Hyvinvoinnin metsästystä (nokkela sanaleikki)

Kirjoittanut Belle.

Viime aikoina metsässä hengailun hyvää tekevistä vaikutuksista on ollut paljon juttua. En ole aiemmin mitenkään erityisesti perehtynyt asiaan, mitä nyt otsikot silmäillyt. Nyt edellisellä kävelylenkillä asia putkahti kuitenkin yhtäkkiä jostain mieleeni ja kotiin päästyäni googletin, mitä netti sanoikaan asiasta.  Heti löytyi muun muassa Ylen juttu siitä, miten jo 20 minuutin hengailu metsässä madaltaa verenpainetta. Otsikko, jonka muistinkin silloin aiemmin silmäilleeni. (Mutta huolellisesti.)

Itse asiassa minua muuten ihmetyttää, miksi aina kaikkea terveellistä markkinoidaan sillä verenpaineen madaltamisella? Anteeksi nyt vaan, mutta korkea verenpaine ei todellakaan ole jokaikisen suomalaisen ongelma. Joillekin verenpaine ei ole ongelma ollenkaan. Ja toisille, kuten minullekin jonkun kerran, ongelmaksi käy se jatkuva huippaus, jota matala verenpaine aiheuttaa. Joskus ihmisiä saattaisi kiinnostaa asioiden muutkin terveysaspektit.

En ole itse ollut koskaan mikään kova eränkävijä. Ehkä siksi, että minulla ei ole koiraa, en ole kiinnostunut metsästyksestä, enkä sen yllämainitun huimauksen takia pysty marjastamaan enkä sienestämään. (Jatkuva kyykistely ja kumartelu alkaa nopeasti tuntumaan päässä.) Mitään luontevaa metsäänsuuntaamissyytä ei ole ollut - muuta kuin se ihan puhdas hengailu. Kävelyllä olen käynyt. 

Olen kyllä aina nauttinut luonnossa liikkumisesta. Kun asiaa alkaa miettimään, en itse asiassa muista yhtäkään kertaa, jolloin jokin metsässä ollessa olisi alkanut ahdistamaan. Paitsi muu maailma, siellä jossain. Ja sekin yleensä unohtuu nopeasti. 

Joten miksi käyn kävelyllä metsissä niin harvoin? Ihan kuin eläisin muka kovinkin urbaanissa ympäristössä, jossa metsään mennäkseen pitäisi ajaa sata kilometriä autolla ja sitten saisi ihailla hienoa kolmen puun rypästä. Paremminkin Suomessa pitää olla aika tarkka voidakseen rajoittaa liikkumisensa asfalttien ja talojen tuntumaan. Muutama harha-askel ja kohta törmää häiritsemään suden ja Punahilkan keskustelua. Silti, päivästä toiseen, enimmäkseen sitä sivuuttaa mahdolliset metsät. Jos bussireitin varrella on vaara nähdä puita, aina on onneksi älypuhelimet, joita räplätä.

Jos nyt unohdetaan se verenpaineen laskeminen - ne taikasanat, joista kaikkien pitäisi innostua - metsään menemisellä oli muitakin hyötyjä. Ihan jo stressitasojen lasku. (Johon se verenpainekin oletettavasti liittyy, mutta ei nyt vahingossa mainita mitään muuta ekana, ettei se verenpaineasia mene keltään ohi.) Metsä auttaa myös lasten allergioihin, sillä metsän erilainen bakteerikanta on ilmeisesti siinä asiassa hyödyllinen.

Minä olen kuvitellut olleeni tänä syksynä jo suht tasapainossa. Viime keväänä iski kunnon stressipiikki, mutta koska pahin on jo helpottanut, olen olettanut, että kaikki on nyt hyvin, ja minusta on kehittynyt oikea superihminen ja how does she do it -nainen. Vaan viimeistäänkin tämän aamun "mä en kestä tätä paskaa" -totaalihajoaminen todistaa kuvitelmani vääräksi. Tällä hetkellä tarvitsen elämääni ennen kaikkea rauhoittumista, mielenhallintaa ja kykyä rutinoida asiat niin, että ne vievät mahdollisimman vähän voimavaroja. (Tuosta viimeisestä tulen vielä varmasti jauhamaan täällä, se on viime aikojen suurimpia oivalluksiani. Tulette vielä kyllästymään minuun, ellette ole ehtineet kyllästyä jo.)

Ehkäpä metsäreissut tulisivat nyt tarpeeseen. Vaellusharrastukseen hurahtamista odotellessa voisi olla hyvä nyt aikatauluttaa muutama metsäkävely viikkoon ja katsoa tuleeko tuloksia ja antaa itseni vähän hengähtää.