maanantai 31. lokakuuta 2016

I love me -messut pienellä kynnyksellä

Kirjoittanut Mulan

Blogiin kirjoittaminen on ollut viime aikoina ylivoimaisen vaikeaa. Ei siksi, etten olisi halunnut, vaan oikeastaan siksi, että syksy on väsyttänyt minua valtavasti. En ollut edes varma, olisinko jaksanut mennä I love me -messuille, mistä viimeistään tajusin olevani melko uupunut. Kävin siellä, mutta en viihtynyt kovin pitkiä aikoja. Onneksi ehdin tehdä hyviä löytöjä.

Koska yritän kirjoittaa tätä postausta mahdollisimman pienellä kynnyksellä, joudun nyt pahoittelemaan kuvien huonosta laadusta. Tää teksti jää kokonaan julkaisematta, jos alan muokkaamaan kuvia saatika ottamaan uusia.


Kosmetiikkaa tuli ostettua messuilta suhteellisen vähän, mutta rahaa meni silti yllin kyllin.


Suurimmat menoeräni olivat uudet kengät ja kahdet urheilurintaliivit. Pelkästään näihin ostoksiin sain kulutettua jo 200 euroa!


Ostin itselleni suomalaisen Feelmaxin paljasjalkavaelluskengät, uusinta mallia Kuuva. Feelmax on ollut minulle brändinä tuttu jo monen monta vuotta ja olen omistanutkin firmalta yhdet tossut. Toisin kuin ostamani tossut, näitä voi käyttää myös asfaltilla ja ne kestävät vettä. Tarkoitukseni olisi käyttää näitä syksystä alkukevääseen asti. Tosi kevyet ja ihanan ohut pohja.


Olen alkanut liikkumaan nyt hieman enemmän, joten kunnon urheiluritsikoille on kysyntää. Nämä yksilöt maksoivat 35 euroa/kpl ja olivat poistoerää. Normaalisti näitä myydään 60 eurosta eteenpäin. Mustan väristä mallia minulla olikin kotona, joten tiesin näiden olevan laadukkaat ja hyvät, joten ostin kahdet sen perusteella. Ne ovat olleet jo molemmat käytössä messujen jälkeen. :)

Cocovin pisteeltä ostin terveellisempää herkkua: sekoitus raakasuklaalla päällystettyjä cashewpähkinöitä, inka- ja mulperimarjoja. Ovat tosi hyviä. :P


Täydensin raakasuklaavarastojani myös TwistBen pisteen puolelta ja ostin kolme Goodion suklaalevytä kympillä. Kuva ei suostunut jostain syystä kääntymään oikein päin, joten jätin sen sitten noin päin. Anteeksi laiskuuteni.

TwistBen kojun söpöt kuppikakkusaippuat. <3


Ihohoitola Lupauksen Tarja auttoi minua messuilla tekemäät törkeän hyvät löydöt Providalta. Sain sekä yövoiteen että naamion 5 euron kappalehintaan, mikä on aivan pilkkahinta kyseisistä tuotteista (30-40 e)! Samalla otin samalta merkiltä avokadokäsivoiteen.

Kotipuolesta toivottiin suihkugeeliä, joten käytin Santen tarjousta, jolla sai kaksi 9 euron hintaan. Yllä näkyvä NYR:n After Dinner Tea on ollut tosi hyvä, juon sitä para aikaa, kun kirjoitan tätä postausta. Maistuu siltä, että se sopii juuri nyt tähän elämäntilanteeseen minulle parahisti.

Puhdistamon kahvila puolella myytiin törkeän hyvää raakakakkua. Parhain maistamani raakakakku tähän mennessä! <3 Maku taisi olla suklaa-laku-vadelma. Loved it.


Yosalta sai sunnuntaina kaksi kylmälaukkua, jotka sisälsivät 4 kauravälipalaa/laukku kuudella eurolla. Greek style kaurajogurtti maistuu samanaikaa hyvältä, mutta loppumaku on hieman häiriintynyt. En tiedä, tulenko jatkossa ostamaan sitä. Ehkä? Koostumus oli nimittäin mukavan kermainen ja sen kautta suutuntuma tosi hyvä.


Kosmetiikan tarjouksista hyödynsin Providan lisäksi Iroisien BB:n, joka irtosi 20 eurolla (norm. 32 €), Born to Bion Monoi -kuivaöljy 2 eurolla (!) ja Essen Cream Mask, joka myytiin lähes puoleen hintaan vanhan pakkauksen takia.


Invisibobble Nanon ostaja sai messuilla myös ilmaisen kampauksen. Jopa minun lyhyille hiuksille saatiin edes jonkinlainen letti aikaiseksi, vaikka vaikeutin letittäjän työtä kun en halunnut lakkaa enkä kuivashampoota hiuksiin. O:)

Kokonaisuudessaan tykkäsin messuista, mutta toisaalta ne tuntuivat minulle jo vähän liian isoilta. Ihan liikaa nähtävää ja ihan liikaa ihmisiä. En ymmärrä, miten selvisin niistä viime vuonna, tämä syksy tarvitsi todellisia ponnistuksia, että jaksoin edes lähteä.

Harmittaa toden teolla, etten ole kirjoittanut tänne viime aikoina. Olisi niin paljon kuulumisia, mitä mielelläni jakaisin teidän kanssanne. :) Jospa seuraan siskoni esimerkkiä ja yritän pienentää kirjoittamisen kynnystä. Vai mieltä olette -luetteko mieluusti myös sellaisia ei-niin-paljon-panostettu-postauksia kuin ei postauksia ollenkaan?

torstai 20. lokakuuta 2016

Kaksi keinoa

Kirjoittanut Belle

Toissailtana ilmoitin suurieleisesti, että nyt kirjoitan joka päivä vaikka sen 50 sanaa. Ja sehän jäi sitten tekemättä jo eilen. Hupsista. Muistin ja aioin kyllä. Mutta sitten illasta ja iltatoimista ei tahtontu tulla hevon hel...sinkiä ja kun viimein sain pari sekuntia itselleni, söin vain iltapalan ja painuin pehkuihin. Ei siinä vaiheessa enää paljoa muistanut omia vannomisiaan.

No, yksi unohdus (ehkä useampikin) sallittakoon. Nyt jatkan. 

Siirryin tänne blogin puolelle, kun äsken facebookissa olin jo kirjoittamassa erääseen keskusteluun hyvin passiivis-agressiivista vastausta täysin tuntemattomalle henkilölle. Nyt on täysi tekeminen itseni hillitsemisessä. Siitä että olen alkanut taistella facebookissa ei ole seurannut koskaan mitään hyvää. (Kuten äitikin hyvin muistanee. Nimimerkillä "ai pistinks mä välit poikki sun ystävän kanssa - no niin v*ttu pistin!" No, asiat on taas ihan hyvin. For now.)

Mikä minua sitten niin ottaa päähän? No kuulkaa... Lyhyesti sanottuna (tai sitten ei), se että kun asioista keskustellaan ja ollaan selkeästi aivan eri mieltä, toisten "väärässä olemisen" syyksi pistetään kateellisuus ja rajaton tyhmyys, eikä edes yritetäkään miettiä, mikä oikeasti voisi olla se syy sille, että niin moni ihminen kokee asiat niin toisin. 

Jos keskustelua halutaan oikeasti edistää, jos halutaan, että yhteiskunnallisissa, kaikkia koskettavissa asioissa, löydetään oikesti joku edes jotakuinkin yhteinen sävel, niin silloin ei voi vain vähätellä toisten ajatuksia ja lyödä maahan. Silloin pitää yrittää ymmärtää. Jos haluaa, että oma viesti menee läpi ja jos haluaa oikeasti vaikuttaa toisten ajatteluun, silloin yksinkertaisesti täytyy yrittää ymmärtää sitä toista. 

On olemassa kaksi tapaa saada toiset toimimaan suurin piirtein niin kuin itse haluaa, eikä niistä kumpikaan ole aivan täysin pettämätön keino. Yksi tapa on keskustelu ja jatkuva yhteisymmärryksen etsimien. Toinen on pakottaminen. 
 
Lastenkasvatuksessa varmaan molemmat tavat toimivat jossain määrin ja molemmille voi olla lapsesta ja tilanteesta riippuen tarvetta. Ensinnämainittu vaatii rajattomasti kärsivällisyyttä, jälkimmäinen taas auktoriteettia tai jonkin sortin voimaa (henkistä tai fyysistä).
 
Yhteiskunnallisella tasolla tilanne on vähän toinen. Edelleenkin on kyllä kaksi tapaa. Jatkuva keskustelu tai toisaalta pakottaminen.

Ensinnämainittu vaatii rajattomasti kärsivällisyyttä. Jälkimmäinen vaatii kuolonuhreja.

Jos ensimmäiseen ei siis pyri, niin askel on otettu toiseen suuntaan. Ja minun tekisi mieli kysyä tietyiltä ihmisiltä, kannattaisiko kuitenkin miettiä, kumpaa keinoa kohti haluaa asioita viedä.

Anteeksi paatos ja synkkä aihe. Mutta tätä minä nyt mietin. Kaipaisin vähän parempaa keskustelua.

tiistai 18. lokakuuta 2016

Väsyneen kuulumisia

Kirjoittanut Belle

Olen ollut poissa blogista ja, no, vähän kaikkialta, jo aika pitkään. Sitä myöten kynnys kirjoittamiseenkin on kasvanut. Sanottavaahan minulla olisi. Lähes joka päivä pyörii päässä joku juttu, josta olisi mukava kirjoittaa, mutta joko ei ole ollut aikaa tai jaksamista, tai sitten on tullut tunne, että en kuitenkaan osaisi pukea ajatuksiani sanoiksi.

Oikeastaan mikään nuista edellämainituista ei ole kadonnut mihinkään, vaikka nyt tartuinkin näppäimistöön. Mutta päätin tehdä blogiin paluun mahdollisimman helpoksi itselleni laskemalla rimaa. Niin alas kuin mahdollista. Täten annan siis itselleni luvan kirjoittaa postauksen, jossa ei ole kuvia, ei minkäänlaista punaista lankaa tai pointtia, eikä välttämättä edes yhtä ainutta mielenkiintoista ajatusta. Enkä edes välitä yhdys sana virheistä.

Kuulostaako lupaavalta? Saako oikein innostumaan tämän postauksen lukemisesta? Jee, teksti ilman mitään sanottavaa! (No eikös netti nykyään pursua sellaista sisältöä?)

No, kerron ihan vähäsen jotain peruskuulumisia. 

Ensinnäkin ihon hoidosta. En ole tehnyt sitä. Käytännössä ollenkaan. Ja sen kyllä huomaa. 

Olen toisinaan vähän skeptinen kaiken tämän kosmetiikan tarpeellisuuden suhteen. Ehkä meitä vain huijataan, eikä millekään rasvoille ja seerumeille ole mitään todellista tarvetta. Jotkut ihmisethän sitä oikein toitottavatkin. Että enpä ole koskaan ihoani mitenkään hoitanut ja silti se on kuin vauvan pylly - ottakaa oppia te huijatut ja jättäkää ne purnukat kauppojen hyllyille, ei niillä mitään tee.

No ei mene valitettavasti noin. Ainakaan minun rutikuivan ihoni kanssa. Iho on tällä hetkellä tilassa, jossa se janoaa kosteutta. Minun otsani on alkanut hilseillä. Joo, oikeasti, hilseillä! Luulisi motivoivan ihon hoitoon, mutta ei. Tai no joo, aina tilanteen kärjistyessä koitan tehdä jotain, ja sitten menee taas monta päivää ilman. Että silleen...

Mutta palannen ruotuun taas joskus. Kun jaksan. Joillekin ihonhoito on ilmeisesti rentoutumiskeino, ehkä välillä minullekin, mutta ajan ja energian ollessa kortilla se muuttuu yhdeksi ylimääräiseksi velvollisuudeksi, jota en jaksaisi. Se voi olla kivaa ja rentouttavaa, mutta moni muu asia on minulle vielä rentouttavampaa, ja jos on ylimääräistä aikaa, panostan sitten niihin. 

Niitä muita kuulumisia? Itse asiassa jätän kuitenkin itsestäni jauhamisen tällä kertaa tähän. Menee muuten jaaritteluksi. Ja väsyttää. Pitää päästä pian nukkumaan, uni on tärkeää. Mutta haastan itseni kirjoittamaan tällä viikolla joka päivä ihan vähän, vaikka 50 sanaa joka päivä. En välttämättä julkaise mitään, jos en saa itsestäni mitään järkevää irti, mutta kirjoitan ne muutamat lauseet kuitenkin. Ja katson mitä tapahtuu. Jos kirjoitusblokki vähän avautuisi.

Muita joilla on ongelmia jaksamisen ja iltojen pimenemisen kanssa? Tai ketään, joka haluaisi osallistua pakotan itseni kirjoittamaan vaikka hampaat irvessä -haasteeseen?