lauantai 30. huhtikuuta 2016

Hienovaraista väri-ilottelua Zuiilla

Kirjoittanut Mulan

Täytin tässä vastikään vuosia. Juhlien merkeissä (joo, juhlien, kun vappukin painaa päälle) uskaltauduin vaihteeksi kokeilemaan luomivärejä menessäni ihmisten ilmoille. Ja mielestäni tuli hyvä silmämeikki. Osaamiselta meikki ei todellakaan ole mikään suuri taidonnäyte, mutta se, että sain jotain väriä luomille ja se, ettei se näyttänyt ihan kamalalta ja osasin olla näissä väreissä, oli suuri voitto tälle päivänsankarille.


Valitsin luomiväreiksi Zuiin Quad Spiritin vaaleanpunaisen ja violetin sävyt. Värit on mielestäni herkkiä, mutta niissä on samalla ihana hohto ilman bling bling -efektiä. Melko turvallinen tapa kokeilla varmojen ruskeiden sävyjen lisäksi luomivärejä.


Kuvissa värit näyttäytyvät entistäkin hennommilta, livenä ne olivat hieman intensiivisemmät. Pohjustin luomet Zuiin peitekynällä sävyssä Fair ja päälle tuputin Laveran kivipuuteria. Ripsissä minulla ei ole tällä kertaa luonnonkosmetiikkaa, vaan Idun Mineralsin 38-ripsiväri Vatn. Koska luonnonkosmetiikan ripsivärit leviävät minulle usein (vuotavat silmät), turvaudun välillä vähän vedenpitävämpään versioon. Idun Mineralsin käyttämät mineraalit ovat kuitenkin heidän kotisivujen mukaan erittäin tarkasti puhdistettuja. "Tämä tarkoittaa, että mineraaleista on karsittu esimerkiksi nikkeli, kromi ja mikro-organismit. Tuotteet eivät sisällä talkkia, öljyä, silikonia, hajusteita, vismuttia tai säilöntäaineita. (Ainoastaan silmämeikkituotteet eli ripsivärit, rajauskynät ja kulmakynät sisältävät säilöntäaineita.)"



Omaan silmääni silmämeikkiini sopi mitä parhaiten sävyltään jo aiemminkin blogissa esiintynyt Zuiin Sheer Stick huulipuna Daisy. Huulet pohjustin Hurraw:n huulirasvalla ja Zaon nudenvärisellä huultenrajauskynällä.


Meikki sopi myös hyvin mekkoni kuosin kanssa, don't you think? Keväällä pukeutumisessa(kin) pitää olla väriä! :)

Mulla niin on silmää tällaisille.

Oikein riemun täyteistä vappua kaikille! :)

perjantai 29. huhtikuuta 2016

#blogintarina

Kirjoittanut Mulan

Take a Breathin Susanna heitti Kasvokkain-blogille jo viime vuoden puolella #blogintarina -haasteen. Aikataulujärjestelyn takia (ts. Belle ja Pocis on superkiireisiä) vastaus tulee vasta nyt ja minun “äänelläni”.

Miksi perustin blogin?

Akneni hoitamisesta tuli minulle oikea projekti, jolle omistauduin. Intohimoni luonnonkosmetiikkaa kohtaa kasvoi ja lopulta huomasin, että minullahan on kasa kosmetiikkatuotteita ja melkoinen määrä kokemusta niiden käytöstä akneiholle -miksi en jakaisi tietoa eteenpäin? Tuntui hölmöltä pantata tällaista innostusta ulkomaailmalta. Aloin siis miettiä oikeasti blogin perustamista. Kun innostuin kosmetiikasta ja sen käytöstä, huomasin jakavani tämän saman innon äitini ja siskoni kanssa. Miksei siis jakaa tietoa heidän kanssaan?  Siitä se kaikki sitten oikeastaan lähti. :)



Mikä on blogini aihepiiri?


Kaikki lähti luonnonkosmetiikasta, mutta aihe on laajentunut rutkasti. Haluan/haluamme kirjoittaa ylipäätänsä hyvinvoinnista. Eli aika vapaasti ja laajasti, meitä itseämme kiinnostavista asioista. Akneni kuitenkin kulkee tekstien rinnalla, tämä on minulle samalla tietynlaista terapiaa sen hyväksymisessä ja kanssa elämisessä. Ja sen huomaamisessa, etten todellakaan ole ainut!

Blogissa on myös tärkeää jakaminen ja siitä blogi on saanut tietyllä tavalla nimensä. Haluamme olla vuorovaikutuksessa ja keskustella erilaisista asioista. Minusta Belle kirjoitti blogin alkuvaiheessa hienosti pähkinän kuoreen blogimme tarinan.


Miten läheiseni suhtautuvat blogiini?


Aika hyvin, ottaen huomioon, että kaksi heistä kirjoittaa tätä blogia minun kanssani. :D Olen kertonut blogista vain läheisimmille ystävilleni, enkä ole heillekään juuri tätä mainostanut, joten sen puoleen ei mitään ihmeellistä. Kumppani on ihan tyytyväinen (oletan). Kun aloin pohtia blogin perustamista, oli hän tukena ja kannustamassa minua tähän. <3




Mitä blogille kuuluu juuri nyt?


Nyt kun valo on taas lisääntynyt, on blogiin paljon helpompi ottaa kuvia ja se motivoi uusien postauksien tekemistä. :) Belle ja Pocahontas ovat olleet tämän vuoden puolella tosi kiireisiä eikä minullakaan ole ollut vapaa-aikaa rajattomasti. Mielestäni kuitenkin tilanne on ihan hyvä, yritän ainakin itse kirjoittaa tänne säännöllisesti ja olen onnistunut siinä ihan tyydyttävästi.


Mitkä ovat lempipostaukseni?

Omista postauksistani itselleni tärkeitä ja henkilökohtaisia postauksia oli meikkaustani käsittelevä postaus. Samalla jouduin muistelemaan elämäni vaikeita aikoja, mutta jotenkin oman historian kirjoittaminen on terapeuttista. En koskaan ollut aikasemmin miettinyt noin pitkälle ja syvällisesti meikkaamiseni syitä ja motivaatioita. Myös puuro-postaus on mun lemppari, koska keräsin siihen materiaalia monen viikon ajan ja ylipäätänsä postaus vaati paljon aikaa ja vaivaa. Ajattelin ja toivoin siitä olevan myös jollekin hyötyä.




Haastan seuraavaksi Scarlet's Walk -blogin. Löysin sen vastikään ja haluan tietää, miten kaikki on saanut kyseisessä blogissa alkunsa. :)

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Kuis pyyhkii?

Kirjoittanut Mulan

Vaikka olin ollutkin pitkään luonnonkosmetiikan parissa, kesti minulla pitkään ennen kuin tajusin edes etsiä ja löytää itselleni luonnollisempia kosteuspyyhkeitä. Nyt kun asiaa ajattelen, tuntuu aika riskaabelilta pyyhkiä intiimialuettaan syntteettisellä rätillä. Ja kun vielä miettii haitallisten kemikaalien määrää... Jos kasvojeni iho on herkkä reagoimaan erilaisiin säilöntäaineisiin, joita on tapana olla synteettisessä kosmetiikassa huomattavasti enemmän, mitähän minun alapääni mahtaa sellaisesta tykätä?



Onneksi törmäsin parempiin vaihtoehtoihin. Näiden kosteuspyyhkeiden INCI:t näyttävät paljon paremmalta kuin aikaisemmin käyttämieni. Esimerkiksi italialaisen Organycin kosteuspyyhkeiden kolmas ainesosa on kehäkukan uute, joka on tunnettu mm. sen tulehduksia parantavasta vaikutuksesta.

Tykkään kosteuspyyhkeistä, koska ne ovat mielestäni käytännöllisiä ja monikäyttöisiä. Käytän näitä kiireisenä aamuna kainaloiden freesaamiseen tai ylipäätänsä silloin, kun minulla ei suurta tarvetta mennä suihkuun, mutta haluan kuitenkin vähän virkistää ominaistuoksuani tai pyyhkiä mahdollisesti pientä hikeä. Ja tiettynä aikana kuukaudesta näen tarpeelliseksi pyyhkiä itseäni välillä näillä vessapaperin lisäksi.

Jotkut ovat käyttäneet tällaisia kosteuspyyhkeitä jopa kasvojen pyyhkimiseen, mutta itse tykkään käyttää mieluummin erikseen siihen tarkoitukseen valmistettuja versioita. Sellaiset(kin) ovat erityisen käteviä matkoilla. Toki, jos ei ole yhtä nirso kuin minä, yksi kosteuspyyhepaketti ajaa matkalla monta asiaa etenkin, jos käytössä ei ole juoksevaa vettä.


Neal's Yard Remedies Kasvojen puhdistusliinat ovat olleet mun pelastus monena iltana, kun olen ollut ihan uupunut ja halunnut vain nopeasti petiin. Näillä liinoilla saan pahimmat meikit pois kasvoilta. Monesti pyyhin viimeiset meikin rippeet vielä misellivedellä. Ei ehkä kuulosta nopealta, mutta joskus vedellä läträäminen uuvuttaa ajatuksena niin paljon, että kasvojen pyyhkiminen (vaikkakin kaksi kertaa) tuntuu paljon pienemmältä pahalta. Puhumattakaan, että jaksaisi käyttää puhdistusliinaa, joka täytyisi pestä.

Mitä tulee näihin toisiin kosteuspyyhkeisiin, olen käyttänyt Organycin kosteuspyyhkeitä kaksi paketillista ja olin ostamassa joku aika sitten kolmannen mokoman, mutta ne olivat loppuneet Ruohonjuuresta. Olin lähdössä pettyneenä kotiin, kunnes myyjä osui juuri kohdalle ja kysyi, tarvitsinko apua.


Kerroin, että haluamani tuote oli loppunut, mutta onneksi tämä hyvä asiakaspalvelija johdatti minut osastolle, jossa en tule viettäneeksi paljon aikaa: vauvaosastolle.


Luottoni luonnonkosmetiikkaa ja luonnollisempia tuotteita kohtaan voi toki olla sokeaa, mutta itse ajattelen, että se mikä on tehty sillä puolella sopimaan vauvojen herkälle iholle, täytyy sen olla minullekin melko turvallinen. Nämäkin kuulemma sopivat intiimikäyttöön. Attituden Baby-pakkaus on reilun kokoinen, kosteuspyyhkeitä on siinä peräti 72. Organycillä niitä oli taas 20 kipaletta. Riittoisassa pakkauksessa on yksi huono puoli. Ja se on säilyvyys.


Kolme kuukautta minun käyttötahdilla on vähän arveluttava. En tiedä, menevätkö kosteuspyyhkeet oikeasti silloin huonoksi vai alkavatko ne yksinkertaisesti kuivahtaa kolmen kuukauden jälkeen. Katsotaan, miten käy. Alla vielä pieni kokonaiskatsaus tuotteista.

Neal's Yard Remedies Kasvojen puhdistusliinat:

  • alkoholiton
  • valmistettu 100% biohajoavasta luomupuuvillasta
  • Poistaa hellävaraisesti epäpuhtaudet ja meikin samalla kosteuttaen ja hoitaen ihoa
  • sisältää 25 liinaa
  • hinta n. 10 €

Organyc intiimipesupyyhkeet:
  • alkoholiton
  • ei kloorivalkaisua
  • parabeeniton
  • hellävarainen
  • 100% sertifioitua luomupuuvillaa
  • hinta n. 4 €

+sopivan kokoinen pakkaus yhdelle henkilölle (20 kpl)
+lyhyt inci, josta löytyy kolmantena ja neljäntejä kehäkukan ja kamomillasaunion uutetta

-pelkkä tarra suuaukon edessä ei ole kovin ilmatiivis

Attitude vauvakosteuspyyhkeet:

  • Ecologo sertifioitu (ympäristösertifikaatti)
  • biohajoava ja kompostoitava
  • ei sisällä keinotekoisia hajusteita, -väriaineita tai petrokemian johdannaisia
  • hiilidioksidineutraali: tuotteiden valmistaja vähentää aktiivisesti hiilidioksidipäästöjään ja jäljelle jäävät päästöt hyvitetään istuttamalla lisää puita
  • hinta n. 8 €

+riittoisa pakkaus perheellisille
+suuaukon päällä kätevä kansi

-incin kolmantena ja neljäntenä ainesosina säilöntäaineet Sodium benzoate* ja Potassium sorbate*, kamomillasaunion uute toiseksi viimeinen


Jos jotain vielä toivoisin, olisi tällaiset matkakokoiset pakkaukset minulle tarpeellisia. Pidän repussa pientä kosteusliinapakkausta, jota tarvitsen jos esim. haluan puhdistaa käteni ja vettä ei ole saatavilla. Tietääkö joku löytyykö matkakokoisia kosteusliinapakkauksia luonnonkosmetiikassa?

*Olen näille säilöntäainelle  herkkä, enkä voi käyttää kaikkia tuotteita, jotka sisältävät näitä suurissa määrin. Olen kuitenkin voinut käyttää näitä kosteuspyyhkeitä ilman ongelmia.


Mites teillä pyyhkii?

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Vaatevallankumous-haaste: lempivaatteet

Kirjoittanut Mulan

Nappasin Idan blogista yllämainitun haasteen. Kyse on lempparivaate-haasteesta, johon Ida tarttui meneillään olevan Vaatevallankumous-kampanjan myötä. Halusin myös ottaa jotenkin osaa kyseiseen kampanjaan ja itselleni lempivaatteen esittely tuntui tähän erittäin sopivalta.

Tässä siis haaste: ”Kirjoita “rakkauskirje” lempivaatteestasi ja kerro näin sinulle tärkeän vaatteen tarina muillekin. Haluamme, että ihmiset rakastuisivat uudelleen jo omistamiinsa vaatteisiin, pitäisivät vaatteistaan parempaa huolta ja vähentäisivät näin kaatopaikalle päätyvän pikamuodin määrää. Rakkauskirje voi olla esimerkiksi Instagram-kuva, blogipostaus tai Youtube-video – sinä päätät.”

Olen halunnut kirjoittaa tästä vaatteesta muutenkin blogiin, joten tämä haaste tuli vastaan paremmin kuin hyvin. Tämän hetken lempivaatteeni on:



R-Collectionin pitkä anorakki. Jännittävää tässä vaatteessa on se, että se on niitä harvoja vaatteita, jotka olen ostanut uutena. Esim. kuvassa näkyvät housut on ostettu käytettyinä.

Tämä takki on aivan tuore ostos ja päädyin siihen, koska haluasin jotakin käytännöllistä ja laadukasta. R-Collectionin vaatteet ovat olleen minulle toistakymmentä vuotta tuttuja ja ne ovat tulleet minulle tunnetuksi kestävyydestään. Rockserin printti t-paitaa voi pestä vuosikausia ilman, että printtaus kärsii eikä paita menetä muotoaan. Todellisia kestävän kehityksen vaatteita siis.

Tarvitsin itselleni hyvän välikausitakin. Kriteereinä oli, että sen tulisi olla pitkä, miellyttävä käyttää enkä vastustaisi ollenkaan, jos se kestäisi hieman vettä. Tuppaan kuitekin ihmisenä olemaan pihi ja yleensä en "haaskaa" paljon rahaa tällaisiin asioihin (mutta kosmetiikkaan sitäkin enemmän).

Nyt kuitenkaan minua ei huvittanut lähteä kiertelemään kirppiksiä ja toivoa, että löytäisin itselleni sopivan vaihtoehdon. Jotenkin vain eksyin R-Collectionin kotisivuille ja löysin tämän. Hintakaan ei kirpaissut, koska tiesin, että tämä tulee kestämään minulla vuosia. Todennäköisesti vuosikymmeniä.


Mallissa on reilu mitoitus (oma kokoni XXS) ja sopiikin kaikille sukupuolille. Alle on myös helppo laittaa välikerroksia, jos säät ovat vielä vilpoisat, mutta talvitakki on jo liian lämmin. Värivaihtoehtoja on mielestäni ihan hyvin ja tämä turkoosi (aqua) iski minuun eniten. Huomaatteko, miten hyvin se mätsää kenkieni värin kanssa?

Kankaassa on Aquatx-käsittely, joka hylkii likaa ja vettä ja on tuulenpitävä. Olen ollut muutamassa sateessa tämä päällä ja olen ollut kyllä tosi tyytyväinen, että omistan tällaisen takin. Nyt yllättävät vesisateet eivät harmita niin paljon. Minulla on myös urheiluun sopiva täysin vedenpitävä takki, mutta sateettomilla säillä se tahtoo helposti hiostaa. Rockserin takissa on se hyvä puoli, että sitä voi pitää myös poutapäivinä, sillä se hengittää ihan hyvin ja on mielestäni tyylikkään näköinen. Tämä päällä kehtaa mennä moneen tilaisuuteen ja paikkaan verrattuna urheilutakkiin.

En yleensä osta vaatteita uusina ja suosinkin paljon kirpputoreja ja UFF:n tasarahapäiviä. Urheilutekstiilit ovat niitä, joita eniten ostan uusina ja sama juttu kengissä. Sukat ja alushousut kuuluvat myös tähän kastiin minulla automaattisesti. Mutta farkut, paidat, takit, hupparit, hameet yms. hankin suurimmalta osin käytettynä.

Jos jotain ostoskäyttäymisessäni haluaisin muuttaa, voisin ostaa vaatteita nykyistä vähemmän. Tulevaisuudessa aion entistä enemmän ostaa tarpeisiini ja miettiä, käytänkö tätä vaatetta ja onko sen ostaminen välttämätöntä.


Eli nyt kun ostin ihan upouuden vaatteen, joka ei edes ollut tarjouksessa (niin, epätyypillistä käyttäytymistä minulta!), halusin, että se olisi kestävä ja fiksu ostos. Ja vastuullinen, vaikka minusta kuluttajana sellaisesta selvää ottaminen on ihan oma juttunsa. Jos kuitenkin luotamme R-Collectionin kotisivujen jakamaan tietoon, firma kuulemma toimii näin:

-Tuotteiden suunnittelu, tuotekehitys, leikkaus-, painatus- ja brodeeraustyöt tehdään Kajaanin tehtailla.

-Merkittävä osa trikoomateriaaleista kudotaan ja värjätään Suomessa

-Tuotteiden ompelutyöt tehdään lähinnä Virossa, ja pienet tuote-erät teetetään Suomessa

-Neuleet tulevat pitkäaikaiselta yhteistyökumppanilta Kiinasta ja silkkituotteet tekee pieni perheyritys Turkissa

-Luontoystävällisyys ja ympäristön huomioon ottaminen kuuluvat myös R-Collectionin perusarvoihin


-Aquatx-käsittelyn ansiosta kangas hylkii hyvin likaa ja vettä sekä on tuulenpitävä. Käsittely ei muuta kankaan luonnollisia ominaisuuksia, vaan säilyttää sen hengittävyyden ja pehmeyden

-Anorakki on ekologinen tuote. Anorakkituotteemme täyttävät kansainvälisen Öko-Tex-ympäristöstandardi 100:n ehdot

-Värjäyksessä käytetään standardin mukaisia myrkyttömiä värejä

Nämä tiedot saivat minut toivomaan, ettei tämän tuotteen ostaminen ole ainakaan pahimmasta päästä. Ja tämä vaate tuli tarpeeseen viimeksi tänään, kun ulkona satoi kissoja ja koiria.

torstai 21. huhtikuuta 2016

Epäkiitollisuuspäiväkirja

Kirjoittanut Belle

Viime vuosina on puhuttu paljon kiitollisuuspäiväkirjan pitämisestä. Idea lienee jo monille tuttu, sen tarkoitushan on lisätä ihmisen hyvinvointia ja onnellisuutta. Periaate on se, että mitä enemmän keskittyy elämässään hyvään, sen parempi ihmisen on olla. Jotkut taitavat jopa uskoa niin, että kun keskittyy positiiviseen, saa elämältä lisää hyvää. Se vahvistuu, mihin keskityt.

Pidän kiitollisuuspäiväkirjaa periaatteessa ihan hyvänä ideana, mutta en ole koskaan itse kokeillut. En ole tainnut edes harkita. Syy sille on se, etten ole koskaan kokenut, että minulla olisi sille tarvetta.

Minun ei ole vaikea keksiä asioita, joista olisin kiitollinen. Yleensä olen päivän mittaan joka tapauksessa kiitollinen monistakin asioista, iloitsen niin pienistä kuin isoistakin jutuista, ja arvostan sitä, että elämässäni on niin paljon hyvää. Tietenkin jonain vähän huonompana päivänä saattaa tulla sellaisia ”kaikki on paskaa” -olotiloja, mutta silloinkin kyse on dramatisoinnista, koska vain haluan valittaa ja purkaa ärtymystä tai lannistunutta mielialaa. En sellaisenakaan hetkenä pysty ihan rehellisesti ajattelemaan, että minulla ei olisi asiat kuitenkin pääasiassa hyvin – ja pääasiassa paremmin kuin aika isolla osalla maailman ihmisistä.


Tietyllä tavalla minua on koko kiitollisuupäiväkirjaideassa välillä vähän ihmetyttänyt, mihin sitä oikeasti edes tarvitaan, koska kyllähän nyt kiitollisuuden pitäisi olla Suomen oloissa eläneille jo itsestäänselvää – poislukien ne, joilla masennus estää terveen ajattelemisen, tai ne, joilla on ihan oikeasti tosi hankala paikka elämässään. Tavallisille, suhtkoht normaalia elämää eläville ihmisille pitäisi olla helppoa heittää lonkalta vaikka kuinka paljon kiitollisuutta aiheuttavia asioita. (Alkaen vaikkapa puhtaasta vedestä.)

No mutta ilmeisesti asia ei sitten ehkä kuitenkaan vain ole niin, syystä tai toisesta. Siksi kiitollisuuspäiväkirjalle on tilausta. Ja jos jostakusta tuntuu, että tarvitsee jonkinlaista apua arkensa keskelle, suosittelen toki kokeilemaan. Saattaahan se ainakin unenlaatuun vaikuttaa, jos viimeisenä illalla keskittyy ajattelemaan niitä elämänsä positiivisia asioita.

Minä olen kuitenkin nyt tullut siihen tulokseen, että myös päinvastaiselle metodille voisi olla käyttöä. Ei siksi, että ihmisille olisi yleensä mitenkään erityisen vaikeaa keksiä asioita, jotka vaivaavat tai ärsyttävät, vaan siksi, että joskus voi olla terapeuttista purkaa ne mieltä vaivaavat asiat paperille ja todeta, että siinä ne nyt on, näitä ei tarvitse koko ajan vatvoa päässä.

Minulla on ollut nyt pari vähän alavireistä päivää. En tiedä, mistä ne johtuvat – hormonit on toki vahva veikkaus. Mutta syyllä ei oikeastaan olekaan väliä. Joskus näitä tulee. Sellaisia päiviä, että vähän kaikki niin pienet kuin isotkin asiat vaivaavat. Minua on nyt pari päivää lannistanut se, että en tunnu löytävän hyviä, ergonomisia kenkiä, se että hiukseni ovat ohentuneet, se että nykyhallitus haluaa saada työttömät, pienituloiset ja sairaat kärsimään, se että Suomi on jo tänä vuonna uusiutuvien luonnonvarojen ylikulutuksen puolella, se että maailmassa on sotia ja terroristeja ja se, että ilmastonmuutos saattaa tuhota kaiken.

Syyrian sota ja ohenevat hiukseni eivät minusta suinkaan ole mitenkään toisiinsa verrattavissa olevia ongelmia, mutta jostain syystä molemmat ovat ihan yhtä lailla onnistuneet vetämään mieltäni nyt matalaksi.

Minulle ei tällaisessa tilanteessa ole mitään hyötyä kiitollisuuspäiväkirjoista. Miksi olisi? Kyllä minä silti olen samaan aikaan kiitollinen vaikka ja mistä. Kyse ei ole ehkä niinkään siitä, että ajatteluni aiheuttaa minulle nyt tiettyjä tunteita, vaan siitä, että minulla on nyt tiettyjä tunteita, jotka ohjailevat ajatteluani. Olen jotenkin vähän alavireinen ja siksi huomioni kiinnittyy koko ajan kaikkiin masentaviin asioihin.

Eräs huomionarvoisa seikka on se, että nuo masentavat asiat ovat olemassa ihan yhtä lailla silloin kun minulla on parempi mieli ja energisempi olo. Ihan niin kuin kaikki elämäni ihanat asiat ovat olemassa silläkin hetkellä, kun mietin, että löydän vain puristavia ja huonosti istuvia kenkiä.

En oikeastaan usko, että ajattelun ohjaileminen auttaa huonoihin päiviin. Jos ihmisellä on taipumus aina keskittyä vain negatiiviseen, silloin ajatteluun kannattaa pyrkiä vähän vaikuttamaan, ja esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirja on hyvä apukeino, (oletan). Mutta kaikille tulee huonoja päiviä, tai ainakin huonoja hetkiä. Sellaisia hetkiä, jolloin jostain syystä on vain vähän maassa. Kannattaako silloin joutua paniikkiin ja yrittää väen vängällä piristää itseään?

Minusta tuntuu, että jos mieli on vain maassa, ja sinne pulpahtelee koko ajan kaikkia ikäviä asioita, voisi kokeilla kirjoittaa epäkiitollisuuspäiväkirjaa. Listata kaikki asiat, jotka masentavat, jotka vituttavat, jotka tuntuvat niin älyttömän epäreiluilta ja jotka ovat ihan oikeita ongelmia.

Kun valmista listaa sitten katsoo, voi kylmällä järjellä todeta, mitkä näistä asioista ovat sellaisia, jotka ovat päässäpyörittelyn arvoisia. Onko tämä ongelma iso? Eikö? No jätetään se tähän paperille. Pystynkö tekmään tälle asialle jotain (nyt)? En? No turha miettiä sitä.

Lista tuskin kokonaan estää asioita nousemasta mielen päälle, mutta sillä saa kuitenkin jossain määrin ulkoistettua niitä, ja voi muistuttaa itselleen, että en ajattele tätä nyt, (ajattelen sitten huomenna Tarassa). Lista on siinä muistuttamassa, että maailmassa on tosiaan kaikenlaisia ikäviä asioita, ja joskus minun mieleni takertuu niihin. Sellaista se on.


Epäkiitollisuuspäiväkirjaa kannattaa käyttää särkylääkkeen tavoin vain väliaikaisena apuna kohtauksen iskiessä. Päivittäiseen käyttöön en sitä suosittele, sillä kuten särkylääke voi pidemmän päälle aiheuttaa päänsärkyä, voi epäkiitollisuuspäiväkirja alkaa ylläpitää huonoa fiilistä. Käytetään sitä siis vain silloin, kun huono fiilis on jo iskenyt eikä tunnu menevän ohi.  

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Pitkälle vietyä hiustenhoitoa Unique HairCarelta

Kirjoittanut Mulan

Lupailinkin jo vähän suolasuihke-postauksessani, että tulen kirjoittamaan Unique Haircare -sarjasta vähän tarkemmin. Kyseisen yhtiön toimintaperiaatteet tekivät minun vaikutuksen ja haluan jakaa niitä blogin puolella.


Unique Haircare on tanskalainen sarja, jonka avainainesosa tuotteissa on luomuhera. Hera sisältää paljon proteiinia, vitamiineja ja mineraaleja, jotka vahvistavat, suojaavat ja elvyttävät hiusta. Se ei kuitenkaan ole ainut syy, miksi firma on päätynyt tähän raaka-aineeseen. Tiesitkö nimittäin, että...

-Tanska tuottaa paljon luomujuustoa ja jokaisesta valmistetusta juustokilosta jää yli 9 kiloa heraa (!)

-Luomuheraa käytettäessä tuotteisiin tarvitaan vähemmän vettä, mikä on ympäristöystävällistä

-Myös yhtiön hiilijalanjälki pienenee, koska he eivät tarvitsee maaperää tahi koneita erillisen heran tuottamiseen

Kuinka monta kärpästä voikaan lyödä yhdellä iskulla! Minusta noin pitkälle viety ajattelumalli on nerokasta ja oikeasti ekologista ja luomua!



Tapasin I love me -messuilla Hanne Vernegreen Rasmussenin, toisen Unique Haircaren omistajista (hän ja hänen miehensä omistavat firman). Hannen valovoimainen persoonallisuus ihastutti minua ja juttelimme standilla pitkän tovin -jopa niin pitkään, että olin myöhästyä bussistani ja sitä kautta saunavuorostani! :D Keskustelessamme minulle tuli vahvasti sellainen olo, että sarjaa tehdää koko sydämellä ja Hanne ja hänen miehensä miettivät koko ajan, miten tehdä asiat vielä paremmin. Ja se näkyy. Tämä on mielestäni yksi pisimmälle vietyjä eettis-ekologisia brändejä, joihin olen törmännyt.

Tässä vielä lisää tietoa firmasta:

-Valtaosassa tuotteissa on väh. 20 % reilun kaupan valmistusaineita. Mm. aloe vera on reilua kauppaa.

-99% raaka-aineista on luonnollisia ainesosia ja pääosa tuotteiden ainesosista yli 40 % on luomua.

-Raaka-aineissa käytetään helposti uusiutuvia raaka-aineita, kuten maissi ja peruna

-Yhtiö suosii paikallisuutta (esim. luomujuustotehtaiden hera)

-Valmistus 100% tuulienergialla (!)

-Sarjan sertifioinnit ovat: Ecocert (luonnonkosmetiikka), Cruelty Free International (eläinkokeettomuus) ja Tre-For 100% (tuulienergia)


Mutta entäs sitten tuotteet?

Sain blogin kautta testattavakseni Sea Salt Sprayn lisäksi Deep Cleasing Shampoon ja suihkutettavan Leave-in-Conditionerin.



Käytän nykyään hyvin säännöllisesti Sea Salt Sprayta, nyt kun hiukseni ovat hieman kasvaneet ja ne eivät enää asetu yhtä hyvin kuin lyhkäisimpinä. Hiukset pesen 1-2 kertaa viikossa ja toisella pesukerralla käytän Deep Cleasing Shampoota. Kaikki suolasuihkeen rippeet koko viikon varrelta lähtevät kokonaan ja hiukset tuntuvat puhtailta. Jotkut puhdistavat shampoot saattavat jättää hiukset kuivan tuntuisiksi pesun jälkeen, mutta tässä shampoossa sitä ongelmaa ei ole.



Tykkään Deep Cleasining Shampoon koostumuksesta. Se on riittävän paksua, eikä tuote valu sormien välistä. Olen tottunut siihen, että monet luonnonkosmetiikan shampoot tahtovat olla melkoista lirua, mutta sitä Uniquen shampoo ei onneksi ole. Shampoo vaahtoaa hyvin päässä, mielestäni melko samalla tavalla kuin "normiskosmetiikan" shampoot. Paksu koostumus ja vaahtoavuus tekevät shampoon käytöstä helppoa ja miellyttävää.

Tuoksu on ihanan kirpeä ja samaan aikaan hieman makea. Sitä on todella vaikea kuvailla ja pohdimme kumppanini kanssa saunan kylppärissä, miltä tämä shampoo oikein mahtaakaan tuoksua. Aina, kun joku tuote tuoksuu hyvältä, veikkaan sen olevan jotenkin sitruksinen, koska rakastan sitä tuoksumaailmaa. :D Kumppani kuitenkin yhdisti tuoksun anananakseen. Olimme kuitenkin molemmat yhtä mieltä siitä, että tuoksu on joka tapauksessa miellyttävä tai ainakin hauska. ;)

 Pakkauksissa ilmoitetaan selkeästi eri sertifiointien osuudet tuotteesta, mikä on mielestäni kuluttajalle hyvä tieto.

Lyhythiuksisena ihmisenä olen tosi laiska käyttämään hoitoainetta enkä ole nähnyt siinä juuri mieltä. Itse asiassa ennen kuin sain tämän tuotteen testiin, en ole näin lyhyellä kuontalolla käyttänyt hoitoainetta juuri ollenkaan. Pitkillä hiuksiin olen käyttänyt sitä, jotta hiukset olisi helpompi selvitellä pesun jälkeen.

Nyt kuitenkin kun tuote tuli testiin, täytyihän sitä kokeilla. Ja mikäs sen helpompaa kuin hiuksiin suihkutettava ja jätettävä hoitoaine! Leave-in-Conditioner tulee tasaisena suihkeena pullosta ja tuoksuu lähes tulkoon samalta kuin Deep Cleansing Shampoo. Olen suihkutellut hoitoainetta usein reilulla kädellä, mutta kertaakaan hiukset eivät ole jääneet tahmean tai littanan tuntuisiksi. Itse asiassa hoitoaine helpoittaa hiusten muotoilua, se on melkein kuin hyvin kevyt suolasuihke. Vaikka en ole käynyt vähän aikaan kampaajalla, hiukset eivät sojota pahasti, kun olen laittanut tätä suihkun jälkeen. Tuote sopii minun tarpeilleni täydellisesti (lyhyet, selposti sojottavat hiukset).



Vaikka kyse onkin (mielestäni) laadukkaasta, eettisestä ja ekologisesta sarjasta, ei tuotteiden hintataso ole päätä huimaava.

Suolasuihke n. 16 €

Syväpuhdistava shampoo n. 13 €

Hiuksiin jätettävä hoitoaine n. 14 €

Suolasuihketta tulen ostamaan jatkossakin. Olen taas hyvin kokeilun- ja vaihtelunhaluinen shampoiden ja hoitoaineiden kanssa, joten taidan laittaa nämä toistaseksi korvan taakse ja palata niihin, jos iskee tarve hyville hiustenpesutuotteille. :)

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Painoarvoa - uusi postaussarja ylipainosta ja kaikesta mikä siihen ei liity

Kirjoittanut Belle

Nyt alkaa tämän blogin uusi postaussarja, jota aiemmin jo vähän pohjustin. Todella tiivistetysti postaussarjan aihe on ylipaino. Ainakin toistaiseksi minä pyörin yksin postaussarjan puikoissa, ennen kaikkea koska minä olen meistä kolmesta se ainoa, joka olen ollut suurimman osan elämästäni enemmän tai vähemmän ylipainoinen. (Pikkusiskoni Mulan ei taida olla koskaan ollutkaan.)

Olen miettinyt tälle postaussarjalle omaa nimeä, jolla otsikoida kaikki aihepiirin tekstit, ja jota käyttää täginä. Yllättävän haastavaa keksiä hyvä nimi. "Ajatuksia ylipainosta" ja "Puhetta painosta" olivat vahvoja ehdokkaita, mutta äärimmäisen tylsiä, ja lopulta myös aika epäinformatiivisia. Haluaisin kiteyttää nimessä sen ajatusmaailman, josta käsin asioita ylipäänsä pohdin. Mutta sitten kun yritin muodostaa nimeä sen kautta, tuntui että väärinkäsityksille tulee vähän turhan paljon tilaa. Vai miltä kuulostaisi vaikka "Lihavuudesta positiivisesti" tai "Iloista ylipainoa"? Aika idiootilta vai mitä? Puhumattakaan siitä, että ne kuulostavat siltä kuin olisin markkinoimassa jotain ylipainon ilosanomaa, mikä ei missään tapauksessa ole tarkoitukseni. 

Miten sitten kiteyttäisin ajatteluni lähtökohdan? (Huonosti, luultavasti.) No, ylipainokeskustelussa minua yleisesti ottaen vaivaa se, että ylipaino nähdään monesti paljon suurempana ja elämänlaajuisempana ongelmana kuin mitä se ihan oikeasti on. 

Onko ylipaino monien sairausten riskitekijä? Toki. Vaikeuttaako ylipaino vaatteiden ostoa? (Riippuen ylipainon määrästä), kyllä. Vähentääkö ylipaino ihmisen viehättävyyttä muiden silmissä? Varmasti monien. 

Mutta estääkö ylipaino onnellisuuden, vähentääkö se itsessään elämäniloa, aiheuttaako se väistämättä huonon itsetunnon, estääkö se perheen muodostamisen, vähentääkö se ystävien määrää, estääkö se unelmien toteuttamista, onko se oleellinen osa ihmisen identiteettiä, tarkoittaako se rapakuntoa, onko se The Riskitekijä, joka ratkaisee sairastumisen ja terveyden yksinään, onko se ylipäänsä itsessään mitään muuta kuin yksi ainoa ihmisen ominaisuus?

En väitä, että kaikki tai suurin osa, pitäisi ylipainoisen ihmisen elämää täysin synkkänä, itse pilattuna helvettinä, mutta aika moni ylläolevista kysymyksistä liittyy asenteisiin ja luuloihin, joita jatkuvasti kuitenkin tulee vastaan. Aika ajoin törmää onnistuja-tarinoihin, (siis onnistuneisiin laihdutuksiin), joissa se Ennen-kuvan tyyppi seisoo hartiat lysyssä, masentuneen näköisenä ja tukka kampaamatta. Jälkeen-kuvan pirteä päivänpaiste puolestaan kertoo, miten hän on saanut takaisin elämänilonsa lakattuaan säälimästä itseään peilin edessä suklaapatukka kädessään ja tartuttuaan itseään niskasta kiinni. Joo, ihan kiva, ja itse laihtuminen on aina ihan mahtava juttu, mutta miksi sen Ennen-tyypin piti olla niin onneton? Miksi se Ennen-tyyppi ei edes yrittänyt näyttää (muilta osin) nätiltä? Ja mikä sitä Ennen-tyyppiä esti toteuttamasta itseään ja ylipäätään innostumasta asioista? Pakkoko sen oli itseään sääliä?

Normaalipainon saavuttaminen on monen ylipainoisen unelma, ja jos joku siihen pysyvästi pääsee, en voisi olla toisen puolesta iloisempi. (Tai varmaan voisin, jos se ihminen saisi vaikka lisäksi vielä lottovoiton.) Normaalipaino myös vaikuttaa positiivisesti tiettyihin asioihin, ja siksi hoikkuus on oikeastaan kaiketi aina parempi asia kuin lihavuus. (Jos siis verrataan ihan puhtaasti niitä kahta, ilman minkään muun asian, kuten kunnon, huomioonottamista.)

Mutta miksi onneton, saamaton ja itseään säälivä Ennen-tyyppi muuttuisi laihdutettuaan automaattisesti säteileväksi Jälkeen-ihmiseksi? Eiväthän kaikki alunperinkin hoikat ihmiset ole onnellisia. Eivät kaikki hoikat ihmiset ole energisiä ja reippaita. Tässä nyt oikeasti sotketaan toisistaan riippumattomia asioita huoletta sekaisin. Ja onhan se toki kiehtovampaa tarinankerrontaa.

Kyllä, jotkut kokevat, että ylipainosta pääseminen on parantanut heidän elämäänsä kokonaisvaltaisesti. Ja jos ylipainon on kokenut valtavaksi ongelmaksi, onhan se ihan mieletön helpotus hoikistua. En minä sitä kiellä. Mutta se että joku on onneton ja lihava ei tarkoita sitä, että onnettomuus johtuisi lihavuudesta. Laihtuminen ja onnelliseksi tuleminen ei tarkoita sitä, että onnellisuus johtuisi laihtumisesta. Nämä asiat voivat tapahtua yhtä aikaa, mutta niillä on kyllä ihan omat prosessinsa. Jos ihminen on kuvitellut koko elämänsä, että tämä ylipaino estää minun onnellisuuteni, silloin laihtuessa voi hyvinkin käydä niin, että pystyy samalla päästämään irti siitä tiukassa istuvasta onnettomuuden tunteestaan. Mutta on myös toisenlaisia tarinoita... on niitä, jotka laihduttuaan pettyvät, kun hoikkuus ei tuokaan onnea, täydellistä seksielämää, muiden ihailua tai ylipäänsäkään arkea ilman ongelmia ja elämää ilman paskoja päiviä.

Joskus tuntuu, että ylipainoisista puhuttaessa se, että lihava on kaikin puolin onnellinen, tarkoittaa sitä, että hän ei edes aio yrittääkään laihtua - ja sehän se olisi ihan törkeää, kyllähän nyt ihmisen pitää itsestään huolehtia. Ja jos ylipainoinen sanoo olevansa ihan tyytyväinen itseensä ja pitävänsä itseään jopa nättinä, niin herranjestas, nyt se oikein yrittää oikeuttaa makkaraamutustavan elämäntapansa!

Se, mistä minä haluan kirjoittaa, se mikä on tämän postaussarjani punainen lanka, on että onnellisuus ei suinkaan tarkoita sitä, että asioita ei haluaisi tehdä paremmin, eikä tyytyväisyys itseensä tarkoita sitä, että ei pyrkisi elämään terveellisesti. Lihavuudelle ei myöskään ole vain yhtä syytä, (paitsi toki hyvin yleispätevänä se, että kehoon on varastoitunut enemmän energiaa kuin sitä on kulutettu), vaan ylipainoon johtaneita elämäntarinoita on monia erilaisia. Sen takia ei ole vain yhtä kaikille oikeaa ratkaisua "vaihda viineri pullaan", (paitsi se hyvin yleispätevä, että energiaa on jotenkin kulutettava enemmän kuin sitä saa), vaan ongelma pitää ratkoa tavalla, joka kullekin sopii.

Jos nyt ihan todella, todella haluan kiteyttää, mikä on kaiken tämän pointti:

Lihavuus on ihmisen yksi ominaisuus ja tasan yksi. Kaikki muu on sitä kaikkea muuta.


lauantai 16. huhtikuuta 2016

Mistä on hyvä pikameikki tehty?

Kirjoittanut Mulan

Heräsin torstai aamuna muistaen, että minullahan oli silloin jotain erikoisempaa menoa, jonka olin hankalan elämäntilannevaiheen takia unohtanut täysin. Totta kai heräsin aivan liian myöhään, koska meno oli suht aikainen. Päälle iski kamala paniikki.

Koska en halunnut mennä tilaisuuteen räjähtäneen näköisenä petolinnun peräsimenä, täytyi mukaan napata helpoimmat, nopeimmat ja uskollisimmat meikkini ja meikkivälineeni Heti.

Mistä on hyvä pikameikki tehty? (Joka on tehty autokyydissä)




Hyvä pikameikki on tehty nopeasta ja helposti mukaan otettavasta meikkipohjasta, hyvästä matkakabukista ja peiteainesiveltimestä.

Bellapierren kiinteästä mineraalipuuterista olen kirjoittanut ennenkin. Pelkästään tällä tuotteella saa melko hyvin peittävän meikkipohjan. Tulos on iholla tasainen ja kaunis ja hyvin luonnollisen näköinen.

Tällainen meikkipuuteri on hyvä levittää kabukilla ja lempparikabukini on Ecotoolsin matkakabuki. Se kulkee helposti mukana, mutta käytän sitä yhtä lailla kotona mineraalimeikin levittämiseen, oli se sitten kiinteä tai irtopuuteri.

Pienempiä alueita (näppylät, nenänpielet, silmänaluset yms.) peitän Ecotoolsin peiteainesiveltimen avulla. Tätä käytän myös meikkivoiteiden/meikkipuutereiden levittämisessä, kun  kaipaan johonkin kohtiin lisäpeittoa.


Hyvä pikameikki on tehty hempeästä poskipunasta ja miniposkipunasiveltimestä.

Kiireispäissä - ja vieläpä autossa - meikatessa täytyy poskipunan kohdalla ottaa varman päälle. Zuiin Mangon kanssa on todella vaikea mennä pieleen. Jopa pienellä poskipunasiveltimellä sitä uskaltaa levittää poskiin ilman, että tulee övereitä. Turvallinen luottotuote ja toimii pikameikissä täydellisesti.

Ecotoolsin linja jatkuu (yllätys, koska en omista juuri muun merkin siveltimiä :D). Fresh & Flawless -setistä löytyvä Full Powder-sivellin on juuri omiaan mukaan otettavaksi automeikkimatkalle. Pieni pehmeä sivellin levittää poskipunan kauniisti, mutta tummemmalla pigmentillä varustetun poskipunan kanssa saa olla tarkkana, ettei vaan punaa tule liikaa.


Hyvä pikameikki on tehty ripsientaivuttumista ja ripsiväristä.

Idun Mineralsin ripsiväri Vatn saa blogissa nyt ensiesiintymisensä. Ripsiväri ei ole luonnonkosmetiikkaa, mutta on mielestäni pienempi paha kuin perusmarkettiripsarit. Vatn on 38 asteen ripsiväri, jonka siis kuuluu kestää kylmää ja haaleaa vettä. Ripsari lähtee 38 asteen lämpöisellä vedellä. Itselleni tämä ripsari ei ole ollut kympin tuote, mutta se on silti varmempi kuin kokeilemani luonnonkosmetiikan ripsarit, jolloin laitan tätä mieluummin tärkeisiin tilaisuuksiin, jotta vahingot (ripsarin leviäminen) minimoituisivat. Siksi se kuului pikameikkiini.

Ripsentaivutin on ostettu muutamalla eurolla muutama vuosi sitten Sokokselta, se ei sisällä kummoisempaa tarinaa kuin sen, että se taivuttaa ripseni ennen ripsivärin laittoa. :D


Hyvä pikameikki on tehty kauniista huulikiillosta tai -punasta.

Joskus aamuisin huuleni näyttävät todella haaleilta ja harmahtavilta. Toisin sanottuna elottomilta. Hyvä huulikiilto tai -puna piristää heti ilmettä ja pelastaa tilanteen. Mutta jos hyvän huulipunan ja -kiillon väliltä on vaikea valita, voi saada ne molemmat. Zuiin Satin Lip Colour on nestemäinen huulipuna, joka on koostumukseltaan lähempänä huulikiiltoa, mutta pigmentiltään muistuttaa enemmän huulipunaa. Belle on kirjoittanut niistä blogin puolella aikaisemmin täällä. Oma sävyni (kuvassa) Fresh tekee juuri sen, mitä siltä toivonkin: freesaa. Huulien ilme on aivan erilainen, kun niihin saa persikkaan taittavaa väriä.


Niistä on hyvä pikameikki tehty.

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Tärppejä Luonnonkaunis -messuille

Kirjoittanut Mulan

Olin tänään koko päivän Luonnonkaunis -messuilla ja yritän nopeasti vinkata teille viimeisillä voimillani ennen nukkumaanmenoa, mitä huomenna on tarjolla. Toivottavasti saatte hyviä vinkkejä. :)


Paikalta löytyi Unique Haircare, kuten jo eilen vinkkasin ja tuotteita sai mukavasti alennettuihin messuihintoihin. Mm. eilen kirjoittamani suolasuihke lähtee nyt 12 eurolla. Jos yhtään kutkuttelee kokeilla, suosittelen ostamaan sen tällä edullisemmalla hinnalla. :)


Samasta pisteestä löytyy myös australialainen meikkisarja Zuii, jonka kaikki tuotteet ovat myös tarjouksessa Unique Haircaren tapaan (noin -20%). 


Esimerkiksi huulipunat maksavat muistaakseni 20 euroa. Ostin itselleni I love me -messuilla tuon Sheer Stick -huulipunan ja en ole joutunut katumaan. Valikoimassa on mitä ihanimpia sävyjä.


Zuuilta on tullut kaksi aivan valloittavan oloista uutuustuotetta: puristemeikkipuuteri ja ruusuirtopuuteri. Puristepuuteri on 30 euroa ja niin muistaakseni myös irtopuuteri. En mene toki vannomaan ja pidätän oikeuden muutoksiin. :D

Uutuuksia

Nafhalla oli tosi hyviä messutarjouksia. Ostin itselleni kasvonaamion neljällä (4!) eurolla (liekkö jäänyt niitä enää jäljelle). Ja tämä hinta kuulemma vain siksi, että he uudistavat pakkauksen. Vou. Kuorintavoide maksoi sitten taas 6 euroa, aivan pilkkahinnalla lähti sekin. Luomu arganöljyä sai 100 ml 19 euron hintaan.




Skin Blossom ei ole merkkinä alunperinkään mikään kallis, mutta alkuperäisistä hinnoista oli lähtenyt  pois silti muutama euro messujen ajaksi.


Natural Goods Companyn pisteellä Kadhin kaikki öljyt maksoivat 10 euroa. Jos minulla ei olisi jo miljoona eri öljyä kotona (mm. yksi aukaisematon Kadhin Lotus Pink) olisin varmasti ostanut niitä messuilta. :)


Santella oli aika kova tarjous: kaksi yhden hinnalla. Omat kokemukset Santesta ovat olleet positiivia. Ne ovat olleet hyviä perustuotteita, jotka eivät alkuperäishinnallakaan kovin paljon kukkaroa rasita.

Ekovistalla löytyi Cattier Paris -sarjan tuotteita messuhinnoilla. Lisäksi Acorelle uusi aurinkosuojatuotteitaan, jolloin vanhat erät myydään pois huokeilla hinnoilla. Huomennakin voi olla vielä pengottavaa. ;)


Laveran pisteeltä löytyi Laveran lisäksi Born to Bioa ja Lilly's Eco Clean -tuotteita tarjouksella osta 2 maksa 1. Ja tuotteita sai siis "sekoittaa" keskenään, ei tarvinnut ostaa kahta samaa tuotetta.


Taas harmitti, että omistan ennestään niin paljon öljyjä: Tahiti Monoi -öljy oli hyvässä tarjouksessa (muistaakseni melkein puoleen hintaan).




Mua jäi himottamaan 6 euron luomivärit. Tai messutarjous koski myös niitä, joten jos luomivärejä ostaisi kaksi, jäisi kappalehinnaksi kolmea euroa. Toivottavasti huomenna olisi jäljellä vielä itselle mieluisia sävyjä, tänään nimittäin yritin hillitä kukkaron nyörejäni, jotta jäisi jotain huomisellekin. :p


Se on öitä, toivottavasti joku ehtii lukea tämän ennen messuille menoaan! :)