Deodorantit - luonnonkosmetiikan kompastuskivi?

Luonnonkosmetiikassa deodorantit taitavat olla usein se eniten epäilyksiä herättävä alue. Deodorantti on monesti se, joka vaihtuu luonnonkosmetiikkaan viimeisten joukossa, jos silloinkaan. Jos ei erityisesti nauti hieltä haisemisesta*, on aika tiukka paikka vaihtaa tuttu ja toimiva täysin tuntemattomaan. Varsinkin kun kritiikkiä luonnonkosmetiikan deodorantteja kohtaan kyllä kuulee. Yhteen aikaan ainoa, jota tunnuttiin kehuvan, oli Madaran yrttideodorantti. (Jota itse en ole muuten kokeillut, koska yrtti nimessä kuulostaa liian epäilyttävältä. Mitä se on, jotain oreganoa? No thanks. Tosin tiedän, että ei pitäisi tuomita haistelematta. Varsinkin kun minttukin on yrtti. No mutta kun se nimi. Olen ennakkoluuloinen. Nimi pahentaa miestä, anteeksi vain.)

Tällä viikolla ajattelimme kaikki kertoa tähän mennessä käyttämistämme luonnonkosmetiikan dödöistä, ja joistakin normikosmetiikankin tapauksista, ja esitellä joitakin lemppareitamme, (ja ehkä niitä vähemmän lemppareitakin). Itselläni tosin esiteltävää ei ole kovin monen merkin verran. Vaikka en voi väittää olevani luonnostani mitenään erityisen sulotuoksuinen, deodorantit tuntuvat kestävän minulla käytössä pitkään ja olen kokenut useammankin merkin ihan kohtuullisen toimivaksi. En oletakaan minkään tuotteen pitävän minua kasteen raikkaana vielä viisi päivää suihkussa käynnin jälkeen, eli en mielestäni vaadi paljoa - ja olen saanut sen mitä olen vaatinutkin. Vuorokauden pito, jopa parinkin, on onnistunut minun kohdallani kaikilta luonnonkosmetiikan deodoranteilta.

En tietysti tiedä, kuinka haisevana ympäristö minua pitää ja onko oma nokkani vaan niin tottunut, mutta ainakin itse kuvittelen, että en haise mitenkään älyttömän helposti. Poikkeuksen tässä tekee stressi. Stressaavassa tilanteessa, tai sanotaanko paremminkin että stressantuneessa mielentilassa, minä ensinnäkin hikoilen tavallista helpommin ja jostain syystä, valitettavasti, myös haisen paljon voimakkaammin. Eli siinä yksi todella hyvä syy vältellä stressaantumista, lukuisten muiden ohessa. Silloin ei tunnu auttavan mikään, mikä normaalisti tehoaa.

Vaikka tosiaan itse en ole kokenut luonnonkosmetiikan deodorantteja mitenkään vaikeastilähestyttävänä alueena enkä kaipaile antiperspirantteja, on kuitenkin monia, joille tämä on paljon vaikeampi pala purtavaksi. Sitä täydellistä dödöä saa ilmeisesti ihan tosissaan metsästää. Hikoilun määrään ja hajun voimakkuuteen vaikuttaa moni asia ilmeisesti ihan geeniperimästä lähtien, mutta myös hormonaalinen kierto ja liikunnan määrä tekevät oman osansa. Toisille pitävän deodorantin löytäminen on todellinen onnenpotku, eikä lähtökohtaisesti onnekkaimmillekaan tee pahaa omistaa dödöä, joka pitää myös vähän haastavammissa olosuhteissa.

Tällä viikolla julkaisemme deodoranttikatsauksen lisäksi, ehkä jopa ennen sitä, myös jotakin ihan muuta, jotakin vähän erilaista. Olemme itse aika jännittyneitä asian kanssa, mutta kyseessä on kuitenkin jotain sellaista, mikä sopii blogimme teemaan kuin nappi silmään. (Pitäisi kai sanoa nyrkki, mutta kun se ei ole oikeastaan kovin kiva sanonta. Nappisilmät on söpöt.) Kuka arvaa, mistä on kyse? :)

*Tämä on noloa, mutta minä kylläkin joskus nautin. Lähinnä siis silloin, jos olen urheillut kovasti, (eli harvoin), ja tiedän meneväni suihkuun ennen kuin tapaan seuraavan kerran ihmisiä. Mutta joo, ehkä olen vähän ällö.