lauantai 27. helmikuuta 2016

Nanna pirtelö

Kirjoittanut Mulan.


Tein vuosi sitten itselleni joka aamu smoothien. Jossakin vaiheessa superfoodeilla kikkailu alkoi käydä niin monimutkaiseksi, että homma jäi kokonaan. Tosin oma jaksaminen myös muutenkin tippui nolliin, joten aikaavievän aamupalan karsiminen oli muutenkin aika looginen vaihtoehto.

En ole palannut tuohon smoothie-aamupalaksi-joka-päivä -tapaan, mutta olen välillä tehnyt itselleni aamupalan kaveriksi tai välipalaksi suht vaivattoman pirtelön, josta olen tykännyt ja nyt haluan jakaa tämän reseptin teillekin. :)


Kirjoitinkin melko vastikään Puhdistamon Marjasmoothiesta postauksen. Siitä innostuneena ostin myös kaupasta Puhdistamolta saman sarjan Suklaasmoothien. Kokeilin pakkauksen takana olevaa ohjetta ja se oli ihan jees, muttei kuitenkaan mun lemppareita makumaailmallisesti. Raakakaakao pirtelöissä on mulle vähän vieraampi asia, mutta halusinpa kokeilla.

Hankin Suklaasmoothien jälkeen Voimaruoan Wholefood 360 superfood-sekoituksen maussa vanilja. Kokeilin yhtä ohjetta, joka löytyi Voimaruan kotisivuilta, mutta sekoituksen vaniljan maku ja kaveriksi lisätty stevia olivat banaania sisältävässä pirtelössä kokonaisuudessa aivan liian imeliä makuaistilleni.

So what to do? Raakakaakao on makuuni vähän liian kitkerää, kun taas vanilja superfoood-sekoitus on minulle liian makeaa. Minä nerona yhdistin nämä itselleni miellyttäväksi komboksi.

Saanko siis esitellä,

Mansikka-suklaa-vanilja -pirtelö:


n. 1/2 dl mansikoita
1 pieni banaani
1/2 dl Wholefood 360 vaniljaa
1 rkl Puhdistamon Suklaasmoothieta
reilu 2 dl Alpron Originalin mantelimaitoa

Laita banaani pienempiin osiin esim. isoon shakeriin, heitä mukaan loput aineet. Sörssää sauvasekoittemalla ja nauti! :)



Ihanaa viikonloppua!


perjantai 19. helmikuuta 2016

Nätit huulet -helposti

Kirjoittanut Mulan.

Mitä vaaditaan kauniisiin huuliin? Olen huomannut saavani kahdella tuotteella ihanan tuloksen.


Nimittäin huultenrajauskynällä ja huulikiillolla.


Näin kalpeat huuleni ovat aamuisin kirkasta valoa vasten. Väritetäänpä ne huultenrajauskynällä.


Benocosin Lipliner sävyssä Pink.


Ei paha. Mutta mitä jos haluan niistä vielä näyttävämmät? Katsotaan, mitä huulikiilto saa aikaiseksi tähän päälle.


Laveran Glossy Lips sävyssä Delicoius Peach.


Yeah, now we're talking! Tämä on mielestäni nopea ja helppo tapa piristää meikkiä ja saada näyttävyyttä huuliin, olematta kuitenkaan liian överit. Benecosin kynällä on vaivatonta värittää huulet ja sävy on musta tosi nätti, mutta mielestäni ei liian huomiota herättävä.

Keksin kokeilla tätä yhdistelmää, kun huomasin Laveran huulikiillon Delicious Peachin olevan makuuni ehkä turhankin "neutraali". Näytti melkein siltä kuin ei olisi mitään huulille laittanutkaan. Mukavaa kiiltoa siitä tuotteen nimensä puolesta tuli, mutta olisin ehkä toivonut enemmän säväyttävämpää sävyä. Benecosin huultenrajauskynä ratkaisi tämän ongelman. Huulikiilto pääsi heti oikeuksiinsa kynän ansiosta. Ja nyt kiiltoni on monikäyttöisempi: joskus voin laittaa sitä kevyen arkimeikin kanssa sellaisenaan ja silloin kun haluan vähän panostaa, väritän alle huultenrajauskynää. Simple as that.


Ja hyviin uutisiin: Nämä ovat edullisemman budjetin luonnonkosmetiikkaa. Laveran huulikiilto kustantaa n. 15 euroa ja Benecosin huultenrajauskynän saa päälle viidellä eurolla. Eli nämä kaksi tuotetta irtoavat 20 eurolla. Myönnän, että voisin maksaa huulikiillosta vähän vähemmänkin, mutta superedullinen rajauskynä kompesoi tässä asiassa. Eikä lopputuloksessa ole valittamista.

Tykkään myös kovasti siitä, että Laveran (ja ilmeisesti muutenkin luonnonkosmetiikan) huulikiillosta ei jää tahmaisuuden tunnetta huulille. Tämä toki vaikuttaa värin huulilla pysyvyyteen, joka toki on heikompi kuin synteettisellä versiolla. Olin kuitenkin yllättynyt, kun kävin syömässä ja annoin kumppanin poskelle tämän jälkeen pusun, jäi hänen poskeensa siitä jälki. Eli vielä oli ruokailun jälkeen väriä oli jäänyt ihan mukavasti huulille. :) Toisin sanoen, minulle ihan riittävä kesto huulilla.



sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Kosteutta kropalle

Kirjoittanut Mulan.


 Talviaikana suihkussa käyminen kuivattaa ihoa entisestään. Itse harvoin kärsin vartalon kuivuudesta (tai jaksan kiinnittää siihen mitään huomiota), mutta olen vaihtanut tänä talvena suihkugeelit maitoisimpiin suihkuvoiteisiin just in case. Ne tuovat sitä paitsi mukavaa vaihtelua normaaleihin suihkugeeleihin, joita itse useimmin käytän.

Vanhin tuttuni mulle näistä kolmesta on Weledan Creamy Body Wash -suihkuvoide. Tosin ei Laventeli, vaan olen käyttänyt joskus aikaisemmin Citrusta ja tykkäsin siitä valtavasti. Etenkin tuoksusta.



Nyt kuitenkin vaihtelunhaluisena päädyin laventelin tuoksuiseen. En pidä erityisen paljon laventelista, mutta kuvittelin itseni illalla saunomassa ja rentoutumassa ja ajattelin, että mikäs rauhoittavampaa kuin laventelin tuoksu. Sitruksen tuoksuja kun mulla riittää jo muutenkin.

Suihkuvoide sisältää mm. seesamin- ja laventeliöljyä ja aitoja eteerisiä öljyjä. Pakkauksessa sitä kuvaillaan miedoksi ja kermamaiseksi suihkuaineeksi, joka pesee lempeästi tuoksuen rauhoittavasti aidolta laventelilta.

Allekirjoitan kyllä kuvauksen. Tuote tekee, mitä lupaa. Koostumus on miellyttävä ja kermamainen, mutta jonkin verrran juokseva. Tuoksu hellii aisteja, muttei ole mielestäni liian voimakas ja pesutulos on hellävarainen. Oivallinen tuote siis kaavailemalleni iltasaunapesulle ja rentoutumiselle.



Uusin tuttavuuteni sen sijaan oli Ruohojuuren heräteostos. Tuote iski silmääni ja oli pienessä tarjouksessa. Olin lukenutkin siitä aikaisemmin toisesta blogista ja kiinnostus kokeilla syttyi. Cattier Parisin Milky Shower Oil on mangovoita ja arganöljyä sisältävä suihkuvoide/suihkuöljy. Suihkuöljy kuulosti täydelliseltä tuotteelta kuivan ihon ehkäisyyn, jolloin en vain voinut kaupassa asioidessani vastustaa kiusausta.

Mangon tuoksu tuotteessa on ihana. Öljyisestä sisällöstään huolimatta (mm. ensimmäinen ainesosa auringonkukkaöljy ja incissä myös macadamiaöljy) nimensä mukaisesti tuote on koostumukseltaan maitomainen ja en tunne tai huomaa öljyisyyttä oikeastaan ollenkaan suihkuvoiteesta. Koostumus on suht juoksevaa, ehkä vähän ohuempaa kuin Weledalla. Käytön jäljiltä ei jää erityistä kosteuden tuntua, mikä on pieni pettymys tuotteen ollessa kuitenkin suihkuöljy.

Kuitenkin käyttökokemus on kokonaisuudessaan miellyttävä, etenkin miedon, mutta makean mangon tuoksun ansiosta. Tykkään myös kovasti suihkuöljyn pakkauksesta, oranssi väri tuo pirteyttä kylpyhuoneeseen ja sen muoto on hyvin vähän tilaa vievä ja sopisi mielestäni paremmin esim. matkakosmetiikaksi tämän postauksen kahteen toiseen suihkuvoiteeseen verrattuna.


Viimeisin ehdokkaamme ei olekaan suihkuvoide vaan Sante on tehnyt Sheavoi in-shower vartalovoiteen. Kosteutuksen suhteen minulla oli tältä tuotteelta kovia odotuksia, etenkin muista blogesita lukemieni arvostelujen perusteella.

Tuote oli näistä kolmesta koostumukseltaan paksuinta ja tuntui hyvin paljon -yllätys yllätys- vartalovoiteelta. Se on kuitenkin helppo pestä pois aivan kuten tavallinen suihkuvoide ja jättää vartalolle selkeästi kosteutetun tunteen. Suihkusta tullessa taputtelen itseni pyyhkeellä kuivaksi, jolloin kosteustuntuma jää iholleni ja voin tuntea sen vielä samana iltana suihkun jälkeenkin. Se ei kuitenkaan ole millään tavalla rasvainen tai sellainen, joka esimerkiksi häiritsisi vaatteiden laittoa suihkun jälkeen. Mitenhän sitä kuvailisi? Sen tuntee, mutta se ei häiritse -päinvastoin.

En kuitenkaan usko, että kuivaihoiset voisivat tyytyä pelkästään tämän käyttöön ja unohtaa vartalonrasvauksen sikseen, mutta minunkaltaiselle laiskalle ihmisille tämä sopii vallan mainiosti. Tai on ainakin parempi kuin ei mitään. Olisin kyllä kaivannut tältä in-showerilta vielä kosteuttavampaa lopputolosta, mutta tuote ei kuitenkaan ole pettymys. Tuoksua kuvailisin pehmeäksi ja miellyttäväksi, joka muunmuassa tekee sen käytöstä mieluisaa. Vartalovoiteen tuoma pieni lisäkosteutus vielä suihkun jälkeen on mukavaa plussaa, vaikkei tämä vartalonrasvausta korvakaan.


Joten: mikä näistä kolmesta oli paras kosteuttamaan vartaloa suihkussa?

Vastaus: Ei mikään.


Ehdottomasti parhaimmaksi kosteuttajaksi ei noussutkaan suihkuvartalovoide tai suihkuöljy, vaan vartalokuorinta!



Suureksi ilokseni kotimainen merkki Flow kosmetiikka yllätti minut Kookos & Sitruuna Himalajansuolakuorinnallaan! Ostin tämän alunperin vartalonkuorintaan (jo tuotteen nimenkin perusteella), mutta käytössä huomasin, että tuote jättää aivan ihanan kosteutetun tunteen vartalolle käytön jälkeen. Muistan ensimmäisellä käyttökerralla, kun luin pakkauksen takaa käyttöohjetta, jossa luki: "Iho jää kosteutetun tuntuiseksi" ja ajatukseni silloin oli "yeah right". Heti kun olin huuhdellut kuorinnan pois iholta, tajusin, että pirskatti, se oikeasti kosteuttaa. Hassua, mutta minun suihkutuotteistani kuorinta on paras kosteuttaja. Vieläpä kirkkaasti.

Eikä tässä ole hyvää pelkkä kosteutus. Vaikka tuoksuissa on myös kookos, se on todella mieto (en välitä siitä suuremmin) ja sen sijaan sitruuna (oliko jo puhetta, että diggaan sitrustuoksuista?) tuoksuu vahvasti ja avaa aisteja kylpyhuoneessa ollessa. Tuoksu on huumaava ja tuottetta melkein tekisi mieli pistää suuhun lusikalla. Olen monesti mennyt tämän kanssa saunaan ja suolakiteet sulavat pehmeästi iholle. Iho on käytön jälkeen virkistynyt, sileä ja pehmeä. <3


Huomasitko muuten, että olemme uudistaneet hieman sivujamme? Yläpalkista löydät helposti Facebook- ja Instagram-tilimme. FB:ssä jaamme välillä postauksien lisäksi meitä kiinnostavia linkkejä ja keskustelemme mielellämme kanssasi myös siellä puolella ajankohtaisista aiheista. Instagramissa julkaisemme myös kuvia, jotka eivät välttämättä tule blogiin asti. :)

tiistai 2. helmikuuta 2016

Meikkipohjien jaettu ykkössija: Kjaer Weis ja RMS Beauty

Kirjoittanut Belle, (kuiva iho)

Ehkä eniten tunteitani herättävä aihe kosmetiikkauniversumissa ovat meikkipohjat. (Kyllä, luitte oikein, tunteita. Olen juuri niin pinnallinen.) Olen muutaman vuoden ajan metsästänyt aina vain sitä parempaa luonnonkosmetiikan meikkipohjaa. Ensin kävin läpi mineraalimeikkivoiteita etsien sopivaa koostumusta, joka ei tuo pintakuivuutta liikoja esille, sitten arpoen oikean sävyvalinnan kanssa. Zuiin nestemäisiä kokeilin välissä, sitten Zuiin kiinteää kukkaismeikkipuuteria. Monia iholleni hyviä valintoja olen löytänytkin, mutta viime vuoden aikana löytyi kaksi ylitse muiden, ja ne ovat Kjaer Weisin Like Porcelain ja RMS Beautyn "un" cover-up 11.


Kumpi näistä kahdesta sitten on lopulta se paras? Sitäpä olenkin tässä muutaman kuukauden ajan pohtinut ja aina aika ajoin vaihdellut mielipidettäni. Pakko se on nyt myöntää, en osaa päättää. Molemmat näyttävät kasvoillani yleensä hyviltä, peittävät kohtuudella ja tuntuvat miellyttäviltä, (tai eivät pahemmin tunnu). 

Mutta koska listat ja vertailut ovat kivoja, ajattelin kirjoittaa vertailevan arvion näistä kahdesta rakastamastani meikkituotteesta. (Kyllä, luitte oikein, rakastamastani. Älkää sanoko mitään.)

Tässäpä sitä sitten tulee.

Peittävyys

Sekä Kjaer Weisin että RMS Beautyn meikkipohjlla saa aikaan erittäin hyvän peittävyyden. Totuuden nimissä on sanottava, että kumpikaan ei kuitenkaan täysin peitä couperosan punoittelua ulkoillessani talvipakkasessa tai mikä nyt on milloinkin punakkuuteni syy. Minua on jonkun kerran naurattanut lukiessani näistä arvosteluja, joissa kerrotaan tuotteiden peittävän kaiken. Nojaa... liekö sellaista ihmetuotetta olemassa, jolla minun punoitukseni saisi täysin piiloon? Ja jos onkin, niin kuinkakohan maskimainen lopputulos sillä tulisi? Ei kiitos. Peittävyyttä olla pitää, mutta en nyt ihan talomaalilla halua ihoani peittää. Punoitukset on elämää.

Sävy

Sävyvalikoimat ovat Kjaer Weisillä ja RMS Beautylla aika erilaiset. Kjaerilta löytyy tällä hetkellä tietääkseni enemmän sävyvaihtoehtoja ja niissä on huomioitu sekä keltaiseen että punaiseen taittavat ihot. RMS Beautyn sävyt ovat käsittääkseni vaaleinta sävyä lukuunottamatta kaikki hitusen keltaiseen taittavia.

Minulta löytyvät sävyt eivät ole keskenään yks yhteen, mutta molemmat sulautuvat jostain syystä iholleni todella hyvin. Kjaer Weisin Like Porcelain on tätä nykyä sarjan toiseksi vaalein meikkipohja ja minusta se on sävyltään melko neutraali, ei taita hirveästi keltaiseen eikä punaiseen. Ellei ehkä ihan ihan hitusen punaiseen? Mutta en ole kovin hyvä arvioimaan tätä. RMS Beautyn sävy 11 on sekin toiseksi vaalein, mutta taittaa tosiaan enemmän keltaiseen. Oma ihoni on sävyltään ehkä melko neutraali, mutta hienoinen keltaisuus sopii punakkuuteen taipuvalle naamalleni, sillä se taittaa punaa vähän vähäisemmäksi.



Luonnollisuus

Molemmat meikkipohjat loistavat kyllä tälläkin alueella. Tosin jostain syystä nämä voidemaiset pohjat vaativat ainakin minun iholtani ekstrahuolellista kosteutusta ja öljyä. Kjaer Weisin kanssa on vähän enemmän se vaara, että pohja näyttää kuivakalta, jos yhtään lintsaan seerumin, öljyn ja voiteen kanssa. Toisaalta RMS Beautykin on vähän vaikeampi levittää, jos kosteutus on huono.

Kun kuiva ihoni on huolella hoidettu, näyttävät nämä molemmat meikkivoiteet ihollani mitä luonnollisimmalta. Kjaer Weis jättää paljon mattaisemman pinnan enkä koskaan käytä sen kanssa puuteria. Lopputulos on kuitenkin kuin toinen iho, mutta tasaisempi. RMS Beauty taas näyttää kasvoillani kuultavammalta ja tulos silläkin on upea.

Kuulaus

Kjaer Weis: mattapinta. RMS Beauty: kuulas (muttei märkä) pinta

Käytännöllisyys

Käytännöllisyys on minulle erittäin tärkeä asia. Vaikka en matkusta mitenkään yhtenään, tykkään siitä, että matkustaessa saan hyvän meikkiarsenaalin mukaan mahdollisimman pienessä tilassa. Tässä kohtaa RMS Beauty päihittää Kjaer Weisin, sillä rasia on pienempi ja kevyempi, siinä mielessä siis huomattavasti näppärämpi. Sen lisäksi jostain syystä minun on helpompi levittää Kjaer Weisiä siveltimellä, kun taas RMS Beautylla olen toistaiseksi saanut parempaa jälkeä aikaiseksi nimenomaan sormilla levittämällä. Eli RMS:n mukaan ei edes tarvitse pakata sivellintä! Aika kätevää siis. 

(Tosin pakko myöntää, että olen nyt alkanut haaveilla RMS Beautyn meikkipohjasiveltimestä. Rakastan siveltimien käyttöä, vaikka ne eivät reissuideaaleja olekaan, ja haluaisin testata, saisiko RMS:n omalla siveltimellä vielä paremman pohjan kuin sormin.)

Pitävyys

En ole huomannut suurta eroa näiden pitävyydessä, mutta jos pitäisi veikata jotain eroa, uskoisin että Kjaer Weis kestää paremmin päivän koitokset. Tosin tämä voi olla myös ihan mielikuvakysymys. Koska KW:lla tulee mattaisempi pinta, saatan sen perusteella kuvitella sen myös pysyvän vähän paremmin. Oikeasti en muista koskaan harmitelleeni RMS Beautyn riittämättömyyttä tässä asiassa. Että ehkä sitä eroa ei edes ole.


Rasian esteettisyys

No tämä kohta on selvä! Kjaer Weisin rasia vie pisteet kotiin mennen tullen. Onhan se nyt vaan niin kaunis ja ylellinen. RMS Beauty on minusta ulkonäöltään aika mitäänsanomaton. Makuasioista ei toki voi kiistellä, mutta minulla on joku ongelma valkoisten purnukoiden kanssa. Niin paljon kuin vaikka Patykoiden ja Mia Höytöjen ylellistä ulkonäköä hehkutellaankin, minä en vain sitä tavoita. En tiedä miksi, mutta kovin valkoiset purkit näyttävät minun silmääni yleensä nimenomaan halvoilta, vähän muovisilta jotenkin. Mutta makuasioita, makuasioita.

Hinta

Kumpikaan näistä ei ihan halpa ole. Valitettavasti, nimittäin kaikki eivät varmastikaan ole valmiita satsaamaan tämmöisiä summia meikkipohjaan, vaikka kiinnostusta sattuisi olemaankin. RMS Beautyn meikkipohjan hinta on parissa eri verkkokaupassa 39 euron  pintaan, Kjaer Weisin meikkipohja rasioineen puolestaan maksaa huikeat 59 euroa! Tosin täyttöpakkaukset sitten ensimmäisen investoinnin jälkeen maksavat 34 euroa, mikä nyt on jo inhimillisempi hinta. 

Nyt sitten rehellinen tunnustus: en olisi varmaan ikinä tullut hankkineeksi Kjaer Weisin meikkipohjaa, jos en olisi sattunut voittamaan sitä Jolien arvonnasta. Ihan oikeasti. Kun ensimmäistä kertaa luin kuvauksia tästä tuotteesta, kiinnostuin ihan hetkellisesti, mutta nähtyäni hinnan en jaksanut enää näin kalliilla tapauksella päätäni vaivata. Myönnän, että makuni tuntuu kallistuvan vuosi vuodelta, mutta tuo hinta oli minulle jo liikaa. Ajattelin, että tuote ei voi olla niin ihmeellinen ja muita parempi, että tuota summaa kannattaisi pulittaa.

Olin väärässä. Jos nyt pitäisi ostaa tuote rasioineen kaikkineen, että pääsisin käyttämään sitä jatkossa, jostakin minä ne rahat jossain vaiheessa repisin. (No okei, en ehkä perheen ruokarahoista.) Toisaalta jos hinta olisi aina tuo kuusikymppiä ilman täyttöpakkausmahdollisuutta... enpä tiedä. Se voisi olla toinen juttu.