tiistai 29. maaliskuuta 2016

Mossan BB-voide -rusketusta odotellessa

Kirjoittanut Mulan

Kun Belle Instagramissa sanoi uuden kosmetiikkasarjan Mossan BB-voiteen olleen hänelle liian tumma, ajattelin, että se voisi olla silti minulle sopiva. Jotkut sävyt käyvät meille molemmille (esim. Zuiin meikkikukkaispuuterin Ivory), mutta Belle on silti minua vaaleampi hipiältään. Jotkut voiteet, jotka hän kokee tummiksi, voivat olla minulle ihan ookoo (kuten Iroisien BB).

Kävin siis hakemassa itselleni Mossan BB:stä testerin, sillä sarja ylipäätänsä kiinnostaa minua ja uusia hyviä BB-voiteita on aina kiva löytää. Mutta kun Belle sanoi tumma, hän ilmeisesti oikeesti tarkoitti tumma. Otin kuvan omasta kokeilustani ja tässä oli tulos:


Aivan kuin olisin tullut aurinkolomamatkalta ja palanut vielä hieman siellä. Harmillisesti sävy taittaa punaiseen, mikä on minun iholleni mahdollisimman epäedustava. En edes voisi kuvittella, että voisin ruskettua kesälläkään näin paljon, jotta voisin käyttää tätä (ehkä jos palan kasvoista, niin silloin).

Harmi, sillä tuotetta oli helppo levittää eikä se rullannut iholla. Tuntuma oli miellyttävä, tuoksukaan ei hullumpi. Peittävyys BB:ksi oli melko hyvä ja ennen kaikkea hinta olisi ollut kohdillaan (n. 17 euroa/ 50 milliä).


Vaaleaihoiselle en voisi tätä suositella, mutta voin kuvitella tämän sopivan monelle keskivaalealle suomalaiselle kesällä. Mossan kokeillut eivät kuitenkaan jää minulta tähän, pari tuotetta odottaa jo kotona korkkaamistaan, kunhan vain nyt käyttämäni vastaavat tuotteet loppuvat.


Jos jollekin Mossa ei ole vielä tuttu, se on latvialainen luonnonkosmetiikkasarja, joka valmistetaan samalla tehtaalla kuin Madara. Mossa on edullisempia luonnonkosmetiikkamerkkejä ja sen tuotteiden hinnat liikkuvat n. 10-20 euron välillä. Minusta on hienoa, että edullisemmat luonnonkosmetiikkamerkit ovat lisääntyneet ja Mossa kiinnostaa näistä merkeistä minua juuri nyt erityisen paljon. Tykkään myös brändin pakkauksista ja siitä, että tuote tulee melko läheltä.

Onko Mossa vielä päätynyt kosmetiikkakaapillesi asti?

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Paljon puhetta tyhjästä

Tyhjän paperin kammo... toimii myös blogialustan kirjoituskentässä. Pää ajatuksia pursuten päätin tarttua - kuvaannollisesti sanoen - kynään ja tulla kuuluttamaan uuden postaussarjan ilosanomaa. Ja sitten tässä näppäimistön ääressä lyö tyhjää. 

Joskus kun mielessä pyörii oikein hyvä aihe, on vain entistä vaikeampaa kirjoittaa. Mistähän se johtuu? Jostain suhteellisen tyhjänpäiväisestä saatan saada jutun juurta aikaiseksi helpolla, pystyn keskittymäänkin paremmin, (ja nyt mietin, että pitäisiköhän vilkaista facebookiin), mutta kun aihe on oikeasti minua innostava, tuntuu että eihän tästä nyt osaa mitään sanoa. Ja minä olen vieläpä tehnyt alustavat muistiinpanotkin!

Tietenkin silläkin voi olla vaikutusta, että keskittymiseni tähän blogiin on ollut ylipäänsä aika vähäistä. Kaikenlaista kivaa kirjoiteltavaa olisi mielessä, mutta aikaa on ollut viime aikoina hyvin vähän ja energiaa vielä vähemmän. Jälkimmäinen alkaa varmaan pian helpottaa, mutta ajanpuute vaivaa kyllä valitettavasti jatkossakin. 

Joka tapauksessa minulla olisi mielessä yhden aiheen ympärillä pyörivä postaussarja, jollaisen haluaisin tosi mielelläni aloittaa, koska minulla on siihen liittyen ihan hirmu paljon ajatuksia - ja osa niistä on ehkä jopa vähän poikkeuksellisia. Olen kenties muutenkin luonteeltani vähän vastarannan kiiski, minkä lisäksi minulla on heikko sietokyky puolitiehen jätetyille pohdinnoille, ja siksi minulla on eräästä aiheesta mielipiteitä, jotka sotivat niitä yleisimpiä, jopa totuuksina pidettyjä ajatuksia vastaan. 

Mikä se aihe sitten on, te kysytte, (tai ehkä ette, koska tällainen väkinäinen salaperäisyys alkoi jo ottaa teitä päähän). Mietin juuri, että jokohan paljastaisin, vai tulisinko erikseen kirjoittamaan sen Suuren Paljastuspostauksen, (hahahaa!), jossa julkistaisin tämän ylimaallisen jännittävän, vielä salaperäisyyden verhoaman aiheen.

Taidanpa valita tuon jälkimmäisen. Ihan vaan siksi, että pääsisin kiinni jutun juureen ilman tuhottoman pitkiä alkulätinöitä. Ne olkoon tässä. (Toivon mukaan. En oikeastaan uskalla luvata mitään.) 

(Ja jotta kukaan ei pettyisi ihan kohtuuttomasti, painotan että oikeasti tämä minun mieltäni innostava aihe voi olla aika monien mielestä tosi tylsä. Ja se periaatteessa koskettaa kuitenkin aika rajallista osaa ihmisistä, puhumattakaan tämän blogin lukijoita, joiden arvioin olevan tässä suhteessa aika erilaisia kuin minä. Mutta toisaalta toivoisin, ihan jo keskustelun takia, että tekin, joita aihe ei suoranaisesti kosketa, olisitte kiinnostuneita lukemaan ajatuksiani.)

Noin, nyt olen kertonut jo sen verran paljon, että loin itselleni sopivasti paineita palata aiheeseen. 

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Piristä puuroasi

Kirjoittanut Mulan

Olen ottanut tässä muutama kuukausi sitten tavaksi syödä aamuisin puuroa. En ole ennen välittänyt siitä juurikaan ja koulussa olin aina järkyttynyt, kun lounaaksi tarjottiin puuroa -eli aamupalaa! Ja vielä aamupalaa, josta en tykännyt.

Nykyään puuro maistuu ja yksi syy siihen on todennäköisesti ollut tuunaus. Pelkkä puuro sellaisenaan tuskin edelleenkään menisi joka aamu alas, mutta nyt kun olen varioinut sitä, on sitä ollut mukava syödä. Tässäpä siis minun aamupuurojani. Monelle nämä eivät välttämättä tuo mitään uutta, mutta toivottavasti tämä postaus tuo jonkun puuron keittelyyn jotain ispiraatiota. :)

Pari vuotta sitten söin kaurapuuroa raejuustolla ja ananaspaloilla. Luulin aikaisemmin, ettei se vaan voisi toimia, ei vaan voisi. Maistettuani sitä, huomasin olevani väärässä. Voin suositella. Itse en voi tosin komboa käyttää, koska söin sitä yhdistelmää putkeen niin pitkään, etten enää voi ajatella yhdistelmää ilman huonoa oloa. Vaikka se hyvää onkin. Eli ne, jotka ette ole kokeilleet, kokeilkaa ihmeessä.


1) Marjat

Pistä puuroon marjoja! Sellaisia, mistä tykkäät. Itse suosin mustikoita ja välillä vadelmia ja mansikoita. Jos haluat säilyttää marjojen vitamiinipitoisuuden mahdollisimman suurena, sulata marjat hitaasti. Laita marjat kulhoon jääkaappiin illaksi ja ne ovat aamulla käyttövalmiita. Lämpimiä marjoista saat kaatamalla puuron marjojen päälle.

Jos olet yhtä lahopää kuin allekirjoittanut (ts.et muista laittaa marjoja illalla jääkaappiin)...

...voit myös laittaa marjat pakasterasiaan ja rasian päälle kannen. Heitä rasia kuumaan vesihauteeseen ennen kuin alat valmistamaan puuroa. Marjat sulavat samalla kun valmistat puuroa.


...tai tee "marjapuuroa" ja lisää puuron keittämisen loppupuolella mukaan marjat, jotka sulavat puuron seassa eikä puurokaan pääse kylmenemään.


2) Pähkinät

Pähkinöistä saa kätevästi hyviä rasvoja ja jonkin verran proteiinia. Niiden ansiosta minulla nälkä ei tule niin nopeasti verrattuna puuron syömiseen sellaisenaan. Itse suosin myös manteleita ja erilaisia pähkinäsekoituksia monipuolisuuden vuoksi.

3) Tuoreet hedelmät

Oma repertuaarini jää banaaniin ja omenaan, mutta molemmat toimivat mielestäni puurossa tosi hyvin.



4) Jauheet

Itse en olisi ensimmäisten joukossa, joka heittäisi chorellaa tai vastaavaa superfoodia puuroonsa, mutta esim. Puhdistamon Marjasmoothie-jauhe menee puurossa ihan kivasti. Välillä lisään makeutta puuroon laittamalla Voimaruuan Wholefood 360 vaniljan makuista superfood-sekoitusta.

5) Kookosöljy

Myös vegaaneille soveltuva "voisilmä" puuroon. Tuon puuroon mukavaa makua ja täyteläisyyttä. Samalla tulee nautittua hyviä rasvoja. Nam. (Toisaalta voi olla, että ne rasvat on hyviä tai sitten ei, linkki uusiin tutkimustuloksiin, mutta jos kohtuudella kun syö, niin tuskin ne on kovin vaarallisiakaan.)



Hyvä kookosöljy

6) Chiasiemenet

Chiahyytelö on helppo tehdä: laita lasiin vaikka pari kolme ruokalusikallista chiasiemeniä ja lisää reilusti vettä. Laita illalla jääkaappiin ja aamulla mössö on valmis. Heitä puuron sekaan ja masusi kiittää -chiat nimittäin auttavat vatsantoiminnassa. Hyytelön maku on neutraali.

Chiahyytelöä ja seassa kookosöljyä "voisilmänä"

Herkullisempi vaihtoehto taas on laittaa veden sijaan esim. mantelimaitoa (minulla Alpron Original) ja vaikka vähän hunajaa ja jos löytyy niin aitoa vaniljajauhetta. Sitä laitan jo ihan mielelläni puuron päälle. :P 

Chiasiemeniä mantelimaidossa


7) Superfood-sekoitukset


Niin paljon kuin tuo sana minua ärsyttääkin, niin kyllä, superfoodit. Kuivatut marjat, kuten mulperi ja goji tuovat mukavaa makeutta puuroon ja tekevät makunautinnosta herkullisen. Kun mukaan heittää vielä kaakaonibsejä antamaan pientä karvautta, on puuron makumaailma on huomattavasti monipuolisempi. Itselleni olen huomannut mukavaksi yhdistelmäksi seuraavat: manteli, cashew, mulperi, gogi ja kaakaonibsit. Siihen sekaan lisäksi pakastemarjoja ja kookosöljyä. Kyllä on nautinto.




Ja sitten mieluisin löytöni täyttävän puuron loihtimisessa:

8) Kananmunapuuro

Keitä puuroa ja lisää loppuvaiheessa sekaan kananmuna ja sekoita huolella. Kananmuna ei juuri mielestäni siinä maistu, mutta saat hyviä aminohappoja ja täyttävää proteiinia puuroosi! Ole tarkkana, ettet lisää kananmunaa liian aikaisin, jolloin vältät puuron pohjaan palamisen kananmunan ehtiessä kypsyä liikaa.

Alle olevan kuvan puuro on kananmunapuuro. Ihan normaalin näköinen, vai mitä?



Tuliko mitään uutta? Miten sinä nautit puurosi?

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Dr. Hauschkan kriisiapu korppuiholle

Kirjoittanut Belle

Kuukausi sitten kasvojeni iho sai minut järkyttymään. Hei naama, mitä tapahtui? Juu, tiedän kyllä, että kuivuus on sun juttu, mutta... oikeasti... argh.


Talvi on minusta pääasiassa ihan kivaa aikaa. Mutta ihoni ei ilmeisesti ole talven suurin ystävä. Tai oikeastaan toisinpäin. Pakkanen ei ole ihoni ystävä. Tosin talvi ei suoranaisesti helli kenenkään ihoa, mutta iskeekö kaikille samanlainen korppuiho? Näin paha tilanne ei minulla ainakaan ole ollut koskaan ennen. No, sain toki pitkään haaveilemani hymykuopat. Hymyrypyt. Siinäpä syytä juhlaan.

Epätoivoissani mietin, mikä enää voisi muka auttaa, kun ihonhoitorutiiniini kuuluu jo ennestään kasvovesi, kosteuttava seerumi, öljy ja kasvovoide. Mitä enää voi lisätä? No, pieni ääni sisälläni toki muistutti, että ihonhoitorutiinistani puuttuu ehkä melko olennainen osa, nimittäin itse asiassa nimenomaan se rutiini. Olen ajatellut, (ja laiskuudella ei tietysti ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, [eipä vissiin]), että ihon pitää antaa myös hengittää, ja siksi aika usein annan ihon vain olla. Ehkä tämän kuivuusasteen ihossa se ei ole enää se järkevin ratkaisu.

Onnekseni kävi niin, että löysin ratkaisun muusta kuin tunnollisuudesta, (johon tosin olen yrittänyt nyt panostaa). Mieleeni tuli, että viime vuoden puolella testiin saamani Dr. Hauschkan ruusuvoide oli niin tuhdin oloista, että sitä sietäisi kokeilla. Ja jos äiti on kerran niin ihastunut ko. voiteeseen, kai siinä jotain täytyy olla. 


Ruusuvoide näytti tehonsa, ja jo yhden yön jälkeen iho oli huomattavasti pehmentynyt. Nyt pidemmän käytön jälkeen erilliset kuivat läntit ovat kokonaan kadonneet.

Rehellisesti sanoen en alunperin erityisesti ymmärtänyt tätä voidetta, vaan ihmettelin, kenen iholle tämmöinen jankki edes imeytyy. Levittäminen oli minusta hankalaa ja tuntui että voide jäi vain ihon pinnalle pyörimään tehden ihosta öljyisen näköisen. (Ja äiti tykkäsi - miksi?!)

Ihon korppuuntumisen jälkeen näkemykseni on aikalailla päinvastainen. Mikään muu käytössäni ollut voide ei tuntunut tekevän ongelmakohdille yhtään mitään. Enkä tosissani odottanut sitä Dr. Hauschkaltakaan, mutta ajattelin, että kaikkea kannattaa kokeilla.

Nyt olen myös oppinut, miten voiteen saa imeytymään parhaiten. Juu, entisestään kuivahtanut iho saattoi toki auttaa asiaa, mutta nyt kun ihon kunto on taas parempi, saan silti voiteen hulahtamaan ihoon helposti. Tärkeintä on, että ruusuvoiteen levittää mahdollisimman nopeasti kasvoveden tai seerumin jälkeen, mielellään edellisestä tuotteesta hieman kostein sormin. Tai ehkä voidetta voisi sekoittaa seerumiin kämmenellä ennen levittämistä. Joka tapauksessa (vesi)kosteuttava tuote auttaa ruusuvoidetta imeytymään nopeammin. 


Yritin ottaa ihostani kuvaa nyt kun se voi paremmin, mutta jostain syystä en vain saanut nyt kovin tarkkoja kuvia aikaiseksi. Tästä saa kuitenkin vähän käsitystä, mitä Dr. Hauschkan ruusuvoide teki korppuihoni rypyille. Ei paha!


Dr. Hauschkan ruusuvoide saatu maahantuojalta.

torstai 10. maaliskuuta 2016

Matkakosmetiikkaa ja löytöjä Turuust

Olin viime viikolla pari yötä Turussa lomailemassa. Pakkaamisessa tuli pieni hoppu ja sain valita matkalle viime hetken paniikissa mukaan jonkin sortin meikit. Näihin päädyin:


Kuvan joukosta puuttuu vielä Benecosin huultenrajauskynä, mutta muuten tästä löytyy kaikki. Ja olin oikein tyytyväinen näinkin vähäiseen määrään. Mielestäni lopputulos oli laittautuneen näköinen.


En tiedä, voinko sanoa BareFaced Beautyn mineraalimeikkivoidetta luottomeikkipohjakseni, mutta se kyllä tulee mukaani usein reissaillessa tai laitan sitä juhliin/hienompiin tilaisuuksiin, kun haluan pelata varman päälle. Olen kirjoittanut tästä jo ennenkin. Luulen, että BFB olisi täydellinen, jos sen pito olisi vielä jonkin verran parempi. Ehkä pitäisi joskus hankkia viimeistelypuuteri, mutta vielä en ole raaskinut uhrata siihen rahoja.

Samoin mukanani matkassa kulkee Ecotoolsin iki-ihana matkakabuki. Se on täydellinen niin arjessa kuin matkallakin. En vaihtaisi pois. Vaikkein pidä irtomineraalimeikkiä ihanteelisempana reissukosmetiikkana, on sitä kuitenkin helpompi käyttää verrattuna nestemäiseen meikkivoiteeseen. Joutuisin kuitenkin levittämään sen siveltimellä, joka taas pitäisi pestä. Kabukia voi käyttää useamman kerran ilman pesua ja sen voi pestä vasta kotiin tullessa. Levitin muuten myös poskipunani samalla kabukilla, mikä säästi taas tilaa kosmetiikkalaukussa.


Laveran huulikiilosta ja Benecosin rajauskynästä kirjoitin hiljattain. Tätä yhdistelmää käytin reissun aikana ja valinta oli minun makuuni. Oli ihana mennä kaupungilla huulet laitettuina. ^^

Zuiin Mango on poskipuna, jota uskaltaa levittää myös kabukilla. Ei tullut pelleposkia, vaikka sipaisin sitä ihan reilusti. Ujojen poskipunakäyttäjien unelma. <3

Unohdin kuitenkin kotiin jotain tosi ollenaista meikkiarsenaalistani. Siis välineistä. Huomasitteko, mikä se on?  Ripsientaivutin. Itse huomasin tämän vasta hotellissa aamulla meikatessa. :D Ärsyynnyin tilanteesta, mutta ajattelin koettaa, miltä Kjaer Weisin ripsiväri näyttäisi ei-taivutetuilla ripsillä. -Se näytti hyvältä! No drama.

Kävin matkalla kauppakeskus Myllyn Sokoksella ja tein mahtavia löytöjä!


Nämä kaikki kolme löytyivät 50 prosentin alennuksesta! Minulla on jäljellä vielä pienet jämät Weledan Tyrni käsivoiteesta ja olen tykännyt siitä tosi kovasti, paitsi tuoksu ei ollut erikoinen. Haaveilin joskus etsiväni käsiini sitruksen tuoksuisen version -jos sitä edes olisi saatavilla- ja siellä tämä viimeinen putelo minua Turussa asti odotti! :D

Weledan White Mallow Body Lotion tuli mukaan Juille's:n blogi Lindan hehkutuksen perusteella.

Dr. Hauschkan Clarifying Toner minulta löytyi jo kotona odottamassa käyttöönottoa, mutta jos 30 euron kasvovesi lähtee 15 eurolla mukaan, se lähtee mukaan. Olen kuitenkin lukenut useista blogeista niin paljon hyvää kyseistä merkkiä ja kasvovettä kohtaan, jolloin tarjous oli hyödynnettävä.


Pidin kovasti saamastani palveluksesta Sokoksella. Myyjä katsoi kaikki päivämääräykset läpi ja varmisti, että olin huomannut, että ne olivat päättymässä tuotteissa (olin huomannut, mutta tosi mukava, että varmistettiin, jos en vaikka olisikaan hokasannut). Sitten hän vielä kysyi, oliko luonnonkosmetiikka merkki Madara minulle tuttu, Sanoin, että on jonkin verran ja hän kaivoi minulle hyvän kasan näytteitä. :)

Sitten lopuksi bongattua miesten Sokokselta (en tiennyt, että sellaisiakin on):


Siis miesten Sokoksen osastolla, jossa lukee miesten kosmetiikkaa. "Miehet! Tämä on teille". Ihanks tosi?

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Lempituotteet juuri nyt

Kirjoittanut Belle, (kuiva iho).


Bongasin Karkkipäivä-blogista Sannin vastikään tekemän listan tämänhetkisistä lempparituotteista. Tykkään tuon tyyppisistä postauksista, vaikka listat eivät välttämättä ole kaikkien mielestä blogimaailman parasta antia. Kosmetiikkablogeissa kuitenkin vilahtelee tuotteita jos toisiakin, ja useiden tuotearvioiden keskellä on välillä kiva lukea, mitkä tuotteet ovat oikeasti jääneet bloggarin käyttöön, (tai ihastuttavat muuten vain juuri nyt).

Karkkipäivän postauksen pystyi tulkitsemaan myös haasteena lukijalle, ja niinpä minä innostuin kokeilemaan Sannin metodia etsiä tuotteideni joukosta "aidoimmat" lempparit käyttämällä aikaa 5 minuuttia.

Kuva lainattu Karkkipäivä-blogista.

Minun varastoistani ei toki löydy ihan niin paljoa tuotteita, että viisi minuuttia olisi kovin paha aikaraja, eikä lemppareiden lista loppujen lopuksi mikään pitkä ole, mutta aika mielenkiintoista itse nähdä, mihin oikeasti tuli tartuttua. Koska lista siis jäi lyhyemmäksi kuin Sannilla, ajattelin kirjoittaa jokaisesta muutaman sanasen ja vähän avata sitä, miksi kyseessä on lemppari, (jos edes itsekään tiedän - joskushan rakkautta ei vain osaa selittää). Jos olen kirjoittanut jostakin tuotteesta aiemmin, linkkaan siihen laajempaan postaukseen, niin voitte halutessanne käydä lukemassa tuotteesta enemmän.


Lempparituotteet maaliskuussa 2016

Aloitetaan meikeistä. Lempparituotteita löytyi yhteensä viideltä eri merkiltä, mutta kaksi niistä saivat selkeästi eniten osumia. No, se minulle olikin kyllä selkeää, että ihanimmat meikkisarjat ovat Kjaer Weis ja Zuii.

Kjaer Weis Like porcelain -meikkipohja on paras löytämäni meikkivoide. No, ainakin toinen niistä. Kaunis, uudelleentäytettävä(!) rasia, peittävä mutta luonnollinen lopputulos, yllättävän hyvin istuva vaalea sävy... mitä muuta voi toivoa? No, toki voide on vähän kuivahkoa, eli vaatii alleen kunnon kosteutukset öljyä myöten, mutta lopputulos ei näytä kuivalta. Loistotuote!

RMS Beutyn meikkipohja sävy 11 on paras löytämäni meikkivoide... jaa, tuleeko tässä vähän toistoa? Mikä tässä sitten on niin ihmeellistä? Kompakti, lasinen rasia, hyvä levittyvyys, luonnollinen lopputulos. Ei aina vaadi ihan yhtä perusteellista läträämistä kosteutuksen kanssa kuin Kjaer Weis ja sävy on KW:tä kellertävämpi, mutta molemmat kyllä passaavat minulle.

Kjaer Weisin ripsari on osoittautunut luonnonkosmetiikan ripsareista luotettavimmaksi minun ripsissäni. Lopputuloksesta saa luonnollisen tai vähän runsaammankin, vaikka mitään mascaramainosten luodaan ripsiä tyhjästä -efektiä en kyllä ole saavuttanut. (Jotenkin epäilen, että en kyllä saavuttaisi niillä tv-mainostenkaan tuotteilla.) Zuiin Maxi -ripsivärillä olen saanut vähän tuuheamman tuloksen kuin tällä, mutta luotettavuus on Kjaer Weisillä parempi ja minä tykkään sen laventelisesta tuoksustakin enemmän.

Kjaer Weisin Embrace -poskipuna on ihanan luonnollinen, rasiassa vähän likaisen näköinen mutta poskilla todella freesi ja luonnollinen vaaleanpunainen. Voidemainen poskipuna on helppo levittää ja sitä on melko vaikea lipsauttaa vahingossa liikaa. Toisin sanoen kaltaiselleni tumpelolle juuri oikea valinta poskipunaksi. En mitenkään hingu näyttää pelleltä.

Tata Harperin Very Charming -huuli&poskipunaa käytän lähinnä poskipunana. Purkki on kaunis, ihastuin tuohon kullan ja vihreän yhdistelmään, ja olen alkanut tykätä tuoksustakin, joka alkuun vähän mietitytti. Sävy on Embracea voimakkaampi, mutta tämäkin puna on niin helppo levittää ja häivyttää, että katastrofeja ei ole päässyt syntymään. Sävy on Embraceen verrattuna kirkkaampi ja ehkä vähän lähempänä poskieni luonnollista punaa.

Zuiin Mango -poskipuna, joka muuten löytyi myös Sannin listalta, on sekin erittäin helppo sävy käyttää, ja sitä saa sutia kyllä ihan urakalla, jos haluaa ylilyödyn punaiset posket. (Huomaako kukaan mitään tiettyjä valintakriteerejä lemppariposkipunissani? Mistäköhän ne johtuisi?) Mango on kahta edellämainittua lämpimämpi sävy ja se on koostumukseltaan puuterinen. Vaikka haaveilenkin siitä, että Zuii hoksaisi valmistaa vaaleusasteeltaan ja helppoudeltaan Mangoa vastaavan kylmän sävy, passaa tämäkin kyllä minulle ihan mielettömän hyvin. Ei voi mennä pieleen.

Zuiin luomivärit Grape ja Blacberry ovat yksittäispakattuja luomivärejä, mutta näitä kahta käytän yleensä aina yhdessä, joko kahdetaan tai yhdistettynä vielä johonkin muuhun sävyyn. En meikkaa luomiani kovinkaan usein, joten turvaudun lähes aina näihin, jos haluan pitkästä aikaa tehdä silmämeikin, jonka tiedän varmasti osaavani ja joka sopii minulle.

Zuii Spirit -luomiväripaletti, jonka ostin joululahjaksi siskollenikin, on aivan ihanan raikas. Erityisesti tykkään käyttää ylärivin vaaleanpunaista ja lilaa, ja eipä niidenkään kanssa ole pieleen mennyt. Niillä silmämeikistä tulee vähän vaaleampi ja ikään kuin hohtavampi kuin Grapellä ja Blackberryllä. Sopii hyvin juhliin, mutta on kuitenkin vielä sen verran hillitty, että menee minulla arkenakin.

Zuii Chestnut -luomiväri, joka minulla oli ennen solo-nappina, mutta jonka annoin siskolle hankittuani Fresh-paletin, josta se myös löytyy. Sorruin joskus ostamaan Chestnutin luettuani siitä monia hehkutuksia, ja kappas vain, minulle ei oltu valehdeltu. Tätä sävyä voi huoletta sutia silmään yksinäänkin ja hyvältä näyttää. Tuntuu että tämä sävy luo varjostukset oikeisiin kohtiin ihan itsestään. Tuo silmiin kirkkautta, mutta on hyvin luonnollinen sävy.

Zaon huulipunan 469 olenkin esitellyt jo aiemmin. Luonnollinen sävy, joka pysyy hyvin huulilla. Ei tunnu huulilla juuri miltään, joten sitä ei tarvitse ajatella vähän väliä.

Zuiin Primrose -huulipuna on sitten sävyltään vähän räväkämpi. Mutta tuntuma on Zaon kanssa hyvin saman tyyppinen. Toisin sanoen sen käyttö tuntuu luonnolliselta ja luontevalta.

Zuiin Cashmere on vähän niin kuin Zaon 469 mutta hitusen hohtavampi ja taianomaisempi. En osaa selittää, mikä tässä sävyssä oikein on se juttu, mutta kuten olen jo aiemmin kertonut, siinä on sitä maagista voimaa.


Ja sitten sinne ihonhoidon ja puhdistuksen puolelle. Se onkin minulle se haastavampi alue, sillä saan yliherkkyysreaktioita mitä yllättävämmistä tuotteista enkä ole vieläkään onnistunut selvittämään, mitkä ainesosat tai niiden yhdistelmät ovat syyllisiä. Minulle sopivia tuotteita on siis oikeasti todella vaikea löytää.

Jurliquen puhdistusmaito on nyt ollut käytössäni jo kolmatta purkkia. Pidän niin paljon tämän kermaisesta koostumuksesta. Monet puhdistusmaidot ovat paljon lirumpia, tämä vain vetoaa minuun enemmän. Puhdistusteho on ollut minusta ihan hyvä, mutta nyt vastikään huomasin, että paksumman meikin kanssa tämän tehot vähän hyytyy. Hommasin kaveriksi öljyputsarin ja testailen nyt, miltä kaksoispuhdistus tuntuu.

EkoPharman mustaherukka -kasvovesi on ensimmäinen kasvovesi pitkästä aikaa, jota olen voinut käyttää. Kyllä, lähes kaikista kokeilemistani kasvovesistä saan yliherkkyysreaktion, myös monista nimenomaan herkälle iholle suunnitelluista. Tuntuuko vähän epäreilulta? Todellakin, nimittäin kasvovesi on myös juuri se tuote, jota tunnen kaipaavani eniten. Voiteet ja öljyt vain yksinkertaisesti imeytyvät paremmin, jos alla on kasvovesi.

Kun mustaherukka-kasvovesi alkoi vedellä viimeisiään, hankin EkoPharmalta tyrni-kasvoveden kokeiluun. Kylmä hiki otsalla odotin, mitä tapahtuu kun levitän sitä iholleni, ja olin jo mielessäni ihan varma, että tässäkin on taas tuote, jota en voi käyttää. Mutta voinpa kuitenkin! Ei reaktiota. Jes! Mutta kasvoveden koostumus yllätti. Tuntuman perusteella olisin itse luokitellut tämän seerumiksi, pullosta kun ei tullutkaan vettä vaan ikään kuin kevyttä geeliä. Tosi jännää. Olen ollut nyt muutaman käyttökerran jälkeen huomaavinani, että se vaikuttaa minulla myös kasvoveden kulutukseen. On helpompi annostella pienempi määrä, kun vesi ei lähde valumaan ympäriinsä kasvoille levitettäessä.

EkoPharman mustaherukkaöljystä on ollut juttua ainakin parissa blogissa, ja se on omakin suosikkini. Kaikkein parhaiten se kuitenkin toimii yhdistettynä EkoPharman mustaherukkaseerumiin. Nykyään useimpien aamujeni rutiinina on sekoittaa näitä kahta yhdessä sormieni välissä ja levittää sitten kasvoille. Öljy imeytyy hujauksessa, kun sen levittää kasvoveden päälle yhdessä kosteuttavan seerumin kanssa. Seerumissa pidän erityisesti sen keveydestä ja kasvovesimäisyydestä - vähän niin kuin kyseessä olisi hitusen kiinteämpi versio kasvovedestä. Monet seerumit ovat tuhdimpia ja koostumukseltaan lähempänä kasvovoiteita, mutta jostain syystä tällainen vesimäisempi seerumi on viime aikoina vedonnut minuun. Kai se sitten tuntuu kosteuttavan niin tehokkaasti.

Madaran Pihlaja-voide on oikea monitoimirasva, mutta on minulla palvellut ennen kaikkea kasvovoiteena. Minun iholleni se imeytyy helposti ja jättää vähän vahamaisen pinnan, jolle on erityisen helppo levittää meikkivoide. Ja sille ei voi mitään, kyllä se tuoksu vaan on se juttu. Puhumattakaan siitä, että hinta on edullinen. Monen muun kasvovoiteen hinnalla saa useamman pihlajan.

Dr. Hauschkan ruusuvoide*, (ensimmäinen tuote, jonka olen saanut blogin kautta!), onkin sitten yllättävä nousija. Vaihdos ei-niin-kiinnostavasta, turhan öljymäisen pinnan jättävästä rasvasta yhdeksi lemppareista tapahtui ihan vasta ja varsin nopeasti. Kasvoilleni on nimittäin vastikään ilmestynyt pari kuivan koppuraa mysteerilänttiä, suunnilleen kuvitteellisten hymykuoppieni kohdalle, enkä ole oikein tiennyt, mistä ne tulivat ja mitä niille voi tehdä. Sitten keksin testata kokeiluun saatua ruusuvoidetta, joka ensinnäkin imeytyi kuiviin läiskiin hujauksessa, ja tuntui auttavankin hetkessä. Todellinen kriisiapu. Kirjoittelen varmaan tuosta hapankorppuilmiöstä myöhemmin, (jos vain ehdin), ja ruusuvoiteesta taas, kunhan olen ehtinyt testailla sitä vähän pidempään. Äitihän on käyttänyt tätä tuotetta jo paljon pidempään, ja hän onkin kirjoittanut oman kokemuksensa siitä tänne aiemmin.


Lopuksi vielä hiustuotteista ja tuoksuista muutama suosikki. 

John Masters Organics Zinc & Sage Shampoo on aivan mielettömän ihanan tuoksuinen. Toffeinen. Voi olla, että tuoksu on vaikuttanut lemppariuteen aika paljon, mutta onpa tämä shampoo tainnut saada oikeasti aikaan jotain hyvääkin. Tajusin yhtenä päivänä tätä shampoota jo pidempään käytettyäni, että hetkonen, eikö mulla aina ennen ollut hilseilevä hiuspohja? Olihan se. Ja tämä ei ole edes hilseshampoo, toisin kuin jokunen muu, joita olen joskus kokeillut ja jotka eivät ole auttaneet. Erikoista. Voisikohan se olla se sinkki? Tai mistäpä tuota nyt osaa arvata, mutta selvästi tämä on tehnyt hiuspohjalleni hyvää.

Uniquen syväpuhdistava shampoo* onkin sitten uudempi suosikki. En edes ole aiemmin hoksannut, että luonnonkosmetiikan puolelta löytyy syväpuhdistavia shampoita, ja olin todella onnellinen, kun sain sellaisen testattavaksi. Ja tehokashan tämä on ollut. Joudun yleensä läträämään paksuhkoihin hiuksiini shampoota useamman lorauksen yhdellä pesukerralla, mutta tämän kanssa riittää vähän vähempi määrä. En tiedä, pitäisikö tätä shampoota käyttää ihan joka pesukerralla, mutta koska minä en pese hiuksiani päivittäin, enkä edes joka toinen päivä, olen kyllä käyttänyt tätä huoletta myös peräkkäisinä pesukertoina.

Lovefreshin Mandarin Lime deodorantista tuli dödösuosikkini jokin aika sitten. Ensinnäkin tuoksu on ihanan karkkimainen ja voisin imppailla sitä pitkin päivää, (mutten kehtaa), ja pito on ollut minusta aivan loistava. Tästä kirjoitin parin viikon testailun jälkeen enkä nyt pidemmän käytön jälkeen ole joutunut muuttamaan mielipidettäni.

Honoré des Prés Vamp à NY parfyymi on tällä hetkellä ainoa niin luonnonkosmetiikan kuin muunkin hajuvesi, josta oikeasti pidän. Valitettavasti kallis, mutta tuoksu on huumaava ja pysyy hyvin. Luonnonkosmetiikan puolelta en ole vielä oikein onnistunut löytämään muita tuoksuja, jotka olisivat oikeasti omaan makuuni, ja normipuolelta taas en kestä oikein minkään hajua. Jokaisesta hajuvedestä haisee aina läpi se hirveä kemikaalin haju. Tai en tiedä, mikä se on, mutta en ymmärrä, miten kenenkään nenä kestää sitä ainaista samaa pohjahajua. (Ja Body Shopilla on sitten taas omanlaisensa pohjahaju, joka sekään ei oikein kolahda.) Muiden ihoilla tuo haju ei häiritse, jos tuoksua ei ole hölvätty ihan hulluna, mutta kun oma iho on niin lähellä, se kemikaaliäklötys puskee läpi eikä sitä pääse pakoon. Vamp à NY:ssä sitä pistävän läpitunkevaa hajua ei ole ja voin keskittyä siihen hajuveden varsiniseen sisältöön.


Huh, tästä tuli nyt ihan kilometripostaus. Voin kertoa, että voimat meni. :D Toivottavasti edes joku jaksaa lukea tämän, tai että joku löytää tästä heinäsuovasta jonkun itseään kiinnostavan kohdan, niin ettei urakka mennyt ihan hukkaan. 

Haastanpa huvikseni äidin ja siskon kirjoittamaan joskus, (ei mitään kiirettä), omista lempituotteistaan. Ei tarvitse näin seikkaperäisesti toki, ihan listatkin on mielenkiintoisia, tai vaikka joku rajallisempi määrä tuotteita, joista kertoo. Ja olisiko kellään muulla mielenkiintoa kokeilla tätä Karkkipäivän lempparit viidessä minuutissa -mallia? (Älkää sitten erehtykö luulemaan, että kirjoittaminen kestää viisi minuuttia.) Jos ei kiinnosta tehdä postausta, tai ei ole omaa blogia, niin kommentteihinkin saa lemppareita listata. Jos haluatte. 

Nyt mä häivyn kyllä lepäilemään.


*Tuotteet saatu testiin blogin kautta.