Kirjoittanut Belle, (kuiva iho).
Bongasin Karkkipäivä-blogista Sannin vastikään tekemän listan tämänhetkisistä lempparituotteista. Tykkään tuon tyyppisistä postauksista, vaikka listat eivät välttämättä ole kaikkien mielestä blogimaailman parasta antia. Kosmetiikkablogeissa kuitenkin vilahtelee tuotteita jos toisiakin, ja useiden tuotearvioiden keskellä on välillä kiva lukea, mitkä tuotteet ovat oikeasti jääneet bloggarin käyttöön, (tai ihastuttavat muuten vain juuri nyt).
Karkkipäivän postauksen pystyi tulkitsemaan myös haasteena lukijalle, ja niinpä minä innostuin kokeilemaan Sannin metodia etsiä tuotteideni joukosta "aidoimmat" lempparit käyttämällä aikaa 5 minuuttia.
 |
| Kuva lainattu Karkkipäivä-blogista. |
Minun varastoistani ei toki löydy ihan niin paljoa tuotteita, että viisi minuuttia olisi kovin paha aikaraja, eikä lemppareiden lista loppujen lopuksi mikään pitkä ole, mutta aika mielenkiintoista itse nähdä, mihin oikeasti tuli tartuttua. Koska lista siis jäi lyhyemmäksi kuin Sannilla, ajattelin kirjoittaa jokaisesta muutaman sanasen ja vähän avata sitä, miksi kyseessä on lemppari, (jos edes itsekään tiedän - joskushan rakkautta ei vain osaa selittää). Jos olen kirjoittanut jostakin tuotteesta aiemmin, linkkaan siihen laajempaan postaukseen, niin voitte halutessanne käydä lukemassa tuotteesta enemmän.
Lempparituotteet maaliskuussa 2016
Aloitetaan meikeistä. Lempparituotteita löytyi yhteensä viideltä eri merkiltä, mutta kaksi niistä saivat selkeästi eniten osumia. No, se minulle olikin kyllä selkeää, että ihanimmat meikkisarjat ovat Kjaer Weis ja Zuii.
Kjaer Weis Like porcelain -meikkipohja on paras löytämäni meikkivoide. No, ainakin toinen niistä. Kaunis, uudelleentäytettävä(!) rasia, peittävä mutta luonnollinen lopputulos, yllättävän hyvin istuva vaalea sävy... mitä muuta voi toivoa? No, toki voide on vähän kuivahkoa, eli vaatii alleen kunnon kosteutukset öljyä myöten, mutta lopputulos ei näytä kuivalta. Loistotuote!
RMS Beutyn meikkipohja sävy 11 on paras löytämäni meikkivoide... jaa, tuleeko tässä vähän toistoa? Mikä tässä sitten on niin ihmeellistä? Kompakti, lasinen rasia, hyvä levittyvyys, luonnollinen lopputulos. Ei aina vaadi ihan yhtä perusteellista läträämistä kosteutuksen kanssa kuin Kjaer Weis ja sävy on KW:tä kellertävämpi, mutta molemmat kyllä passaavat minulle.
Kjaer Weisin ripsari on osoittautunut luonnonkosmetiikan ripsareista luotettavimmaksi minun ripsissäni. Lopputuloksesta saa luonnollisen tai vähän runsaammankin, vaikka mitään mascaramainosten luodaan ripsiä tyhjästä -efektiä en kyllä ole saavuttanut. (Jotenkin epäilen, että en kyllä saavuttaisi niillä tv-mainostenkaan tuotteilla.) Zuiin Maxi -ripsivärillä olen saanut vähän tuuheamman tuloksen kuin tällä, mutta luotettavuus on Kjaer Weisillä parempi ja minä tykkään sen laventelisesta tuoksustakin enemmän.
Kjaer Weisin Embrace -poskipuna on ihanan luonnollinen, rasiassa vähän likaisen näköinen mutta poskilla todella freesi ja luonnollinen vaaleanpunainen. Voidemainen poskipuna on helppo levittää ja sitä on melko vaikea lipsauttaa vahingossa liikaa. Toisin sanoen kaltaiselleni tumpelolle juuri oikea valinta poskipunaksi. En mitenkään hingu näyttää pelleltä.
Tata Harperin Very Charming -huuli&poskipunaa käytän lähinnä poskipunana. Purkki on kaunis, ihastuin tuohon kullan ja vihreän yhdistelmään, ja olen alkanut tykätä tuoksustakin, joka alkuun vähän mietitytti. Sävy on Embracea voimakkaampi, mutta tämäkin puna on niin helppo levittää ja häivyttää, että katastrofeja ei ole päässyt syntymään. Sävy on Embraceen verrattuna kirkkaampi ja ehkä vähän lähempänä poskieni luonnollista punaa.
Zuiin Mango -poskipuna, joka muuten löytyi myös Sannin listalta, on sekin erittäin helppo sävy käyttää, ja sitä saa sutia kyllä ihan urakalla, jos haluaa ylilyödyn punaiset posket. (Huomaako kukaan mitään tiettyjä valintakriteerejä lemppariposkipunissani? Mistäköhän ne johtuisi?) Mango on kahta edellämainittua lämpimämpi sävy ja se on koostumukseltaan puuterinen. Vaikka haaveilenkin siitä, että Zuii hoksaisi valmistaa vaaleusasteeltaan ja helppoudeltaan Mangoa vastaavan kylmän sävy, passaa tämäkin kyllä minulle ihan mielettömän hyvin. Ei voi mennä pieleen.
Zuiin luomivärit Grape ja Blacberry ovat yksittäispakattuja luomivärejä, mutta näitä kahta käytän yleensä aina yhdessä, joko kahdetaan tai yhdistettynä vielä johonkin muuhun sävyyn. En meikkaa luomiani kovinkaan usein, joten turvaudun lähes aina näihin, jos haluan pitkästä aikaa tehdä silmämeikin, jonka tiedän varmasti osaavani ja joka sopii minulle.
Zuii Spirit -luomiväripaletti, jonka ostin joululahjaksi siskollenikin, on aivan ihanan raikas. Erityisesti tykkään käyttää ylärivin vaaleanpunaista ja lilaa, ja eipä niidenkään kanssa ole pieleen mennyt. Niillä silmämeikistä tulee vähän vaaleampi ja ikään kuin hohtavampi kuin Grapellä ja Blackberryllä. Sopii hyvin juhliin, mutta on kuitenkin vielä sen verran hillitty, että menee minulla arkenakin.
Zuii Chestnut -luomiväri, joka minulla oli ennen solo-nappina, mutta jonka annoin siskolle hankittuani Fresh-paletin, josta se myös löytyy. Sorruin joskus ostamaan Chestnutin luettuani siitä monia hehkutuksia, ja kappas vain, minulle ei oltu valehdeltu. Tätä sävyä voi huoletta sutia silmään yksinäänkin ja hyvältä näyttää. Tuntuu että tämä sävy luo varjostukset oikeisiin kohtiin ihan itsestään. Tuo silmiin kirkkautta, mutta on hyvin luonnollinen sävy.
Zaon huulipunan 469 olenkin esitellyt jo aiemmin. Luonnollinen sävy, joka pysyy hyvin huulilla. Ei tunnu huulilla juuri miltään, joten sitä ei tarvitse ajatella vähän väliä.
Zuiin Primrose -huulipuna on sitten sävyltään vähän räväkämpi. Mutta tuntuma on Zaon kanssa hyvin saman tyyppinen. Toisin sanoen sen käyttö tuntuu luonnolliselta ja luontevalta.
Zuiin Cashmere on vähän niin kuin Zaon 469 mutta hitusen hohtavampi ja taianomaisempi. En osaa selittää, mikä tässä sävyssä oikein on se juttu, mutta kuten olen jo aiemmin kertonut, siinä on sitä maagista voimaa.
Ja sitten sinne ihonhoidon ja puhdistuksen puolelle. Se onkin minulle se haastavampi alue, sillä saan yliherkkyysreaktioita mitä yllättävämmistä tuotteista enkä ole vieläkään onnistunut selvittämään, mitkä ainesosat tai niiden yhdistelmät ovat syyllisiä. Minulle sopivia tuotteita on siis oikeasti todella vaikea löytää.
Jurliquen puhdistusmaito on nyt ollut käytössäni jo kolmatta purkkia. Pidän niin paljon tämän kermaisesta koostumuksesta. Monet puhdistusmaidot ovat paljon lirumpia, tämä vain vetoaa minuun enemmän. Puhdistusteho on ollut minusta ihan hyvä, mutta nyt vastikään huomasin, että paksumman meikin kanssa tämän tehot vähän hyytyy. Hommasin kaveriksi öljyputsarin ja testailen nyt, miltä kaksoispuhdistus tuntuu.
EkoPharman mustaherukka -kasvovesi on ensimmäinen kasvovesi pitkästä aikaa, jota olen voinut käyttää. Kyllä, lähes kaikista kokeilemistani kasvovesistä saan yliherkkyysreaktion, myös monista nimenomaan herkälle iholle suunnitelluista. Tuntuuko vähän epäreilulta? Todellakin, nimittäin kasvovesi on myös juuri se tuote, jota tunnen kaipaavani eniten. Voiteet ja öljyt vain yksinkertaisesti imeytyvät paremmin, jos alla on kasvovesi.
Kun mustaherukka-kasvovesi alkoi vedellä viimeisiään, hankin EkoPharmalta tyrni-kasvoveden kokeiluun. Kylmä hiki otsalla odotin, mitä tapahtuu kun levitän sitä iholleni, ja olin jo mielessäni ihan varma, että tässäkin on taas tuote, jota en voi käyttää. Mutta voinpa kuitenkin! Ei reaktiota. Jes! Mutta kasvoveden koostumus yllätti. Tuntuman perusteella olisin itse luokitellut tämän seerumiksi, pullosta kun ei tullutkaan vettä vaan ikään kuin kevyttä geeliä. Tosi jännää. Olen ollut nyt muutaman käyttökerran jälkeen huomaavinani, että se vaikuttaa minulla myös kasvoveden kulutukseen. On helpompi annostella pienempi määrä, kun vesi ei lähde valumaan ympäriinsä kasvoille levitettäessä.
EkoPharman mustaherukkaöljystä on ollut juttua ainakin parissa blogissa, ja se on omakin suosikkini. Kaikkein parhaiten se kuitenkin toimii yhdistettynä EkoPharman mustaherukkaseerumiin. Nykyään useimpien aamujeni rutiinina on sekoittaa näitä kahta yhdessä sormieni välissä ja levittää sitten kasvoille. Öljy imeytyy hujauksessa, kun sen levittää kasvoveden päälle yhdessä kosteuttavan seerumin kanssa. Seerumissa pidän erityisesti sen keveydestä ja kasvovesimäisyydestä - vähän niin kuin kyseessä olisi hitusen kiinteämpi versio kasvovedestä. Monet seerumit ovat tuhdimpia ja koostumukseltaan lähempänä kasvovoiteita, mutta jostain syystä tällainen vesimäisempi seerumi on viime aikoina vedonnut minuun. Kai se sitten tuntuu kosteuttavan niin tehokkaasti.
Madaran Pihlaja-voide on oikea monitoimirasva, mutta on minulla palvellut ennen kaikkea kasvovoiteena. Minun iholleni se imeytyy helposti ja jättää vähän vahamaisen pinnan, jolle on erityisen helppo levittää meikkivoide. Ja sille ei voi mitään, kyllä se tuoksu vaan on se juttu. Puhumattakaan siitä, että hinta on edullinen. Monen muun kasvovoiteen hinnalla saa useamman pihlajan.
Dr. Hauschkan ruusuvoide*, (ensimmäinen tuote, jonka olen saanut blogin kautta!), onkin sitten yllättävä nousija. Vaihdos ei-niin-kiinnostavasta, turhan öljymäisen pinnan jättävästä rasvasta yhdeksi lemppareista tapahtui ihan vasta ja varsin nopeasti. Kasvoilleni on nimittäin vastikään ilmestynyt pari kuivan koppuraa mysteerilänttiä, suunnilleen kuvitteellisten hymykuoppieni kohdalle, enkä ole oikein tiennyt, mistä ne tulivat ja mitä niille voi tehdä. Sitten keksin testata kokeiluun saatua ruusuvoidetta, joka ensinnäkin imeytyi kuiviin läiskiin hujauksessa, ja tuntui auttavankin hetkessä. Todellinen kriisiapu. Kirjoittelen varmaan tuosta hapankorppuilmiöstä myöhemmin, (jos vain ehdin), ja ruusuvoiteesta taas, kunhan olen ehtinyt testailla sitä vähän pidempään. Äitihän on käyttänyt tätä tuotetta jo paljon pidempään, ja hän onkin kirjoittanut oman kokemuksensa siitä tänne aiemmin.
Lopuksi vielä hiustuotteista ja tuoksuista muutama suosikki.
John Masters Organics Zinc & Sage Shampoo on aivan mielettömän ihanan tuoksuinen. Toffeinen. Voi olla, että tuoksu on vaikuttanut lemppariuteen aika paljon, mutta onpa tämä shampoo tainnut saada oikeasti aikaan jotain hyvääkin. Tajusin yhtenä päivänä tätä shampoota jo pidempään käytettyäni, että hetkonen, eikö mulla aina ennen ollut hilseilevä hiuspohja? Olihan se. Ja tämä ei ole edes hilseshampoo, toisin kuin jokunen muu, joita olen joskus kokeillut ja jotka eivät ole auttaneet. Erikoista. Voisikohan se olla se sinkki? Tai mistäpä tuota nyt osaa arvata, mutta selvästi tämä on tehnyt hiuspohjalleni hyvää.
Uniquen syväpuhdistava shampoo* onkin sitten uudempi suosikki. En edes ole aiemmin hoksannut, että luonnonkosmetiikan puolelta löytyy syväpuhdistavia shampoita, ja olin todella onnellinen, kun sain sellaisen testattavaksi. Ja tehokashan tämä on ollut. Joudun yleensä läträämään paksuhkoihin hiuksiini shampoota useamman lorauksen yhdellä pesukerralla, mutta tämän kanssa riittää vähän vähempi määrä. En tiedä, pitäisikö tätä shampoota käyttää ihan joka pesukerralla, mutta koska minä en pese hiuksiani päivittäin, enkä edes joka toinen päivä, olen kyllä käyttänyt tätä huoletta myös peräkkäisinä pesukertoina.
Lovefreshin Mandarin Lime deodorantista tuli dödösuosikkini jokin aika sitten. Ensinnäkin tuoksu on ihanan karkkimainen ja voisin imppailla sitä pitkin päivää, (mutten kehtaa), ja pito on ollut minusta aivan loistava. Tästä kirjoitin parin viikon testailun jälkeen enkä nyt pidemmän käytön jälkeen ole joutunut muuttamaan mielipidettäni.
Honoré des Prés Vamp à NY parfyymi on tällä hetkellä ainoa niin luonnonkosmetiikan kuin muunkin hajuvesi, josta oikeasti pidän. Valitettavasti kallis, mutta tuoksu on huumaava ja pysyy hyvin. Luonnonkosmetiikan puolelta en ole vielä oikein onnistunut löytämään muita tuoksuja, jotka olisivat oikeasti omaan makuuni, ja normipuolelta taas en kestä oikein minkään hajua. Jokaisesta hajuvedestä haisee aina läpi se hirveä kemikaalin haju. Tai en tiedä, mikä se on, mutta en ymmärrä, miten kenenkään nenä kestää sitä ainaista samaa pohjahajua. (Ja Body Shopilla on sitten taas omanlaisensa pohjahaju, joka sekään ei oikein kolahda.) Muiden ihoilla tuo haju ei häiritse, jos tuoksua ei ole hölvätty ihan hulluna, mutta kun oma iho on niin lähellä, se kemikaaliäklötys puskee läpi eikä sitä pääse pakoon. Vamp à NY:ssä sitä pistävän läpitunkevaa hajua ei ole ja voin keskittyä siihen hajuveden varsiniseen sisältöön.
Huh, tästä tuli nyt ihan kilometripostaus. Voin kertoa, että voimat meni. :D Toivottavasti edes joku jaksaa lukea tämän, tai että joku löytää tästä heinäsuovasta jonkun itseään kiinnostavan kohdan, niin ettei urakka mennyt ihan hukkaan.
Haastanpa huvikseni äidin ja siskon kirjoittamaan joskus, (ei mitään kiirettä), omista lempituotteistaan. Ei tarvitse näin seikkaperäisesti toki, ihan listatkin on mielenkiintoisia, tai vaikka joku rajallisempi määrä tuotteita, joista kertoo. Ja olisiko kellään muulla mielenkiintoa kokeilla tätä Karkkipäivän lempparit viidessä minuutissa -mallia? (Älkää sitten erehtykö luulemaan, että kirjoittaminen kestää viisi minuuttia.) Jos ei kiinnosta tehdä postausta, tai ei ole omaa blogia, niin kommentteihinkin saa lemppareita listata. Jos haluatte.
Nyt mä häivyn kyllä lepäilemään.
*Tuotteet saatu testiin blogin kautta.
