Lempituotteet juuri nyt

Kirjoittanut Belle, (kuiva iho).

Bongasin Karkkipäivä-blogista Sannin vastikään tekemän listan tämänhetkisistä lempparituotteista. Tykkään tuon tyyppisistä postauksista, vaikka listat eivät välttämättä ole kaikkien mielestä blogimaailman parasta antia. Kosmetiikkablogeissa kuitenkin vilahtelee tuotteita jos toisiakin, ja useiden tuotearvioiden keskellä on välillä kiva lukea, mitkä tuotteet ovat oikeasti jääneet bloggarin käyttöön, (tai ihastuttavat muuten vain juuri nyt).

Karkkipäivän postauksen pystyi tulkitsemaan myös haasteena lukijalle, ja niinpä minä innostuin kokeilemaan Sannin metodia etsiä tuotteideni joukosta "aidoimmat" lempparit käyttämällä aikaa 5 minuuttia.

Kuva lainattu Karkkipäivä-blogista.

Minun varastoistani ei toki löydy ihan niin paljoa tuotteita, että viisi minuuttia olisi kovin paha aikaraja, eikä lemppareiden lista loppujen lopuksi mikään pitkä ole, mutta aika mielenkiintoista itse nähdä, mihin oikeasti tuli tartuttua. Koska lista siis jäi lyhyemmäksi kuin Sannilla, ajattelin kirjoittaa jokaisesta muutaman sanasen ja vähän avata sitä, miksi kyseessä on lemppari, (jos edes itsekään tiedän - joskushan rakkautta ei vain osaa selittää). Jos olen kirjoittanut jostakin tuotteesta aiemmin, linkkaan siihen laajempaan postaukseen, niin voitte halutessanne käydä lukemassa tuotteesta enemmän.

Lempparituotteet maaliskuussa 2016

Aloitetaan meikeistä. Lempparituotteita löytyi yhteensä viideltä eri merkiltä, mutta kaksi niistä saivat selkeästi eniten osumia. No, se minulle olikin kyllä selkeää, että ihanimmat meikkisarjat ovat Kjaer Weis ja Zuii.

Kjaer Weis Like porcelain -meikkipohja on paras löytämäni meikkivoide. No, ainakin toinen niistä. Kaunis, uudelleentäytettävä(!) rasia, peittävä mutta luonnollinen lopputulos, yllättävän hyvin istuva vaalea sävy... mitä muuta voi toivoa? No, toki voide on vähän kuivahkoa, eli vaatii alleen kunnon kosteutukset öljyä myöten, mutta lopputulos ei näytä kuivalta. Loistotuote!

RMS Beutyn meikkipohja sävy 11 on paras löytämäni meikkivoide... jaa, tuleeko tässä vähän toistoa? Mikä tässä sitten on niin ihmeellistä? Kompakti, lasinen rasia, hyvä levittyvyys, luonnollinen lopputulos. Ei aina vaadi ihan yhtä perusteellista läträämistä kosteutuksen kanssa kuin Kjaer Weis ja sävy on KW:tä kellertävämpi, mutta molemmat kyllä passaavat minulle.

Kjaer Weisin ripsari on osoittautunut luonnonkosmetiikan ripsareista luotettavimmaksi minun ripsissäni. Lopputuloksesta saa luonnollisen tai vähän runsaammankin, vaikka mitään mascaramainosten luodaan ripsiä tyhjästä -efektiä en kyllä ole saavuttanut. (Jotenkin epäilen, että en kyllä saavuttaisi niillä tv-mainostenkaan tuotteilla.) Zuiin Maxi -ripsivärillä olen saanut vähän tuuheamman tuloksen kuin tällä, mutta luotettavuus on Kjaer Weisillä parempi ja minä tykkään sen laventelisesta tuoksustakin enemmän.

Kjaer Weisin Embrace -poskipuna on ihanan luonnollinen, rasiassa vähän likaisen näköinen mutta poskilla todella freesi ja luonnollinen vaaleanpunainen. Voidemainen poskipuna on helppo levittää ja sitä on melko vaikea lipsauttaa vahingossa liikaa. Toisin sanoen kaltaiselleni tumpelolle juuri oikea valinta poskipunaksi. En mitenkään hingu näyttää pelleltä.

Tata Harperin Very Charming -huuli&poskipunaa käytän lähinnä poskipunana. Purkki on kaunis, ihastuin tuohon kullan ja vihreän yhdistelmään, ja olen alkanut tykätä tuoksustakin, joka alkuun vähän mietitytti. Sävy on Embracea voimakkaampi, mutta tämäkin puna on niin helppo levittää ja häivyttää, että katastrofeja ei ole päässyt syntymään. Sävy on Embraceen verrattuna kirkkaampi ja ehkä vähän lähempänä poskieni luonnollista punaa.

Zuiin Mango -poskipuna, joka muuten löytyi myös Sannin listalta, on sekin erittäin helppo sävy käyttää, ja sitä saa sutia kyllä ihan urakalla, jos haluaa ylilyödyn punaiset posket. (Huomaako kukaan mitään tiettyjä valintakriteerejä lemppariposkipunissani? Mistäköhän ne johtuisi?) Mango on kahta edellämainittua lämpimämpi sävy ja se on koostumukseltaan puuterinen. Vaikka haaveilenkin siitä, että Zuii hoksaisi valmistaa vaaleusasteeltaan ja helppoudeltaan Mangoa vastaavan kylmän sävy, passaa tämäkin kyllä minulle ihan mielettömän hyvin. Ei voi mennä pieleen.

Zuiin luomivärit Grape ja Blacberry ovat yksittäispakattuja luomivärejä, mutta näitä kahta käytän yleensä aina yhdessä, joko kahdetaan tai yhdistettynä vielä johonkin muuhun sävyyn. En meikkaa luomiani kovinkaan usein, joten turvaudun lähes aina näihin, jos haluan pitkästä aikaa tehdä silmämeikin, jonka tiedän varmasti osaavani ja joka sopii minulle.

Zuii Spirit -luomiväripaletti, jonka ostin joululahjaksi siskollenikin, on aivan ihanan raikas. Erityisesti tykkään käyttää ylärivin vaaleanpunaista ja lilaa, ja eipä niidenkään kanssa ole pieleen mennyt. Niillä silmämeikistä tulee vähän vaaleampi ja ikään kuin hohtavampi kuin Grapellä ja Blackberryllä. Sopii hyvin juhliin, mutta on kuitenkin vielä sen verran hillitty, että menee minulla arkenakin.

Zuii Chestnut -luomiväri, joka minulla oli ennen solo-nappina, mutta jonka annoin siskolle hankittuani Fresh-paletin, josta se myös löytyy. Sorruin joskus ostamaan Chestnutin luettuani siitä monia hehkutuksia, ja kappas vain, minulle ei oltu valehdeltu. Tätä sävyä voi huoletta sutia silmään yksinäänkin ja hyvältä näyttää. Tuntuu että tämä sävy luo varjostukset oikeisiin kohtiin ihan itsestään. Tuo silmiin kirkkautta, mutta on hyvin luonnollinen sävy.

Zaon huulipunan 469 olenkin esitellyt jo aiemmin. Luonnollinen sävy, joka pysyy hyvin huulilla. Ei tunnu huulilla juuri miltään, joten sitä ei tarvitse ajatella vähän väliä.

Zuiin Primrose -huulipuna on sitten sävyltään vähän räväkämpi. Mutta tuntuma on Zaon kanssa hyvin saman tyyppinen. Toisin sanoen sen käyttö tuntuu luonnolliselta ja luontevalta.

Zuiin Cashmere on vähän niin kuin Zaon 469 mutta hitusen hohtavampi ja taianomaisempi. En osaa selittää, mikä tässä sävyssä oikein on se juttu, mutta kuten olen jo aiemmin kertonut, siinä on sitä maagista voimaa.

Ja sitten sinne ihonhoidon ja puhdistuksen puolelle. Se onkin minulle se haastavampi alue, sillä saan yliherkkyysreaktioita mitä yllättävämmistä tuotteista enkä ole vieläkään onnistunut selvittämään, mitkä ainesosat tai niiden yhdistelmät ovat syyllisiä. Minulle sopivia tuotteita on siis oikeasti todella vaikea löytää.

Jurliquen puhdistusmaito on nyt ollut käytössäni jo kolmatta purkkia. Pidän niin paljon tämän kermaisesta koostumuksesta. Monet puhdistusmaidot ovat paljon lirumpia, tämä vain vetoaa minuun enemmän. Puhdistusteho on ollut minusta ihan hyvä, mutta nyt vastikään huomasin, että paksumman meikin kanssa tämän tehot vähän hyytyy. Hommasin kaveriksi öljyputsarin ja testailen nyt, miltä kaksoispuhdistus tuntuu.

EkoPharman mustaherukka -kasvovesi on ensimmäinen kasvovesi pitkästä aikaa, jota olen voinut käyttää. Kyllä, lähes kaikista kokeilemistani kasvovesistä saan yliherkkyysreaktion, myös monista nimenomaan herkälle iholle suunnitelluista. Tuntuuko vähän epäreilulta? Todellakin, nimittäin kasvovesi on myös juuri se tuote, jota tunnen kaipaavani eniten. Voiteet ja öljyt vain yksinkertaisesti imeytyvät paremmin, jos alla on kasvovesi.

Kun mustaherukka-kasvovesi alkoi vedellä viimeisiään, hankin EkoPharmalta tyrni-kasvoveden kokeiluun. Kylmä hiki otsalla odotin, mitä tapahtuu kun levitän sitä iholleni, ja olin jo mielessäni ihan varma, että tässäkin on taas tuote, jota en voi käyttää. Mutta voinpa kuitenkin! Ei reaktiota. Jes! Mutta kasvoveden koostumus yllätti. Tuntuman perusteella olisin itse luokitellut tämän seerumiksi, pullosta kun ei tullutkaan vettä vaan ikään kuin kevyttä geeliä. Tosi jännää. Olen ollut nyt muutaman käyttökerran jälkeen huomaavinani, että se vaikuttaa minulla myös kasvoveden kulutukseen. On helpompi annostella pienempi määrä, kun vesi ei lähde valumaan ympäriinsä kasvoille levitettäessä.

EkoPharman mustaherukkaöljystä on ollut juttua ainakin parissa blogissa, ja se on omakin suosikkini. Kaikkein parhaiten se kuitenkin toimii yhdistettynä EkoPharman mustaherukkaseerumiin. Nykyään useimpien aamujeni rutiinina on sekoittaa näitä kahta yhdessä sormieni välissä ja levittää sitten kasvoille. Öljy imeytyy hujauksessa, kun sen levittää kasvoveden päälle yhdessä kosteuttavan seerumin kanssa. Seerumissa pidän erityisesti sen keveydestä ja kasvovesimäisyydestä - vähän niin kuin kyseessä olisi hitusen kiinteämpi versio kasvovedestä. Monet seerumit ovat tuhdimpia ja koostumukseltaan lähempänä kasvovoiteita, mutta jostain syystä tällainen vesimäisempi seerumi on viime aikoina vedonnut minuun. Kai se sitten tuntuu kosteuttavan niin tehokkaasti.

Madaran Pihlaja-voide on oikea monitoimirasva, mutta on minulla palvellut ennen kaikkea kasvovoiteena. Minun iholleni se imeytyy helposti ja jättää vähän vahamaisen pinnan, jolle on erityisen helppo levittää meikkivoide. Ja sille ei voi mitään, kyllä se tuoksu vaan on se juttu. Puhumattakaan siitä, että hinta on edullinen. Monen muun kasvovoiteen hinnalla saa useamman pihlajan.

Dr. Hauschkan ruusuvoide*, (ensimmäinen tuote, jonka olen saanut blogin kautta!), onkin sitten yllättävä nousija. Vaihdos ei-niin-kiinnostavasta, turhan öljymäisen pinnan jättävästä rasvasta yhdeksi lemppareista tapahtui ihan vasta ja varsin nopeasti. Kasvoilleni on nimittäin vastikään ilmestynyt pari kuivan koppuraa mysteerilänttiä, suunnilleen kuvitteellisten hymykuoppieni kohdalle, enkä ole oikein tiennyt, mistä ne tulivat ja mitä niille voi tehdä. Sitten keksin testata kokeiluun saatua ruusuvoidetta, joka ensinnäkin imeytyi kuiviin läiskiin hujauksessa, ja tuntui auttavankin hetkessä. Todellinen kriisiapu. Kirjoittelen varmaan tuosta hapankorppuilmiöstä myöhemmin, (jos vain ehdin), ja ruusuvoiteesta taas, kunhan olen ehtinyt testailla sitä vähän pidempään. Äitihän on käyttänyt tätä tuotetta jo paljon pidempään, ja hän onkin kirjoittanut oman kokemuksensa siitä tänne aiemmin.


Lopuksi vielä hiustuotteista ja tuoksuista muutama suosikki. 

John Masters Organics Zinc & Sage Shampoo on aivan mielettömän ihanan tuoksuinen. Toffeinen. Voi olla, että tuoksu on vaikuttanut lemppariuteen aika paljon, mutta onpa tämä shampoo tainnut saada oikeasti aikaan jotain hyvääkin. Tajusin yhtenä päivänä tätä shampoota jo pidempään käytettyäni, että hetkonen, eikö mulla aina ennen ollut hilseilevä hiuspohja? Olihan se. Ja tämä ei ole edes hilseshampoo, toisin kuin jokunen muu, joita olen joskus kokeillut ja jotka eivät ole auttaneet. Erikoista. Voisikohan se olla se sinkki? Tai mistäpä tuota nyt osaa arvata, mutta selvästi tämä on tehnyt hiuspohjalleni hyvää.

Uniquen syväpuhdistava shampoo* onkin sitten uudempi suosikki. En edes ole aiemmin hoksannut, että luonnonkosmetiikan puolelta löytyy syväpuhdistavia shampoita, ja olin todella onnellinen, kun sain sellaisen testattavaksi. Ja tehokashan tämä on ollut. Joudun yleensä läträämään paksuhkoihin hiuksiini shampoota useamman lorauksen yhdellä pesukerralla, mutta tämän kanssa riittää vähän vähempi määrä. En tiedä, pitäisikö tätä shampoota käyttää ihan joka pesukerralla, mutta koska minä en pese hiuksiani päivittäin, enkä edes joka toinen päivä, olen kyllä käyttänyt tätä huoletta myös peräkkäisinä pesukertoina.

Lovefreshin Mandarin Lime deodorantista tuli dödösuosikkini jokin aika sitten. Ensinnäkin tuoksu on ihanan karkkimainen ja voisin imppailla sitä pitkin päivää, (mutten kehtaa), ja pito on ollut minusta aivan loistava. Tästä kirjoitin parin viikon testailun jälkeen enkä nyt pidemmän käytön jälkeen ole joutunut muuttamaan mielipidettäni.

Honoré des Prés Vamp à NY parfyymi on tällä hetkellä ainoa niin luonnonkosmetiikan kuin muunkin hajuvesi, josta oikeasti pidän. Valitettavasti kallis, mutta tuoksu on huumaava ja pysyy hyvin. Luonnonkosmetiikan puolelta en ole vielä oikein onnistunut löytämään muita tuoksuja, jotka olisivat oikeasti omaan makuuni, ja normipuolelta taas en kestä oikein minkään hajua. Jokaisesta hajuvedestä haisee aina läpi se hirveä kemikaalin haju. Tai en tiedä, mikä se on, mutta en ymmärrä, miten kenenkään nenä kestää sitä ainaista samaa pohjahajua. (Ja Body Shopilla on sitten taas omanlaisensa pohjahaju, joka sekään ei oikein kolahda.) Muiden ihoilla tuo haju ei häiritse, jos tuoksua ei ole hölvätty ihan hulluna, mutta kun oma iho on niin lähellä, se kemikaaliäklötys puskee läpi eikä sitä pääse pakoon. Vamp à NY:ssä sitä pistävän läpitunkevaa hajua ei ole ja voin keskittyä siihen hajuveden varsiniseen sisältöön.


Huh, tästä tuli nyt ihan kilometripostaus. Voin kertoa, että voimat meni. :D Toivottavasti edes joku jaksaa lukea tämän, tai että joku löytää tästä heinäsuovasta jonkun itseään kiinnostavan kohdan, niin ettei urakka mennyt ihan hukkaan. 

Haastanpa huvikseni äidin ja siskon kirjoittamaan joskus, (ei mitään kiirettä), omista lempituotteistaan. Ei tarvitse näin seikkaperäisesti toki, ihan listatkin on mielenkiintoisia, tai vaikka joku rajallisempi määrä tuotteita, joista kertoo. Ja olisiko kellään muulla mielenkiintoa kokeilla tätä Karkkipäivän lempparit viidessä minuutissa -mallia? (Älkää sitten erehtykö luulemaan, että kirjoittaminen kestää viisi minuuttia.) Jos ei kiinnosta tehdä postausta, tai ei ole omaa blogia, niin kommentteihinkin saa lemppareita listata. Jos haluatte. 

Nyt mä häivyn kyllä lepäilemään.


*Tuotteet saatu testiin blogin kautta.

Lohtumeikki

Kirjoittanut Belle.

Eilen oli alakuloinen päivä. Ei mistään erityisestä syystä, tai sitten hyvinkin erityisestä, eli ihan vaan siitä, että taidan olla vähän kipeänä. Energiat ovat olleet niin vähissä, että helposti tulee paitsi fyysisesti, myös henkisesti väsynyt olo. Lohdullista on, että tiedän sen menevän itsestään ohi.

Minulla ei suinkaan joka päivä ole sellainen olo, että haluaisin meikata. Eilen meikkasin lähinnä siksi, että tarvitsin jotain tekemistä, joka ei vaadi kauheasti voimavaroja, mutta joka saa minut keskittymään hetkeksi. Itse asiassa meikkasin kaksi kertaa. Ensin väritin luomet syyssävyisiksi ja vetäisin huulille voimakkaan pinkin punan. Koitin kuvata lopputuloksen, mutta en ilmeisesti oikein osannut. Puhelimeen tallentui valju väritys. Tosielämässä meikki oli minulle (juuri nyt) aivan liikaa.

Jonkin aikaa lainahöyhenissä koreiltuani, (siltä se tuntui), pesin meikit pois, kuorin kasvot ja levitin naamion. (Onkohan naamio jo vanhentunut? Se haisi kummalta. Nenään tuli melkein samanlainen pistävä haju kuin hiuksia värjätessä - tosin paljon lievempi.)

Toisella kierroksella, ollessani jo kohta poistumassa kotoa, tein turvameikin. Lohtumeikin. Jotain vähän enemmän kuin perusmeikkini, mutta helppoa, neutraalia... turvallista.

Yleensä perusmeikkini koostuu kolmesta tuotteesta: meikkipohjasta, poskipunasta ja ripsiväristä. Joskus pelkästään kahdesta ensimmäisestä. Meikkivoide vaihtelee, mutta löydettyäni Kjaer Weisin Like Porcelainin, käännyn aina sen puoleen kaivatessani takuuvarmaa lopputulosta. 

Lempiposkipunia on kaksi. (Oikeastan useampiakin, mutta nämä ovat ne ehdottomat suosikit.) Toisinaan poskille päätyy kaunis ja huomaamaton Kjaer Weisin Embrace, mutta vähintään yhtä usein käytän Zuiin Mangoa. Eilen Mango tuntui siltä turvallisemmalta. Vaikka periaatteessa pidän vähän kylmemmistäkin poskipunista, Mango on vain jotenkin niin täydellinen, vaatimaton mutta kaunis. Ja eilen sain turvaa siitä vanhasta latteudesta: "vaatimattomuus kaunistaa".

Ripsareista kirjoittelin aiemmin vähän tarkemmin. En silloin esitellyt Kjaer Weisiani sen kummemmin, vaikka viittasin siihen usein. Eilen laventelin tuoksuinen mascara ylellisestä rasiasta tuntui kaikista lohdullisimmalta. 

Näiden kolmen lisäksi heilui tällä kertaa myös peitepuikko, harvemmin kun vaivaudun. Luomiin levitin vain ja ainoastaan Zuiin Fresh-luomiväripaletin sävyä Chestnut, (paletin vasen yläkulma), joka on niin helppo, turvallinen ja takuuvarma kuin vain luomiväri voi olla. Viime vuosina olen jostain omaksunut käsityksen, että vain yhden luomivärisävyn käyttäminen silmämeikissä on lähestulkoon rikos, mutta Chestnut muodostaa kyllä poikkeuksen. Se pärjää ehdottomasti yksinkin, korostaa katsetta ja kiinnittää huomion sinne minne se kuuluu kiinnittää - ei silmämeikkiin, vaan silmiin. 

Huulimeikki, se minun koetinkiveni, on nykyään helppo. Zaon huulipunalla saan aikaan kauniit huulet ilman turhaa räväkkyyttä. Tämä on ainoa oikea huulipuna sellaisina päivinä, joina haluan olla kaunis kiinnittämättä kuitenkaan juuri huomiota. Turvallinen lohtupuna, toden totta. 

Jollain tavalla tähän meikkiin oli helppo kätkeytyä. Halusin olla huoliteltu, siitä sain hieman lohtua, mutta en halunnut olla kovin näyttävä, sillä tarvitsin turvaa.

Sanomattakin selvää, että lopuksi kääriydyin paksuun ja pehmeään villatakkiin. Vasta sitten astuin ovesta ulos.

Pikainen silmämeikkitesti

Oli pakko ihan vaan äkkiä testata. (Eli ei ehkä maailman huolellisin lopputulos.) Zao herätti mielenkiintoni aiemmin ja päätin kasvattaa ko. merkin luomivärikokoelmani yhdestä kappaleesta kahteen. (Juu, hurja määrä.)

Mitään kovin huolellista meikkiä ei tullut tehtyä, mutta toisaalta tällaisissa vaaleissa sävyissä se ei minusta ole niin justiinsa. Paljon saa anteeksi. (Varsinkin kun en ollut menossa minnekään, heh.)

Näistä kahdesta luomiväristä violetti on voidemainen ja valkoinen puolestaan jauhemainen. Levitin violettia alle ja lisäsin valkoista päälle, mutta totesin, että jotenkin se violetti ei vain minun luomellani tullut kunnolla näkyviin, joten lisäsin Zuiin Spirit-paletista violettia vielä päälle. Tässä meikissä siis sekoittuu kaksi eri violettia enkä osaa sanoa, kumpi tässä nyt sitten tekee enemmän. 

En ole vielä aivan varma, mitä mieltä olen tuosta voidemaisesta kappaleesta. Valkoisesta saa paljon helpommin väriä irti ja se on kyllä näistä kahdesta selvä lempparini. Mutta pitää ehkä testailla vähän erilaisten pohjustusten kanssa. Luomimeikin pohjustaminen on muutenkin minulle vähän hankala juttu, en oikein tiedä, mikä olisi ideaali ratkaisu...

Taitaa muuten se vanha kunnon vastavärisääntö vaan päteä. Huomaan viihtyväni parhaiten nimenomaan violetin sävyisissä meikeissä, ruskean lisäksi. Vihreän silmän kanssa vihreä luomimeikki tuntuu helposti jotenkin liialta. Sinistä taas ei ole tullut itse asiassa oikein edes kokeiltua.

Kuvien ripsari on Zuiin Volume mascaraa. Se on ollut vähän jännä. Alkuun tuntui, että onpa aika herkkää leviämään, ja niin se on makoillut hyllyssä, mutta nyt kun olen pari kertaa testaillut, se onkin yllättäen pysynyt ihan mukavasti. Eli pakko antaa vielä mahdollisuus. Jälki on ainakin ihan nättiä.

Tällä hetkellä minulla on kolme eri luonnonkosmetiikan ripsaria käytössä, yksi niistä ihan upouusi. Voi olla, että siitä uusimmasta on tulossa lemppari, mutta toisaalta miksi tyytyä yhteen, kun kerralla voi käyttää pariakin ripsaria? Ehkä jos olen oikein reipas ja innostun, voisin tehdä joku päivä jonkinlaisen ripsivärivertailun. Mutta ei ehkä kannata pidätellä hengitystä.

Zao-ripsari ja vähän muutakin

Belle viittasi viime postauksessaan siihen, kuinka hyödynnän  Zaon ripsiväriä muuhun kuin alkuperäistarkoitukseen. Pitää paikkansa. 

Vaikka olenkin noin lähtökohtaisesti pikemminkin maria- kuin martta-tyyppiä, sen verran taloudellisuutta ja kekseliäisyyttä minulta löytyy, etten heitä hyvää tavaraa menemään miettimättä asiaa tarkkaan. Jos löydän itseni hamstraamasta jonninjoutavaa, ripitän ko. henkilön perinpohjaisesti, mutta jos keksin tuotteille uusiokäyttöä, kehrään kuin kissa.

Mulan jo viittasikin yhdessä postauksessa kaudenhoitovinkkinä mahdollisuuteen käyttää tuotetta ihan eri tarkoitukseen kuin mihin se on suunniteltu -minkä asian hän on mielestäni oppinut suoraan äidiltään. Olen tehnyt sitä niin kauan ja niin paljon, että välillemme syntyi kerran melko hupaisa keskustelu.

Minulla oli pieni, kylkiäisiksi saatu, kätevä rasia, mistä otin esille nenäliinan. Tyttäreni ihaili ääneen säilytysrasian kätevyyttä ja kysyi, mikä se on. “Öööö...nenäliinarasia.” vastasin hieman hämmentyneenä. “Niinniin, mutta mikä se ON?”, jatkoi tytär tivaamistaan. “No, nenäliinarasia!”, vastasin yhä hämmentyneempänä ja ehkä hieman ärtyneenäkin. Mitä osaa hän ei ymmärtänyt, älykäs lapsi, äitiinsä tullut?

Keskustelu ei kuitenkaan loppunut tähän, vaan vaivalla maailmaan päkistämäni suvunjatke jatkoi kysymällä: “Mutta mikä se siis OIKEASTI on?” Vasta silloin tajusin, että hän oli niin tottunut siihen, että käytän tavaroita ym. tuotteita niin huolettomasti omien päähänpist-- siis parempien ideoideni mukaisesti, ettei hän osaa orientoitua minun toimivan normaali- ihmisten tapaan tällaisissa asioissa (jos nyt muissakaan).

Mitä Zao-ripsariin tulee, peitän sillä harmaita. Kikka ei ole omani (olen nähnyt jossain leffassa miehen tekevän niin), vaikka soisinkin voivani elvistellä näin nerokkaalla niksillä. 

Hiukset luonnontilassa

Hiukset Zaon ripsarin jälkeen, harmaita peitettynä.

Zao on niitä harvoja - ellei ainoita - minun käsiini osuneita ripsareita, joilta löytyy vielä lämmin, kaunis, ruskea sävy. Umpirehellinen ruskea eikä mikään mustan johdannainen. Koska kyseinen ripsiväri on vesiliukoinen, suosittelen kokeilijoille hiusklakkaa viimeistelyyn - varsinkin niille jotka hikoilevat kuin sienet. Olen kuullut villin huhun, että sellaisiakin on.

PS. Ainiin. Olenhan minä niinkin tehnyt, että harjaan ripseni ensin kevyesti Zaolla - sillä saa tosi kaunista jälkeä, mikä ei ole minulle mikään itsestäänselvyys. Tämän jälkeen levitän päälle edelleen kevyesti toisen kerroksen Lancomen vedenkestävää. Toimii.

Uusi ihana tuttavuus: Zao

Zao. Nimestä tulee aina mieleen lapsuuteni tv-ohjelma Tao Tao. Mielleyhtymä on niin ihana, että jo pelkästään sen takia olen pitkään haaveillut tutustuvani tähän luonnonkosmetiikan meikkisarjaan. (Pandasilmiä en ajatellut silti meikata.)

Zaosta on ollut ihmeen vähän juttua blogeissa, tai sitten minä en vain ole onnistunut niihin juttuihin törmäämään. Olen kyllä lukenut ne mitä olen löytänyt, sillä paitsi Tao Taon takia, merkki herätti kiinnostukseni pakkausten vuoksi. Moni luonnonkosmetiikkamerkki laiminlyö minusta tätä puolta pahasti. Minulle tärkeä osa luonnonkosmetiikan suosimista on kosmetiikan jätemäärän vähentäminen. Siinä missä en halua ympäristöön puskettavan turhia kemikaaleja, en haluaisi sinne päätyvän hulluna turhaa pakkausjätettäkään. Siksi muovipurkit luonnonkosmetiikassa ovat minusta vähän masentava asia. Eikö siinäkin voisi petrata?

Couleur Caramel ja Kjaer Weis ovat tässä asiassa parhaasta päästä. Edellisellä on käytössä ekologisemmat purnukat, pahvi nyt ainakin voittaa muovin, jälkimmäiseltä taas löytyy täyttöpakkaukset. Hirmu hyvä asia. Mutta Zao yhdistää nämä kaksi. No, ei toki täyttöpakkauksia pahvirasioihin, mutta bambuisiin kyllä. Bambu on todennäköisesti parempi valinta kuin moni muu - tosin mitä tulee bambuun vaateteollisuudessa, väittämät sen ekologisuudesta eivät ole ilmeisesti täysin perusteltuja, mutta ainakin uskoisin, että ekologisuus on paremmin saavutettu meikkirasioissa, kun materiaalia hyödynnetään vähemmän jalostetusti.

Mutta itse meikkeihin. Viime viikolla otin ja ostin vihdoin pari kiinnostavaa meikkituotetta Zaolta: huulipunan ja luomivärin. Ja vaikutelma tähän mennessä: asiaa!

Huulipuna on ollut toistaiseksi enemmän käytössä. Siis minulla! Huulipunakriiseilijällä. Sanoisin että se kertoo paljon. En ehkä ole paras ihminen analysoimaan huulipunien kaikkia puolia, minä kun olen käyttänyt niitä varsin vähäisesti ja normikosmetiikan puolelta aivan olemattoman vähän. (Normikosmetiikan huulipunien haju ja maku: hyi!) Eli eipä ole kauheasti mihin verrata. Mutta minun kriteerini huulipunalle Zao täyttää. Zaon huulipuna ei maistu miltään, ei haise voimakkaasti, levittyy helposti ja siististi, pysyy huulilla hyvin, (ei kestä syömistä, mutta aah, minä voin juoda), kuluu siististi ja ehkä tärkeimpänä: tuntuu niin vähän, että unohdan koko huulipunan.

Satuinpa ostamaan yllättävän hyvän sävynkin, sävyn 469. Spontaanisti ostohetkellä päätin hypätä pois mukavuusalueeltani ja pyysin maanläheistä pinkkiä. Sellainen löytyi, vaikka en edes oikein tiennyt, onko sellaista ja mitä se on. Mutta tuli sellainen fiilis. Maanläheinen pinkki.

Väri on helppo käyttää ja on paljon lähempänä omaa huulten väriäni kuin tähän asti suosimani kylmemmät ja pinkkipinkimmät sävyt. Tämä on minun nudesävyni. (Joo, olen toisaalta arka huulipunan käyttäjä, mutta se arkuus ei tarkoita sitä, että sävyn pitäisi olla mitäänsanomaton. Nudehuulet, jotka ovat melkein ihon väriset, tai jotenkin vaalean ruskean suuntaan menevät, eivät minusta ole nudet. Nudet huulethan on punaiset. Eikö?)

Sitten taas Zaon luomiväri. Mikä pigmenttisyys! Vetää vertoja Zuiin luomiväreilleni, jotka ovat olleet ehdottomat lempparini tähän asti. Itse asiassa ainakin tässä ostamassani valkoisessa on pigmenttiä jopa enemmän kuin joissakin Zuiin luomiväreistä. Valehtelematta. Niin helppo levittää ja tarttuu hyvin. Ja siistiä jälkeä tulee. Näitä pitää ostaa kyllä joku toinenkin sävy, ehdottomasti.

Luomivärin kestosta minulla on aika vähän kokemusta, se on nyt myönnettävä. Olen kokeillut tätä vasta pari kertaa. Kerran melko illasta, eli pesin meikit melko pian pois - ja huom. pohjustamattomalle luomelle. Nyt taas äsken tilaisuuden tultua pistin naamaan täydet tällingit ja katson tässä tämän päivän ajan, miten luomiväri kestää. Toiveet ovat korkealla.

Kaiken kaikkiaan Zao vaikuttaa erittäin lupaavalta meikkisarjalta. Ihan oikeasti laadukkaalta. Mutta yksi pieni miinus siitä ilmeisesti löytyy, nimittäin ripsari. Itse en ole kokeillut, mutta äitini ja siskoni ovat testanneet, äiti taisi tämän ostaakin, eikä heillä pysyvyys ole ollut mitään huippuluokkaa.Tosin äitini keksi luovasti ripsarille muuta käyttöä. En tiedä saako sitä kertoa, mutta vihjaisen tässä hienoisesti, niin hän voi ehkä ottaa vinkistä vaarin ja käydä itse esittelemänsä ripsivärin väärinkäyttönsä. ;)