Mulan

Mulan pähkinänkuoressa

- 24- vuotias pikkusisko ja blogi-idean äiti
- iho: Akne, rasvoittunut/sekaiho (ihossa väillä pintakuivia alueita), hieman couperoottinen. Herkkä, reagoi moniin muutoksiin ja tekijöihin.
- ihon sävy: Vaalea, mutta näppylät saavat sen näyttämään punaiselta.
- kokeilee ja etsii itselleen sopivia luonnonkosmetiikan tuotteita, jotka edistäisivät ihon hyvinvointia ja näkee unta kosteusvoiteista, kasvovesistä, naamioista, meikkivoiteista ja kaikesta vastaavasta

Mulanin postaukset löytyvät täältä.


Mulanista tarkemmin


Nimi(merkki): Mulan

...koska: Pukeuduin mieheksi ja menin isäni puolesta armeijaan sotimaan. Pukeutumistyylini ei ole sukupuolirajoittunut, olen leikannut hiukseni pitkistä lyhyiksi, ja harrastin armeijalle kehitettyä taistelulajia useamman vuoden. Ja Mulan on lempi Disney-leffani.

Ikä: 24 vuotta

Ihotyyppi: Akneiho, herkkä, rasvoittuva, epäpuhdas/sekaiho, vähän couperosaa

Ihonhoitorutiinini: Long story short: aamuisin kasvovesi, kauneusbalsami, AVST-voide, kosteusvoide ja mahdollisesti mineraalipuuteria. Iltaisin öljy+puhdistusvaahto (käytän monesti veden sijaan kasvoliinaa, jolla pyyhin kasvot), kasvovesi, kauneusbalmi, AVST, kostevoide/öljy esim. arganöljy. 2 krt/viikko kuorinta ja kasvonaamio. Poistan naamiot konjac-sienellä.

Tämä tuppaa unohtumaan: En unohda mielestäni mitään, mutta voisin käyttää konjac-sientä vähän aktiivisemmin kuin pari kertaa viikossa (se on laiskuutta, ei unohtamista).

Sääntö, jota rikon: En tiedä, kykenenkö edes rikkomaan sääntöjä? Säännöt ovat ystäviä, säännöt ovat turva, säännöt ovat tehty noudatettaviksi! Olen ehkä joskus sekoittanut kaksi kasvovoidetta keskenään, kun olen halunnut käyttää toisen jämät. Muuta en tähän hätään keksi. Paitsi nyt. Meikeissä. Olen käyttänyt yli vuoden vanhaa ripsaria. Miksi heittää jokin menevään, mikä vielä toimii? Nää parasta ennen päivämäärät pidättelevät mua melko vähän. Mutta ihonhoidossa en lähde kovin helposti sooloilemaan, mutta silmätulehdusriski ei paljon päätä paina (tiedoksi: silmätulehdussaldoni vuosin saatossa 0 [nolla].)

Tätä ilman en voi elää: Maailma olisi paha paikka ilman huulirasvaa (ja talvisin ilman käsivoidetta).

Tätä ilman voin elää: Silmänympärysvoide. Ostin just ihka ensimmäisen ihan kokeilumielessä. Siitä luultavasti sitten tulee raporttia. Mutta tähän asti oon pärjännyt ilman.

Ihonhoitosloganini: Ihosi paranee rakastamalla, ei vihaamalla.

Lempituotteeni (juuri nyt) / "Paras ystäväni": Tykkään niin monesta, että on vaikea valita! Mutta olen saanut luultavati eniten apua naamani kuntoon Environ AVST-voiteesta (ei tosin luonnonkosmetiikkaa) reilun puolen vuoden sisällä, joten ehkä sitten se. Uu, ja vartalotuotteista oon ihastunut Weledan Koivu kuorintavoiteeseen, se on ihana. <3

Käytän luonnonkosmetiikkaa, koska: Haluan vähentää itsessäni ja ympäristössäni kemikaalikuormaa. Luotan enemmän luonnon raaka-aineisiin kuin synteettisesti tuotettuihin -olenhan itsekin luonnon tuotos. Käytin murrosiässä vielä "normikosmetiikkaa" (lähinnä meikkiä) ja lopetin käytön mm. ihoni huonon kunnon takia. Myöhemmin aloitin luonnonkosmetiikan käytön -aivan- ihoni huonon kunnon takia. Lisäksi luonnonkosmetiikkaa ei ole testattu eläimillä (Suomessahan ei enää saisi myydä mitään kosmetiikaa, jolla eläimiä on testattu, mutta vitsi piilee siinä, että sitä ei valvo kukaan.)

Ostopäätökseeni vaikuttaa: Tuotteen toimivuus, ekologisuus/luomuus ja hinta. Enkä varsinaisesti pahastu, jos tuote on nätissä pakkauksessa.

Mistä pihistän: Käsivoide ei saa maksaa mansikoita. Kaikki rahani menevät kasvojeni hoitoon. ^^'

Mihin satsaan: Oikeastaan kaikkiin kasvojenhoitotuotteisiin. Tavoite olisi löytää itselle sopivimmat tuotteet ja jos joku halvempikin tuote toimii, mieluiten vaihtaisin sen siihen. Sitä ennen kuitenkin kokeillaan (ainakin lähes) kaikkea

Parasta minussa: Rasvoittunut iho vanhenee kuulemma paremmin kuin kuiva? Ehei, hmm... Hyvä hiusten väri. Vaikka tykkään vaihtelusta, ei tämä oma naturelliväri ole ollenkaan hullumpi ja värjäämättäkin pärjää.

Ei niin hääviä: Arvet ja näppylät kasvoissa.

Etsin täydellistä: Meikkivoidetta. Niin moni tahtoo kiiltää iholla enemmin tai myöhemmin. Lisäksi sen pitäisi olla samalla hoitava, peittävä, mutta luonnollisen näköinen.

Kauneudenhoitovinkkini: Onko sinulla kasvovesi, jolle olet allerginen ja jota et voi käyttää kasvoille, mutta vartalolle voit?  Tai kenties sellainen ei-niin-mieleinen, jonka kuitenkin haluat käyttää (nopeasti) loppuun? Jos et käy joka päivä suihkussa, mutta tykkäät käyttää vartalovoidetta usein, suihkuta kasvovettä vartalolle ja niin vartalovoide/-voi levittyy kuin suihkun raikkaalle iholle!


Mulanin esittäytyminen

Hei vaan, olen Mulan ja Kasvokkain-perheen pikkusisko ja blogi-idean äiti!


Kirjoitan nyt teille minusta ja ihoni tarinasta. 


En enää muista aikaa, jolloin minulla olisi ollut puhdas ja kaunis iho. Tiedättekö: ei finnejä, mustapäitä, punotusta, arpia jne.? Akneni alkoi murrosiässä. Lohdutin silloin itseäni, että se onneksi lähtee ajan kanssa, tämähän on murrosikäisten juttu. Ikäväkseni olin väärässä ja nyt 24-vuotiaana olen edelleen näppylöiden ja muiden epäpuhtauksien uhri. Iho on toki ollut välillä paremmassa ja välillä taas huonommassa kunnossa, mutta aina on ollut finnejä. Aina.

Olisinpa saanut pennin jokaisesta kerrasta, kun onnistuin nyppimään/vahingossa raapaisemaan finnini auki julkisella paikalla. Mun näppylät vuotavat paljon verta ja oli aina noloa nousta koulussa pois pulpetin luota ja hakea paperia veren vuotoon ja yrittää painella sitä huomaamattomasti kasvoihin. Yläasteella yksi suurin syy meikkaukseni aloittamiseen oli epäpuhdas ihoni. Sen alle pystyin kätkemään edes pahimmat "sotkut".

Meikki ilmeisesti toimi, sillä en muista, että kukaan olisi koskaan sanonut mitään ihostani yläaste- tai lukioaikanani. Lopetin lukion lopulla meikkaamisen kokeeksi, jos se vaikuttaisi jotenkin myönteisesti ihoni kuntoon. Kävin myös muutaman kerran kasvohoidossa ja ostin kalliita ihonhoitotuotteita. Käytin niitä lähemmäs vuoden, ne eivät auttaneet. Noin vuosi sen jälkeen elämäntilanteeni muuttui äärimmäisen stressaavaksi ja ihoni vointi paheni ennestään.

En voinut hyvin, eikä voinut ihonikaan. Mutta vielä masentavampaa oli se, kun tuntemattomat(!) ihmiset tulivat kyselemään ihoni hoidosta/lääkityksestä ja antoivat neuvoja - siis ilman että kysyin.

En kuitenkaan koskaan mennyt lääkärille. Ehkä aina toivoin, ettei minun tarvitsisi. Eihän akneni ollut todellakaan pahimmasta päästä. Harmillinen kyllä, mutta sellainen, että pitäisi mennä lääkärille? Ei kai?

Päätin sitten kokeilla kaikkea muuta: ruokavalion muutosta, kookosöljyä, emäksistä kylpysuolaa, superfoodeja, itsetehtyjä naamioita, joogaa... Kokeiluissa oli yksi pikku ongelma: ne stressasivat ihan äärettömästi! Etenkin, kun kokeilin syödä pääasiallisesti luomuruokaa, joka olisi kasviruokaa, vähähiilihydraattista, maidotonta ja sokeritonta (valkoinen). Kävin jopa kumppanini kanssa metsässä metsästämässä minulle pakurikääpää, kun se kuulemma oli niin terveellistä (eli siis hyväksi myös iholle)! Näiden vuosien saatossa olen tutustunut enemmän ihooni, ja jos olen siitä jotain oppinut, niin tämän yhden ainoan asian: se ei siedä stressiä.

Siispä luovutin ja ajattelin, että kohtaloni olisi kulkea pussi päässä loppuelämäni ajan. Sain kuitenkin äidiltä ja siskoltani lahjaksi ihonkonsultaatio-lahjakortin Jolieen. Kävin siellä, jossa minulle suositeltiin tuotteita. Ostinkin niitä. Ja käytin. Ehkä jotain muutosta oli näkyvissä, muttei niin dramaattista, että olisin itse juuri mitään huomannut. Homma jäi taas. Ihan turhaa, niin varmaan ajattelin. Käyttöön kuitenkin jäi putsari, kasvovesi ja kosteusvoide. Ja joskus tein kuorinnan ja laitoin naamion naamaan. Mutten niin säännöllisesti.

Jokin minuun sitten iski viime syksynä. Ehkä vaihteeksi kyllästyin taas tähän p**kaan. Menin ja varasin itselleni kasvohoitoajan Jolie Spahan ja siellä olen käynyt nyt 1-2 kuukauden välein ja ostanut kosmetologin suosittelemia tuotteita. Rahaa on palanut ihan tolkuttomasti, mutta en välitä. Muutokset ovat tulleet hitaasti, mutta jotain pysyvää on näyttänyt tulevan: ihoni väri ei ole aikoihin ollut näin tasainen. Ja vaikka finnejä on, ovat ne vähentyneet. Lääkitystä en vieläkään halua, se on viimeinen keinoni.

Ns. aktiivisia näppyjä on verrattaen vähän ja ihokaan ei punoita yhtä pahasti kuin ennen


Tässä prosessissa, sen ikävyydestä huolimatta, parasta on ollut, että olen alkanut nauttia ihostani huolehtimisesta. Se ei ole enää samalla lailla taakka kuin ennen vaan omaa aikaa itseni kanssa. Olen oppinut pitämään siitä, että pidän itsestäni huolta. Ja olen samalla hullaantunut luonnonkosmetiikkaan. Nyt kun käyn säännöllisesti kasvohoidoissa, minusta tuntuu, että olen jonkun ulkopuolisen (kosmetologin) kanssa tässä projektissa mukana. Se heti tuo jotenkin lohtua ja toivoa tähän murheenkryyniini. Vaikka naamassa on vielä paljon parantamisen varaa, on ihana kuulla, kun joku sanoo, miten se on parempaan päin, vaikka itse se on niin kamalan hankala nähdä.

Ehkä joku päivä itsekin kykenen näkemään ihoni - ja itseni - kauneuden. Finneillä tai ilman. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti