Kasvokkain ylpeänä esittelee: kauneus- ja hyvinvointipodcast!

Nyt täällä tapahtuu jännittäviä - siis ainakin meidän itsemme mielestä. :D Päätimme räväyttää, ja aloittaa blogin yhteyteen myös hyvinvointia, kauneutta ja luonnonkosmetiikkaa käsittelevän podcastin. Podcastissa juttelemme minä Belle ja pikkusiskoni Mulan, ainakin nyt näin alkuun, ehkä myöhemmin myös äitimmekin, joka teknisistä syistä osallistuu vielä toistaiseksi vain blogin kirjoitteluun.

Ensimmäisen podcastimme teemana on ulkonäköasioihin puuttuminen. Pohdimme yhdessä, miten ja milloin on ok puuttua toisen ihmisen ulkonäköön, erityisesti nuorten kohdalla. Saako nuoren ulkonäköä kommentoida? Koskevatko eri säännöt aikuisten ulkonäön kommentointia? Ja entäpä jos on huolissaan nuoresta ja haluaa tarjota apua esimerkiksi ihonhoitoon tai yli- tai alipainoon? Mikä on oikea tapa puuttua asiaan, tai onko sellaista? Huom! Jokunen vähemmän nätti sana taisi lipsahtaa jossain kohtaa, eli mieti, haluatko kuunnella lasten läsnäollessa. 

Toisessa osassa podcastia kerromme kumpainenkin yhdestä meikkituotteesta, johon olemme ihan juuri vastikään tutustuneet, (tosin yllättäen juttu sivuaa aika montaa muutakin tuotetta). Minun hyppysiini on päätynyt Zuiin uutuus, Maxi Lash ripsari, jota ei näytä löytyvän vielä edes maahantuojan sivuilta. Omani olen hankkinut Kauneushoitola Harmonystä. Mulan taas haluaa kertoa ensikosketuksensa Laveran meikkipuuterista, jonka metsästyskertomus on ilmestynyt blogissa aiemmin.

Alunperin aioimme julkaista tämän koko meidän pulinatuokiomme yhtenä kappaleena, mutta äidin ehdotuksesta jaoimme sen kuitenkin kahteen osaan. Olin tietysti hirmu hämmästynyt äidin ehdotuksesta - mitä, kuka muka ei halua kuunnella minua yli tuntia putkeen? Käsittämätöntä! Mutta ehkä siinä sitten on perää, ja helpottaa varmaan kuulijaa, että yksi kuunneltava pätkä on lähempänä puolta tuntia kuin tuntia. Eli voitte joko kuunnella ensimmäisen podcastimme molemmat osat peräkanaa, kuunnella ne eri päivinä, tai kuunnella vain toisen pätkän. Jaoin höpötykset niin, että pääaiheet saivat kumpikin oman pätkänsä.

Podcastissa viitataan ainakin seuraaviin asioihin:
(Jos ette vaikka saaneet puheestamme selvää.)

• Alussa puhutaan akneihon herättämistä kommenteista. Taustaa Mulanin ihohistoriasta löytyy hänen ensimmäisestä blogipostauksestaan ja meikkaamista käsittelevästä postauksesta. 

• Podcastin toisessa osassa mainitsin lukemani mielenkiintoisen kirjan, Gretchen Rubinin Tee siitä tapa. Viittasin siihen, kun pohdin minun ja Mulanin luonne-eroa kosmetiikan käyttäjinä. Toinen meistä on enemmän uuden avaaja ja toinen käytä se loppuun -tyyppiä. 

• Mainitut tuotteet puolestaan ovat: 

Zuii Volume Mascara

Zuii Maxi Lash Mascara
Kjaer Weisin ripsari 

Lavera 2-in-1 Compact Foundation

Kjaer Weisin meikkipohja, (näitä ei mainittu, mutta käyttämämme sävyt ovat Bellellä Like Porcelain ja Mulanilla Silken)

RMS Beautyn meikkivoide sävy 11
Barefaced Beautyn mineraalimeikkipohja, sävyt Promise ja Innocent.

Lavera 2-in-1 Compact Foundation -meikkipuuteri

• Lopussa kerromme uudesta luonnonkosmetiikan verkkokaupasta Hetki kauneudelle, jonka facebook-sivut löytyvät täältä. Sieltä löytyy myös koodi, jolla saa verkkokaupasta 15% alennuksen 18.10. asti. Keskustelussa mainitsin olevani erityisen iloinen siitä, että tästä verkkokaupasta löytyy kaksi suomalaista luonnokosmetiikkasarjaa, mutta heti vilkaistuani sivuja uudestaan, hoksasin että löytyyhän sieltä kolmaskin. Äänitteellä mainitsemieni Mia Höydön ja EkoPharman lisäksi Hetki kauneudelle myy myös Flow'ta, jota ei sitäkään kannata suinkaan sivuuttaa.

Facebook-sivu - ilmianna mielenkiintoiset seurattavat!

En tiedä, onko tämä vähän suureellista, mutta perustimme blogillemme facebook-sivun. (Instagram-tilihän meiltä jo löytyy.) Ajattelimme toki linkkailla sinne omia postauksiamme, ainakin parhaamme mukaan, sama pää kun on kesät talvet, mutta vastaavasti sitä kautta on helpompi seurailla muiden blogeja ja esimerkiksi kiinnostavia luonnonkosmetiikkamyymälöitä ja kauneudenhoitoloita. Vinkkailkaa siis ihmeessä, mistä sivuista meidän kannattaa tykätä! Ihan röyhkeästi saa mainostaa omiakin blogeja, meitä kiinnostaa kuitenkin. ;)

Ystäväkirja: Pocahontas

Ystäväkirja: Belle

Nimi(merkki): Belle

...koska: Rakastan kirjoja, viihdyn omissa maailmoissani, suhtautumiseni ulkonäkööni on huoleton ja minulla on (kuulemma) tapana inhimillistää esineitä. (Lähinnä hermostun niille silloin kun ne tarkoituksellisesti hyppelevät käsistäni tai asettuvat tielleni seisomaan.) Ja Kaunotar ja hirviö on lempi Disney-leffani.

Ikä: 29

Ihotyyppi: kuivahko, erityisesti talvella, semiherkkä, couperoottinen, reagoi yllättäviin tuotteisiin

Ihonhoitorutiinini: Sellaista ei juuri ole. Oikeasti. Kasvojen hoito on suhteellisen satunnaista. Kaikki riippuu aina siitä, pesenkö kasvot, sillä joka päivä en pese. (o_O I know!) Jos pesen, iho kuivuu kuitenkin sen verran, että silloin on pakko kosteuttaa jotenkin, vähintään kasvovedellä, mieluiten myös rasvalla. Ihoni myös tuntuu vaativan öljyä ollakseen tyytyväinen. Mutta aina ei jaksa.

Tämä tuppaa unohtumaan: No siis vähän kaikki, jos ei vielä käynyt selväksi. Ihoni ongelmat ovat kuitenkin loppupeleissä sen verran pieniä, että jos ei jaksa tai ei huvita, niin kaiken voi skipata. Mutta ei loputtomasti, ehkä. Pidän kuitenkin ihon hoidosta, joten jonkinlainen hoitorytmi löytyy, se vain ei ole säännöllinen.

Sääntö, jota rikon: Minä en heitä ripsaria roskiin kahden kuukauden käytön jälkeen. Enkä kolmen, enkä neljän. Yleensä käytän ripsaria niin kauan kuin sitä riittää tai kunnes sillä alkaa tulla huonoa jälkeä. En tiedä, pitäisikö tämän asian kanssa olla tarkempi, onko esimerkiksi silmätulehdusriski suuri. Mutta ei hemmetti soikoon, ei mun luonne kestä heittää menemään tuotetta, josta on käytetty ehkä neljäsosa.

Tätä ilman en voi elää: Hmm... paha. Jos nyt hammastahnaa ja deodoranttia ei lasketa, niin ei tule juuri mitään mieleen. Paitsi shampoo. Tiedän, että on ihmisiä, jotka ovat saaneet päänahkansa vierotettua shampoosta, mutta minä en siihen pysty, vaikka pesuvälini onkin pitkä. 

Tätä ilman voin elää: Kulmakynä. Tummat kulmat löytyy jo omasta takaa. Mutta joskus voisi tietysti testailla.

Ihonhoitosloganini: Ota rennosti.

Paras ystäväni (=lempituotteeni juuri nyt): Kjaer Weisin Like Porcelain -meikkivoide

Käytän luonnonkosmetiikkaa, koska: Minun mielestäni ympäristöön ei tarvitsisi puskea ihan hirveästi kemikaaleja, eivätkä ne kuulemma tee välttämättä hyvää itsellenikään. Koska luonnonkosmetiikkavalikoima on nykyään jo niin laaja, en näe mitään syytä olla vaihtamatta siihen ainakin joidenkin tuotteiden kohdalla.

Ostopäätökseeni vaikuttaa: Käytännössä eniten tosiaan se, onko kyse luonnon- vai peruskosmetiikasta. Mutta sen lisäksi muiden käyttökokemukset, yleensä blogeista luettuina, ja ylipäänsä mielikuva. Siis brändi. Joo, olen ilmeisesti brändiuskollinen. 

Mistä pihistän: No suihkusaippua ei saa maksaa maltaita. Monen tuotteen kanssa makuni on muuttunut kalliimmaksi tai olen ainakin suostunut kokeilemaan jotain vähän hintavampaa.

Mihin satsaan: Tällä hetkellä eniten varmaan meikkeihin, erityisesti meikkipohjaan ja poskipunaan. Mikä on sinänsä hassua, sillä en kuitenkaan jaksa (tai ehdi) meikata läheskään joka päivä. Silti se on minulle tärkeää, enkä tuijota meikkiostoksilla hintaa. Ainakaan kauheasti.

Parasta minussa: Paksuhkot ja pitkät hiukset, luonnostaan tummat kulmat ja ripset. "Ja anna kun mä arvaan, sul on mahtava luonne!"

Ei niin hääviä: Karhea iho, leveät jalat, lyhyt kaula, negatiivinen asenne... :D

Etsin täydellistä: meikkipohjaa! Minulla ei tosin ole paljon peitettävää, tai tarkemmin sanoen mitään yksittäisiä virheitä ei ole paljoakaan, mutta silti. Couperosa-ihoni peittyy aika huonosti kuitenkin, silloin kun punoitus on valloillaan. Täydellinen meikkipohja on sävyltään oikea, peittää hyvin mutta näyttää luonnolliselta, tuntuu miellyttävältä, kestää koko päivän, on helppo levittää, kulkee mukana hyvin ja ja ja...

Kauneudenhoitovinkkini: Hyvinhoidettu iho on helpompi meikattava. (Trust me, I know.) Jos olet taipuvainen laiskuuteen, mutta haluaisit vähän piristää ulkonäköäsi, panosta johonkin yhteen asiaan ja luista muissa. Meikki, vaatteet, asusteet, hiukset... valitse joku, tee sen suhteen mitä jaksat, ja heti on vähän freesimpi olo. Aina ei tarvi olla kokonaan niin viimeisen päälle. 

Ystäväkirja: Mulan

Nimi(merkki): Mulan

...koska: Pukeuduin mieheksi ja menin isäni puolesta armeijaan sotimaan. Pukeutumistyylini ei ole sukupuolirajoittunut, olen leikannut hiukseni pitkistä lyhyiksi, ja harrastin armeijalle kehitettyä taistelulajia useamman vuoden. Ja Mulan on lempi Disney-leffani.

Ikä: 24 vuotta

Ihotyyppi: Akneiho, herkkä, rasvoittuva, epäpuhdas/sekaiho, vähän couperosaa

Ihonhoitorutiinini: Long story short: aamuisin kasvovesi, kauneusbalsami, AVST-voide, kosteusvoide ja mahdollisesti mineraalipuuteria. Iltaisin öljy+puhdistusvaahto (käytän monesti veden sijaan kasvoliinaa, jolla pyyhin kasvot), kasvovesi, kauneusbalmi, AVST, kostevoide/öljy esim. arganöljy. 2 krt/viikko kuorinta ja kasvonaamio. Poistan naamiot konjac-sienellä.

Tämä tuppaa unohtumaan: En unohda mielestäni mitään, mutta voisin käyttää konjac-sientä vähän aktiivisemmin kuin pari kertaa viikossa (se on laiskuutta, ei unohtamista).

Sääntö, jota rikon: En tiedä, kykenenkö edes rikkomaan sääntöjä? Säännöt ovat ystäviä, säännöt ovat turva, säännöt ovat tehty noudatettaviksi! Olen ehkä joskus sekoittanut kaksi kasvovoidetta keskenään, kun olen halunnut käyttää toisen jämät. Muuta en tähän hätään keksi. Paitsi nyt. Meikeissä. Olen käyttänyt yli vuoden vanhaa ripsaria. Miksi heittää jokin menevään, mikä vielä toimii? Nää parasta ennen päivämäärät pidättelevät mua melko vähän. Mutta ihonhoidossa en lähde kovin helposti sooloilemaan, mutta silmätulehdusriski ei paljon päätä paina (tiedoksi: silmätulehdussaldoni vuosin saatossa 0 [nolla].)

Tätä ilman en voi elää: Maailma olisi paha paikka ilman huulirasvaa (ja talvisin ilman käsivoidetta).

Tätä ilman voin elää: Silmänympärysvoide. Ostin just ihka ensimmäisen ihan kokeilumielessä. Siitä luultavasti sitten tulee raporttia. Mutta tähän asti oon pärjännyt ilman.

Ihonhoitosloganini: Ihosi paranee rakastamalla, ei vihaamalla.

Lempituotteeni (juuri nyt) / "Paras ystäväni": Tykkään niin monesta, että on vaikea valita! Mutta olen saanut luultavati eniten apua naamani kuntoon Environ AVST-voiteesta (ei tosin luonnonkosmetiikkaa) reilun puolen vuoden sisällä, joten ehkä sitten se. Uu, ja vartalotuotteista oon ihastunut Weledan Koivu kuorintavoiteeseen, se on ihana. <3

Käytän luonnonkosmetiikkaa, koska: Haluan vähentää itsessäni ja ympäristössäni kemikaalikuormaa. Luotan enemmän luonnon raaka-aineisiin kuin synteettisesti tuotettuihin -olenhan itsekin luonnon tuotos. Käytin murrosiässä vielä "normikosmetiikkaa" (lähinnä meikkiä) ja lopetin käytön mm. ihoni huonon kunnon takia. Myöhemmin aloitin luonnonkosmetiikan käytön -aivan- ihoni huonon kunnon takia. Lisäksi luonnonkosmetiikkaa ei ole testattu eläimillä (Suomessahan ei enää saisi myydä mitään kosmetiikaa, jolla eläimiä on testattu, mutta vitsi piilee siinä, että sitä ei valvo kukaan.)

Ostopäätökseeni vaikuttaa: Tuotteen toimivuus, ekologisuus/luomuus ja hinta. Enkä varsinaisesti pahastu, jos tuote on nätissä pakkauksessa.

Mistä pihistän: Käsivoide ei saa maksaa mansikoita. Kaikki rahani menevät kasvojeni hoitoon. ^^'

Mihin satsaan: Oikeastaan kaikkiin kasvojenhoitotuotteisiin. Tavoite olisi löytää itselle sopivimmat tuotteet ja jos joku halvempikin tuote toimii, mieluiten vaihtaisin sen siihen. Sitä ennen kuitenkin kokeillaan (ainakin lähes) kaikkea

Parasta minussa: Rasvoittunut iho vanhenee kuulemma paremmin kuin kuiva? Ehei, hmm... Hyvä hiusten väri. Vaikka tykkään vaihtelusta, ei tämä oma naturelliväri ole ollenkaan hullumpi ja värjäämättäkin pärjää.

Ei niin hääviä: Arvet ja näppylät kasvoissa.

Etsin täydellistä: Meikkivoidetta. Niin moni tahtoo kiiltää iholla enemmin tai myöhemmin. Lisäksi sen pitäisi olla samalla hoitava, peittävä, mutta luonnollisen näköinen.

Kauneudenhoitovinkkini: Onko sinulla kasvovesi, jolle olet allerginen ja jota et voi käyttää kasvoille, mutta vartalolle voit?  Tai kenties sellainen ei-niin-mieleinen, jonka kuitenkin haluat käyttää (nopeasti) loppuun? Jos et käy joka päivä suihkussa, mutta tykkäät käyttää vartalovoidetta usein, suihkuta kasvovettä vartalolle ja niin vartalovoide/-voi levittyy kuin suihkun raikkaalle iholle!

Esittäytyminen: Pocahontas

"Kuuleee syydäntäääs, niin voit ymmärtää..."

Jokseenkin jotenkin tuohon suuntaan se on mennyt. Elämä. Pikkutytöstä saakka olen ollut  melkoinen idealisti, ja osa minusta on pitänyt kiinni syntymähippiydestään läpi vaikeiden vaiheiden, elämän myrskyjen ja mieltä järkyttäneen - ja yhä vain järkyttävän - maailmanmenon ja ihmisluonnon raadollisuuden (jonka ylä- ja ulkopuolella en itsekään ole). Samaan aikaan toinen osa minusta on katsonut ikääntyessään yhä useammin ja yhä turhaantuneempana meininkiäni päätään hitaasti pudistellen ja huokaisten: "Voiko tuo tosiaan ja tosissaan olla noin auttamattomana naiivi? Siis oikeasti?"

Voi se.

Ja niitä erilaisia minuuden puolia minusta löytyy vaikka millä mitalla, kuten itse kustakin - kurkistakaapa vain sinne pinnan alle ;) . Löytyy Tiukka-Tiinaa, Herkkis-Hiljaa, Kovanahka-Kallea jnejne...Vähäpätöisin heistä ei liene Mokahontas, joka sopisi ehkä paremminkin nimimerkikseni, mutta kun on tämä Disney-teema. Ja tietty olen tyytyväinen siitä, etten sentään ole Kokahontas, joksi poikani aikoinaan nimitti nimimerkkinäni olevan elokuvahahmon tämän ruvetessa "hallusinoimaan" puun juurella.

Olen John Lennonin ja George Harrisonin kasvattilapsi, olkoonkin, etteivät he itse olleet asiasta tietoisia. Tai ehkä olivatkin - minun ikäluokkani eli herkkiä varhaisnuoruuden vaiheita heidän vaiheitaan seuraten. Näin jälkeenpäin ajateltuna se tuntuu kummalliselta: miten ihmeessä, kun ei ollut nettiä eikä somea eikä muutenkaan melkein muuta kuin kahen kanavan ratio ja mustavalkoiset uutiset? No, oli sentään Suosikki(ja joku kilpaileva lehti), ja se luettiin kannesta kanteen ja edestakaisin ennen kuin leikeltiin idolien kuvat seinille. Sieltä kai sitä sitten poimittiin idolien aatteet ja ajatukset tai ne pikemminkin lensivät otolliseen maaperään - ainakin minun kohdallani. Ylpeänä varhaisteininä kannoin neonoranssia koululaukkua, johon olin paksunnetuin kirjaimin (sen ajan must) kirjoittanut: "Make love, not war!".

Tuo Maken rakastaminen ei ollut sisällöllisesti ihan kaikilta osin selkeä juttu minulle eikä ilmeisesti sisaruksillenikaan, kun eivät siitä mitään sanoneet, eivätkä vanhempani onneksi (tai epäonneksi, miten vain) ymmärtäneet englantia. Kuten eivät kenekään muunkaan vanhemmat. Siispä sain elvistellä hienon laukkuni kanssa aina siihen saakka, kunnes se hajosi - toisn kuin hippianarkismini. Muut tulivat teinivuosiensa jälkeen järkiinsä, minä en. Sikälikin erikoista, että olen hyvin vaihtelunhaluinen ja kyllästyn nopeasti moniin asioihin. Perusjutut ovat kuitenkin perusjuttuja eikä niistä tingitä, näköjään.

Joogan löysin - tai se löysi minut - ollessani kolmentoista. Ruotsin opettaja roudasi kerran ruotsin tunnillemme nuoren jooginaisen direkt från Sverige kertomaan joogasta. Tämä olisi yhtä hyvin voinut puhua ulkoavaruuden äärimmäisen planeetan elinolosuhteista paikallisella kielellä - ihan yhtä outoa joogasta puhuminen siihen aikaan oli, puhumattakaan sen harjoittamisesta. Jos  meille olisi tuolloin kerrottu, että joskus tulee olemaan koknaisia joogaSALEJA, joiden seinät pullistelevat harrastajien määrästä, emme olisi hämmästykseltämme kyenneet edes nauramaan epäuskoisesti. En muista, olinko edes pätkääkään kiinnostunut asiasta, ennen kuin tuo nuori nainen katsoi suoraan minuun ja sanoi minun muistuttavan tosi paljon hänen hyvää ystäväänsä Ruotsissa. Peli oli pelattu siinä siunaamassa hetkessä numeroin jooga 6, Pee 0, ja niin minusta tuli joogi.

Jos joku erehtyy kuvittelemaan, että minusta tuli joogi, joka alkoi välittömästi vääntyä kaikkiin mahdollisiin asanoihn (yritin kyllä, kovasti), ja että olisin alkanut viettää rikkumatonta, alati puhdasta elämää puhtain ajatuksin, hän saa vapaasti pitää kuvitelmansa - se on ihan kiva kuvitelma. Totta se ei kuitenkaan ole. Olen luultavasti maailmankaikkeuden laiskin ja oikukkain joogi, mutta joogi kuitenkin. Tuosta vuosikymmenten taikaisesta lyhyestä kohtaamisesta alkoi minun pyrkimykseni kohti puhtaanpaa ja luonnollisempaa elämää. Ja näin pääsimme ilman pidempiä puheita kirjoituksia luonnon- ja luomukosmetiikan pariin - kyse on yksinkertaisesti loogisesta jatkumosta asialle, joka sai alkunsa kauan kauan (...kauankauankauan jne.) sitten. On monia yksittäisiä syitä sille, miksi tätä nykyä valitsen - jos mahdollista - luomun ja luonnonmukaisuuden myös kosmetiikassa, ja ne vaativatkin oman lukunsa ne. Mahdollisesti melko pitkän sellaisen.

Tässä kohtaa näihin tunnelmiin täältä luomukoneen ääreltä (ai, sori, sitä ei vielä ollakaan keksitty).

Esittäytyminen: Belle

Hei, olen Belle! Olen Kasvokkain-blogiperheen isosisko.

Kun pikkusiskoni Mulan istahti muutama viikko sitten sohvalleni ja kertoi ideastaan aloittaa yhteisblogi, innostuin hetkessä. Kosmetiikasta on muodostunut yksi yhteisistä harrastuksistamme ja keskustelunaiheista, ja molemmat olemme viime aikoina olleet sekä kosmetiikan että kosmetiikkablogien suurkuluttajia. Ajatus blogista, jossa testailemme yhdessä tuotteita ja jatkamme juttua siitä mihin se edellisellä tapaamisella jäi, oli loistava. Meidän ihomme ovat lähes toistensa vastakohdat, minkä vuoksi kosmetiikasta keskustelu on yllättävän mielenkiintoista. Kun yhtälöön lisätään vielä äitimme herkkä ja ikääntyneempi iho, on tuotteiden yhdessä testailu aikamoisen antoisaa.

Oman ihoni tarina lyhyesti ja ytimekkäästi: varsin toimivasta pintaverenkierrostani huolimatta ja muutamia satunnaisia näppyjä lukuunottamatta ihoni on aina ollut erittäin hyväkuntoinen. Niin hyväkuntoinen, ettei sille ole tarvinnut tehdä mitään. Niin hyväkuntoinen, että en ole pahemmin tullut edes ajatelleeksi sitä. Niin hyväkuntoinen, että meikkivoiteen käyttö, silloin kun sitä nyt satuin laittamaan, oli aika näennäistä. Ja sitten... yhtäkkiä en enää ollutkaan kasteenraikas juuri ja juuri kaksikymppinen, vaan ihoni, lähemmäs kolmekymppinen, alkoi tuntua kuivalta ja karhealta. Ihan hyvältä se näyttää edelleen, mitä nyt couperosa on välillä vähän turhan vauhdissa, mutta tuntuu tukalammalta.

Koska ihoni ei ole minulle mikään suuri ongelma, ei sen kunto tule varmaan olemaan keskeisiä teemojani tätä blogia kirjoittaessani. Kosmetiikan suhteen minulle tällä hetkellä tärkeintä on fiilis. (Mikä tekee minusta tietysti jossain määrin helpon mielikuvamarkkinoinnin kohteen.) Niin no paitsi että... kasvojeni iholla on jotain mystisiä yliherkkyyksiä toistaiseksi kartoittamattomia ainesosia kohtaan, niin että eräs salapoliisityö on vielä kesken. Siitä saatatte kuulla vielä lisää.

Meikkaaminen ja ihonhoito noin yleensä ottaen ovat kuitenkin minulle pääasiassa omaa aikaa ja itseni hellimistä. Ja heti kun ne lakkaavat tuntumasta siltä, minä pidän tauon. En mitenkään päätä niin, mutta en vain silloin enää jaksa enkä muista. Palaan purnukoiden ääreen, kun rentous on tullut takaisin. Kun ne vain alkavat taas kutsua pariinsa.

En ole koskaan ollut mikään kosmetiikan suurkuluttaja. Nuorempana en juuri meikannut ja milloinkahan lie ostin ensimmäisen kasvorasvanikaan? Pahin hurahdukseni on melko tuoretta laatua, tosin nyt sitä on jatkunut jo parisen vuotta. Elämässäni on silti ollut myös aiemmin aikakausia, jolloin kosmetiikka on ollut jotain ihmeellistä ja ihanaa. Suurimmat nimet minun historiassani ennen nykyisyyttä ja luonnonkosmetiikan areenalle astumista ovat Yves Rocher ja Body Shop - ja voitte arvata mikä niissä eniten veti. Kyllä, tuoksut!

Tuoksut ovat minulle edelleenkin tärkeitä, mutta enää ne eivät ole ylivoimaisia tekijöitä kosmetiikkaharrastuksessani. Eteenkään siksi, että nenäni on vuosien myötä jotenkin herkistynyt enkä oikein kestä itselläni yhtään vahvempia tuoksuja tai perushajuvesien jotain yleistä kemikaalinhajua. En tiedä, mikä se on, en osaa kuvailla sitä, mutta kaikki normikempparin hajuvedet haisevat nokkaani pohjimmiltaan samalta, oli alkutuoksu mikä ja miten ihana hyvänsä. Ja Body Shopin hajuissa on joku Body Shopin haju, jokin mikä tuoksuu sieltä läpi aina samalta.

Onneksi hajuherkkyyteni rajoittaa vain omaa käyttöäni. Jos ympäristö ei hölvää ihan pulloittain hajusteita päälleen, muiden parfyymit eivät minua haittaa. (Harmi, että olemassa on myös vähän vähemmän onnekkaita ihmisiä.)

Yksi tuoksu, jota edelleen muistelen, on Yves Rocherin Shafali. En muista aivan tarkalleen, millainen tuoksu oli, enkä voi olla varma, että muistan ylipäätänsäkään oikein. Mutta muistan että rakastin sitä. Silloin joskus, niinpä niin, ehkä yksitoistavuotiaana. Juu, olin silloin parfyymifriikki. Yksi puoliksi haudattuja haaveitani on joskus päästä vielä nuuhkaisemaan Shafalia. Ja voi kun joskus löytäisin luonnonkosmetiikan piiristä vastaavan tuoksun!

Luonnonkosmetiikan parista on onneksi löytynyt uusia lemppareita. Eräs tuoksuva huulirasva on tullut paikkaamaan lukioaikana hävittämäni lempparin kaipuuta, (on jopa parempi), ja varsinaisista hajuvesistäkin on löytynyt yksi aivan huumaava. Näistä molemmista lisää sitten myöhemmin.

Koska minusta löytyy sekä hattarapäinen fiilistelijä, että tiukan analyyttinen syynääjä, tulen blogissa kirjoittamaan niin epämääräisiä tunnelmointeja ja muisteloita kuin yksityiskohtiin pureutuvia tuotearvosteluja.

Tervetuloa seuraamaan!


Piirrokset Pocahontasin käsialaa. Ethän kopioi luvatta. 

Esittäytyminen: Mulan

Hei vaan, olen Mulan ja Kasvokkain-perheen pikkusisko ja blogi-idean äiti!

Kirjoitan nyt teille minusta ja ihoni tarinasta. 

En enää muista aikaa, jolloin minulla olisi ollut puhdas ja kaunis iho. Tiedättekö: ei finnejä, mustapäitä, punotusta, arpia jne.? Akneni alkoi murrosiässä. Lohdutin silloin itseäni, että se onneksi lähtee ajan kanssa, tämähän on murrosikäisten juttu. Ikäväkseni olin väärässä ja nyt 24-vuotiaana olen edelleen näppylöiden ja muiden epäpuhtauksien uhri. Iho on toki ollut välillä paremmassa ja välillä taas huonommassa kunnossa, mutta aina on ollut finnejä. Aina.

Olisinpa saanut pennin jokaisesta kerrasta, kun onnistuin nyppimään/vahingossa raapaisemaan finnini auki julkisella paikalla. Mun näppylät vuotavat paljon verta ja oli aina noloa nousta koulussa pois pulpetin luota ja hakea paperia veren vuotoon ja yrittää painella sitä huomaamattomasti kasvoihin. Yläasteella yksi suurin syy meikkaukseni aloittamiseen oli epäpuhdas ihoni. Sen alle pystyin kätkemään edes pahimmat "sotkut".

Meikki ilmeisesti toimi, sillä en muista, että kukaan olisi koskaan sanonut mitään ihostani yläaste- tai lukioaikanani. Lopetin lukion lopulla meikkaamisen kokeeksi, jos se vaikuttaisi jotenkin myönteisesti ihoni kuntoon. Kävin myös muutaman kerran kasvohoidossa ja ostin kalliita ihonhoitotuotteita. Käytin niitä lähemmäs vuoden, ne eivät auttaneet. Noin vuosi sen jälkeen elämäntilanteeni muuttui äärimmäisen stressaavaksi ja ihoni vointi paheni ennestään.

En voinut hyvin, eikä voinut ihonikaan. Mutta vielä masentavampaa oli se, kun tuntemattomat(!) ihmiset tulivat kyselemään ihoni hoidosta/lääkityksestä ja antoivat neuvoja - siis ilman että kysyin.

En kuitenkaan koskaan mennyt lääkärille. Ehkä aina toivoin, ettei minun tarvitsisi. Eihän akneni ollut todellakaan pahimmasta päästä. Harmillinen kyllä, mutta sellainen, että pitäisi mennä lääkärille? Ei kai?

Päätin sitten kokeilla kaikkea muuta: ruokavalion muutosta, kookosöljyä, emäksistä kylpysuolaa, superfoodeja, itsetehtyjä naamioita, joogaa... Kokeiluissa oli yksi pikku ongelma: ne stressasivat ihan äärettömästi! Etenkin, kun kokeilin syödä pääasiallisesti luomuruokaa, joka olisi kasviruokaa, vähähiilihydraattista, maidotonta ja sokeritonta (valkoinen). Kävin jopa kumppanini kanssa metsässä metsästämässä minulle pakurikääpää, kun se kuulemma oli niin terveellistä (eli siis hyväksi myös iholle)! Näiden vuosien saatossa olen tutustunut enemmän ihooni, ja jos olen siitä jotain oppinut, niin tämän yhden ainoan asian: se ei siedä stressiä.

Siispä luovutin ja ajattelin, että kohtaloni olisi kulkea pussi päässä loppuelämäni ajan. Sain kuitenkin äidiltä ja siskoltani lahjaksi ihonkonsultaatio-lahjakortin Jolieen. Kävin siellä, jossa minulle suositeltiin tuotteita. Ostinkin niitä. Ja käytin. Ehkä jotain muutosta oli näkyvissä, muttei niin dramaattista, että olisin itse juuri mitään huomannut. Homma jäi taas. Ihan turhaa, niin varmaan ajattelin. Käyttöön kuitenkin jäi putsari, kasvovesi ja kosteusvoide. Ja joskus tein kuorinnan ja laitoin naamion naamaan. Mutten niin säännöllisesti.

Jokin minuun sitten iski viime syksynä. Ehkä vaihteeksi kyllästyin taas tähän p**kaan. Menin ja varasin itselleni kasvohoitoajan Jolie Spahan ja siellä olen käynyt nyt 1-2 kuukauden välein ja ostanut kosmetologin suosittelemia tuotteita. Rahaa on palanut ihan tolkuttomasti, mutta en välitä. Muutokset ovat tulleet hitaasti, mutta jotain pysyvää on näyttänyt tulevan: ihoni väri ei ole aikoihin ollut näin tasainen. Ja vaikka finnejä on, ovat ne vähentyneet. Lääkitystä en vieläkään halua, se on viimeinen keinoni.

Ns. aktiivisia näppyjä on verrattaen vähän ja ihokaan ei punoita yhtä pahasti kuin ennen

Tässä prosessissa, sen ikävyydestä huolimatta, parasta on ollut, että olen alkanut nauttia ihostani huolehtimisesta. Se ei ole enää samalla lailla taakka kuin ennen vaan omaa aikaa itseni kanssa. Olen oppinut pitämään siitä, että pidän itsestäni huolta. Ja olen samalla hullaantunut luonnonkosmetiikkaan. Nyt kun käyn säännöllisesti kasvohoidoissa, minusta tuntuu, että olen jonkun ulkopuolisen (kosmetologin) kanssa tässä projektissa mukana. Se heti tuo jotenkin lohtua ja toivoa tähän murheenkryyniini. Vaikka naamassa on vielä paljon parantamisen varaa, on ihana kuulla, kun joku sanoo, miten se on parempaan päin, vaikka itse se on niin kamalan hankala nähdä.

Ehkä joku päivä itsekin kykenen näkemään ihoni - ja itseni - kauneuden. Finneillä tai ilman. :)

Kasvokkain - blogin tarina

Tämä blogi on ollut vireillä pitkään. Siitäkin huolimatta, että varsinainen idea heitettiin ilmoille vain pari viikkoa sitten, on suunta ollut selvästi kohti tätä jo kauan.

Meitä on kolme: äiti ja kaksi tytärtä. Toinen tyttäristä on nuori ja toinen nuorehko, äiti taas on mieleltään ikinuori, mutta vastustaa sitä, että häntä sanotaan nuorekkaaksi. Ja vaikka ikä olisi korvien välissä mikä tahansa, ihoa ja kehoa ei voi estää vanhenemasta - mutta aina voi tietenkin yrittää.

Me kolme olemme siis samaa perhettä, mutta nykyään asumme kaikki eri osoitteessa. Perheyhteytemme on aina ollut vahva. Meillä keskustellaan asioista, kivoista jutuista ja asioista, joita mieluummin ei kohtaisi. Meillä syynätään ja analysoidaan, keskustellaan, saivarrellaan, maalaillaan ja höpötellään. Me katsotaan yhdessä komediasarjoja ja siteerataan Disney-leffoja.

Mutta vaikka meillä ollaan puheliaita, ollaan myös vähän introverttejä. Monet sisarukset ja äidit ja tyttäret juttelevat usein puhelimessa, me teemme sitä verrattain harvoin. Yhteys säilyy silti ja parhaat keskustelut, suurimmat oivallukset ja kaikista hölmöimmät, pinnallisimmat ja turhamaisimmat höpötykset käydään Kasvokkain.

Viimeisten vuosien aikan yhdeksi yhteiseksi kevennykseksi välillä raskaankin elämän keskelle on muodostunut höpötys kosmetiikasta. Sen ympärille tuntuu siis luontevalta aloittaa myös yhteisblogi. Blogi, jossa voidaan avautua ihomme kunnosta ja aivan turhamaisistakin ulkonäköasioista. Blogi, jossa fiilistellään, tunnustellaan ja tuoksutellaan ihanaa kosmetiikkaa. Blogi, jossa testaillaan samoja tuotteita erilaisilla - hyvinkin erilaisilla - ihoilla. Ja tietenkin meillä on kullakin omatkin lempparimme, joista on ihan yhtä sallittua täällä intoilla.

Blogissa käyttämämme nimimerkit ovat valikoituneet lemppareimpien Disney-sankarittarien mukaan. Seuraavien päivien aikana tulemme kaikki esittelemään itsemme tarkemmin, mutta tässä blogin kannalta tärkeimmät tiedot:

Mulan 

- 24- vuotias pikkusisko ja blogi-idean äiti

- iho: Akne, rasvoittunut/sekaiho (ihossa väillä pintakuivia alueita), hieman couperoottinen. Herkkä, reagoi moniin muutoksiin ja tekijöihin.

- ihon sävy: Vaalea, mutta näppylät saavat sen näyttämään punaiselta.

- kokeilee ja etsii itselleen sopivia luonnonkosmetiikan tuotteita, jotka edistäisivät ihon hyvinvointia ja näkee unta kosteusvoiteista, kasvovesistä, naamioista, meikkivoiteista ja kaikesta vastaavasta

Belle

- 29-vuotias isosisko, helposti innostettavissa uusiin projekteihin

- iho: kuiva, couperoottinen ja herkkä, mutta muuten siisti ja melko helppohoitoinen

- ihon sävy: vaalea, hitusen keltaiseen taittava, mutta usein punottava

- rakastaa meikkaamista ja hyviä luonnonkosmetiikan meikkejä, mutta meikkaa kuitenkin epäsäännöllisesti

Pocahontas 

- 56-vuotias äiti, blogi-ideaan mukaan houkuteltu

- iho: kaukaisessa nuoruudessa herkkä sekaiho, myöhemmin vaihtelevan herkkä, couperoottinen ja atooppisuuteen taipuvainen, parhaimmillaan nykyäänkin melko kaunis ja hyväkuntoinen

- ihon sävy: keskivaalea, helposti punoittava ja kirjavankukertava
- nauttii meikkaamisesta samaan tapaan kuin paperille piirtämisestä ja maalamisesta: tärkeintä ei ole päämäärä, vaan liike

Tämän viikon aikana kerromme lisää itsestämme ja sen jälkeen siirrymme kosmetiikkapohdintoihin, joissa luonnonkosmetiikka on keskiössä. Ja kannattaa pysyä kuulolla, pian on luvassa myös ainakin meidän makuumme iskeviä arvontoja!


Seuraa meitä myös Facebookissa ja Instagramissa!