tiistai 18. lokakuuta 2016

Väsyneen kuulumisia

Kirjoittanut Belle

Olen ollut poissa blogista ja, no, vähän kaikkialta, jo aika pitkään. Sitä myöten kynnys kirjoittamiseenkin on kasvanut. Sanottavaahan minulla olisi. Lähes joka päivä pyörii päässä joku juttu, josta olisi mukava kirjoittaa, mutta joko ei ole ollut aikaa tai jaksamista, tai sitten on tullut tunne, että en kuitenkaan osaisi pukea ajatuksiani sanoiksi.

Oikeastaan mikään nuista edellämainituista ei ole kadonnut mihinkään, vaikka nyt tartuinkin näppäimistöön. Mutta päätin tehdä blogiin paluun mahdollisimman helpoksi itselleni laskemalla rimaa. Niin alas kuin mahdollista. Täten annan siis itselleni luvan kirjoittaa postauksen, jossa ei ole kuvia, ei minkäänlaista punaista lankaa tai pointtia, eikä välttämättä edes yhtä ainutta mielenkiintoista ajatusta. Enkä edes välitä yhdys sana virheistä.

Kuulostaako lupaavalta? Saako oikein innostumaan tämän postauksen lukemisesta? Jee, teksti ilman mitään sanottavaa! (No eikös netti nykyään pursua sellaista sisältöä?)

No, kerron ihan vähäsen jotain peruskuulumisia. 

Ensinnäkin ihon hoidosta. En ole tehnyt sitä. Käytännössä ollenkaan. Ja sen kyllä huomaa. 

Olen toisinaan vähän skeptinen kaiken tämän kosmetiikan tarpeellisuuden suhteen. Ehkä meitä vain huijataan, eikä millekään rasvoille ja seerumeille ole mitään todellista tarvetta. Jotkut ihmisethän sitä oikein toitottavatkin. Että enpä ole koskaan ihoani mitenkään hoitanut ja silti se on kuin vauvan pylly - ottakaa oppia te huijatut ja jättäkää ne purnukat kauppojen hyllyille, ei niillä mitään tee.

No ei mene valitettavasti noin. Ainakaan minun rutikuivan ihoni kanssa. Iho on tällä hetkellä tilassa, jossa se janoaa kosteutta. Minun otsani on alkanut hilseillä. Joo, oikeasti, hilseillä! Luulisi motivoivan ihon hoitoon, mutta ei. Tai no joo, aina tilanteen kärjistyessä koitan tehdä jotain, ja sitten menee taas monta päivää ilman. Että silleen...

Mutta palannen ruotuun taas joskus. Kun jaksan. Joillekin ihonhoito on ilmeisesti rentoutumiskeino, ehkä välillä minullekin, mutta ajan ja energian ollessa kortilla se muuttuu yhdeksi ylimääräiseksi velvollisuudeksi, jota en jaksaisi. Se voi olla kivaa ja rentouttavaa, mutta moni muu asia on minulle vielä rentouttavampaa, ja jos on ylimääräistä aikaa, panostan sitten niihin. 

Niitä muita kuulumisia? Itse asiassa jätän kuitenkin itsestäni jauhamisen tällä kertaa tähän. Menee muuten jaaritteluksi. Ja väsyttää. Pitää päästä pian nukkumaan, uni on tärkeää. Mutta haastan itseni kirjoittamaan tällä viikolla joka päivä ihan vähän, vaikka 50 sanaa joka päivä. En välttämättä julkaise mitään, jos en saa itsestäni mitään järkevää irti, mutta kirjoitan ne muutamat lauseet kuitenkin. Ja katson mitä tapahtuu. Jos kirjoitusblokki vähän avautuisi.

Muita joilla on ongelmia jaksamisen ja iltojen pimenemisen kanssa? Tai ketään, joka haluaisi osallistua pakotan itseni kirjoittamaan vaikka hampaat irvessä -haasteeseen?

4 kommenttia:

  1. Tutun kuuloista menoa sulla. Tsemppejä toivotan sulle ja mulle!

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä syyskaamokseen. Kynttilät tuovat valoa ja kiitollinen mieli. Näitä minä yritän viljellä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Jälkimmäistä minäkin kannatan, kynttilöitä ei vain ole tullut aikoihin polteltua, harmi kyllä. Joskus nautin niistä niin paljon, mutta nyt on niille vähän huono hetki. :/ Jotain vastinetta pitää kehitellä.

      Poista