Kirjoittanut Belle.
Nyt taitaa käydä niin, että ravintojutuista tulee aika oleellinen osa meidän blogiamme tulevaisuudessa. Näin ainakin päättelen sillä perusteella, että sekä minä että äiti innostuimme siskoni postauksesta aivan älyttömästi. Soitin nimittäin äidille, ja kysyin, lukiko jo hän Mulanin tekstin, ja puhelu oli sen jälkeen yhtä puheripulia. Samat kysymykset ruokavalion terveellisyydestä, ekologisuudesta ja eettisyydestä mietityttävät meitäkin, ja meillä kaikilla tuntuu olevan ongelmia sen kanssa, että emme tiedä, mikä on parasta. Mikä on edes oikein?
Jos nämä ruokajutut eivät siis kiinnosta, niin skipatkaa vapaasti. Ei loukkaannuta. Mutta toivon, että muut samassa veneessä olijat löytävät näitä lukemaan ja jakamaan ajatuksiaan.
Perimmäinen ongelma on siis siinä, että emme tiedä, mikä on oikea ruokavalio. Olisi helppoa, jos tietäisi, että tämä on se oikea tapa syödä - tämä, ja vain tämä. Kaikille.
Sen lisäksi ongelmia tuottaa kiireinen arki, joka vaikeuttaa hyvien valintojen tekemistä, (sitten kun keksii, mitä ne ovat). Ja jos on kuten minä, eli surkea ryhtyjä, ruuanlaitto on aina kynnyksen takana, olipa tekemässä mitä tahansa. (Onneksi myös noutoruoka on jonkin sortin kynnyksen takana. Ja hvyä puoli sekin, että einekset ei nappaa.)
Aion nyt ottaa omaksi projektikseni tämän ruokavalioasian korjaamisen, viilaamisen ja helpottamisen. Alan etsiä vastauksia ongelmiin ensinnäkin kirjallisuudesta, (muutama kirja on jo mielessä, ja äidillähän on se suolistokirja kesken, taidan lainata sen hältä kunhan saan), ja toisekseen arjen rutinoimisesta.
Kuten aiemmin kerroin, rutiinit ovat nyt pyörineet kovasti mielessäni, sillä olen oivaltanut, että niistä löytyy apu minun elämääni. Rakatan organisointia ja suunnittelua, ja suunnittelun organisointia (heh), mutta ongelmani on aina toteutuksessa. Siis aina. Aina. Hienot kalenterimerkinnät ovat yhtä tyhjän kanssa, jos ei lasketa sitä iloa, jonka saan niiden tekemisestä. Eli ratkaisu tähän kaikkeen on mitä luultavammin siinä, että tekisin asiat suoriltaan tietyllä tavalla, rutiininomaisesti, ilma miettimistä.
Tätä rutiinien taikavoimaa olen harjoitellut jo siivouksen ja kodinhoidon kanssa. Edelleenkään en ole mikään siisteyden jumalatar, mutta olen selvästi mennyt eteenpäin ja saanut ympäristöäni sellaiseksi, missä viihdyn huomattavasti entistä paremmin. Eli ehkä ruoka-asioissakin siitä olisi apu.
Tänään käytiin keskustelua myös siskon kanssa whatsapissa. Tällä kertaa ei tullut pelkkää iloa ja intoa, eli jos pelkäätte negatiiviseen vivahtavaakaan avautumista, älkää lukeko. Mutta minun pitää aina välillä saada angstata, että on mitään mahdollisuuksia päästä siihen aitoon intoon taas takaisin. Ja nyt minulla on varsin innostunut olo. Tästä tulee projekti!
Mulanin tekstit ovat valkoisella, minun vihreällä. Keskustelu on tsättäilylle ominaisesti varsin katkonaista, kun toisen sanoja kommentoidaan vasta vähän matkaa edettyä.
Samoja ongelmia pohdin aina välillä itsekin! Välillä mietin, että meniköhän ruokailut jossain vaiheessa ( 2012 ) jo liian ortodeksia övereiksi ja sainko sillä kropan sekaisin :O Nyt olen päättänyt, etten stressaa syömisistä, en siitä saanko tarpeeksi vitamiineja, hivenaineita ja mineraaleja. Yritän syödä ihan perus kotiruokaa, pitää ruokavälit säännöllisinä. No, leipää tulee ehkä puputettua liikaa mutta se on helppo eväs, mulla työpäivinä ei kun välttämättä ruokatuntia ole joten eväiden pitää olla "helposti syötäviä". Mutta jos totta puhutaan, niin painon suhteen munkin tarvitsisi tehdä ryhtiliike!
VastaaPoistaOn ollut niin kiireistä, että en ole edes muistanut kommentteihin vastailla... äh.
PoistaTuo strettaamattomuus on kyllä oleellisen tärkeää. Stressi jo sinänsä voi saada kehon epätasapainotilaan. Ja ortoreksia tai jo vähän sen tyyppinen syöminen on kyllä tosi raskasta. Oikein syömisenkin voi tosiaan vetää ihan överiksi, mikä tuntuu jotenkin aika älyttömältä, mutta niin se on.
Leipä on kyllä helppo, ja helppoudessaan usein korvaa vähän monipuolisemman ja järkevämmän valinnan. Valitettavasti. Minullakin se on ehdottomasti heikko kohta. Tosin ei mulla mitenkään erityisesti tee leipää mieli, jos syön kunnolla. Ongelma on vaan siinä, että jos ei jaksa panostaa ruokaiuun, niin leipälinjallehan se lipsahtaa.
Kuvien perusteella sun paino ei ole mikään suuren luokan ongelma. Sitä en tietysti tiedä, miltä susta itsestäsi tuntuu, mutta minusta näytät aika sopusuhtaiselta. Mutta ainahan kannattaa pyrkiä syömään sillä lailla, että on hyvä olo. :)
Voisitkohan saada apua ravintoterapeutilta? Itselläni on keliakia ja muistan kun itse pähkäilin omien syömisten kanssa. Vasta ravintoterapeutti antoi mulla avaimet oikeaan ruokavalioon ja opin sitä kautta ruokavalion abc:n. Tsemppiä.
VastaaPoistaKiitos kommentista! Ja tsempistä. :)
PoistaItse asiassa en oikein usko omalla kohdallani ravintoterapeutin apuun. Ravintoterapeutti keskittyy yleensä pelkästään ravitsemukselliseen puoleen ja ne eettiset kysymykset jää silti edelleen avoimiksi. Ja jos totta puhutaan, niin mulla on kyllä tietopuoli erittäin hyvin hallussa - ongelma on se, että en vain ole saanut panostettua niihin selkeisiin ongelmakohtiin. En ole saanut = milloin en ole jaksanut, milloin ei ole huvittanut.
Vaikka ravintoterapeutti ei minua niin kauheasti tällä hetkellä kiinnosta, olen kuitenkin tutustunut nyt erääseen ammattilaiseen, jonka kanssa asia on nostettu pöydälle. Hänenkin kanssaan jo törmäsin tiettyihin ongelmiin: minä haluaisin vähentää lihansyöntiä, mutta hänen mielestään minun pitäisi laihduttaakseni nimenomaan lisätä sitä. Se tuntuu aika kurjalta. Lisäksi minusta tuntuu, että joissakin asioissa minulla on vähän tarkempaa tietoa, tai ainakin minun lukemieni lähteiden perusteella jotkut asiat kannattaisi tehdä toisin, kuin mitä hän suositteli. Esimerkiksi viherpirtelöön ei kannattaisi lisätä maitotuotteita, sillä maito hidastaa kasvisten ravinteiden imeytymistä. Aion itse jatkossa pitää viher- ja rahkapirtelön kyllä erillään.