitakin ainesosia, jotka saavat - tai joiden tulisi saada - epäluuloni heräämään, ja joiden tietämisestä muillekin voi olla hyötyä niiden yleisyyden ja yleisesti allergisoivien ominaisuuksien vuoksi: