Jolie Box nro 3: Elokuu

Kirjoittanut Mulan

Hain tänään postista elokuun Jolie Boxin. Aikaisempi postaukseni kesä- ja heinäkuusta boksista täällä.

Tämä paketti vaikutti yllättävän pieneltä sisällöllisesti.

Tässäkö kaikki? Miksi tämä ei pursua tuotteista? Hetkellisen laatikon syynnin jälkeen syy alkaa valjeta.

Neljä täyskokoista tuotetta, yksi matkakoko ja vain yksi (!) testeri. Ei ihme, että paketti näyttää määrältään vähäiseltä, kun se on täytetty normaalikokoisilla tuotteilla. :) Ihan hyvä, sillä itse en ole niin testereiden perään, isommista pakkauksista saa oikeasti käsityksen, millaisista tuotteista on kyse. Mulla käy helposti niin, että en löydä koskaan testereiden käytölle "oikeaa hetkeä" ja tuotteet helposti vaan jäävät odottamaan tilaisuuttaan (esim. reissua, jonne ne voivat olla ihan käteviä, kun ei halua raahata täyskokoisia tuotteita paria yötä varten).

Naturativin elvyttävä käsibalsami oli boxin ainoa testeri. Kuvauksen mukaan se tuoksuu karpalolle ja sitruunalle ja imeytyy hyvin. Haistan tässä vegaanisessa balsamissa karpalon juuri ja juuri (kyllä, aukaisin sen -ihan teitä varten!), mutta tunnistan sitruunan paremmin. En oikein tiedä, pidänkö tuoksusta. Puhdas sitruuna olisi toiminut mulle paremmin, sillä karpalo tekee minusta hajusta hieman sekavan ja tunkkaisen. En oikein tajua, mikä tekee tästä balsamin. Koostumus on normaalin - vieläpä aika notkean ja ohuen sellaisen - käsirasvan tuntuinen. Toinen outo juttu on, ettei tätä tuotetta tahi merkkiä edes myydä (ainakaan vielä) Joliessa! Näin on ollut muutaman muunkin Jolie Boxin tuotteen kanssa. Ilmeisesti tuotteet ovat lähetetty testimielessä ja haluttu näin kartoittaa, millaisen vastaanoton tuotteet saavat ennen kuin ne otetaan myyntiin liikkeeseen? Vähän hassua, etenkin kun yrittää löytää joillekin tuotteille hintoja (mm. boxin arvon laskemista ajatellen).

Boxi sisälsi myös kulttikamaa, nimittäin Weledan Skin Food -monitoimivoiteen. Mulle vähän huono mäihä, multa löytyy korkkaamaton 75 millin putkilo tätä samaa kamaa, jota ajattelin ilmojen kylmetessä käyttää (käteni menevät kylmästä helposti kamalaan kuntoon). Tämä voide sopii pienille ruhjeille, halkeileviin kantapäihin, kuiviin kyynerpäihin ja rohtuneille huulille. Tätäkään tuotetta ei löydy Jolien sivuilta myynnistä. Otin hinnan Hyvinvoinnin Tavaratalosta, joka on 10,80€ / 30 ml

Mukaan mahtui myös luksusta Joshn Masters Organicsin suolasuihkeen matkakoon muodossa. Tämä on tuote, jota ei tulisi itse hankittua eikä kokeiltua hintansa puolesta. Matkakokoinen pakkaus on 60 ml ja maksaa 12 euroa -esimerkiksi Uniquen suolasuihkeen (150 ml) saa 16 eurolla. Aika huima hintaero. Mielenkiintoista kokeilla, miten tämä toimii mun hiuksilla ja onko sillä jotain eroa Uniquen versioon. Yhden eron jo näiden kahden välillä tiedän: tämä on vegaaninen toisin kuin Unique, joka sisältää heraa.

Täytyy sanoa turhamainen huomio, että pakkaus on mielestäni tosi söpö! Tällainen on myös ihana ottaa matkalle mukaan kokonsa puolesta. Menen tällä viikolla muutaman päivän reissulle, ehkä nappaan tämän mukaan. :)

Olen aivan sairaan laiska rasvaamaan vartaloani ja yksi vartalovoide lisää ei innostanut minua. :D Minulla on itse asiassa "pannuprojektina" yksi vanha Patykan vartalovoide, joten veikkaan, että tämä ei pääse käyttöön ihan hetkeen. Eikä itse olisi tullut hankittuakaan, 150 millin pakkaus maksaa 26 euroa, millaista summaa en ole ihan heti valmis laittamaan vartalovoiteeseen (koska edelleen, rasvaan niin harvoin).

Patykan Mantelinkukkavartalovoiteen kerrotaan olevan nopeasti imeytyvä ja pitävän sisällään mm. aloe veraa, karitevoita ja aprikoosinkiviöljyä. Se ravitsee, suojaa, uudistaa sekä tarjoaa pitkaaikaista kosteustusta vartalon iholle. Lisäksi rauhoittavan vaikutuksen ansiosta se sopii myös herkälle iholle ja after suniksi. Tuote on myös vegaaninen.

Vaikka aina kaikki tuotteet (mikä on riski näissä bokseissa) eivät osu nappiin, joskus tuntuu, että Joliessa osataan hämmentävän hyvin tietää, mitä haluan kokeilla. Ajattelin juuri tänä aamuna ennen kuin edes posti-ilmoitusta sain, että pääsisinpä kokeilemaan sellaista sheet maskia. Ja kappas, mites se posti toikaan minulle: L'Atelier des Delicesin Moisturising Fiber Maskin! Sheet mask (”kangasnaamio”) on  kankaasta tai geelistä valmistettu  naamio, johon on imeytetty erilaisia ihoa hoitavia aineita, eli seerumia. Sheet maskit on pakattu yksittäispakkauksiin ja yhden naamion voi käyttää vain kerran. Sheet maskin etu verrattuna  tavanomaisiin tuotteisiin on se, että ”kankaan” avulla seerumin tehoaineet imeytyvät paremmin ja ne vaikuttavat iholla pidempään. (lähde: Biodelly)

Tämän kangasnaamion pohjana on 100% biohajoava lyocell-kasvikuitu. Kuidussa on geeliä, joka sisältää ruusuöljyä, aprikoosinkiviöljyä, glyseriiniä, hyaluronihappoa ja F-vitamiinia. Kyllä, F-vitamiinia, eikä E:tä, kuten aluksi luulin ja ajattelin kyseessä olevan painovirheen pahainen.

En edes tiennyt, että on olemassa F-vitamiini, kamalan noloa myöntää. Mutta pienen googletuksen jälkeen huomasin, ettei tästä vitskusta olekaan paljon tietoa esillä. Löysin Wikipediasta kohdan, että F:n nykyaikainen nimike on linoleenihappo  ja se kuuluu välttämättömiin rasvahappoihin, joita ei nykyisin luokitella vitamiineiksi. Hah! Vanhaa tietoa siis. Voisi siis olettaa, että näin uuteen tuotteeseen F-vitamiini-nimike on laitettu pakkaukseen markkinointimielessä. Se kenties myy paremmin kuin "linoleenihappo"?

Tämä on kolmas tuote boksissa, jota en löydä Jolien verkkokaupasta. Löysin venäjänkielisen blogin, jossa oli tästä tuotteesta postaus, jonka kautta päädyin venäjänkieliseen nettikauppaan, jonka hinta oli siellä ilmeisesti 250 jotain. Merkintä oli kyrillisillä kirjaimilla, muttei tarkoittanut mielestäni ruplaa, vaan latinan aakkosilla se olisi ollut GRN. En tiedä siis, mikä valuutta oli kyseessä (anteeksi yleissivistymättömyyteni). Valuuttamuuntajan mukaan hintaa tällaiselle tuotteelle olisi tullut ruplista n. 3,45 euroa. Se kuitenkin kuulostaa täällä Suomen markkinoilla aivan liian pieneltä summalta, sillä kilpaileva merkki myy sheet maskejaan peräti 13 euron summalla per kappale. Voi siis olla, että se GRN on joku ihan muu valuutta. (Googletuksen jälkeen poissuljin Valko-Venäjän, Kirgisian ja Kazakstanin, joissa myös puhutaan venäjää).

Kävin nyt lukemassa muista boxipostauksia ja huomasin, että bloggaajakollegat olivat olleet etevämpiä ja löytäneet tuotteelle hinnan. Ilmeisesti se liikuu siinä n. 10 euron kieppeillä. (God, I suck!)

Nyt tuli tuote, jota en olisi osannut kaivata, mutta olen tosi iloinen, että sain sen. Ehkä boksin paras tuote sheet maskin lisäksi. :) Couleur Caramelin Twist&Lips on ajanhermoilla ja muodikkaasti puikkopakkauksessa. Huulipunan luvataan tuntuvan huulilla miellyttävän kosteuttavalta ja sopivan myös niille, jotka eivät ole normaalisti tottuneet käyttämään huulipunia.

Läpikuultava karhunvadelma (Dark Rose 403) sävyn sanotaan raikastavan päivettyneet kesäkasvot (mitkä?) ja sopivan täydellisesti myös vaalean ihon kaveriksi (huh). Tykkään tästä huulipunasta tosi paljon, vaikka vasta sain sen. :D Kokeilin tätä huulille heti, mutta laitoin sitä reilusti. Minusta tämä sävy on kuitenkin enemmän tumma kuin mikään nude tai heleä vaaleanpunainen ja vähän reippaammalla kädellä laitettuna tämä ei kyllä sovellu sellaisille, jotka eivät ole huulipunia käyttäneet. Yksi kerros tätä sen sijaan on varmasti sellaiseen kevyempään meikkiin just passeli.

Huulipunassa on kaunis kuulto ja minusta kimalle on vielä hillittyä ja sopii hyvin arkimeikkiin. Tätä varmasti tulee käytettyä. Kynää muistuttava pää helpottaa levittämistä ja huulten punaaminen tuntui tosi iisiltä tän kanssa. Tuntuma huulilla oli tosi hyvä. Enemmän huulikiiltomainen kuin huulipuna. Ihana, kosteuttava ja pysyvän oloinen koostumus näin ensituntumalla! Hintaa tällä on 19,50€, mikä ei ole mielestäni ollenkaan paha.

Laskin boxin arvoksi 78,30€, joka ylitti reilusti Jolien lupaaman summan (vähintään kaksinkertainen boxin hintaan nähden eli 24€ x 2 = 48 euroa). Kokonaisuudesta jäi hyvä mieli, tykkäsin siitä, että testereitä oli tällä kertaa selkeästi vähemmän ja mukana oli näppäriä tuotteita.

Niskanutturaniksi (tarkemmalla tutoriaalilla)

Kirjoittanut Belle

Tänään aion ystävällisesti opettaa teille muille pitkähiuksisille, miten helvetillisen hankalasta kampauksesta tehdään yhdellä pikkukikalla varsin simppeli. Kyseessä on niskanuttura, ja ohjeistus sopii erityisesti niille, joiden hiukset ovat oikeasti pitkät, suorat ja vitt erittäin omapäiset. Lähtöoletus on se, että aikaa ja kärsivällisyyttä kampausten tekoon on hyvin vähän, joten jos hiusten laittaminen on yksi rakkaimmista harrastuksistanne ja paras tapa viettää aikaa, tämä tuskin tarjoaa mitään suuria oivalluksia. Mutta te, jotka haluatte saada kampauksia aikaiseksi mahdollimman vähällä vaivalla, tämä on tarkoitettu teille.

Pari sanaa omasta hiuslaadustani tähän alkuun 

Koska en ole hiusten suhteen mikään asiantuntija, kaukana siitä, en voi luvata, että tämä kampauksen tekotapa toimii kenelläkään, jonka hiukset ovat kovin eri tyyppiset kuin omani. Saattaa toimia, mutta en voi luvata. Siispä nyt seuraa pienoisromaani ja itkuvirsi minun kuontalostani. (Skipatkaa rauhassa, jos haluatte päästä suoraan kampaustutoriaalin pariin.)   

Minun hiukseni ovat pitkät, (yltävät suunnilleen ristiselkään asti), suorat ja paksuhkot. Paksuhkolla tarkoitan sitä, että enemmänkin hiusmassaa olen monilla nähnyt, mutta suomalaiseksi tukaksi tätä riittää keskimääräistä enemmän. (Tosin tällä hetkellä tukka ohenee loppua kohti ihan mielettömästi, sillä olen kärsinyt viime vuosina pariinkin otteeseen kunnon hiuskadosta. Sellaista ärsyttävää viiden ja kymmenen sentin mittaista hiusta kasvaa sitten ympäri päätä, tosi kivaa.)

Hiuslaatuni on tosiaan erittäin suora. Minkäänlaista luonnonkiharuutta ei taida olla ollenkaan havaittavissa. Tällaisen paljastuksen jälkeen luonnonkiharoilla vaurstetut ihmiset ovat yleensä heti väittämässä, että hiusten työstäminen on siksi minulle tosi helppoa ja on niin epäreilua, että minun, toisin kuin heidän, ei tarvitse taistella tukkani kannssa. Väärin! Tietenkin jos haluamani lopputulos on suora, päätä myöten roikkuva, lättänä kampaus, mikään ei voisi olla helpompaa kuin sen saavuttaminen. Siinä olen toki onnekas. Mutta jos haluan, että paksut hiukseni myös näyttäisivät paksuilta ja kuohkeilta... no, saahan sitä toivoa.

Pitkät ja itsepäisen suorat hiukset ovat hämmentävän yhteistyöhaluttomia. Välillä tuntuu, että mikään määrä aineita ei saa hiuksiani taipuvaisemmiksi. Kiharakamapaukset valahtavat suoriksi parissa tunnissa, jos alla ei ole talomaalin vahvuisia aineita, (luonnonkosmetiikan käyttäjälle vähän turhauttavaa), ja jos tähdet eivät ole olleet oikeassa asennossa kiharoita vääntäessä. Nutturoista ja leteistä sojottaa kohta kampauksen vääntämisen jälkeen hiussuortuvia kuin suoria tikkuja. Auki pidettäessä hiukset saa ilmavan näköiseksi... hmm, ei koskaan? Siltä tuntuu ainakin laiskasta ja haluttomasta hiustuotteiden käyttäjästä, jonka mielestä kaksi eri ainetta hiuksiin on jo ihan kohtuuttoman paljon. Tässä kohtaa ei auta kuin asennemuutos ja uusi valmius lotrata aineita jos toisiakin pää täyteen. (Siis hiukset. Mutta sisäisesti nautittu alkoholikin saattaisi auttaa. Tai sitten ei.)

Aina toisinaan innostun väkertämään hiuksiini kampauksia. Hyvin harvoin tosin, sillä erityisesti arjessa aikaa on nykyään aika niukalti, ja jos ei aika lopu kesken ulkoisten seikkojen takia, loppuu se minun kärsivällisyyteni osalta. Rakastaisin erilaisia kampauksia ja olen hyvin katkera siitä, että useimmat niistä, myös ne helppoina mainostetut, vievät yleensä liian kauan aikaa. Kärsivällisyyteni riittäisi suurin piirtein viidessä minuutissa aikaan saataviin kampauksiin, (yleensä föönaukset mukaanlukien, minkä takia en siis juuri koskaan vaivaudu käyttämään hiustenkuivaajaa), joten aika iso osa kampauksista jää ihan siksi tekemättä. Kokeiluja on kyllä riittänyt, mutta hyvin usein ne kosahtavat hermojen menettämiseen.

Pari päivää sitten innostuin taas asioimaan Glitterissä ja haksahdin tälläkin kertaa ostamaan ties minkänäköisiä hiusvekottimia ja koristuksia. Löytyihän niitä kotoa jo aika pino, käyttömääriinsä nähden ehkä vähän turhan paljon. Mutta aina ajattelen, että jos sitä nyt. Nyt ehkä löytyi se pelastava tuote, jonka avulla teen kampauksen kuin kampauksen hetkessä. 

No nyt ehkä oikeasti löytyi pari pelastavaa tuotetta. (Heh, jotenkin kuulostaa jo vähän turhan tutulta, sanoo sisäinen skeptikkoni. Mutta katsotaan nyt.) Niskanutturakampauksen tekoon löytyi mukavan yksinkertainen ja helppokäyttöinen valkilla varustettu panta. 

Vaan kuinkas sitten kävikään? Oliko tuo valkki sitten niin yksinkertainen kapistus? Onnellisena lähdin Glitteristä myyjän vakuuttaessa, että edes pitkähiuksisten ei tarvitse pujottaa hiuksia valkin ympäri kahtakaan kertaa, ei ainakaan yhtään sen useammin. Mutta kotona testatessa sain samantien huomata, että myyjä ei selvästikään tuntenut minun hiuksiani. Kun yritin kampausta myyjän neuvomalla tavalla, hiukset alkoivat saman tien valumaan, liukumaan ja puskemaan joka puolelta pois. Siinä ei paljon pinnit ja hiuslakat auta, jos hiuksia ei ehdi edes hetkeksi saada haluttuun asentoon. 

Tällä kertaa en kuitenkaan menettänyt uskoani maailmaan, vaan mieleen tuli idea, jonka päätin tänään katsastaa. Ja kas kummaa, sehän toimi!

Niskanuttura-tutoriaali pitkähiuksisille

Tarvitset

• Hiusharjan, (yllätys)
• Valkillisen niskanutturapannan, löytyy ainakin Glitteristä.
• Yhden pienen ja huomaamattoman kumilenksun
• Hiuspinnejä
• Erilaisia tököttejä, joita hiuksesi saattaisivat mielestäsi kaivata ollakseen yhteistyökykyisiä

Kuten viimeisimmästä kohdasta voi päätellä, en ole hiustuotteiden suhteen kovin asiantunteva. En tiedä omienkaan hiusteni kanssa, mitkä kaikki aineet tai niiden yhdistemät, määristä puhumattakaan, olisivat ideaaleja (tai edes jotenkin toimivia) minun tukalleni. Tällaiseen komboon päädyin itse tällä kertaa, ihan puhtaasti fiiliksellä:

• Santen muotoiluvaahto
• Unique Haircaren suolasuihke, josta siskoni juuri eilen kirjoitti, (omani saatu blogin kautta)
• John Masters Organics'in bourbon vanilla & tangerine texturizer

Muotovaahdon ja suolasuihkeen levitin hiuksiin ennen hiusten föönaamista ja JMO:n tukkamöhnän levitin föönauksen loppupuolella tuomaan kiiltoa ja silottavuutta hiuksiin. Toiveeni tälle kolmikolle oli, että tukkaa olisi helpompi työstää ja että se myös pysyisi suurin piirtein niin kuin se on laitettu. Pysyvyyttä tuo minun mielestäni eniten Santen muotoiluvaahto. Uniquen suolasuihke puolestaan saa hiukset vähän karkeammiksi ja auttaa itse muotoilussa ja vähän siinä lopputuloksen pysyvyydessäkin. Vanilla&Tangerine -töhnän tarkoitus taas oli tosiaan saada hiukset vähän sileämmän näköiseksi. 

En tiedä, oliko tämä kolmikko nyt ideaali, mutta kampaus on ainakin pysynyt kohtuudella, joten ei se ihan pieleen mennyt. Mutta nyt siihen itse kikkaan, jolla hiuksia on paljon helpompi työstää nutturalle ilman että ne lähtevät joka suuntaan pursuamaan kesken hommien: letti. Yksinkertaista, mutta toimivaa! Tässäpä tarkemmin.

Toimi näin

1. Kuivaa hiukset, jos ne ovat märät. Pieni kosteus ei varmaan haittaa. Levitä samalla hiuksiin muotoiluvaahto, suolasuihke ja vaha, tai mitä nyt mielestäsi tarvitsetkaan kampauksen pohjalle

2. Letitä hiukset löysästi yhdelle perusletille. Pöyhi lettiä sormin muhkeammaksi. Jos hiuksesi ovat tosi pitkät, letin latva voi olla vähän tiukempikin, mutta erityisesti niskasta hiukset saavat jäädä hyvin löysiksi.

3. Ala kiertää letin latvaa valkin ympärille. Lettiä ei tarvitse kieritellä kokonaan, jonkin matkaa riittää.

4. Kun olet saanut lettiä valkin ympärille sen verran, että niskaan jää vielä lettiä ja löysää hiusosiota jonkin verran, vedä valkin panta osa pään yli otsalle.

5. Asettele panta siten, että se tuntuu mukavalta ja valkki on hyvällä korkeudella.

6. Työnnä löysää hiusosiota sormin valkin alle niskassa ja halutessasi myös pään sivuilla. 

7. Kun olet tyytyväinen lopputulokseen, kiinnitä kampaus muutamalla pinnillä.

Tadaa!

Lisää hiuslakka saadaksesi kampauksesta pysyvän. Itse en tällä kertaa jaksanut, mutta sekään ei näyttänyt haittaavan, ilmeisesti letti ja pohjatuotteet olivat jo yhteensä varsin riittäviä.

Extra: Unohdin itse tehdä tämän tänään, vaikka aikeissa olin, ja ihan onnistunut lopputulos tuli silti. Mutta hiusten tupeeraus erityisesti pään sivuilta voi olla kannattavaa. Saat hiuksista vähän tuuheammat ja sekin lisää jonkin verran kampauksen pysyvyyttä. 

Vaikuttaako tarpeeksi simppeliltä?

Lempituotteet juuri nyt

Kirjoittanut Belle, (kuiva iho).

Bongasin Karkkipäivä-blogista Sannin vastikään tekemän listan tämänhetkisistä lempparituotteista. Tykkään tuon tyyppisistä postauksista, vaikka listat eivät välttämättä ole kaikkien mielestä blogimaailman parasta antia. Kosmetiikkablogeissa kuitenkin vilahtelee tuotteita jos toisiakin, ja useiden tuotearvioiden keskellä on välillä kiva lukea, mitkä tuotteet ovat oikeasti jääneet bloggarin käyttöön, (tai ihastuttavat muuten vain juuri nyt).

Karkkipäivän postauksen pystyi tulkitsemaan myös haasteena lukijalle, ja niinpä minä innostuin kokeilemaan Sannin metodia etsiä tuotteideni joukosta "aidoimmat" lempparit käyttämällä aikaa 5 minuuttia.

Kuva lainattu Karkkipäivä-blogista.

Minun varastoistani ei toki löydy ihan niin paljoa tuotteita, että viisi minuuttia olisi kovin paha aikaraja, eikä lemppareiden lista loppujen lopuksi mikään pitkä ole, mutta aika mielenkiintoista itse nähdä, mihin oikeasti tuli tartuttua. Koska lista siis jäi lyhyemmäksi kuin Sannilla, ajattelin kirjoittaa jokaisesta muutaman sanasen ja vähän avata sitä, miksi kyseessä on lemppari, (jos edes itsekään tiedän - joskushan rakkautta ei vain osaa selittää). Jos olen kirjoittanut jostakin tuotteesta aiemmin, linkkaan siihen laajempaan postaukseen, niin voitte halutessanne käydä lukemassa tuotteesta enemmän.

Lempparituotteet maaliskuussa 2016

Aloitetaan meikeistä. Lempparituotteita löytyi yhteensä viideltä eri merkiltä, mutta kaksi niistä saivat selkeästi eniten osumia. No, se minulle olikin kyllä selkeää, että ihanimmat meikkisarjat ovat Kjaer Weis ja Zuii.

Kjaer Weis Like porcelain -meikkipohja on paras löytämäni meikkivoide. No, ainakin toinen niistä. Kaunis, uudelleentäytettävä(!) rasia, peittävä mutta luonnollinen lopputulos, yllättävän hyvin istuva vaalea sävy... mitä muuta voi toivoa? No, toki voide on vähän kuivahkoa, eli vaatii alleen kunnon kosteutukset öljyä myöten, mutta lopputulos ei näytä kuivalta. Loistotuote!

RMS Beutyn meikkipohja sävy 11 on paras löytämäni meikkivoide... jaa, tuleeko tässä vähän toistoa? Mikä tässä sitten on niin ihmeellistä? Kompakti, lasinen rasia, hyvä levittyvyys, luonnollinen lopputulos. Ei aina vaadi ihan yhtä perusteellista läträämistä kosteutuksen kanssa kuin Kjaer Weis ja sävy on KW:tä kellertävämpi, mutta molemmat kyllä passaavat minulle.

Kjaer Weisin ripsari on osoittautunut luonnonkosmetiikan ripsareista luotettavimmaksi minun ripsissäni. Lopputuloksesta saa luonnollisen tai vähän runsaammankin, vaikka mitään mascaramainosten luodaan ripsiä tyhjästä -efektiä en kyllä ole saavuttanut. (Jotenkin epäilen, että en kyllä saavuttaisi niillä tv-mainostenkaan tuotteilla.) Zuiin Maxi -ripsivärillä olen saanut vähän tuuheamman tuloksen kuin tällä, mutta luotettavuus on Kjaer Weisillä parempi ja minä tykkään sen laventelisesta tuoksustakin enemmän.

Kjaer Weisin Embrace -poskipuna on ihanan luonnollinen, rasiassa vähän likaisen näköinen mutta poskilla todella freesi ja luonnollinen vaaleanpunainen. Voidemainen poskipuna on helppo levittää ja sitä on melko vaikea lipsauttaa vahingossa liikaa. Toisin sanoen kaltaiselleni tumpelolle juuri oikea valinta poskipunaksi. En mitenkään hingu näyttää pelleltä.

Tata Harperin Very Charming -huuli&poskipunaa käytän lähinnä poskipunana. Purkki on kaunis, ihastuin tuohon kullan ja vihreän yhdistelmään, ja olen alkanut tykätä tuoksustakin, joka alkuun vähän mietitytti. Sävy on Embracea voimakkaampi, mutta tämäkin puna on niin helppo levittää ja häivyttää, että katastrofeja ei ole päässyt syntymään. Sävy on Embraceen verrattuna kirkkaampi ja ehkä vähän lähempänä poskieni luonnollista punaa.

Zuiin Mango -poskipuna, joka muuten löytyi myös Sannin listalta, on sekin erittäin helppo sävy käyttää, ja sitä saa sutia kyllä ihan urakalla, jos haluaa ylilyödyn punaiset posket. (Huomaako kukaan mitään tiettyjä valintakriteerejä lemppariposkipunissani? Mistäköhän ne johtuisi?) Mango on kahta edellämainittua lämpimämpi sävy ja se on koostumukseltaan puuterinen. Vaikka haaveilenkin siitä, että Zuii hoksaisi valmistaa vaaleusasteeltaan ja helppoudeltaan Mangoa vastaavan kylmän sävy, passaa tämäkin kyllä minulle ihan mielettömän hyvin. Ei voi mennä pieleen.

Zuiin luomivärit Grape ja Blacberry ovat yksittäispakattuja luomivärejä, mutta näitä kahta käytän yleensä aina yhdessä, joko kahdetaan tai yhdistettynä vielä johonkin muuhun sävyyn. En meikkaa luomiani kovinkaan usein, joten turvaudun lähes aina näihin, jos haluan pitkästä aikaa tehdä silmämeikin, jonka tiedän varmasti osaavani ja joka sopii minulle.

Zuii Spirit -luomiväripaletti, jonka ostin joululahjaksi siskollenikin, on aivan ihanan raikas. Erityisesti tykkään käyttää ylärivin vaaleanpunaista ja lilaa, ja eipä niidenkään kanssa ole pieleen mennyt. Niillä silmämeikistä tulee vähän vaaleampi ja ikään kuin hohtavampi kuin Grapellä ja Blackberryllä. Sopii hyvin juhliin, mutta on kuitenkin vielä sen verran hillitty, että menee minulla arkenakin.

Zuii Chestnut -luomiväri, joka minulla oli ennen solo-nappina, mutta jonka annoin siskolle hankittuani Fresh-paletin, josta se myös löytyy. Sorruin joskus ostamaan Chestnutin luettuani siitä monia hehkutuksia, ja kappas vain, minulle ei oltu valehdeltu. Tätä sävyä voi huoletta sutia silmään yksinäänkin ja hyvältä näyttää. Tuntuu että tämä sävy luo varjostukset oikeisiin kohtiin ihan itsestään. Tuo silmiin kirkkautta, mutta on hyvin luonnollinen sävy.

Zaon huulipunan 469 olenkin esitellyt jo aiemmin. Luonnollinen sävy, joka pysyy hyvin huulilla. Ei tunnu huulilla juuri miltään, joten sitä ei tarvitse ajatella vähän väliä.

Zuiin Primrose -huulipuna on sitten sävyltään vähän räväkämpi. Mutta tuntuma on Zaon kanssa hyvin saman tyyppinen. Toisin sanoen sen käyttö tuntuu luonnolliselta ja luontevalta.

Zuiin Cashmere on vähän niin kuin Zaon 469 mutta hitusen hohtavampi ja taianomaisempi. En osaa selittää, mikä tässä sävyssä oikein on se juttu, mutta kuten olen jo aiemmin kertonut, siinä on sitä maagista voimaa.

Ja sitten sinne ihonhoidon ja puhdistuksen puolelle. Se onkin minulle se haastavampi alue, sillä saan yliherkkyysreaktioita mitä yllättävämmistä tuotteista enkä ole vieläkään onnistunut selvittämään, mitkä ainesosat tai niiden yhdistelmät ovat syyllisiä. Minulle sopivia tuotteita on siis oikeasti todella vaikea löytää.

Jurliquen puhdistusmaito on nyt ollut käytössäni jo kolmatta purkkia. Pidän niin paljon tämän kermaisesta koostumuksesta. Monet puhdistusmaidot ovat paljon lirumpia, tämä vain vetoaa minuun enemmän. Puhdistusteho on ollut minusta ihan hyvä, mutta nyt vastikään huomasin, että paksumman meikin kanssa tämän tehot vähän hyytyy. Hommasin kaveriksi öljyputsarin ja testailen nyt, miltä kaksoispuhdistus tuntuu.

EkoPharman mustaherukka -kasvovesi on ensimmäinen kasvovesi pitkästä aikaa, jota olen voinut käyttää. Kyllä, lähes kaikista kokeilemistani kasvovesistä saan yliherkkyysreaktion, myös monista nimenomaan herkälle iholle suunnitelluista. Tuntuuko vähän epäreilulta? Todellakin, nimittäin kasvovesi on myös juuri se tuote, jota tunnen kaipaavani eniten. Voiteet ja öljyt vain yksinkertaisesti imeytyvät paremmin, jos alla on kasvovesi.

Kun mustaherukka-kasvovesi alkoi vedellä viimeisiään, hankin EkoPharmalta tyrni-kasvoveden kokeiluun. Kylmä hiki otsalla odotin, mitä tapahtuu kun levitän sitä iholleni, ja olin jo mielessäni ihan varma, että tässäkin on taas tuote, jota en voi käyttää. Mutta voinpa kuitenkin! Ei reaktiota. Jes! Mutta kasvoveden koostumus yllätti. Tuntuman perusteella olisin itse luokitellut tämän seerumiksi, pullosta kun ei tullutkaan vettä vaan ikään kuin kevyttä geeliä. Tosi jännää. Olen ollut nyt muutaman käyttökerran jälkeen huomaavinani, että se vaikuttaa minulla myös kasvoveden kulutukseen. On helpompi annostella pienempi määrä, kun vesi ei lähde valumaan ympäriinsä kasvoille levitettäessä.

EkoPharman mustaherukkaöljystä on ollut juttua ainakin parissa blogissa, ja se on omakin suosikkini. Kaikkein parhaiten se kuitenkin toimii yhdistettynä EkoPharman mustaherukkaseerumiin. Nykyään useimpien aamujeni rutiinina on sekoittaa näitä kahta yhdessä sormieni välissä ja levittää sitten kasvoille. Öljy imeytyy hujauksessa, kun sen levittää kasvoveden päälle yhdessä kosteuttavan seerumin kanssa. Seerumissa pidän erityisesti sen keveydestä ja kasvovesimäisyydestä - vähän niin kuin kyseessä olisi hitusen kiinteämpi versio kasvovedestä. Monet seerumit ovat tuhdimpia ja koostumukseltaan lähempänä kasvovoiteita, mutta jostain syystä tällainen vesimäisempi seerumi on viime aikoina vedonnut minuun. Kai se sitten tuntuu kosteuttavan niin tehokkaasti.

Madaran Pihlaja-voide on oikea monitoimirasva, mutta on minulla palvellut ennen kaikkea kasvovoiteena. Minun iholleni se imeytyy helposti ja jättää vähän vahamaisen pinnan, jolle on erityisen helppo levittää meikkivoide. Ja sille ei voi mitään, kyllä se tuoksu vaan on se juttu. Puhumattakaan siitä, että hinta on edullinen. Monen muun kasvovoiteen hinnalla saa useamman pihlajan.

Dr. Hauschkan ruusuvoide*, (ensimmäinen tuote, jonka olen saanut blogin kautta!), onkin sitten yllättävä nousija. Vaihdos ei-niin-kiinnostavasta, turhan öljymäisen pinnan jättävästä rasvasta yhdeksi lemppareista tapahtui ihan vasta ja varsin nopeasti. Kasvoilleni on nimittäin vastikään ilmestynyt pari kuivan koppuraa mysteerilänttiä, suunnilleen kuvitteellisten hymykuoppieni kohdalle, enkä ole oikein tiennyt, mistä ne tulivat ja mitä niille voi tehdä. Sitten keksin testata kokeiluun saatua ruusuvoidetta, joka ensinnäkin imeytyi kuiviin läiskiin hujauksessa, ja tuntui auttavankin hetkessä. Todellinen kriisiapu. Kirjoittelen varmaan tuosta hapankorppuilmiöstä myöhemmin, (jos vain ehdin), ja ruusuvoiteesta taas, kunhan olen ehtinyt testailla sitä vähän pidempään. Äitihän on käyttänyt tätä tuotetta jo paljon pidempään, ja hän onkin kirjoittanut oman kokemuksensa siitä tänne aiemmin.


Lopuksi vielä hiustuotteista ja tuoksuista muutama suosikki. 

John Masters Organics Zinc & Sage Shampoo on aivan mielettömän ihanan tuoksuinen. Toffeinen. Voi olla, että tuoksu on vaikuttanut lemppariuteen aika paljon, mutta onpa tämä shampoo tainnut saada oikeasti aikaan jotain hyvääkin. Tajusin yhtenä päivänä tätä shampoota jo pidempään käytettyäni, että hetkonen, eikö mulla aina ennen ollut hilseilevä hiuspohja? Olihan se. Ja tämä ei ole edes hilseshampoo, toisin kuin jokunen muu, joita olen joskus kokeillut ja jotka eivät ole auttaneet. Erikoista. Voisikohan se olla se sinkki? Tai mistäpä tuota nyt osaa arvata, mutta selvästi tämä on tehnyt hiuspohjalleni hyvää.

Uniquen syväpuhdistava shampoo* onkin sitten uudempi suosikki. En edes ole aiemmin hoksannut, että luonnonkosmetiikan puolelta löytyy syväpuhdistavia shampoita, ja olin todella onnellinen, kun sain sellaisen testattavaksi. Ja tehokashan tämä on ollut. Joudun yleensä läträämään paksuhkoihin hiuksiini shampoota useamman lorauksen yhdellä pesukerralla, mutta tämän kanssa riittää vähän vähempi määrä. En tiedä, pitäisikö tätä shampoota käyttää ihan joka pesukerralla, mutta koska minä en pese hiuksiani päivittäin, enkä edes joka toinen päivä, olen kyllä käyttänyt tätä huoletta myös peräkkäisinä pesukertoina.

Lovefreshin Mandarin Lime deodorantista tuli dödösuosikkini jokin aika sitten. Ensinnäkin tuoksu on ihanan karkkimainen ja voisin imppailla sitä pitkin päivää, (mutten kehtaa), ja pito on ollut minusta aivan loistava. Tästä kirjoitin parin viikon testailun jälkeen enkä nyt pidemmän käytön jälkeen ole joutunut muuttamaan mielipidettäni.

Honoré des Prés Vamp à NY parfyymi on tällä hetkellä ainoa niin luonnonkosmetiikan kuin muunkin hajuvesi, josta oikeasti pidän. Valitettavasti kallis, mutta tuoksu on huumaava ja pysyy hyvin. Luonnonkosmetiikan puolelta en ole vielä oikein onnistunut löytämään muita tuoksuja, jotka olisivat oikeasti omaan makuuni, ja normipuolelta taas en kestä oikein minkään hajua. Jokaisesta hajuvedestä haisee aina läpi se hirveä kemikaalin haju. Tai en tiedä, mikä se on, mutta en ymmärrä, miten kenenkään nenä kestää sitä ainaista samaa pohjahajua. (Ja Body Shopilla on sitten taas omanlaisensa pohjahaju, joka sekään ei oikein kolahda.) Muiden ihoilla tuo haju ei häiritse, jos tuoksua ei ole hölvätty ihan hulluna, mutta kun oma iho on niin lähellä, se kemikaaliäklötys puskee läpi eikä sitä pääse pakoon. Vamp à NY:ssä sitä pistävän läpitunkevaa hajua ei ole ja voin keskittyä siihen hajuveden varsiniseen sisältöön.


Huh, tästä tuli nyt ihan kilometripostaus. Voin kertoa, että voimat meni. :D Toivottavasti edes joku jaksaa lukea tämän, tai että joku löytää tästä heinäsuovasta jonkun itseään kiinnostavan kohdan, niin ettei urakka mennyt ihan hukkaan. 

Haastanpa huvikseni äidin ja siskon kirjoittamaan joskus, (ei mitään kiirettä), omista lempituotteistaan. Ei tarvitse näin seikkaperäisesti toki, ihan listatkin on mielenkiintoisia, tai vaikka joku rajallisempi määrä tuotteita, joista kertoo. Ja olisiko kellään muulla mielenkiintoa kokeilla tätä Karkkipäivän lempparit viidessä minuutissa -mallia? (Älkää sitten erehtykö luulemaan, että kirjoittaminen kestää viisi minuuttia.) Jos ei kiinnosta tehdä postausta, tai ei ole omaa blogia, niin kommentteihinkin saa lemppareita listata. Jos haluatte. 

Nyt mä häivyn kyllä lepäilemään.


*Tuotteet saatu testiin blogin kautta.

Kasvokkain-podcast, jakso 2: Puheliaat introvertit ja hankalat hiukset

Tämänkertaisessa podcastissamme keskustelemme introverttiydestä. Ollaan itse asiassa mietitty tätä aihetta podcast-mielessä jo aiemmin, mutta lisäkimmoketta saatiin, kun sattumalta Miss Piggy's Pearl s-blogissa oli tosi hyvä juttu juuri samasta aiheesta. Jännä miten monelle voi tulla yllätyksenä, että ollaankin itse asiassa vähän introvertimpia kuin mitä ollaan kuviteltu.

Juttelemme introverttiydestä aika pitkälti tämän testin pohjalta. Testi on periaatteessa ihan mielenkiintoinen tehdä, mutta muutama kohta siinä on vähän hämmentänyt, mietittiin, että kuinka paljon joissakin jutuissa on kyse introverttiydestä ja ekstroverttiydestä ja kuinka paljon vaikka opituista taidoista.

Jaoimme jälleen podcastin kahteen erilliseen osaan, että kuuntelimista voi halutessaan jaksottaa. Introverttiydestä keskustelun jälkeen siirrymme höpöttämään vähän kevytmielisemmistä aiheista, tällä kertaa aloimme valit jutella hiuksista ja niiden laitosta luonnonkosmetiikan avulla. 

Minulla on ollut aina vähän vaikeuksia saada aikaiseksi kestäviä kampauksia yhtään millään aineella, Mulanilla ongelmana taas on hiusten takkuuntuminen pyörteiden takia. Podcastissa vinkataan myös erittäin hyvästä luonnonkosmetiikan hoitoaineesta - niin hyvästä, että Mulania alkaa epäilyttää, voiko kyse olla sertifioidusta luonnonkosmetiikasta, (tai sen tasoisesta). John Master Organicsin Sitrus&Neroli -hoitoaine menee minun mielestäni jo tehohoidosta, mutta jäimme tosiaan tuijottelemaan inci-listaa ja pohtimaan asiaa. Ajattelin, että asiasta voisi vähän kysäistä joltain JMO:ta myyvältä taholta. 

Luksushetki luonnonkosmetiikan parissa

Sain aivan mielettömän lahjan merkkipäivän kunniaksi. Sellaisen lahjakortin Jolieen, että pystyin tekemään tilauksen, jota en ikimaailmassa tulisi muuten kerralla tehneeksi. (Kiitokset lahjan organisoineelle siskolleni.)

Mietin hetken aikaa, että törsäänkö kaikkea kerralla, vai tilailenko pikkuhiljaa jotain tarpeellista, jos sellainen on mahdollista. En sitten kuitenkaan edes vaivautunut ottamaan selvää siitä, voiko lahjakortin käyttää osissa, koska missä sitten olisi hauskuus. Nyt sain sitä kunnon juhlan tuntua ja vähän ylellisyyttä ja luksusta arkeen. 

Näistä tuotteista kolme on ennestään tuttuja ja jo käytössä olleita, merkeistä vain yksi sellainen, johon ei ole mitään aikaisempaa kosketusta ja paria tuotetta olen kokeillut testereiden muodossa.

Estelle & Thild Sweet Vanilla Blossom vartalonkuorinta valikoitui aika pitkälti Karkkipäivän tuote-esittelyn vuoksi. Tuote kuulosti ylelliseltä hemmottelutuotteelta ja tuoksu kiinnosti. Sanni kuvasi tuoksua karkkimaiseksi, mutta minulla tuli mieleen ennemminkin jokin leivos, en vain saa oikein kiinni mikä. 

Ensikosketus: Käytin kuorintaa eilen illalla suihkussa ja se tosiaan tuntui ihanalta ja hoitavalta. Ihoon jäi poikkeuksellisen pehmeä tunne suihkun jälkeen.

Estelle & Thild Sparkling Citrus Bloom Body Wash -suihkugeeli. Rakastan sitrustuoksuja ja kylppärissä oli suihkugeelin mentävä aukko. Tuoksu tosin oli alkuun vähän pettymys, sillä tuubista nuuhkaistessani se haisi joltain aivan muulta kuin luulin. Onneksi suihkussa levitettynä tuoksun sitruksisuus tulikin esille.

Estelle & Thild BioCalm Anti-redness Rescue Serum. Tästä minulla on ollut aiemmin yksi näyte ja sen perusteella päättelin seerumin olevan juuri sellainen, jota olen etsinyt. Ennen kaikkea kosteuttava. Ja siltähän tuo vaikutti eilenkin kun suihkun jälkeen levitin sitä kasvoilleni ennen öljyä ja voidetta. Seerumi on tuoksuton, mikä aluksi tuntui vähän tylsältä, mutta on ehkä hyvä asia, koska niitä tuoksuvia tuotteita tulee lätkittyä naamaan muutenkin. Ehkä ihan kaiken ei tarvitse haista.

Kjaer Weis Like Porcelain -meikkipohjan täyttöpakkaus. Tätähän minulta löytyy jo ennestään, ihan siinä varsinaisessa rasiassa. Se varmaan kertoo jo kaiken, että tilasin kallista meikkivoidetta odottamaan, että edellinen erä loppuu. Kyllä, tämä on paras löytämäni luonnonkosmetiikan meikkivoide, peittävä mutta todella luonnollinen, joka pysyy hyvän näköisenä iltaan asti. Sävykin satuu olemaan kuin minulle tehty. Välilä parhaan meikkivoiteen paikasta taistelevat muutkin merkit, mutta kyllä tämä vain on minusta silti se ihanin juuri nyt. <3

Kjaer Weis Lip Tint Rapture -huulisävyte. Tästä minulla ei ole mitään kokemusta aiemmin ja ilman lahjakorttia en varmaan olisi ollut ihan heti hankkimassa, vaikka olen kiinnostuneena selaillutkin juttuja tästä. Kokeilin illalla tätä pikaisesti huulille ennen kuin aloin syömään. Sävy oli kyllä kaunis ja tunuma oli hyvä, mutta enemmän voin analysoida vasta käytettyäni tätä vähän pidempään. Sen voin tosin sanoa, että levittyihän tämä hyvin kauniisti, vaikka vain äkkiä sormella levitin.

Kjaer Weis luomivärit Cloud Nine ja Charmed. Näitä en vielä ehtinyt kokeilla eivätkä KW:n luomivärit ole minulle ennestään tuttuja. Muuta en voi sanoa kuin että, edelleen, nämä Kjaer Weisin rasiat vain ovat jotain täydellistä luksusta. Todella ylellisiä. 

Supermood Youth Glo Luxury Peel -hedelmähappokuorinta. Supermoodin tuotteista minulla ei ole ennestään minkäänlaista kokemusta. Olen ollut varovaisen kiinnostunut näistä tuotteista kotimaisuuden vuoksi, mutta kyllähän näissäkin on hinta vähän hidastanut. Mitä tulee hedelmähappokuorintoihin, olen kyllä kokeillut paria muiden merkkien kuorintaa, joissa on ollut myös hedelmähappoja niiden perinteisten rakeiden lisäksi, (Absolutionin La Crème Commante -kuorintaa ja L'atélier des Délicesin Sensi -kuorintaa), mutta en koskaan ihan puhdasta hedelmähappokuorintaa. Nyt suoraan sanottuna vähän jännittää, sillä ihoni on herkkä ja sillä on mystisiä reaktioita aineista, joita en varmaan ole onnistunut vielä kaikkia kartoittamaan, ja kuvauksen perusteella tämä kuulostaa jopa aika tujulta. Ilmeisesti ei yli yhtä kertaa viikossa pitäisi edes käyttää, eli ei taida ihan hullun hellävarainen tuote olla. Lisäksi herkälle iholle tätä suositellaan laitettavaksi vain minuutiksi ensimmäisellä kerralla. Saapa nähdä miten iho reagoi ja jääkö tämä käyttöön vai lähteekö eteenpäin...

L'atélier des Délices Youth Day Cream -uudistava päivävoide. Tässähän on kyllä "ikäraja" 35 vuotta, mutta luonnonkosmetiikan puolella ne eivät oikeasti ole mitään rajoja. Minulla on ollut tästä näytteitä aiemmin, (tai ainakin luulen että ne ovat olleet tästä eivätkä siitä toisesta L'atélierin vanhusten sarjasta), ja silloin voide tuntui harvinaisen ravitsevalta. No niin kyllä nytkin. Laitoin yöksi tätä Estelle & Thildin seerumin ja EkoPharma Professionalin mustaherukkaöljyn päälle ja posket ovat nyt kuin vauvan pylly. Ehkä tämä näin talvea vasten on minulle parempi kuin L'atelierilta aiemmin kaksi tuubia kuluttamani Hydra -linjan voide. Hydrastakin kasvot jäävät ihanan siloiseksi, mutta tämä tuntuu pehmentävän ihoa jopa vielä enemmän.

John Masters Organics Zinc & Sage -tasapainottava shampoo on tuttu ennestään ja edellisen pullon korkatessani rakastuin tuoksuun välittömästi. Olen pitkään käyttänyt lähinnä aika halpoja shampoita, pitkälti Urtekramia ja sitä ennen esimerkiksi Elokuuta, ja tällaiset kampaamotasoiset (ja -hintaiset) sarjat ovat kylppärissäni harvinaisuuksia. Mutta onhan tämä vaan niin hyvä... Minulla on melko paksu tukka ja joudun joka tapauksessa tekemään useamman vaahdotuksen joka pesukerta, mutta Urtekramin kanssa alkoi olla jo vähän ongelma saada koko kuontaloa kunnolla puhtaaksi. Aina tuntui jäävän jotain lähmäisiä suortuvia korvan ylle. JMO:n kanssa ei ole sitä ongelma. Ja tosiaan, tätä tuoksuasiaa ei voi liikaa korostaa. Ihana!

John Masters Organics Citrus & Neroli Detangler -hoitoaine on myös periaatteessa tuttu, tavallaan. Minulla on tätä matkakokoinen purkki, josta olen käyttänyt tätä reissun päällä kerran. Siihen se sitten jäikin, mutta ei itse tuotteen vaan sen hemmetin purkin takia. Siitä on todella vaikea saada tuotetta puristettua. Tai en tiedä onko vika minussa ja säälittävässä puristusvoimassani, mutta en tajua, miten niin kovasta purkista saa muka tursotettua ainetta käteen. En vain osaa. Mutta siis itse tuote antoi kyllä hyvän vaikutelman ja koska entinen hoitoaineeni alkaa uhkaavasti pilaantua, (joo, se on ollut minulla käytössä jo kauan), päätin nyt hankkia tätäkin. Ja kaipa minä sen matkakoonkin jollain ilveellä vielä käytän.

John Masters Organics Orange & Vanilla Body Milk. Ihan vain mielenkiinnosta hankittu ilman sen suurempia odotuksia. Minulla on aika kuiva vartalon iho, mutta vaikeuksia saada itseäni rasvaamaan sitä, ja yritän nyt sitten taas jotenkin saada itseni ruotuun, syksy kun ei yleensä auta tässä tilanteessa. On inhottava tunne kutista jaloista nukkumaan mennessä. Eikä tee niin hyvää rapsuttaa puolta ihokerroksesta lakanoille. Niin että jos sitä nyt kuitenkin taas yrittäisi rasvailua. Valitettavasti en osaa oikein vielä sanoa, mitä mieltä olen tästä tuoksusta. Se ei ole paha, mutta en tiedä onko se hyväkään. Se assosioituu johonkin lapsuuteni tuoksuun, mutta tästäkään en saa oikein kiinni sen tarkemmin. Pitää nyt ainakin vähän aikaa kokeilla, miten sen kanssa pärjää. Tuntuma ihollahan on kyllä mitä parhain. Yksi ongelma rasvailujen kanssa on se, että en jaksa odottaa kylmissäni, että rasva imeytyy ja saan pukea, mutta JMO:n body milk imeytyy nopeasti ja antaa iholle melko silkkisen tunteen. Luulen, että sen puolesta tämän kanssa voisi olla jotain toivoa. Yritetään nyt ainakin. 

Itse asiassa merkkipäivän kunniaksi hankkimani tuotteet eivät jääneet tähän Jolie-pakettiin, mutta muista lisää sitten myöhemmin. Ainakin ehkä. En yleensä tuhlaile ihan näin vapaalla kädellä, tai itse asiassa en ole tainnut ikinä ennen hankkia näin paljon kerralla, enkä suoranaisesti ihaile täysin hallitsematonta shoppailua, mutta onneksi tämä ei ole tapa. Ja toisaalta kun katso tätäkin listaa, ei tässä määrällisesti ole ihan järjettömästi. Siksi on hyvä ostaa kallista, pysyy ekologinen jalanjälki edes jossain rajoissa. ;)