torstai 31. joulukuuta 2015

Ruusua, prkl!

Kirjoittanut Pocahontas.

Sain sopivasti joululahjoja. Niistä noin 90% sisälsi ruusua - ja niistä saman verran oli tyttäriltä.


Plikat ovat ymmärtäneet viestini rakkaudesta ruusuntuoksuun, sisäistäneet sen ja pukeneet ymmärryksensä teoiksi - tässä tapauksessa käärineet lahjapaperiin. Sain Mulanilta kaksi Frantsilan ruusuntuoksuista voidetta ja  Laveran ruusuntuoksuisen suihkugeelin, käsivoiteen ja dödön. Tytär sanoi ajatelleensa, että kun sitä ruusua nyt niin kovasti ollaan vailla, niin annetaan ruusua. Kunnolla.

Frantsila on yksi suosikeistani, koska siinä on kaikki minulle kohdallaan: luomua, yrttejä, fytoterapiaa, kukkaterapiaa, aromaterapiaa jajajaja... No, lue lisää, jos kiinnostaa.

Voiteissa pidän myös vahvasta ruusuntuoksusta (se tuo tosiaankin mieleeni keskikesän ja juhannusruusun), joka voi joillekin (esimerkiksi Bellelle) olla turhankin vahvaa. Tärkeintä on tietysti se, että minun ihollani voiteet toimivat: eivät rääkkää herkkää hipiääni ja ovat kyllin täyteläisiä ja kuitenkin hyvin imeytyviä.

Olen käynytkin Frantsilassa. Pari kesää sitten olin parin ystäväni kanssa siellä maalauskurssilla - Frantsilassa on paljon mielenkiintoista kurssitoimintaa - ja ihastuin paikkaan ikihyviksi. Voisin kuvitella meneväni sinne vain lomailemaan, mikä on siellä mahdollista, ja nauttimaan mahtavan hyvistä kasvisruuista. Lihanhimo ei käynyt mielessäkään tuon reissun aikana! 



Pihasauna oli oma luku sinänsä. siellä saimme paitsi mainiot löylyt, myös tilaisuuden käyttää jalkakylpy-yrttejä, voiteita, dödöjä, suihkeita jne. Innostuin vähän liikaakin, ehkä. Voitelin itseni "jollakin ihanalla voiteella" päästä varpaisiin saunottelun jälkeen, sitä kun tuli hulautettua kämmenelle "hiukan" reippain ottein. Kun sain lasit nenälleni lukeakseni tuotteen nimen, totesin voidelleeni itseni silmänympärysvoiteella.

Laveran ruusudödö onkin jo ennestään tuttu suosikkini, ja Mulan oli täydentänyt lahjapakettiaan sarjan muilla ruusuisilla ylläreillä. Belleltä tuli myös ruusuntuoksuinen dödö (mikä pistää vähän miettimään), Lovefreshin Moroccan Rose Absolute sekä  Honoré des présin VAMP à NY - tuoksu, jolla ei ole mitään tekemistä ruusujen kanssa. Paitsi että pidän senkin tuoksusta - rommin ja vaniljan huumaavasta yhdistelmästä. Sannin Karkkipäivä-blogissa tuoksua on kuvailtu niin taidokkasti, etten näe syytä vaivautua itse enempiin kuvauksiin. Sannin postaus löytyy täältä.






















Lisäksi pukkeli lahjoi minua Dermosilin minituotteilla -jotka ovat luonnonkosmetiikkaa nekin - lämpimään takkiin puetulla viinipullolla (joka tuli etuajassa ja "hoidettiin" myös etuajassa), mummin neulomilla sukilla ja perinteisellä suklaarasialla sekä kirjalla, jonka kimppuun sormeni syyhyävät.

Norjalaishemmot - jotka lienevät kaikkien neulojien tuntemia - ovat tehneet kirjan omien kirjojen tekemisestä. Kiehtovaa! Ehkä teen oman ruusukirjan höystettynä jasmiinilla, ylang ylangilla ja sitruksilla - kuka tietää?


Joulu ei olisi joulu ilman joulun taikaa. Ennen joulua olin nimittäin kiusauksessa ostaa tuon Laveran ruusudödön, mutta päätin lykätä hankintaa, koska "eihän sitä koskaan tiedä". Tontut olivat siis tarkkana, kuten tuon Vampinkin suhteen. Aatonaattona sanoin Mulanille, (mutten Bellelle), hajuvedestä, että "ton mä haluun joskus", kun selailimme nettiä ja katselimme "kaikkea kivaa". Ostin myös itse Mulanille Laveran appelsiinin tuoksuisen suihkugeelin tietämättä, että hän oli hankkinut itselleen saman sarjan appelsiinidödön. Myös Dermoslin tuotteita olin katsellut "sillä silmällä" erityisesti niiden edullisuuden vuoksi. Epäröin kuitenkin, koska säilöntäaineena on Benzoe Sodium, jonka kanssa emme ole lainkaan sinut. Näyttää kuitenkin siltä, ettei sitä näissä tuotteissa ole niin paljon, että siihen reagoisin.

Lisää joulun taikaa: lahjoitin Mulanille sattumalta samaa piparminttuista jalkavoidetta, jota Belle lahjoitti mummille eli minun äidilleni. Ihmeellinen on elämä. 

 Ihmeellisen onnekasta ja hyvää uutta vuotta kaikille lukijoillemme!

maanantai 21. joulukuuta 2015

Pieni mutta merkittävä seikka

Kirjoittanut Belle

Mitä yhteistä on Kjaer Weisin ripsivärillä ja Hurraw'n huulirasvalla? Siis niiden ilmiselvyyksien lisäksi, että molemmat ovat kosmetiikkaa ja kumpikin (luonnollisesti tässä blogissa) luonnon- sellaisia.


Ihastuessani Hurraw'n huulirasvoihin, innostuin erityisesti ominaisuudesta, jota lukemissani blogipostauksissa ei yleensä mainittu. Pari päivää sitten äiti kehui tuota samaa ominiasuutta myös Kjaer Weisin ripsivärissä keskustellessamme hänenkin nyt hankkimastaan tuotteesta. (Meillä on nyt KW:n ripsari kaikilla kolmella. Ehkä joku päivä päästään tekemään kattava vertailu- ja arviointipostaus.)

Minä olen vuosien saatossa onnistunut kehittämään itselleni unihuulirasvariippuvuuden. Yleensä päivät kuluvat sen kummemmitta rasvailuitta, jollei satu olemaan flunssaa tai muuta poikkeustilaa julistettuna. Öisin minun on kuitenkin saatava voidellut huulet - tai en saa unta!

Unihuulirasva-addiktio ei ehkä kuulosta pahalta, eikä se tietysti kokopäiväriippuvuuteen verrattuna olekaan, mutta mikään ei ole veemäisempää, kuin kaivaa yön pimeydessä kipeästi tarvitsemaansa huulirasvaa yöpöydältä ja onnistua kaatamaan tuubi niin että se lähtee vierimään lattialle ja kulkeutuu lopulta sängyn alle sinne kaikkein perimmäisimpään nurkkaan. Tämän takia on toki oltava varahuulirasvoja, mutta ei ole kerta eikä kaksi kun vararasva on lentänyt edeltäjänsä perässä. Huulirasvat ovat todella herkkiä kaatumaan ja kierimään.

Tässäpä sitten astuukin kuvaan Hurraw'n ylivoimainen etu muihin huulirasvoihin nähden. Se ei ole pyöreä. Sen hylsy on ihana, ystävällinen ja käyttäjäänsä rakastava ovaali. Se ei kaadu, koska sen voi antaa olla pöydällä lappeellaan jo alun alkaenkin. Se ei tipu eikä vieri. Se pysyy uskollisesti käden ulottuvilla, valmiina palvelukseen. 

(Tietysti Hurraw'ssa on myös ihan loistava tuoksuvalikoima. Mutta paraskaan tuoksu ei jaksa oikein ilahduttaa enää siinä vaiheessa kun sen perässä on nuohottu lattioita yön pimeinä tunteina.)

Kjaer Weisin ripsiväri on pakattu samalla lailla nerokkaaseen hylsyyn. Ripsivärin kanssa en tosin itse ole yleensä onnistunut olemaan niin mämmikoura, että sen kaatuilu ja tipahtelu olisi päässyt ihan urakalla ärsyttämään. Mutta äiti arvosti ominaisuutta tämänkin tuotteen kohdalla. Ja ei se pahaa tee minustakaan.

Kosmetiikkavalmistajat: luopukaa sen pyörenä muodon ihannoinnista! Tämä on pieni mutta erittäin merkittävä asia.

torstai 17. joulukuuta 2015

Podcast: Kaisa Jaakkolan oppeja unesta ja Tata Harperin voidemainen puna

Nyt saatiin kolmas podcastimme ulos! Jaoimme sen taas kahteen eri osaan, joista ensimmäisessä keskustelemme hyvinvointiaiheesta ja toisessa kosmetiikasta. Eli valitkaa kuunneltava pätkä mielenkiinnon mukaan.


Hyvinvointiosiossa jutustelimme tällä kertaa nukkumisesta ja jaoimme Kaisa Jaakkolalta nappaamiamme vinkkejä. Mulan oli muutama viikko sitten Jolien tähtivierasillassa kuuntelemassa Jaakkolan luentoa ja Belle puolestaan on osallistunut Väsyneestä virkeäksi -verkkokurssille. Uni on kyllä kieltämättä asia, johon kannattaisi panostaa, ja johon yritetäänkin panostaa... mutta jotenkin sitä vaan vähän väliä lipsuu. Mutta kuunnelkaahan mitä apukeinoja olemme saaneet unen tulon vauhdittamiseen. Tässä linkki yhteen niistä, Mulanin mainitsemaan f.lux-ohjelmaan.


Kosmetiikkaosiossa Belle esittelee uuden hankintansa, Tata Harperin Very Charming-sävyisen huuli- ja poskipunan, ja jakaa ensifiilikset siitä. Kattavampaa arviopostausta on tulossa kunhan tuotetta on tullut vähän pidempään testattua. Mutta lupaavalta vaikuttaa!




Tata Harperin lisäksi podcastissa mainittiin myös poskipunista vanhoja lemppareita, kuten Zuiin Mango, jolla ei voi epäonnistua, ja Kjaer Weisin Embrace, jolla saa hyvin luonnollisen sävyn poskiin.

maanantai 14. joulukuuta 2015

Hauskaa - Dr. Hauschkaa!

Kirjoittanut Pocahontas


Sainpa kokeiluuni vanhaa tuttua eli Dr.Hauschkan Ruusuvoidetta, ja olen ikionnellinen. Nostalgiset tunteet nousevat pintaan tämän voiteen myötä: tutustuin siihen ja Dr. Hauschkaan joskus 2000-luvun alkuvuosina, kun ihoni ei ollut enää pahimmillaan, mutta hyvinhyvin ongelmallinen silti.

Tuohon aikaan ihoni reagoi lehahtelemalla punaiseksi ja kutiavaksi milloin mistäkin joutavanpäiväisestä syystä. Lehahdusta seurasi ihon kuivuminen ja hilseily - ja kutinan yltyminen. Ei kivaa.

Kävin tuolloin kosmetologilla, joka käytti hoidoissaan Dr. Hauschan tuotteita, ja Ruusuvoiteesta tuli heti suosikkini, jota olen ostanut myöhemminkin silloin tällöin. Voiteen pointti oli minulle siinä, että se on hyvin täyteläinen - jopa rasvainen, sisältäähän se mm.avokadoa. Kuiva ja ärtynyt ihoni imaisi tuohon aikaan itseensä kaiken kuin musta aukko ja kutisi imaisemastaan entistä enemmän. Ruusuvoide oli ihana poikkeus, kuin taivaan lahja. Ja se ruusun tuoksu!


Päivävoiteeksi voide on iholleni tätä nykyä liian rasvainen (ainakin se pitää levittää paljon ennen meikkivoidetta), ja Hauschkan ihonhoitofilosofiaan yövoiteet eivät kuulu - sen mukaan ihon täytyy saada poistaa yön aikana vapaasti kuona-aineita. Mutta koska olen kapinallinen, en piittaa, vaan käytän voidetta yövoiteena tai leivitän sitä iholleni aiemmin iltapäivällä, ellen ole menossa minnekään. Yleensä en ole.

Ruusuvoide voisi mielestäni toimia kasvonaamionakin. Vai onko sille joitain esteitä? Jos on, niin saanpahan taas lisää, mitä vastaan kapinoida. Joka tapauksessa Ruusuvoide on kuiva- ja herkkäihoiselle ainakin kokeilemisen arvoinen tuttavuus.


perjantai 11. joulukuuta 2015

Kukkaishuulet

Kirjoittanut Mulan.


Ostin syksyllä I love me -messuilta elämäni ensimmäisen huulipunan! Merkkiä ei ollut tälle valinnalle kovin vaikea valita, sillä Zuii on jotain sellaista, mitä haluan laittaa huulilleni. Vai miltä teistä kuulostaa 100 prosenttisesti luonnollinen, aito luomutuote, jonka valmistusaineista noin 95 % on luomua.* Huulipunaa kuitenkin kulkeutuu auttamatta suuhun, enkä halua sinne synteettisiä ainesosia kovinkaan paljon.

Huulet ala natural

Siskoni Belle onkin kertonut huulipunakammostaan ja kuulun itse vähän samaan kastiin. Huulipunan käyttö on minulle uusi asia. Pelkään sotkevani punalla ja mikä ehkä pahinta: näyttäväni naurettavalta.

Yksi kerros Zuiin Sheer Stickiä sävyssä Daisy.

Siksi Zuiin Sheer Stick on minun kaltaiselle huulipunankäyttöaloittelijalle erinomainen. Sen koostumus on kevyt, jolloin huulipunaa voi laittaa ohuen kerroksen, joka tuo silti väriä huuliin, muttei hypi silmille. Yllä olevien kuvien erot näyttävät melko pieneltä, mutta livenä sanoisin punan olevan väriltään intensiivisempi. Vaikka kerros on ohut, pinkki sävy Daisy tulee hyvin esiin.

Kerrostettu Daisy.

Kuitenkin Sheer Stick sopii myös voimakkaamman meikin kanssa, sillä sitä on todella helppo kerrostaa. Pigmenttiä saa paljon ja puna tuntuu silti kevyeltä huulilla. Se kuluu myös mielestäni nätisti pois, eikä punan leviämisestä pitkin maita ja mantuja ole pelkoa.


Tämän huulipunan myötä olen innostunut antamaan mahdollisuuden "ihan oikeille" huulipunille, eli näille perinteisimmille ja paksummille. Toisin sanottuna Klassisille siis. Pitää ilmeisesti käydä katsomassa Zuiin normihuulipuninen sävyvalikoimaa. Sheer Stickeissä ainakin on todella herkullisia värejä. Muistan, kun olin valitsemassa Daisya, oli vaihtoehtoina pari muutakin oikein hyvää ehdokasta. 

Voikohan huulipunia olla liikaa?


*lähde Zuiin kotisivuilta

tiistai 8. joulukuuta 2015

Mun lempiyrttiteet just nyt

Kirjoittanut Mulan.

Syksyn flunssa on koko ajan väijynyt minua takavasemmalla ja lopulta se iski kunnolla perjantaina. Poden yhä päänsärkyä ja huonovointisuutta ja mielialakin on hieman laskenut, kun keho on kehnona. Kuitenkin flunssassa on se hyvä puoli, että saa loistavan tekosyyn kitata entistä enemmän yrttiteetä!



Tänä syksynä olen eniten kuluttanut YogiTean Sweet Chaita. Ihanan voimakkaat, mutta myös makeat mausteet hemmottelevat makuhermojani ja lämmittävät niin kehoa että mieltä. Suosittelen suurella sydämmellä mausteisesta teestä tykkääville!






Yksi suurimmista lemppareistani YogiTeassa minulla on ollut ehdottomasti lakritsi. Kuulin kuitenkin, että Pukkalle oli tullut kolmen lakritsin(!) teetä ja kun Yogi-laku loppui, aloin metsästää Pukan lakritsiuutuutta. Metsästää todellakin, sillä sitä ei löytynyt harmikseni isommista ruokakaupoista, eikä edes Punnitse & Säästästä, missä on hyvin kattava luomuteevalikoima! Hakaniemen Ruohonjuuresta tuote oli loppunut, kun kävin siellä. Vasta Kampin Ruohis saattoi meidät yhteen, mutta se oli vaivan arvoista. Maku on sitä, mitä lupaa: lakritsainen no way. Tämä on rakkautta, jota varmaan pihtailen kaapissani, kun en raaski käyttää kuin vain "erityistilanteissa". :D Se on niin hyvää, etenkin kun lilluttelen teepussia kupissa hyvän tovin. <3


Ginger Lemon on mahti kaveri flunssan kourissa. Sekaan vielä luomuhunajaa, niin johan helpottaa. Ainakin siis henkisesti, jos ei muuten. Kylmän talven juoma muutenkin noin ylipäänsä, jos tujummista mausteista tykkää. Inkiväärin ja sitruunan lisäksi teessä on mustapippuria. Ah, röörit auki.



Monet kauneusbloggaajat ovat esitelleet blogeissaan upeita kosmetiikkajoulukalentereitaan. Minulla sen sijaan on Sonnentorin Teejoulukalenteri! :D Jokaiselle päivälle on eri makuinen tee. ^^  Harmi, ettei pakkaus ole kalenterimuodossa, mutta idea on silti kiva. Tai ainakin parempi kuin ei mitään. Olen tosin tuosta kalenterista jo jäljessä. :'D Teet maistuvat ihan hyville, mutta Yogin mausteisuuteen tottuneella nuo tuntuvat vähän pliisuilta. Hyvää perusteetä, joissa on paljon yrttejä, muttei niissä ole sitä samanlaista potkua, mihin olen makuhermoni totuttanut. Tosin luukku kuuden tee tuo ihanasti mieleen glögin. <3 En ole siis täysin "luovuttanut" tämän kohdalla. ;) Onneksi kuitenkin minulla on ohessa Yogin Joulukokoelma, joka sisältää 12 eri teelaatua kahden teepussin verran. ^^


"Luukku" 6.



Jakaako kukaan muu yrttiteerakkautta? Minä ainakin menen keittämään teetä. :P

maanantai 7. joulukuuta 2015

Mustan perjantain ostot

Kirjoittanut Mulan.

En perusta amerikkalaisilta kaikkien tapojen kopiointia, etenkään, jos ne eivät meidän kulttuuriin luontevasti istu. Siitä huolimatta käytin hyödyksi Hyvinvoinnin Tavaratalon Black Friday-tarjoukset marraskuun lopussa. Tilasin vähän jopa joululahjoja, mutta niitä en tässä näytä. Muut tuotteet sen sijaan voivat nähdä jo päivänvalon. :)


Suureksi yllätyksekseni sain hillittyä itseni ostamasta deodoranttia enempää kosmetiikkaa, mikä oli ihme.Vatsan toimintaan liittyvät tuotteet ovatkin tulleet esiin aikaisemmassa postauksessani: Puhdistamon maitohappobakteerit ja Green Leafin Aloe vera -juoma. Maitohapoissa oli aika hyvä tarjous: normaalista 35 eurosta hinta oli pudonnut 25 euroon. Aloe vera -juoma on myös Ruohonjuuressa tarjouksessa tällä hetkellä 23,95 € (norm. 27,95), mutta itse ostin sen 15 eurolla. :)

Ylläolevan linkin postauksessa kerroinkin, miksi päädyin Puhdistamon maitohappobakteereihin. Tässä puolestaan teksti Ruohonjuuren sivuilta Green Leafin Aloe verasta:

"Tämä vaikutuksiltaan piristävä ja vatsaa vaaliva aloe vera -juoma maistuu hyvältä ja sitä voi nauttia ihan sellaisenaan tai esimerkiksi vesilasilliseen sekoitettuna.

Vaikutuksistaaan kuuluisa Aloe Vera sisältää lukuisia kehon hyvinvoinnille tärkeitä ravinteita ja entsyymejä. Nämä ravintoaineet lisäävät solujen aineenvaihduntaa ja energiatuotantoa ja vaikuttavat siksi kroppaa ja mieltä piristävästi.

Aloe vera on avuksi närästykseen, koska se neutraloi liikahappoisuutta ja auttaa terveen suolistobakteerikannan ylläpidossa. Aloe vera-juomaa vatsaisi siis ostaisi! 

Terveen suolen merkitys ihmisen immuunivasteelle ja vastustuskyvylle on äärimmäisen tärkeä, noin 70 %. Aloe Vera-juoman hyvää tekevät yhdisteet vahvistavat yleisesti vastustuskykyä lisäämällä T-lymfosyyttien ja hyödyllisten luontaisten tappajasolujen määrää kehossa.

Aloe Vera -juoma edistää säännöllisesti nautittuna suolen toimintaa ja kuona-aineiden poistumista kehosta. Se on siis loistava valinta esimerkiksi kehon puhdistus- eli detox-kuurien tueksi. 

Aloe Vera -juoman nauttiminen stimuloi kollageenin ja elastiinin tuotantoa ja hidastaa siksi ihon ennenaikaista vanhenemista. Aloe on siis kauneusjuoma vailla vertaa!"

Suoliston ja ihonhoidossa olen huomannut kärsivällisyyden olevan valttia. Toisin sanoen haluan käyttää samoja tuotteita hyvän aikaa ennen kuin totean ne toimiviksi/toimimattomiksi. Siksi en voinut vastustaa noita tarjouksia, sillä olisin mitä todennäköisemmin ostanut samaiset tuotteet uudestaan joka tapauksessa. ^^'


Laveran Orange Feeling -deodorantti on niin ikään myös mainittu jo aikaisemmin blogin puolella. Tämä vanha lasipakkausversio on ekologisuuden kannalta enemmän mieleeni verrattuna uusiin muoviisiin. Vaikka muovista onkin turvallisempi mukana kuljettaa, en itse ole kyllä koskaan pelännyt lasin rikkoutumista, koska se on kuitenkin melko paksua.

Minulla on itse ollut joskus Laveralta limen tuoksuinen dödö ja olen aikaisemmin imppaillut äidin Orange Feelingiä ja se vaikutti ihanalta tuoksulta. Tästä syystä halusin tilata itselleni oman. Loppuisipa oma ärsyttävän riittoisa Born to Bio vanilja -deodoranttini jo pian! Sen haju on alkanut tulla liian tutuksi, koska en ole mikään varsinainen vanilja-tuoksun fani. En kuitenkaan raaski aloittaa uutta deodoranttia, sillä nykyinen  pysyy hyvänä pakkausmerkinnän mukaan vain puoli vuotta. :/ Alan kaivata jo vaihtelua. Ostinpa siis Laveran appelsiinin jonoon odottamaan vuoroaan. Ainakin voin fiilistellä sitä, että jotain hyvää on tulevaisuudessa, jos uusi deodoranttikokeilu vaniljan jälkeen ei olekaan mieluinen. ;D


Ekologisia pyykinpesu Merenneidon Pesupähkinöitä pääsen kokeilemaan kahdella eurolla!

Jos joku kuulee pesupähkinöistä ihka ensimmäistä kertaa, niin tässä pesupähkinöiden käyttö pähkinän kuoressa (heh heh): Pakkauksen mukana tulee puuvillapussi, johon murskataan 7-10 g (eli 4-8 kuoren puolikasta) pesupähkinöitä ja pussi heitetään pyykin sekaan. Pähkinät ovat tuoksuttomia eikä erillistä pyykinpesu- ja huuhteluainetta tarvita. Alle 60 asteen lämpötiloissa pestyt pähkinät voi käyttää uudestaan kahdesta kolmeen kertaan. Pesupähkinät eivät ole kuitenkaan nimensä mukaisesti pähkinöitä vaan kuivattuja luumarjoja. Ne siis sopivat myös pähkinäallergisille.

Tällä hetkellä meillä on Ecoverin nestemäistä pyykinpesuainetta, mutta on kiva päästä käyttämään näitä. Pakkauskin on pahvia Ecoverin muovisen pullon sijaan, jolloin nämä todennäköisesti olisivat ympäristöystävällisempiä. Toivottavasti tykkään (ja kumppani, valitettavasti senkin sana painaa näissä asioissa ;).


Kävin toissa viikolla Jolien Tähtivierasillassa, jossa puhumassa oli Kaisa Jaakkola. Hänen innoittamana tilasin alesta magnesiumia. Nimenomaan sitraattia, sillä kuulemma se on laadukasta. Tuote on jauhemuodossa (ajattelin sen olevan jotenkin parempi kuin pillerit) ja olen sekoittanut tätä MSM-veteni joukkoon pari kertaa. Jauhe ei maistu miltään, mutta olen näköjään tarkka suutuntumasta, sillä tämän juominen ällötti. Ehkä jotenkin valkoinen vesi näyttää sellaiselta, mitä ei saisi juoda. :D Saattaa siis olla paljonkin mahdollista, että tämä menee kumppanin käyttöön ja etsin itselleni magnesiumini tablettien muodossa. Niiden nieleminen ei ole ongelma, mutta jauhe vaatii totuttelua. Puhdas+:aan päädyin tuotteen laadun ja suomalaisuuden takia. Merkki vaikuttaa hyvältä, olisi kiva kokeilla siltä jotain muita tuotteita tulevaisuudessa.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Molempi parempi

Kirjoittanut Mulan.

Viime aikoina on tuntunut, etten voi kirjoittaa mitään ihonhoitotuotteista, koska oma iho on ollut niin kenkku. Pitkästä aikaa on tullut sellainen hanskat tiskiin -fiilis ja kasvojen iho on alkanut ottaa ihan kunnolla pannuun. Suurin syy ärsytykseen ja ketutukseen on se, että ihonhoidollisesti olen ollut ihan supertunnollinen. Tuntuu niin turhauttavalta, ettei se auta eikä riitä. Vielä pitäisi tehdä jotkut asiat paremmin tai kokeilla jotain muuta. Mä kun en enää jaksaisi. Ainakaan tällä hetkellä.

Ihon känkkäränkkäily levisi kaulasta leukaan ja suunympärysiholle. Olin jo melko epätoivoinen tästä suunnasta, mutta on mahtavaa, että huomasin KERRANKIN edes jostakin olevan jotain apua.


Nimittäin tästä kaksikosta. Kaulan alueella olevat finnit ovat lähes yhtä riehakkaat kuin ennenkin, mutta näitä kahta käyttäessäni seuraavana päivänä leuan ja suunympäryksen alueella tilanne oli aivan selkeästi rauhoittunut. Ihanaa, edes jokin toimii jollain tavalla.


Argitalin savinaamio minulla on ollut käytössä keväästä/alkukesästä asti. Olen lukenut muista blogeista siitä niin paljon hyvää ja hintakin siinä oli kohdillaan - alta kahdenkympin - joten tällaista tuotetta ihan mieluusti kokeilee. Etenkin, jos tuote ei olisikaan sopinut kasvoille, olisi sen voinut käyttää vartalolle. Tämä kun on tarkoitettu molemmille. Aika kiva.

Tämän vähän huono puoli on se, että naamio on melko tylsä. Tuoksu on hyvin autenttinen, aikalailla sitä savea itseään, sitä ei ole koristeltu millään eteerisillä öljyillä tai vastaavilla. Esimerkiksi May Lindstromin Problem Solver -naamion ohella tämä tuntuu vähän liiankin normikamalta (kallis maku voi olla joskus kohtalokas, huomaan).

Tätä ei sitten ole kiinnostanut käyttää hirveästi uutuuden huuman jälkeen, kun tilalle on tullut jännempiä tuotteita. Tuloksetkaan eivät ole niin silminnähtäviä, että olisin käyttöä sen takia jaksanut jatkaa 250 millin (!) verran.


Madaran Detox -naamio (vasemmalla puolella kuvassa) sen sijaan on ollut mun suosikkeja. Hinta-laatu -suhde on mitä parhain. 60 milliä maksaa noin 25 euroa ja on taattua Madara-laatua. Tykkään siitä, miten naamion tehon tuntee kasvoilla ja tätä en voikaan pitää 10 minuuttia kauemmin, muuten naama punoittaa pari tuntia vielä naamion laitoin jälkeen. Tätä on myös hyvä käyttää yksittäisten finnien päälle kuurina pari kolme päivää putkeen, tosin siinä täytyy olla varovainen, etteivät finnit kuivu liikaa, muuten ne taas tukkeutuvat. Tuoksumaailmasta itse tykkään, mutta ehkä sitä voisi kuvailla klassisesti "luonnonkosmetiikkamaisena". Muta taitaa pääasiassa tuoksua, mutanaamion ollessa kyseessä. Haju ei kuitenkaan ole minusta mitenkään pistävä tai voimakas, mutta herkkänenäisimpien ehkä kannattaa haistella tätä kauppojen testerituubeista ennen ostopäätöstä.

Vasemmalla Argitalin naamio, joka on paksua ja jämäkkää. Oikealla Madaran Detox, joka on hieman juoksevampaa ja ohuempaa (muttei juoksevaa).

Ja mites minä näitä sitten käytän? Itselleni todella epätyypilliseen tapaan yhtä aikaa! Kyllä. Mutta miksi? Argitalin savinaamio on tylsä, mutta todella riittoisa. Sen sijaan Detox on hyvinkin tehokas, mutta jos haluan levittää kasvoilleni paksun kerroksen naamiota (ja minähän haluan), kuluu 60 millinen tuubi liian nopeasti. Silloin edullisesta tuotteesta tulee käytön suhteen tyyris. Ratkaisu: levitän Detoxia vähän ohuemman kerroksen kasvoille ja sivelen päälle paksusti Argitalia. Nyt kelpaa!


Seuraavana päivänä muutama finni oli lannistunut naamion käytön jälkeen. Oi onnea. Mun kaltaiselle kuluttajalle tämä kombo on mahtava ratkaisu. Argitalia raaskii käyttää reilummalla kädellä, mutta nyt Detoxiakin "uskaltaa" käyttää. Tosin, molemmat purkit alkavat olla loppusuoralla (siksi tuubit eivät ole enää niin edustavan näköisiä kuvissa) ja täytyy taas päättää, mitä naamiota sitä kokeilisi seuraavaksi. Pahus. Näitä kahta varmasti ostan uudestaan, mutta en heti. Niin paljon koettavaa, niin paljon nähtävää! Bloggaajan on tehtävä uhrauksia bloginsa puolesta ja silleen.



Muista blogeista opin myös sellaisen vinkin, että kuivattavan savinaamion jälkeen kannattaa laittaa kosteuttava naamio. Siis naamio naamion jälkeen? I know -whaat? Tuollainen idea ei olisi koskaan juolahtanutkaan omaan mieleeni. :D Mutta olen toteuttanut tätä neuvoa useimmiten ja laittanut sitten jonkun naamion perään ja antanut vaikuttaa yön yli. Niiden käytöstä kirjoitan sitten kenties joku toinen kerta. ;)

Edit: Argitali savinaamion hinta