I love me -messut pienellä kynnyksellä

Kirjoittanut Mulan

Blogiin kirjoittaminen on ollut viime aikoina ylivoimaisen vaikeaa. Ei siksi, etten olisi halunnut, vaan oikeastaan siksi, että syksy on väsyttänyt minua valtavasti. En ollut edes varma, olisinko jaksanut mennä I love me -messuille, mistä viimeistään tajusin olevani melko uupunut. Kävin siellä, mutta en viihtynyt kovin pitkiä aikoja. Onneksi ehdin tehdä hyviä löytöjä.

Koska yritän kirjoittaa tätä postausta mahdollisimman pienellä kynnyksellä, joudun nyt pahoittelemaan kuvien huonosta laadusta. Tää teksti jää kokonaan julkaisematta, jos alan muokkaamaan kuvia saatika ottamaan uusia.

Kosmetiikkaa tuli ostettua messuilta suhteellisen vähän, mutta rahaa meni silti yllin kyllin.

Suurimmat menoeräni olivat uudet kengät ja kahdet urheilurintaliivit. Pelkästään näihin ostoksiin sain kulutettua jo 200 euroa!

Ostin itselleni suomalaisen Feelmaxin paljasjalkavaelluskengät, uusinta mallia Kuuva. Feelmax on ollut minulle brändinä tuttu jo monen monta vuotta ja olen omistanutkin firmalta yhdet tossut. Toisin kuin ostamani tossut, näitä voi käyttää myös asfaltilla ja ne kestävät vettä. Tarkoitukseni olisi käyttää näitä syksystä alkukevääseen asti. Tosi kevyet ja ihanan ohut pohja.

Olen alkanut liikkumaan nyt hieman enemmän, joten kunnon urheiluritsikoille on kysyntää. Nämä yksilöt maksoivat 35 euroa/kpl ja olivat poistoerää. Normaalisti näitä myydään 60 eurosta eteenpäin. Mustan väristä mallia minulla olikin kotona, joten tiesin näiden olevan laadukkaat ja hyvät, joten ostin kahdet sen perusteella. Ne ovat olleet jo molemmat käytössä messujen jälkeen. :)

Cocovin pisteeltä ostin terveellisempää herkkua: sekoitus raakasuklaalla päällystettyjä cashewpähkinöitä, inka- ja mulperimarjoja. Ovat tosi hyviä. :P

Täydensin raakasuklaavarastojani myös TwistBen pisteen puolelta ja ostin kolme Goodion suklaalevytä kympillä. Kuva ei suostunut jostain syystä kääntymään oikein päin, joten jätin sen sitten noin päin. Anteeksi laiskuuteni.

TwistBen kojun söpöt kuppikakkusaippuat. <3

Ihohoitola Lupauksen Tarja auttoi minua messuilla tekemäät törkeän hyvät löydöt Providalta. Sain sekä yövoiteen että naamion 5 euron kappalehintaan, mikä on aivan pilkkahinta kyseisistä tuotteista (30-40 e)! Samalla otin samalta merkiltä avokadokäsivoiteen.

Kotipuolesta toivottiin suihkugeeliä, joten käytin Santen tarjousta, jolla sai kaksi 9 euron hintaan. Yllä näkyvä NYR:n After Dinner Tea on ollut tosi hyvä, juon sitä para aikaa, kun kirjoitan tätä postausta. Maistuu siltä, että se sopii juuri nyt tähän elämäntilanteeseen minulle parahisti.

Puhdistamon kahvila puolella myytiin törkeän hyvää raakakakkua. Parhain maistamani raakakakku tähän mennessä! <3 Maku taisi olla suklaa-laku-vadelma. Loved it.

Yosalta sai sunnuntaina kaksi kylmälaukkua, jotka sisälsivät 4 kauravälipalaa/laukku kuudella eurolla. Greek style kaurajogurtti maistuu samanaikaa hyvältä, mutta loppumaku on hieman häiriintynyt. En tiedä, tulenko jatkossa ostamaan sitä. Ehkä? Koostumus oli nimittäin mukavan kermainen ja sen kautta suutuntuma tosi hyvä.

Kosmetiikan tarjouksista hyödynsin Providan lisäksi Iroisien BB:n, joka irtosi 20 eurolla (norm. 32 €), Born to Bion Monoi -kuivaöljy 2 eurolla (!) ja Essen Cream Mask, joka myytiin lähes puoleen hintaan vanhan pakkauksen takia.

Invisibobble Nanon ostaja sai messuilla myös ilmaisen kampauksen. Jopa minun lyhyille hiuksille saatiin edes jonkinlainen letti aikaiseksi, vaikka vaikeutin letittäjän työtä kun en halunnut lakkaa enkä kuivashampoota hiuksiin. O:)

Kokonaisuudessaan tykkäsin messuista, mutta toisaalta ne tuntuivat minulle jo vähän liian isoilta. Ihan liikaa nähtävää ja ihan liikaa ihmisiä. En ymmärrä, miten selvisin niistä viime vuonna, tämä syksy tarvitsi todellisia ponnistuksia, että jaksoin edes lähteä.

Harmittaa toden teolla, etten ole kirjoittanut tänne viime aikoina. Olisi niin paljon kuulumisia, mitä mielelläni jakaisin teidän kanssanne. :) Jospa seuraan siskoni esimerkkiä ja yritän pienentää kirjoittamisen kynnystä. Vai mieltä olette -luetteko mieluusti myös sellaisia ei-niin-paljon-panostettu-postauksia kuin ei postauksia ollenkaan?

Väsyneen kuulumisia

Kirjoittanut Belle

Olen ollut poissa blogista ja, no, vähän kaikkialta, jo aika pitkään. Sitä myöten kynnys kirjoittamiseenkin on kasvanut. Sanottavaahan minulla olisi. Lähes joka päivä pyörii päässä joku juttu, josta olisi mukava kirjoittaa, mutta joko ei ole ollut aikaa tai jaksamista, tai sitten on tullut tunne, että en kuitenkaan osaisi pukea ajatuksiani sanoiksi.

Oikeastaan mikään nuista edellämainituista ei ole kadonnut mihinkään, vaikka nyt tartuinkin näppäimistöön. Mutta päätin tehdä blogiin paluun mahdollisimman helpoksi itselleni laskemalla rimaa. Niin alas kuin mahdollista. Täten annan siis itselleni luvan kirjoittaa postauksen, jossa ei ole kuvia, ei minkäänlaista punaista lankaa tai pointtia, eikä välttämättä edes yhtä ainutta mielenkiintoista ajatusta. Enkä edes välitä yhdys sana virheistä.

Kuulostaako lupaavalta? Saako oikein innostumaan tämän postauksen lukemisesta? Jee, teksti ilman mitään sanottavaa! (No eikös netti nykyään pursua sellaista sisältöä?)

No, kerron ihan vähäsen jotain peruskuulumisia. 

Ensinnäkin ihon hoidosta. En ole tehnyt sitä. Käytännössä ollenkaan. Ja sen kyllä huomaa. 

Olen toisinaan vähän skeptinen kaiken tämän kosmetiikan tarpeellisuuden suhteen. Ehkä meitä vain huijataan, eikä millekään rasvoille ja seerumeille ole mitään todellista tarvetta. Jotkut ihmisethän sitä oikein toitottavatkin. Että enpä ole koskaan ihoani mitenkään hoitanut ja silti se on kuin vauvan pylly - ottakaa oppia te huijatut ja jättäkää ne purnukat kauppojen hyllyille, ei niillä mitään tee.

No ei mene valitettavasti noin. Ainakaan minun rutikuivan ihoni kanssa. Iho on tällä hetkellä tilassa, jossa se janoaa kosteutta. Minun otsani on alkanut hilseillä. Joo, oikeasti, hilseillä! Luulisi motivoivan ihon hoitoon, mutta ei. Tai no joo, aina tilanteen kärjistyessä koitan tehdä jotain, ja sitten menee taas monta päivää ilman. Että silleen...

Mutta palannen ruotuun taas joskus. Kun jaksan. Joillekin ihonhoito on ilmeisesti rentoutumiskeino, ehkä välillä minullekin, mutta ajan ja energian ollessa kortilla se muuttuu yhdeksi ylimääräiseksi velvollisuudeksi, jota en jaksaisi. Se voi olla kivaa ja rentouttavaa, mutta moni muu asia on minulle vielä rentouttavampaa, ja jos on ylimääräistä aikaa, panostan sitten niihin. 

Niitä muita kuulumisia? Itse asiassa jätän kuitenkin itsestäni jauhamisen tällä kertaa tähän. Menee muuten jaaritteluksi. Ja väsyttää. Pitää päästä pian nukkumaan, uni on tärkeää. Mutta haastan itseni kirjoittamaan tällä viikolla joka päivä ihan vähän, vaikka 50 sanaa joka päivä. En välttämättä julkaise mitään, jos en saa itsestäni mitään järkevää irti, mutta kirjoitan ne muutamat lauseet kuitenkin. Ja katson mitä tapahtuu. Jos kirjoitusblokki vähän avautuisi.

Muita joilla on ongelmia jaksamisen ja iltojen pimenemisen kanssa? Tai ketään, joka haluaisi osallistua pakotan itseni kirjoittamaan vaikka hampaat irvessä -haasteeseen?

Kesäkuvitus

Kirjoittanut Mulan

Luonto on niin erityisen kaunis, kun se viheröi.

 Kaikki kauniit kukat tekevät ympäristöstä niin erilaisen ja värikkään, kuin mihin on tottunut muina vuoden aikoina.

Pyörämatka voi olla elämys ja meinaan joskus pakahtua ympäristön ihanuudesta.

Luonnolla on mitä ihmeellisimpiä kasveja, joiden nimiä en edes tiedä tai muista, mutta ne hämmästyttävät minua vuodesta toiseen.

Miten kasvin lehti voi muuttua purppuraksi?

Ja eläimet. Niistä minulle tulee hyvä mieli. Tuntuu niin onnekkaalta, että voi sattumalta törmätä joutsenperheeseen kotimatkalla. Kerrankin syy pysäyttää pyörä ja ottaa puhelin esiin kuvaamista varten. Muuten kun on muka aina niin kiire. 

Ylläolevat kuvat ovat pieniä hetkiä minun tämän astisesta kesästäni. Muistuttumassa minulle, että elän tätä hetkeä ja jotta nauttisin tästä vuodenajasta ja lämmöstä. Nauttikaa tekin. <3

Puhdistamon OptiMSM:t ja super C-vitamiini

Kirjoittanut Mulan

Olen käyttänyt nyt MSM:ää (metyylisulfonyylimetaani
a) eli tuttavallisemmin orgaanista rikkiä muutaman kuukauden. MSM:ää esiintyy kehossamme luontaisesti. Puhtaassa muodossaan se on tuoksuton, valkoinen, kidemäinen jauhe, jolla on hiukan kitkerä maku.

MSM auttaa kehoamme mm. energian tuotannossa ja erilaisten tukikudosten rakentumisessa (esim. hiukset, luut, kynnet ja nivelet). Tutustuin muutama vuosi sitten MSM:ään, kun etsin (silloinkin) iho-ongelmiini helpostusta. Puhdistamon kotisivujen mukaan MSM-jauhe soveltuu erityisen hyvin ihon kunnosta kiinnostuneille ihmisille sekä liikkuvuutta vaativien urheilulajien harrastajille. Miksi siis en kokeilisi jotain noin hyvän kuuloista?

Niin kokeilinkin, mutta en koskaan käyttänyt silloin ostamaani isoa MSM-jauhepakettiani loppuun. Syy: jauheen aivan järkyttävän paha maku! Vaikka kuinka halusin ihoni parempaan kuntoon, ei minun tahdonvoimani riittänyt vetämään päivittäin alas sen makuista kitkerää litkua.

Yksi kikka, mitä karvaan maun peittämiseen suositellaan, on sitruunamehu. Käytinkin sitä silloin aikoinaan, mutta sitruunaa sai lisätä melkoisesti, eikä maku silti ollut paras mahdollinen. Kaiken lisäksi MSM:n parempaan imeytyvyyteen suositellaan C-vitamiinia ja sekin täytyi lisätä siihen erikseen. Olin tilannut silloin iHerbistä Madre Labsin C-vitamiinjauheen, jonka ylistyksiä luen edelleen joistakin blogeista. Sen huono puoli on huonohko liukeneminen ja vähän jännä maku. Eli: pahanmakuinen MSM+puristettu sitruuna+hankala C-vitamiinijauhe → Mulanin MSM:n käyttö jäi jonkin ajan päästä pois.

Mutta siitä tulemmekin nykypäivään ja Puhdistamoon. Ongelmiini on keksitty ratkaisu ja nyt vihdoin voin käyttää vaivattomammin MSM-jauhetta.

Normaalin (maustamattoman) OptiMSM:nsä rinnalle Puhdistamo on kehittänyt kaksi erilaista MSM-jauhetta. Ensimmäinen on maustettu MSM-jauhe, jota saa kahtena eri makuna: sitruunana ja mustaherukkana. Toinen on MSM + C -jauhe (aka hifistelyjauhe), jossa on KAIKKI, mitä tarvitset (no okei, ei nyt ihan, mut melkein). Hifistelyllä tarkoitan, että tuotteen käytöstä on tehty mahdollisimman toimiva ja helppo:

-se on maustettu paremman makuiseksi limettijauheella

-siihen on lisätty C-vitamiini, joka tulee luomu amlamarja-uutteesta (C-vitamiini on tärkeä osa MSM:n toiminnalle)

-siihen on lisätty molybdeenia

Lisätty moly -mitä? Molybdeeni on ihmiselle välttämätön hivenaine. Se toimii entsyymisysteemissä, joka pystyy eliminoimaan haitalliset typpiyhdisteet kehosta ja muuttamaan ne virtsahapoksi, joka erittyy pois virtsan mukana. (Lähde). Molybdeenin lisääminen MSM-jauheeseen on tärkeää, sillä MSM:n pitkäaikainen käyttäminen voi vähentää molybdeenin määrää kehossa. Jos siis käytät pelkkää MSM-jauhetta (tai kapseleita, niitäkin löytyy markkinoilta), muista pitää siitä välillä taukoa, jotta molybdeenitasosi ehtivät palautua. Yksi vaihtoehto on nauttia molybdeeni-lisäravinnetta MSM:n rinnalla tai kuten minä teen, käytän pääsääntöisesti Puhdistamon MSM+C:tä, johon molybdeeni on jo lisätty.

All-in-one tuote

Minulla on tapana juoda MSM:ni pitkin päivää. Sekoitan jauheen isoon kannulliseen vettä (1,5 l) ja juon osan juomasta aamusta, osan otan juomapulloon mukaan ja loput juon illan mittaan, kun palaan kotiin. Näin huolehdin riittävästä nesteytyksestä, jonka kanssa minulla on ollut ongelmia. Samalla saan C-vitamiinia pitkin päivää, mikä on hyvä, sillä C-vitamiini on vesiliukoinen. Toisin sanoen, jos sekoittaa MSM + C:tä ruokarusikallisen (sis. C-vitskua noin 500 mg) verran veteen ja juo sen kerralla, seuraavalla vessareissulla suurin osa C:stä menee pönttöön. Elimistö ei pysty ottamaan vastaan kerralla paljon C-vitamiinia ja poistaa ylimääräisen pois kehosta virtsan mukana.

Olen kittailut ainakim parin paketin verran MSM + C -jauhetta ja vaihtelu makuun oli tervetullutta (nykyään MSM + C:tä saa myös ruusunmarjan makuisena. Se lähtee seuraavaksi kokeiluun). Otin siis vaihteeksi itselleni OptiMSM Mustaherukan. Sen maku on hyvä, ehkä vähän MSM + C:tä parempi. Ongelma on kuitenkin C-vitamiinin uupuminen. Molybdeenistä en ole huolissani, jos käytän pääsääntöisesti MSM + C -jauhetta.

Onneksi Puhdistamolta löytyy muitakin huipputuotteita, kuten Luomu Super C-vitamiini. 50 gramman purkki on pieni, mutta riittoisa. Vitamiinijauhetta tarvitsee teelusikan kärjellisen saadakseen 500 mg C-vitamiinia eli saman verran kuin mitä on MSM + C:n ruokalusikallisessa. Niin pieni määrä sekoittuu 1,5 kannuuni helposti eikä mitään makua (yllätys) ole havaittavissa. Tämä ei ole yhtään hullumpi kaksikko.

Näiden muutaman kuukauden käytön aikana on ollut hankala tehdä selkeitä havaintoja MSM:n vaikutuksista. Kynsien kasvu on tuntunut nopeutuvan ja ne eivät lohkeile enää niin herkästi, mistä olen yleensä kärsinyt. Ihon kunto on vaihdellut, mutta on pysynyt suht hyvänä. Liikkuminenkin (silloin kun sitä tekee) on sujunut ja kolme vuotta sitten leikattu polveni ei ole hieman rankemmankaan liikuntasuorituksen jälkeen valittanut. 

Nyt kun MSM:ää saa inhimillisen makuisena, en näe syytä olla käyttämättä sitä. Tällä hetkellä siitä on tullut pieni tauko kevätväsymyksen myötä, mutta nyt olen taas alkanut aloittaa pienillä määrillä sen käytön. Toivottavasti rutiinini taas tarttuu arkeen, sillä tämä on yksi lempi lisäravinteistani. :)

Epäkiitollisuuspäiväkirja

Kirjoittanut Belle

Viime vuosina on puhuttu paljon kiitollisuuspäiväkirjan pitämisestä. Idea lienee jo monille tuttu, sen tarkoitushan on lisätä ihmisen hyvinvointia ja onnellisuutta. Periaate on se, että mitä enemmän keskittyy elämässään hyvään, sen parempi ihmisen on olla. Jotkut taitavat jopa uskoa niin, että kun keskittyy positiiviseen, saa elämältä lisää hyvää. Se vahvistuu, mihin keskityt.

Pidän kiitollisuuspäiväkirjaa periaatteessa ihan hyvänä ideana, mutta en ole koskaan itse kokeillut. En ole tainnut edes harkita. Syy sille on se, etten ole koskaan kokenut, että minulla olisi sille tarvetta.

Minun ei ole vaikea keksiä asioita, joista olisin kiitollinen. Yleensä olen päivän mittaan joka tapauksessa kiitollinen monistakin asioista, iloitsen niin pienistä kuin isoistakin jutuista, ja arvostan sitä, että elämässäni on niin paljon hyvää. Tietenkin jonain vähän huonompana päivänä saattaa tulla sellaisia ”kaikki on paskaa” -olotiloja, mutta silloinkin kyse on dramatisoinnista, koska vain haluan valittaa ja purkaa ärtymystä tai lannistunutta mielialaa. En sellaisenakaan hetkenä pysty ihan rehellisesti ajattelemaan, että minulla ei olisi asiat kuitenkin pääasiassa hyvin – ja pääasiassa paremmin kuin aika isolla osalla maailman ihmisistä.

Tietyllä tavalla minua on koko kiitollisuupäiväkirjaideassa välillä vähän ihmetyttänyt, mihin sitä oikeasti edes tarvitaan, koska kyllähän nyt kiitollisuuden pitäisi olla Suomen oloissa eläneille jo itsestäänselvää – poislukien ne, joilla masennus estää terveen ajattelemisen, tai ne, joilla on ihan oikeasti tosi hankala paikka elämässään. Tavallisille, suhtkoht normaalia elämää eläville ihmisille pitäisi olla helppoa heittää lonkalta vaikka kuinka paljon kiitollisuutta aiheuttavia asioita. (Alkaen vaikkapa puhtaasta vedestä.)

No mutta ilmeisesti asia ei sitten ehkä kuitenkaan vain ole niin, syystä tai toisesta. Siksi kiitollisuuspäiväkirjalle on tilausta. Ja jos jostakusta tuntuu, että tarvitsee jonkinlaista apua arkensa keskelle, suosittelen toki kokeilemaan. Saattaahan se ainakin unenlaatuun vaikuttaa, jos viimeisenä illalla keskittyy ajattelemaan niitä elämänsä positiivisia asioita.

Minä olen kuitenkin nyt tullut siihen tulokseen, että myös päinvastaiselle metodille voisi olla käyttöä. Ei siksi, että ihmisille olisi yleensä mitenkään erityisen vaikeaa keksiä asioita, jotka vaivaavat tai ärsyttävät, vaan siksi, että joskus voi olla terapeuttista purkaa ne mieltä vaivaavat asiat paperille ja todeta, että siinä ne nyt on, näitä ei tarvitse koko ajan vatvoa päässä.

Minulla on ollut nyt pari vähän alavireistä päivää. En tiedä, mistä ne johtuvat – hormonit on toki vahva veikkaus. Mutta syyllä ei oikeastaan olekaan väliä. Joskus näitä tulee. Sellaisia päiviä, että vähän kaikki niin pienet kuin isotkin asiat vaivaavat. Minua on nyt pari päivää lannistanut se, että en tunnu löytävän hyviä, ergonomisia kenkiä, se että hiukseni ovat ohentuneet, se että nykyhallitus haluaa saada työttömät, pienituloiset ja sairaat kärsimään, se että Suomi on jo tänä vuonna uusiutuvien luonnonvarojen ylikulutuksen puolella, se että maailmassa on sotia ja terroristeja ja se, että ilmastonmuutos saattaa tuhota kaiken.

Syyrian sota ja ohenevat hiukseni eivät minusta suinkaan ole mitenkään toisiinsa verrattavissa olevia ongelmia, mutta jostain syystä molemmat ovat ihan yhtä lailla onnistuneet vetämään mieltäni nyt matalaksi.

Minulle ei tällaisessa tilanteessa ole mitään hyötyä kiitollisuuspäiväkirjoista. Miksi olisi? Kyllä minä silti olen samaan aikaan kiitollinen vaikka ja mistä. Kyse ei ole ehkä niinkään siitä, että ajatteluni aiheuttaa minulle nyt tiettyjä tunteita, vaan siitä, että minulla on nyt tiettyjä tunteita, jotka ohjailevat ajatteluani. Olen jotenkin vähän alavireinen ja siksi huomioni kiinnittyy koko ajan kaikkiin masentaviin asioihin.

Eräs huomionarvoisa seikka on se, että nuo masentavat asiat ovat olemassa ihan yhtä lailla silloin kun minulla on parempi mieli ja energisempi olo. Ihan niin kuin kaikki elämäni ihanat asiat ovat olemassa silläkin hetkellä, kun mietin, että löydän vain puristavia ja huonosti istuvia kenkiä.

En oikeastaan usko, että ajattelun ohjaileminen auttaa huonoihin päiviin. Jos ihmisellä on taipumus aina keskittyä vain negatiiviseen, silloin ajatteluun kannattaa pyrkiä vähän vaikuttamaan, ja esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirja on hyvä apukeino, (oletan). Mutta kaikille tulee huonoja päiviä, tai ainakin huonoja hetkiä. Sellaisia hetkiä, jolloin jostain syystä on vain vähän maassa. Kannattaako silloin joutua paniikkiin ja yrittää väen vängällä piristää itseään?

Minusta tuntuu, että jos mieli on vain maassa, ja sinne pulpahtelee koko ajan kaikkia ikäviä asioita, voisi kokeilla kirjoittaa epäkiitollisuuspäiväkirjaa. Listata kaikki asiat, jotka masentavat, jotka vituttavat, jotka tuntuvat niin älyttömän epäreiluilta ja jotka ovat ihan oikeita ongelmia.

Kun valmista listaa sitten katsoo, voi kylmällä järjellä todeta, mitkä näistä asioista ovat sellaisia, jotka ovat päässäpyörittelyn arvoisia. Onko tämä ongelma iso? Eikö? No jätetään se tähän paperille. Pystynkö tekmään tälle asialle jotain (nyt)? En? No turha miettiä sitä.

Lista tuskin kokonaan estää asioita nousemasta mielen päälle, mutta sillä saa kuitenkin jossain määrin ulkoistettua niitä, ja voi muistuttaa itselleen, että en ajattele tätä nyt, (ajattelen sitten huomenna Tarassa). Lista on siinä muistuttamassa, että maailmassa on tosiaan kaikenlaisia ikäviä asioita, ja joskus minun mieleni takertuu niihin. Sellaista se on.

Epäkiitollisuuspäiväkirjaa kannattaa käyttää särkylääkkeen tavoin vain väliaikaisena apuna kohtauksen iskiessä. Päivittäiseen käyttöön en sitä suosittele, sillä kuten särkylääke voi pidemmän päälle aiheuttaa päänsärkyä, voi epäkiitollisuuspäiväkirja alkaa ylläpitää huonoa fiilistä. Käytetään sitä siis vain silloin, kun huono fiilis on jo iskenyt eikä tunnu menevän ohi.  

Painoarvoa - uusi postaussarja ylipainosta ja kaikesta mikä siihen ei liity

Kirjoittanut Belle

Nyt alkaa tämän blogin uusi postaussarja, jota aiemmin jo vähän pohjustin. Todella tiivistetysti postaussarjan aihe on ylipaino. Ainakin toistaiseksi minä pyörin yksin postaussarjan puikoissa, ennen kaikkea koska minä olen meistä kolmesta se ainoa, joka olen ollut suurimman osan elämästäni enemmän tai vähemmän ylipainoinen. (Pikkusiskoni Mulan ei taida olla koskaan ollutkaan.)

Olen miettinyt tälle postaussarjalle omaa nimeä, jolla otsikoida kaikki aihepiirin tekstit, ja jota käyttää täginä. Yllättävän haastavaa keksiä hyvä nimi. "Ajatuksia ylipainosta" ja "Puhetta painosta" olivat vahvoja ehdokkaita, mutta äärimmäisen tylsiä, ja lopulta myös aika epäinformatiivisia. Haluaisin kiteyttää nimessä sen ajatusmaailman, josta käsin asioita ylipäänsä pohdin. Mutta sitten kun yritin muodostaa nimeä sen kautta, tuntui että väärinkäsityksille tulee vähän turhan paljon tilaa. Vai miltä kuulostaisi vaikka "Lihavuudesta positiivisesti" tai "Iloista ylipainoa"? Aika idiootilta vai mitä? Puhumattakaan siitä, että ne kuulostavat siltä kuin olisin markkinoimassa jotain ylipainon ilosanomaa, mikä ei missään tapauksessa ole tarkoitukseni. 

Miten sitten kiteyttäisin ajatteluni lähtökohdan? (Huonosti, luultavasti.) No, ylipainokeskustelussa minua yleisesti ottaen vaivaa se, että ylipaino nähdään monesti paljon suurempana ja elämänlaajuisempana ongelmana kuin mitä se ihan oikeasti on. 

Onko ylipaino monien sairausten riskitekijä? Toki. Vaikeuttaako ylipaino vaatteiden ostoa? (Riippuen ylipainon määrästä), kyllä. Vähentääkö ylipaino ihmisen viehättävyyttä muiden silmissä? Varmasti monien. 

Mutta estääkö ylipaino onnellisuuden, vähentääkö se itsessään elämäniloa, aiheuttaako se väistämättä huonon itsetunnon, estääkö se perheen muodostamisen, vähentääkö se ystävien määrää, estääkö se unelmien toteuttamista, onko se oleellinen osa ihmisen identiteettiä, tarkoittaako se rapakuntoa, onko se The Riskitekijä, joka ratkaisee sairastumisen ja terveyden yksinään, onko se ylipäänsä itsessään mitään muuta kuin yksi ainoa ihmisen ominaisuus?

En väitä, että kaikki tai suurin osa, pitäisi ylipainoisen ihmisen elämää täysin synkkänä, itse pilattuna helvettinä, mutta aika moni ylläolevista kysymyksistä liittyy asenteisiin ja luuloihin, joita jatkuvasti kuitenkin tulee vastaan. Aika ajoin törmää onnistuja-tarinoihin, (siis onnistuneisiin laihdutuksiin), joissa se Ennen-kuvan tyyppi seisoo hartiat lysyssä, masentuneen näköisenä ja tukka kampaamatta. Jälkeen-kuvan pirteä päivänpaiste puolestaan kertoo, miten hän on saanut takaisin elämänilonsa lakattuaan säälimästä itseään peilin edessä suklaapatukka kädessään ja tartuttuaan itseään niskasta kiinni. Joo, ihan kiva, ja itse laihtuminen on aina ihan mahtava juttu, mutta miksi sen Ennen-tyypin piti olla niin onneton? Miksi se Ennen-tyyppi ei edes yrittänyt näyttää (muilta osin) nätiltä? Ja mikä sitä Ennen-tyyppiä esti toteuttamasta itseään ja ylipäätään innostumasta asioista? Pakkoko sen oli itseään sääliä?

Normaalipainon saavuttaminen on monen ylipainoisen unelma, ja jos joku siihen pysyvästi pääsee, en voisi olla toisen puolesta iloisempi. (Tai varmaan voisin, jos se ihminen saisi vaikka lisäksi vielä lottovoiton.) Normaalipaino myös vaikuttaa positiivisesti tiettyihin asioihin, ja siksi hoikkuus on oikeastaan kaiketi aina parempi asia kuin lihavuus. (Jos siis verrataan ihan puhtaasti niitä kahta, ilman minkään muun asian, kuten kunnon, huomioonottamista.)

Mutta miksi onneton, saamaton ja itseään säälivä Ennen-tyyppi muuttuisi laihdutettuaan automaattisesti säteileväksi Jälkeen-ihmiseksi? Eiväthän kaikki alunperinkin hoikat ihmiset ole onnellisia. Eivät kaikki hoikat ihmiset ole energisiä ja reippaita. Tässä nyt oikeasti sotketaan toisistaan riippumattomia asioita huoletta sekaisin. Ja onhan se toki kiehtovampaa tarinankerrontaa.

Kyllä, jotkut kokevat, että ylipainosta pääseminen on parantanut heidän elämäänsä kokonaisvaltaisesti. Ja jos ylipainon on kokenut valtavaksi ongelmaksi, onhan se ihan mieletön helpotus hoikistua. En minä sitä kiellä. Mutta se että joku on onneton ja lihava ei tarkoita sitä, että onnettomuus johtuisi lihavuudesta. Laihtuminen ja onnelliseksi tuleminen ei tarkoita sitä, että onnellisuus johtuisi laihtumisesta. Nämä asiat voivat tapahtua yhtä aikaa, mutta niillä on kyllä ihan omat prosessinsa. Jos ihminen on kuvitellut koko elämänsä, että tämä ylipaino estää minun onnellisuuteni, silloin laihtuessa voi hyvinkin käydä niin, että pystyy samalla päästämään irti siitä tiukassa istuvasta onnettomuuden tunteestaan. Mutta on myös toisenlaisia tarinoita... on niitä, jotka laihduttuaan pettyvät, kun hoikkuus ei tuokaan onnea, täydellistä seksielämää, muiden ihailua tai ylipäänsäkään arkea ilman ongelmia ja elämää ilman paskoja päiviä.

Joskus tuntuu, että ylipainoisista puhuttaessa se, että lihava on kaikin puolin onnellinen, tarkoittaa sitä, että hän ei edes aio yrittääkään laihtua - ja sehän se olisi ihan törkeää, kyllähän nyt ihmisen pitää itsestään huolehtia. Ja jos ylipainoinen sanoo olevansa ihan tyytyväinen itseensä ja pitävänsä itseään jopa nättinä, niin herranjestas, nyt se oikein yrittää oikeuttaa makkaraamutustavan elämäntapansa!

Se, mistä minä haluan kirjoittaa, se mikä on tämän postaussarjani punainen lanka, on että onnellisuus ei suinkaan tarkoita sitä, että asioita ei haluaisi tehdä paremmin, eikä tyytyväisyys itseensä tarkoita sitä, että ei pyrkisi elämään terveellisesti. Lihavuudelle ei myöskään ole vain yhtä syytä, (paitsi toki hyvin yleispätevänä se, että kehoon on varastoitunut enemmän energiaa kuin sitä on kulutettu), vaan ylipainoon johtaneita elämäntarinoita on monia erilaisia. Sen takia ei ole vain yhtä kaikille oikeaa ratkaisua "vaihda viineri pullaan", (paitsi se hyvin yleispätevä, että energiaa on jotenkin kulutettava enemmän kuin sitä saa), vaan ongelma pitää ratkoa tavalla, joka kullekin sopii.

Jos nyt ihan todella, todella haluan kiteyttää, mikä on kaiken tämän pointti:

Lihavuus on ihmisen yksi ominaisuus ja tasan yksi. Kaikki muu on sitä kaikkea muuta.

Kevään ensiaskeleet

Kirjoittanut Mulan

Tämä viikko on ollut minulle poikkeuksellinen, sillä olen käynyt kävelemässä ulkona peräti kahdesti. Syynä on ollut ihana aurinko ja lämpimämmät säät. Vihaan yksinkertaisesti kylmää ja aina en vain onnistu pukeutumaan riittävän lämpimästi ulos mennessä. Tai sitten en vain jaksa.

Vähäiseen kävelyyn on toki ollut muitakin - vähän monimutkaisempia - syitä. Liikunnan ilon löytäminen uudestaan on tuottanut minulle viimeisen puolentoista vuoden aikana suurta tuskaa. Lisäksi nykyiset kävelyreittini ovat jo puhki kaluttu ja tuovat mieleeni ahdistavia muistoja.

Nyt kuitenkin poikkeuksellisesti jaksoin mennä vähän pidemmälle lenkille, jolloin maisemakin pystyi hieman vaihtumaan eniten totutusta. Kevään tuntu ilmassa teki kävelystä niin paljon miellyttävämpää ja pieni piipahdys metsäntapaiseen paikkaan tuntui niin hyvältä. Toivon todella, että seuraavaan asuntoon muuttaessani minulla olisi lähellä metsä. Kunnon metsä. Huomasin taas, miten ihanaa siellä on talsia, miten ihanalta lenkkarit tuntuvat puun juuria vasten ja miten kaunis onkaan havusia ja käpyjä täynnä oleva maa. Ja miten pehmeältä se tuntuu asfaltin sijaan.

Keväisessä metsässä tunnen, miten hieman paranen. Siellä osaan arvostaa taas luonnon kauneutta ja huumantua sen tuoksusta. Muistan, että minä ja luonto kuulumme yhteen.

Toivottavasti innostuisin vielä käymään ulkomaailmassa, se tekisi minulle niin hyvää. Kuitenkaan sinne menemisen pitäisi lähteä omasta tahdosta eikä itsensä pakottamisesta. Miten kovasti haluaisin haluta enemmän. Jospa kevät ja tuleva kesä saisivat halukkuuteni kasvamaan?

Paljon puhetta tyhjästä

Tyhjän paperin kammo... toimii myös blogialustan kirjoituskentässä. Pää ajatuksia pursuten päätin tarttua - kuvaannollisesti sanoen - kynään ja tulla kuuluttamaan uuden postaussarjan ilosanomaa. Ja sitten tässä näppäimistön ääressä lyö tyhjää. 

Joskus kun mielessä pyörii oikein hyvä aihe, on vain entistä vaikeampaa kirjoittaa. Mistähän se johtuu? Jostain suhteellisen tyhjänpäiväisestä saatan saada jutun juurta aikaiseksi helpolla, pystyn keskittymäänkin paremmin, (ja nyt mietin, että pitäisiköhän vilkaista facebookiin), mutta kun aihe on oikeasti minua innostava, tuntuu että eihän tästä nyt osaa mitään sanoa. Ja minä olen vieläpä tehnyt alustavat muistiinpanotkin!

Tietenkin silläkin voi olla vaikutusta, että keskittymiseni tähän blogiin on ollut ylipäänsä aika vähäistä. Kaikenlaista kivaa kirjoiteltavaa olisi mielessä, mutta aikaa on ollut viime aikoina hyvin vähän ja energiaa vielä vähemmän. Jälkimmäinen alkaa varmaan pian helpottaa, mutta ajanpuute vaivaa kyllä valitettavasti jatkossakin. 

Joka tapauksessa minulla olisi mielessä yhden aiheen ympärillä pyörivä postaussarja, jollaisen haluaisin tosi mielelläni aloittaa, koska minulla on siihen liittyen ihan hirmu paljon ajatuksia - ja osa niistä on ehkä jopa vähän poikkeuksellisia. Olen kenties muutenkin luonteeltani vähän vastarannan kiiski, minkä lisäksi minulla on heikko sietokyky puolitiehen jätetyille pohdinnoille, ja siksi minulla on eräästä aiheesta mielipiteitä, jotka sotivat niitä yleisimpiä, jopa totuuksina pidettyjä ajatuksia vastaan. 

Mikä se aihe sitten on, te kysytte, (tai ehkä ette, koska tällainen väkinäinen salaperäisyys alkoi jo ottaa teitä päähän). Mietin juuri, että jokohan paljastaisin, vai tulisinko erikseen kirjoittamaan sen Suuren Paljastuspostauksen, (hahahaa!), jossa julkistaisin tämän ylimaallisen jännittävän, vielä salaperäisyyden verhoaman aiheen.

Taidanpa valita tuon jälkimmäisen. Ihan vaan siksi, että pääsisin kiinni jutun juureen ilman tuhottoman pitkiä alkulätinöitä. Ne olkoon tässä. (Toivon mukaan. En oikeastaan uskalla luvata mitään.) 

(Ja jotta kukaan ei pettyisi ihan kohtuuttomasti, painotan että oikeasti tämä minun mieltäni innostava aihe voi olla aika monien mielestä tosi tylsä. Ja se periaatteessa koskettaa kuitenkin aika rajallista osaa ihmisistä, puhumattakaan tämän blogin lukijoita, joiden arvioin olevan tässä suhteessa aika erilaisia kuin minä. Mutta toisaalta toivoisin, ihan jo keskustelun takia, että tekin, joita aihe ei suoranaisesti kosketa, olisitte kiinnostuneita lukemaan ajatuksiani.)

Noin, nyt olen kertonut jo sen verran paljon, että loin itselleni sopivasti paineita palata aiheeseen. 

Piristä puuroasi

Kirjoittanut Mulan

Olen ottanut tässä muutama kuukausi sitten tavaksi syödä aamuisin puuroa. En ole ennen välittänyt siitä juurikaan ja koulussa olin aina järkyttynyt, kun lounaaksi tarjottiin puuroa -eli aamupalaa! Ja vielä aamupalaa, josta en tykännyt.

Nykyään puuro maistuu ja yksi syy siihen on todennäköisesti ollut tuunaus. Pelkkä puuro sellaisenaan tuskin edelleenkään menisi joka aamu alas, mutta nyt kun olen varioinut sitä, on sitä ollut mukava syödä. Tässäpä siis minun aamupuurojani. Monelle nämä eivät välttämättä tuo mitään uutta, mutta toivottavasti tämä postaus tuo jonkun puuron keittelyyn jotain ispiraatiota. :)

Pari vuotta sitten söin kaurapuuroa raejuustolla ja ananaspaloilla. Luulin aikaisemmin, ettei se vaan voisi toimia, ei vaan voisi. Maistettuani sitä, huomasin olevani väärässä. Voin suositella. Itse en voi tosin komboa käyttää, koska söin sitä yhdistelmää putkeen niin pitkään, etten enää voi ajatella yhdistelmää ilman huonoa oloa. Vaikka se hyvää onkin. Eli ne, jotka ette ole kokeilleet, kokeilkaa ihmeessä.

1) Marjat

Pistä puuroon marjoja! Sellaisia, mistä tykkäät. Itse suosin mustikoita ja välillä vadelmia ja mansikoita. Jos haluat säilyttää marjojen vitamiinipitoisuuden mahdollisimman suurena, sulata marjat hitaasti. Laita marjat kulhoon jääkaappiin illaksi ja ne ovat aamulla käyttövalmiita. Lämpimiä marjoista saat kaatamalla puuron marjojen päälle.

Jos olet yhtä lahopää kuin allekirjoittanut (ts.et muista laittaa marjoja illalla jääkaappiin)...

...voit myös laittaa marjat pakasterasiaan ja rasian päälle kannen. Heitä rasia kuumaan vesihauteeseen ennen kuin alat valmistamaan puuroa. Marjat sulavat samalla kun valmistat puuroa.

...tai tee "marjapuuroa" ja lisää puuron keittämisen loppupuolella mukaan marjat, jotka sulavat puuron seassa eikä puurokaan pääse kylmenemään.


2) Pähkinät

Pähkinöistä saa kätevästi hyviä rasvoja ja jonkin verran proteiinia. Niiden ansiosta minulla nälkä ei tule niin nopeasti verrattuna puuron syömiseen sellaisenaan. Itse suosin myös manteleita ja erilaisia pähkinäsekoituksia monipuolisuuden vuoksi.

3) Tuoreet hedelmät

Oma repertuaarini jää banaaniin ja omenaan, mutta molemmat toimivat mielestäni puurossa tosi hyvin.

4) Jauheet

Itse en olisi ensimmäisten joukossa, joka heittäisi chorellaa tai vastaavaa superfoodia puuroonsa, mutta esim. Puhdistamon Marjasmoothie-jauhe menee puurossa ihan kivasti. Välillä lisään makeutta puuroon laittamalla Voimaruuan Wholefood 360 vaniljan makuista superfood-sekoitusta.

5) Kookosöljy

Myös vegaaneille soveltuva "voisilmä" puuroon. Tuon puuroon mukavaa makua ja täyteläisyyttä. Samalla tulee nautittua hyviä rasvoja. Nam. (Toisaalta voi olla, että ne rasvat on hyviä tai sitten ei, linkki uusiin tutkimustuloksiin, mutta jos kohtuudella kun syö, niin tuskin ne on kovin vaarallisiakaan.)

Hyvä kookosöljy

6) Chiasiemenet

Chiahyytelö on helppo tehdä: laita lasiin vaikka pari kolme ruokalusikallista chiasiemeniä ja lisää reilusti vettä. Laita illalla jääkaappiin ja aamulla mössö on valmis. Heitä puuron sekaan ja masusi kiittää -chiat nimittäin auttavat vatsantoiminnassa. Hyytelön maku on neutraali.

Chiahyytelöä ja seassa kookosöljyä "voisilmänä"

Herkullisempi vaihtoehto taas on laittaa veden sijaan esim. mantelimaitoa (minulla Alpron Original) ja vaikka vähän hunajaa ja jos löytyy niin aitoa vaniljajauhetta. Sitä laitan jo ihan mielelläni puuron päälle. :P 

Chiasiemeniä mantelimaidossa

7) Superfood-sekoitukset


Niin paljon kuin tuo sana minua ärsyttääkin, niin kyllä, superfoodit. Kuivatut marjat, kuten mulperi ja goji tuovat mukavaa makeutta puuroon ja tekevät makunautinnosta herkullisen. Kun mukaan heittää vielä kaakaonibsejä antamaan pientä karvautta, on puuron makumaailma on huomattavasti monipuolisempi. Itselleni olen huomannut mukavaksi yhdistelmäksi seuraavat: manteli, cashew, mulperi, gogi ja kaakaonibsit. Siihen sekaan lisäksi pakastemarjoja ja kookosöljyä. Kyllä on nautinto.

Ja sitten mieluisin löytöni täyttävän puuron loihtimisessa:

8) Kananmunapuuro

Keitä puuroa ja lisää loppuvaiheessa sekaan kananmuna ja sekoita huolella. Kananmuna ei juuri mielestäni siinä maistu, mutta saat hyviä aminohappoja ja täyttävää proteiinia puuroosi! Ole tarkkana, ettet lisää kananmunaa liian aikaisin, jolloin vältät puuron pohjaan palamisen kananmunan ehtiessä kypsyä liikaa.

Alle olevan kuvan puuro on kananmunapuuro. Ihan normaalin näköinen, vai mitä?

Tuliko mitään uutta? Miten sinä nautit puurosi?

Piikkisikaprinsessa

Kirjoittanut Pocahontas

Kävin ensi kertaa elämässäni prinsessahoidossa. Toivottavasti ei ollut kerta viimeinen. Ihastuin kertakaikkisesti tähän ihanaan, uuteen muotivillitykseen

Noh, uuteen ja uuteen - miten sen nyt ottaa. Ihastuttavan hoitajani, Aulin, mukaan hoito on kiinalainen, oikeille prinsessoille suunnattu, yli 4000 vuotta vanha keksintö, joten uudesta muotivillityksestä puhuminen lienee lievää liioittelua. Mutta jos ottaa huomioon, että maailmankaikkeus on syntynyt joskus---- okei, ei mennä nyt siihen. Hoito on joka tapauksessa minulle uusi ja esittelemisen arvoinen piikkeineen kaikkineen. Sen pauloissa ovat kuulemma mm. sellaiset tähdet kuin Madonna, Sandra Pullock ja Gwyneth Paltrow. Olen siis kovassa seurassa, mutta tähti se on pienikin tähti.

 

Löysin Aulin ja Green Therapyn sattumalta, kuten niin monet kivat tai vähemmän kivat jutut elämäni varrella. Olin viemässä arkisesti roskia kirkkaan punaisin huulin, koska pilvinen päivä otti kupoliin. Kaipasin todella hiukan piristystä. Eräs nainen oli pysäköinyt autonsa juuri ennen roskanheittohetkeä aidan toiselle puolen ja äityi ihailemaan ääneen punavalintaani. Siitäpä sitten lähti juttu luistamaan ja päätyi Auliin ja hänen hoitoihinsa. Sain vinkin ja tartuin siihen.

Prinsessahoito on lyhyesti sanottuna kosmettista akupunktiota. Siitä kerrotaan mm. seuraavaa:

"Kokonaisvaltainen itämainen kauneushoito sisältää klassisen prinsessahoidon eli kiinalaisen kasvojenkohotuksen akupunktioneuloilla, ryppyjen kevyen neulavasaroinnin sekä rentouttavan energiahoidon kasvoille.

Kasvoakupunktio hidastaa kasvojen ikääntymistä ja vähentää ryppyjä, parantamalla kasvojen ihon kollageeni- ja elastiinituotantoa ja edistämällä kasvojen neste-, veren- ja energiankiertoa. Se silottaa ihoa ja kohottaa piirteitä, parantamalla kohottavien kasvolihasten jäntevyyttä ja rentouttamalla juonteita aiheuttavia kasvolihaksia.

Kasvoakupunktio kirkastaa silmiä ja vähentää silmien turvotusta. Se kirkastaa ihoa, rauhoittaa ihoärsytystä ja aknea. Kasvoakupunktio lievittää myös purentahäiriöiden oireita ja rentouttaa niskahartiaseudun lihaksia."

Ensinnäkään neulat eivät sattuneet vähääkään. Tunsin vain pienen pieniä nipistyksiä siellä täällä kehossani, mitä arvostan, vaikken mikään piikkikammoinen olekaan. Tai olin joskus, mutta säännöllinen verenluovutus on vienyt moisen kiusan muassaan. Suosittelen (ja SPR kiittää). Siksi toisekseen Auli itse herkkiksenä on valinnut käyttöönsä ohuen ohuet neulat, jotka ovat hyvin asiakasystävällisiä.

Aulin hoitofilosofia on erittäin kokonaisvaltainen. Hän käyttää monipuolisesti laajaa tietotaitoaan, ja ainakin minulle tällainen hoitotapa sopii mainiosti. Neuloja sain siis muuhunkin tarkoitukseen kuin hipiäni kohentamiseen. Auli on mm.elämäntaidon valmentaja ja opettaja, mistä prinsessahoitoon tullutkin saa eväitä mukaansa. Ei hullumpi paketti sen ohella, että hoito itsessään on miellyttävä ja vahvasti rentouttava.

Sain Aulilta matkaani - hyvän olon ja mielen ohella - kympin alennussetelin, jonka joku onnellinen saa helmikuun loppuun mennessä käyttää. Belle oli se onnellinen, ja jonoa pukkaa perään, jos se uhkaa jäädä käyttämättä. Setelissä on toinenkin hyvä puoli - sen kääntöpuoli. Siellä on nimeni, ja  kun seteli on oikeaoppisesti käytetty, saan itsekin seuraavasta hoitokerrasta saman alennuksen.

Prinsessahoito on 15 euron alennuksessa helmikuun loppuun saakka sekin (ensikertalaiselle). Hyvin siis ehditte kuninkaalliseen hoitoon oululaiset ja muut Oulussa pyörähtelevät. Ei muuta kuin ihanata joulun odotusta kaikille!

Marjasmoothie a'la Puhdistamo

Kirjoittanut Mulan

Lisäravinteet ja superfoodit ovat taas herättäneet mielenkiintoani. Olen ottanut jo pitkään vitamiineja purkista, mutta nyt myös muut lisäravinteet ovat taas tulleet kuvioihin. Ja superfoodit. Äh, vaikka inhoan jollakin tasolla sitä sanaa.

Julkaisin Instagramissa pari päivää sitten kuvan smoothiestani, jossa oli Puhdistamon marjasmoothieta. Siskoltani Belleltä alkoi nousta tästä pirtelöstä kysymyksiä, joten ajattelin, että ehkä lukijoitakin kiinnostaisi tietää, mitä tässä oikein on?

Mielestäni pakkauksen nimi on hieman harhaanjohtava. Puhdistamon pelkästä pakkauksesta ei yksistään ymmärtääkseni saa smoothieta aikaiseksi, meiningillä "lisää vain vesi!". Oikeastaan kyse on enemmänkin marjajauhesekoitteesta.

Pakkauksen takana on simppeli ohje, jolla tehdä maittava smoothie. Tällaisen kyhäsinkin pari päivää sitten. Tosin puolikkaan banaanin sijaan laitoin kokonaisen. Mihin minä olisin muka loput siitä tunkenut? Omassa pirtelössäni käytin juomapohjanani Alpron mantelimaitoa.

En mitenkään voi ymmärtää yhtä ohjeen osaa. "Lisää halutessasi jäämurskaa, jolloin smoothiesta tulee miellyttävän viileä." Tähän vuoden aikaa itse ainakin käytän pakastemarjoja ja "maitokin" oli jääkaappikylmää. Kysymys kuuluu, kuka ihme haluaa tästä vieläkin kylmempää? Mun piti ainakin antaa juoman seistä tovi pöydällä ennen kuin pystyin juomaan sitä, kun se oli niin kamalan kylmää! Aamuisin mulla ei mikään viileä, kylmästä puhumattakaan, mene kovin helposti alas. Sain vain kylmiä väreitä, kun ajattelinkin, että joku lisäisi tähän vielä erikseen jäitä. Tulevaisuudessa voisin lämmittää mantelimaitoa vähän mikrossa ennen kuin lisäisin sen pirtelöön. 

Maussa ei kuitenkaan ollut moittimista. Aika perus terveyssmoothie, millaisia olen ennenkin tehnyt, tosin ilman tätä jauhetta.

Eli miksi sitten edes käyttää tätä Puhdistamon marjaseosta? Itse halusin taas innostaa itseni tekemään smoothieita. Tein niitä viimeksi keväällä joka päivä, mutta aloin kikkailemaan niiden kanssa aivan liikaa. Lopulta en enää jaksanut valmistaa niitä, kun operaatiosta tuli niin vaikea. Piti liottaa chiasiemeniä, lisätä MSM, C-vitamiini, hunaja, viherjauhe, inkivääri, pakuritee, kasviöljy ja sitten itse marjat, banaani, avokado ja salaatti... Huh huh.

Joten tämä vaihtoehto tuntui niin yksinkertaiselta. Vaan muutama ainesosa ja vielä vähän "supermarjoja" sekaan.

Tällä on mielestäni myös hyvä ensikertalaisen tutustua smoothien maailmaan. Ainakin homma ei ole liian hankalaa. Tosin pakkauksessa lukevaa "valmistus vain 2 minuuttia" -väitettä en allekirjoita. Minulla kestää kaksi minuuttia kerätä nuo kaikki ainesosat lähettyville. :D Mutta ei tämä aamupuuron keittelyä kauempaa vie, että sinänsä melko nopeasti tehtävä aamupala. Mutta ei kahdessa minuutissa. Kaksi minuuttia menee melkein pelkkään sörssäämiseen. Ja 20 minuuttia syömiseen, jos käyttää pakastemarjoja.