Dr. Hauschkan kriisiapu korppuiholle

Kirjoittanut Belle

Kuukausi sitten kasvojeni iho sai minut järkyttymään. Hei naama, mitä tapahtui? Juu, tiedän kyllä, että kuivuus on sun juttu, mutta... oikeasti... argh.

Talvi on minusta pääasiassa ihan kivaa aikaa. Mutta ihoni ei ilmeisesti ole talven suurin ystävä. Tai oikeastaan toisinpäin. Pakkanen ei ole ihoni ystävä. Tosin talvi ei suoranaisesti helli kenenkään ihoa, mutta iskeekö kaikille samanlainen korppuiho? Näin paha tilanne ei minulla ainakaan ole ollut koskaan ennen. No, sain toki pitkään haaveilemani hymykuopat. Hymyrypyt. Siinäpä syytä juhlaan.

Epätoivoissani mietin, mikä enää voisi muka auttaa, kun ihonhoitorutiiniini kuuluu jo ennestään kasvovesi, kosteuttava seerumi, öljy ja kasvovoide. Mitä enää voi lisätä? No, pieni ääni sisälläni toki muistutti, että ihonhoitorutiinistani puuttuu ehkä melko olennainen osa, nimittäin itse asiassa nimenomaan se rutiini. Olen ajatellut, (ja laiskuudella ei tietysti ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, [eipä vissiin]), että ihon pitää antaa myös hengittää, ja siksi aika usein annan ihon vain olla. Ehkä tämän kuivuusasteen ihossa se ei ole enää se järkevin ratkaisu.

Onnekseni kävi niin, että löysin ratkaisun muusta kuin tunnollisuudesta, (johon tosin olen yrittänyt nyt panostaa). Mieleeni tuli, että viime vuoden puolella testiin saamani Dr. Hauschkan ruusuvoide oli niin tuhdin oloista, että sitä sietäisi kokeilla. Ja jos äiti on kerran niin ihastunut ko. voiteeseen, kai siinä jotain täytyy olla. 

Ruusuvoide näytti tehonsa, ja jo yhden yön jälkeen iho oli huomattavasti pehmentynyt. Nyt pidemmän käytön jälkeen erilliset kuivat läntit ovat kokonaan kadonneet.

Rehellisesti sanoen en alunperin erityisesti ymmärtänyt tätä voidetta, vaan ihmettelin, kenen iholle tämmöinen jankki edes imeytyy. Levittäminen oli minusta hankalaa ja tuntui että voide jäi vain ihon pinnalle pyörimään tehden ihosta öljyisen näköisen. (Ja äiti tykkäsi - miksi?!)

Ihon korppuuntumisen jälkeen näkemykseni on aikalailla päinvastainen. Mikään muu käytössäni ollut voide ei tuntunut tekevän ongelmakohdille yhtään mitään. Enkä tosissani odottanut sitä Dr. Hauschkaltakaan, mutta ajattelin, että kaikkea kannattaa kokeilla.

Nyt olen myös oppinut, miten voiteen saa imeytymään parhaiten. Juu, entisestään kuivahtanut iho saattoi toki auttaa asiaa, mutta nyt kun ihon kunto on taas parempi, saan silti voiteen hulahtamaan ihoon helposti. Tärkeintä on, että ruusuvoiteen levittää mahdollisimman nopeasti kasvoveden tai seerumin jälkeen, mielellään edellisestä tuotteesta hieman kostein sormin. Tai ehkä voidetta voisi sekoittaa seerumiin kämmenellä ennen levittämistä. Joka tapauksessa (vesi)kosteuttava tuote auttaa ruusuvoidetta imeytymään nopeammin. 

Yritin ottaa ihostani kuvaa nyt kun se voi paremmin, mutta jostain syystä en vain saanut nyt kovin tarkkoja kuvia aikaiseksi. Tästä saa kuitenkin vähän käsitystä, mitä Dr. Hauschkan ruusuvoide teki korppuihoni rypyille. Ei paha!

Dr. Hauschkan ruusuvoide saatu maahantuojalta.

Lempituotteet juuri nyt

Kirjoittanut Belle, (kuiva iho).

Bongasin Karkkipäivä-blogista Sannin vastikään tekemän listan tämänhetkisistä lempparituotteista. Tykkään tuon tyyppisistä postauksista, vaikka listat eivät välttämättä ole kaikkien mielestä blogimaailman parasta antia. Kosmetiikkablogeissa kuitenkin vilahtelee tuotteita jos toisiakin, ja useiden tuotearvioiden keskellä on välillä kiva lukea, mitkä tuotteet ovat oikeasti jääneet bloggarin käyttöön, (tai ihastuttavat muuten vain juuri nyt).

Karkkipäivän postauksen pystyi tulkitsemaan myös haasteena lukijalle, ja niinpä minä innostuin kokeilemaan Sannin metodia etsiä tuotteideni joukosta "aidoimmat" lempparit käyttämällä aikaa 5 minuuttia.

Kuva lainattu Karkkipäivä-blogista.

Minun varastoistani ei toki löydy ihan niin paljoa tuotteita, että viisi minuuttia olisi kovin paha aikaraja, eikä lemppareiden lista loppujen lopuksi mikään pitkä ole, mutta aika mielenkiintoista itse nähdä, mihin oikeasti tuli tartuttua. Koska lista siis jäi lyhyemmäksi kuin Sannilla, ajattelin kirjoittaa jokaisesta muutaman sanasen ja vähän avata sitä, miksi kyseessä on lemppari, (jos edes itsekään tiedän - joskushan rakkautta ei vain osaa selittää). Jos olen kirjoittanut jostakin tuotteesta aiemmin, linkkaan siihen laajempaan postaukseen, niin voitte halutessanne käydä lukemassa tuotteesta enemmän.

Lempparituotteet maaliskuussa 2016

Aloitetaan meikeistä. Lempparituotteita löytyi yhteensä viideltä eri merkiltä, mutta kaksi niistä saivat selkeästi eniten osumia. No, se minulle olikin kyllä selkeää, että ihanimmat meikkisarjat ovat Kjaer Weis ja Zuii.

Kjaer Weis Like porcelain -meikkipohja on paras löytämäni meikkivoide. No, ainakin toinen niistä. Kaunis, uudelleentäytettävä(!) rasia, peittävä mutta luonnollinen lopputulos, yllättävän hyvin istuva vaalea sävy... mitä muuta voi toivoa? No, toki voide on vähän kuivahkoa, eli vaatii alleen kunnon kosteutukset öljyä myöten, mutta lopputulos ei näytä kuivalta. Loistotuote!

RMS Beutyn meikkipohja sävy 11 on paras löytämäni meikkivoide... jaa, tuleeko tässä vähän toistoa? Mikä tässä sitten on niin ihmeellistä? Kompakti, lasinen rasia, hyvä levittyvyys, luonnollinen lopputulos. Ei aina vaadi ihan yhtä perusteellista läträämistä kosteutuksen kanssa kuin Kjaer Weis ja sävy on KW:tä kellertävämpi, mutta molemmat kyllä passaavat minulle.

Kjaer Weisin ripsari on osoittautunut luonnonkosmetiikan ripsareista luotettavimmaksi minun ripsissäni. Lopputuloksesta saa luonnollisen tai vähän runsaammankin, vaikka mitään mascaramainosten luodaan ripsiä tyhjästä -efektiä en kyllä ole saavuttanut. (Jotenkin epäilen, että en kyllä saavuttaisi niillä tv-mainostenkaan tuotteilla.) Zuiin Maxi -ripsivärillä olen saanut vähän tuuheamman tuloksen kuin tällä, mutta luotettavuus on Kjaer Weisillä parempi ja minä tykkään sen laventelisesta tuoksustakin enemmän.

Kjaer Weisin Embrace -poskipuna on ihanan luonnollinen, rasiassa vähän likaisen näköinen mutta poskilla todella freesi ja luonnollinen vaaleanpunainen. Voidemainen poskipuna on helppo levittää ja sitä on melko vaikea lipsauttaa vahingossa liikaa. Toisin sanoen kaltaiselleni tumpelolle juuri oikea valinta poskipunaksi. En mitenkään hingu näyttää pelleltä.

Tata Harperin Very Charming -huuli&poskipunaa käytän lähinnä poskipunana. Purkki on kaunis, ihastuin tuohon kullan ja vihreän yhdistelmään, ja olen alkanut tykätä tuoksustakin, joka alkuun vähän mietitytti. Sävy on Embracea voimakkaampi, mutta tämäkin puna on niin helppo levittää ja häivyttää, että katastrofeja ei ole päässyt syntymään. Sävy on Embraceen verrattuna kirkkaampi ja ehkä vähän lähempänä poskieni luonnollista punaa.

Zuiin Mango -poskipuna, joka muuten löytyi myös Sannin listalta, on sekin erittäin helppo sävy käyttää, ja sitä saa sutia kyllä ihan urakalla, jos haluaa ylilyödyn punaiset posket. (Huomaako kukaan mitään tiettyjä valintakriteerejä lemppariposkipunissani? Mistäköhän ne johtuisi?) Mango on kahta edellämainittua lämpimämpi sävy ja se on koostumukseltaan puuterinen. Vaikka haaveilenkin siitä, että Zuii hoksaisi valmistaa vaaleusasteeltaan ja helppoudeltaan Mangoa vastaavan kylmän sävy, passaa tämäkin kyllä minulle ihan mielettömän hyvin. Ei voi mennä pieleen.

Zuiin luomivärit Grape ja Blacberry ovat yksittäispakattuja luomivärejä, mutta näitä kahta käytän yleensä aina yhdessä, joko kahdetaan tai yhdistettynä vielä johonkin muuhun sävyyn. En meikkaa luomiani kovinkaan usein, joten turvaudun lähes aina näihin, jos haluan pitkästä aikaa tehdä silmämeikin, jonka tiedän varmasti osaavani ja joka sopii minulle.

Zuii Spirit -luomiväripaletti, jonka ostin joululahjaksi siskollenikin, on aivan ihanan raikas. Erityisesti tykkään käyttää ylärivin vaaleanpunaista ja lilaa, ja eipä niidenkään kanssa ole pieleen mennyt. Niillä silmämeikistä tulee vähän vaaleampi ja ikään kuin hohtavampi kuin Grapellä ja Blackberryllä. Sopii hyvin juhliin, mutta on kuitenkin vielä sen verran hillitty, että menee minulla arkenakin.

Zuii Chestnut -luomiväri, joka minulla oli ennen solo-nappina, mutta jonka annoin siskolle hankittuani Fresh-paletin, josta se myös löytyy. Sorruin joskus ostamaan Chestnutin luettuani siitä monia hehkutuksia, ja kappas vain, minulle ei oltu valehdeltu. Tätä sävyä voi huoletta sutia silmään yksinäänkin ja hyvältä näyttää. Tuntuu että tämä sävy luo varjostukset oikeisiin kohtiin ihan itsestään. Tuo silmiin kirkkautta, mutta on hyvin luonnollinen sävy.

Zaon huulipunan 469 olenkin esitellyt jo aiemmin. Luonnollinen sävy, joka pysyy hyvin huulilla. Ei tunnu huulilla juuri miltään, joten sitä ei tarvitse ajatella vähän väliä.

Zuiin Primrose -huulipuna on sitten sävyltään vähän räväkämpi. Mutta tuntuma on Zaon kanssa hyvin saman tyyppinen. Toisin sanoen sen käyttö tuntuu luonnolliselta ja luontevalta.

Zuiin Cashmere on vähän niin kuin Zaon 469 mutta hitusen hohtavampi ja taianomaisempi. En osaa selittää, mikä tässä sävyssä oikein on se juttu, mutta kuten olen jo aiemmin kertonut, siinä on sitä maagista voimaa.

Ja sitten sinne ihonhoidon ja puhdistuksen puolelle. Se onkin minulle se haastavampi alue, sillä saan yliherkkyysreaktioita mitä yllättävämmistä tuotteista enkä ole vieläkään onnistunut selvittämään, mitkä ainesosat tai niiden yhdistelmät ovat syyllisiä. Minulle sopivia tuotteita on siis oikeasti todella vaikea löytää.

Jurliquen puhdistusmaito on nyt ollut käytössäni jo kolmatta purkkia. Pidän niin paljon tämän kermaisesta koostumuksesta. Monet puhdistusmaidot ovat paljon lirumpia, tämä vain vetoaa minuun enemmän. Puhdistusteho on ollut minusta ihan hyvä, mutta nyt vastikään huomasin, että paksumman meikin kanssa tämän tehot vähän hyytyy. Hommasin kaveriksi öljyputsarin ja testailen nyt, miltä kaksoispuhdistus tuntuu.

EkoPharman mustaherukka -kasvovesi on ensimmäinen kasvovesi pitkästä aikaa, jota olen voinut käyttää. Kyllä, lähes kaikista kokeilemistani kasvovesistä saan yliherkkyysreaktion, myös monista nimenomaan herkälle iholle suunnitelluista. Tuntuuko vähän epäreilulta? Todellakin, nimittäin kasvovesi on myös juuri se tuote, jota tunnen kaipaavani eniten. Voiteet ja öljyt vain yksinkertaisesti imeytyvät paremmin, jos alla on kasvovesi.

Kun mustaherukka-kasvovesi alkoi vedellä viimeisiään, hankin EkoPharmalta tyrni-kasvoveden kokeiluun. Kylmä hiki otsalla odotin, mitä tapahtuu kun levitän sitä iholleni, ja olin jo mielessäni ihan varma, että tässäkin on taas tuote, jota en voi käyttää. Mutta voinpa kuitenkin! Ei reaktiota. Jes! Mutta kasvoveden koostumus yllätti. Tuntuman perusteella olisin itse luokitellut tämän seerumiksi, pullosta kun ei tullutkaan vettä vaan ikään kuin kevyttä geeliä. Tosi jännää. Olen ollut nyt muutaman käyttökerran jälkeen huomaavinani, että se vaikuttaa minulla myös kasvoveden kulutukseen. On helpompi annostella pienempi määrä, kun vesi ei lähde valumaan ympäriinsä kasvoille levitettäessä.

EkoPharman mustaherukkaöljystä on ollut juttua ainakin parissa blogissa, ja se on omakin suosikkini. Kaikkein parhaiten se kuitenkin toimii yhdistettynä EkoPharman mustaherukkaseerumiin. Nykyään useimpien aamujeni rutiinina on sekoittaa näitä kahta yhdessä sormieni välissä ja levittää sitten kasvoille. Öljy imeytyy hujauksessa, kun sen levittää kasvoveden päälle yhdessä kosteuttavan seerumin kanssa. Seerumissa pidän erityisesti sen keveydestä ja kasvovesimäisyydestä - vähän niin kuin kyseessä olisi hitusen kiinteämpi versio kasvovedestä. Monet seerumit ovat tuhdimpia ja koostumukseltaan lähempänä kasvovoiteita, mutta jostain syystä tällainen vesimäisempi seerumi on viime aikoina vedonnut minuun. Kai se sitten tuntuu kosteuttavan niin tehokkaasti.

Madaran Pihlaja-voide on oikea monitoimirasva, mutta on minulla palvellut ennen kaikkea kasvovoiteena. Minun iholleni se imeytyy helposti ja jättää vähän vahamaisen pinnan, jolle on erityisen helppo levittää meikkivoide. Ja sille ei voi mitään, kyllä se tuoksu vaan on se juttu. Puhumattakaan siitä, että hinta on edullinen. Monen muun kasvovoiteen hinnalla saa useamman pihlajan.

Dr. Hauschkan ruusuvoide*, (ensimmäinen tuote, jonka olen saanut blogin kautta!), onkin sitten yllättävä nousija. Vaihdos ei-niin-kiinnostavasta, turhan öljymäisen pinnan jättävästä rasvasta yhdeksi lemppareista tapahtui ihan vasta ja varsin nopeasti. Kasvoilleni on nimittäin vastikään ilmestynyt pari kuivan koppuraa mysteerilänttiä, suunnilleen kuvitteellisten hymykuoppieni kohdalle, enkä ole oikein tiennyt, mistä ne tulivat ja mitä niille voi tehdä. Sitten keksin testata kokeiluun saatua ruusuvoidetta, joka ensinnäkin imeytyi kuiviin läiskiin hujauksessa, ja tuntui auttavankin hetkessä. Todellinen kriisiapu. Kirjoittelen varmaan tuosta hapankorppuilmiöstä myöhemmin, (jos vain ehdin), ja ruusuvoiteesta taas, kunhan olen ehtinyt testailla sitä vähän pidempään. Äitihän on käyttänyt tätä tuotetta jo paljon pidempään, ja hän onkin kirjoittanut oman kokemuksensa siitä tänne aiemmin.


Lopuksi vielä hiustuotteista ja tuoksuista muutama suosikki. 

John Masters Organics Zinc & Sage Shampoo on aivan mielettömän ihanan tuoksuinen. Toffeinen. Voi olla, että tuoksu on vaikuttanut lemppariuteen aika paljon, mutta onpa tämä shampoo tainnut saada oikeasti aikaan jotain hyvääkin. Tajusin yhtenä päivänä tätä shampoota jo pidempään käytettyäni, että hetkonen, eikö mulla aina ennen ollut hilseilevä hiuspohja? Olihan se. Ja tämä ei ole edes hilseshampoo, toisin kuin jokunen muu, joita olen joskus kokeillut ja jotka eivät ole auttaneet. Erikoista. Voisikohan se olla se sinkki? Tai mistäpä tuota nyt osaa arvata, mutta selvästi tämä on tehnyt hiuspohjalleni hyvää.

Uniquen syväpuhdistava shampoo* onkin sitten uudempi suosikki. En edes ole aiemmin hoksannut, että luonnonkosmetiikan puolelta löytyy syväpuhdistavia shampoita, ja olin todella onnellinen, kun sain sellaisen testattavaksi. Ja tehokashan tämä on ollut. Joudun yleensä läträämään paksuhkoihin hiuksiini shampoota useamman lorauksen yhdellä pesukerralla, mutta tämän kanssa riittää vähän vähempi määrä. En tiedä, pitäisikö tätä shampoota käyttää ihan joka pesukerralla, mutta koska minä en pese hiuksiani päivittäin, enkä edes joka toinen päivä, olen kyllä käyttänyt tätä huoletta myös peräkkäisinä pesukertoina.

Lovefreshin Mandarin Lime deodorantista tuli dödösuosikkini jokin aika sitten. Ensinnäkin tuoksu on ihanan karkkimainen ja voisin imppailla sitä pitkin päivää, (mutten kehtaa), ja pito on ollut minusta aivan loistava. Tästä kirjoitin parin viikon testailun jälkeen enkä nyt pidemmän käytön jälkeen ole joutunut muuttamaan mielipidettäni.

Honoré des Prés Vamp à NY parfyymi on tällä hetkellä ainoa niin luonnonkosmetiikan kuin muunkin hajuvesi, josta oikeasti pidän. Valitettavasti kallis, mutta tuoksu on huumaava ja pysyy hyvin. Luonnonkosmetiikan puolelta en ole vielä oikein onnistunut löytämään muita tuoksuja, jotka olisivat oikeasti omaan makuuni, ja normipuolelta taas en kestä oikein minkään hajua. Jokaisesta hajuvedestä haisee aina läpi se hirveä kemikaalin haju. Tai en tiedä, mikä se on, mutta en ymmärrä, miten kenenkään nenä kestää sitä ainaista samaa pohjahajua. (Ja Body Shopilla on sitten taas omanlaisensa pohjahaju, joka sekään ei oikein kolahda.) Muiden ihoilla tuo haju ei häiritse, jos tuoksua ei ole hölvätty ihan hulluna, mutta kun oma iho on niin lähellä, se kemikaaliäklötys puskee läpi eikä sitä pääse pakoon. Vamp à NY:ssä sitä pistävän läpitunkevaa hajua ei ole ja voin keskittyä siihen hajuveden varsiniseen sisältöön.


Huh, tästä tuli nyt ihan kilometripostaus. Voin kertoa, että voimat meni. :D Toivottavasti edes joku jaksaa lukea tämän, tai että joku löytää tästä heinäsuovasta jonkun itseään kiinnostavan kohdan, niin ettei urakka mennyt ihan hukkaan. 

Haastanpa huvikseni äidin ja siskon kirjoittamaan joskus, (ei mitään kiirettä), omista lempituotteistaan. Ei tarvitse näin seikkaperäisesti toki, ihan listatkin on mielenkiintoisia, tai vaikka joku rajallisempi määrä tuotteita, joista kertoo. Ja olisiko kellään muulla mielenkiintoa kokeilla tätä Karkkipäivän lempparit viidessä minuutissa -mallia? (Älkää sitten erehtykö luulemaan, että kirjoittaminen kestää viisi minuuttia.) Jos ei kiinnosta tehdä postausta, tai ei ole omaa blogia, niin kommentteihinkin saa lemppareita listata. Jos haluatte. 

Nyt mä häivyn kyllä lepäilemään.


*Tuotteet saatu testiin blogin kautta.

Meikkipohjien jaettu ykkössija: Kjaer Weis ja RMS Beauty

Kirjoittanut Belle, (kuiva iho)

Ehkä eniten tunteitani herättävä aihe kosmetiikkauniversumissa ovat meikkipohjat. (Kyllä, luitte oikein, tunteita. Olen juuri niin pinnallinen.) Olen muutaman vuoden ajan metsästänyt aina vain sitä parempaa luonnonkosmetiikan meikkipohjaa. Ensin kävin läpi mineraalimeikkivoiteita etsien sopivaa koostumusta, joka ei tuo pintakuivuutta liikoja esille, sitten arpoen oikean sävyvalinnan kanssa. Zuiin nestemäisiä kokeilin välissä, sitten Zuiin kiinteää kukkaismeikkipuuteria. Monia iholleni hyviä valintoja olen löytänytkin, mutta viime vuoden aikana löytyi kaksi ylitse muiden, ja ne ovat Kjaer Weisin Like Porcelain ja RMS Beautyn "un" cover-up 11.

Kumpi näistä kahdesta sitten on lopulta se paras? Sitäpä olenkin tässä muutaman kuukauden ajan pohtinut ja aina aika ajoin vaihdellut mielipidettäni. Pakko se on nyt myöntää, en osaa päättää. Molemmat näyttävät kasvoillani yleensä hyviltä, peittävät kohtuudella ja tuntuvat miellyttäviltä, (tai eivät pahemmin tunnu). 

Mutta koska listat ja vertailut ovat kivoja, ajattelin kirjoittaa vertailevan arvion näistä kahdesta rakastamastani meikkituotteesta. (Kyllä, luitte oikein, rakastamastani. Älkää sanoko mitään.)

Tässäpä sitä sitten tulee.

Peittävyys

Sekä Kjaer Weisin että RMS Beautyn meikkipohjlla saa aikaan erittäin hyvän peittävyyden. Totuuden nimissä on sanottava, että kumpikaan ei kuitenkaan täysin peitä couperosan punoittelua ulkoillessani talvipakkasessa tai mikä nyt on milloinkin punakkuuteni syy. Minua on jonkun kerran naurattanut lukiessani näistä arvosteluja, joissa kerrotaan tuotteiden peittävän kaiken. Nojaa... liekö sellaista ihmetuotetta olemassa, jolla minun punoitukseni saisi täysin piiloon? Ja jos onkin, niin kuinkakohan maskimainen lopputulos sillä tulisi? Ei kiitos. Peittävyyttä olla pitää, mutta en nyt ihan talomaalilla halua ihoani peittää. Punoitukset on elämää.

Sävy

Sävyvalikoimat ovat Kjaer Weisillä ja RMS Beautylla aika erilaiset. Kjaerilta löytyy tällä hetkellä tietääkseni enemmän sävyvaihtoehtoja ja niissä on huomioitu sekä keltaiseen että punaiseen taittavat ihot. RMS Beautyn sävyt ovat käsittääkseni vaaleinta sävyä lukuunottamatta kaikki hitusen keltaiseen taittavia.

Minulta löytyvät sävyt eivät ole keskenään yks yhteen, mutta molemmat sulautuvat jostain syystä iholleni todella hyvin. Kjaer Weisin Like Porcelain on tätä nykyä sarjan toiseksi vaalein meikkipohja ja minusta se on sävyltään melko neutraali, ei taita hirveästi keltaiseen eikä punaiseen. Ellei ehkä ihan ihan hitusen punaiseen? Mutta en ole kovin hyvä arvioimaan tätä. RMS Beautyn sävy 11 on sekin toiseksi vaalein, mutta taittaa tosiaan enemmän keltaiseen. Oma ihoni on sävyltään ehkä melko neutraali, mutta hienoinen keltaisuus sopii punakkuuteen taipuvalle naamalleni, sillä se taittaa punaa vähän vähäisemmäksi.

Luonnollisuus

Molemmat meikkipohjat loistavat kyllä tälläkin alueella. Tosin jostain syystä nämä voidemaiset pohjat vaativat ainakin minun iholtani ekstrahuolellista kosteutusta ja öljyä. Kjaer Weisin kanssa on vähän enemmän se vaara, että pohja näyttää kuivakalta, jos yhtään lintsaan seerumin, öljyn ja voiteen kanssa. Toisaalta RMS Beautykin on vähän vaikeampi levittää, jos kosteutus on huono.

Kun kuiva ihoni on huolella hoidettu, näyttävät nämä molemmat meikkivoiteet ihollani mitä luonnollisimmalta. Kjaer Weis jättää paljon mattaisemman pinnan enkä koskaan käytä sen kanssa puuteria. Lopputulos on kuitenkin kuin toinen iho, mutta tasaisempi. RMS Beauty taas näyttää kasvoillani kuultavammalta ja tulos silläkin on upea.

Kuulaus

Kjaer Weis: mattapinta. RMS Beauty: kuulas (muttei märkä) pinta

Käytännöllisyys

Käytännöllisyys on minulle erittäin tärkeä asia. Vaikka en matkusta mitenkään yhtenään, tykkään siitä, että matkustaessa saan hyvän meikkiarsenaalin mukaan mahdollisimman pienessä tilassa. Tässä kohtaa RMS Beauty päihittää Kjaer Weisin, sillä rasia on pienempi ja kevyempi, siinä mielessä siis huomattavasti näppärämpi. Sen lisäksi jostain syystä minun on helpompi levittää Kjaer Weisiä siveltimellä, kun taas RMS Beautylla olen toistaiseksi saanut parempaa jälkeä aikaiseksi nimenomaan sormilla levittämällä. Eli RMS:n mukaan ei edes tarvitse pakata sivellintä! Aika kätevää siis. 

(Tosin pakko myöntää, että olen nyt alkanut haaveilla RMS Beautyn meikkipohjasiveltimestä. Rakastan siveltimien käyttöä, vaikka ne eivät reissuideaaleja olekaan, ja haluaisin testata, saisiko RMS:n omalla siveltimellä vielä paremman pohjan kuin sormin.)

Pitävyys

En ole huomannut suurta eroa näiden pitävyydessä, mutta jos pitäisi veikata jotain eroa, uskoisin että Kjaer Weis kestää paremmin päivän koitokset. Tosin tämä voi olla myös ihan mielikuvakysymys. Koska KW:lla tulee mattaisempi pinta, saatan sen perusteella kuvitella sen myös pysyvän vähän paremmin. Oikeasti en muista koskaan harmitelleeni RMS Beautyn riittämättömyyttä tässä asiassa. Että ehkä sitä eroa ei edes ole.

Rasian esteettisyys

No tämä kohta on selvä! Kjaer Weisin rasia vie pisteet kotiin mennen tullen. Onhan se nyt vaan niin kaunis ja ylellinen. RMS Beauty on minusta ulkonäöltään aika mitäänsanomaton. Makuasioista ei toki voi kiistellä, mutta minulla on joku ongelma valkoisten purnukoiden kanssa. Niin paljon kuin vaikka Patykoiden ja Mia Höytöjen ylellistä ulkonäköä hehkutellaankin, minä en vain sitä tavoita. En tiedä miksi, mutta kovin valkoiset purkit näyttävät minun silmääni yleensä nimenomaan halvoilta, vähän muovisilta jotenkin. Mutta makuasioita, makuasioita.

Hinta

Kumpikaan näistä ei ihan halpa ole. Valitettavasti, nimittäin kaikki eivät varmastikaan ole valmiita satsaamaan tämmöisiä summia meikkipohjaan, vaikka kiinnostusta sattuisi olemaankin. RMS Beautyn meikkipohjan hinta on parissa eri verkkokaupassa 39 euron  pintaan, Kjaer Weisin meikkipohja rasioineen puolestaan maksaa huikeat 59 euroa! Tosin täyttöpakkaukset sitten ensimmäisen investoinnin jälkeen maksavat 34 euroa, mikä nyt on jo inhimillisempi hinta. 

Nyt sitten rehellinen tunnustus: en olisi varmaan ikinä tullut hankkineeksi Kjaer Weisin meikkipohjaa, jos en olisi sattunut voittamaan sitä Jolien arvonnasta. Ihan oikeasti. Kun ensimmäistä kertaa luin kuvauksia tästä tuotteesta, kiinnostuin ihan hetkellisesti, mutta nähtyäni hinnan en jaksanut enää näin kalliilla tapauksella päätäni vaivata. Myönnän, että makuni tuntuu kallistuvan vuosi vuodelta, mutta tuo hinta oli minulle jo liikaa. Ajattelin, että tuote ei voi olla niin ihmeellinen ja muita parempi, että tuota summaa kannattaisi pulittaa.

Olin väärässä. Jos nyt pitäisi ostaa tuote rasioineen kaikkineen, että pääsisin käyttämään sitä jatkossa, jostakin minä ne rahat jossain vaiheessa repisin. (No okei, en ehkä perheen ruokarahoista.) Toisaalta jos hinta olisi aina tuo kuusikymppiä ilman täyttöpakkausmahdollisuutta... enpä tiedä. Se voisi olla toinen juttu.