Innostuttuani tosissani luonnonkosmetiikasta, makuni on alkanut muuttua selvästi kalliimmaksi. Olen huomannut tämän saman ilmiön muissakin harrastuksissani ja kiinnostuksenkohteissani, ylipäänsä asioissa, joissa oma arvomaailmani tulee vahvasti esille. Kuten siivouksessa. En voi hyvällä tahdollakaan väittää olevani mikään siivousintoilija, mutta minulle on nykyään erittäin tärkeää, millä aineilla siivous tehdään. Ei Fairya meille, eikä mitään muitakaan vahvoja aineita, arvaatte varmaan miksi. Ne kemikaalit. Minkä lisäksi en kestä niin voimakkaita hajuja. Sen takia käytän siivouksessa Maison Belleä, Elokuuta ja Methodia. Ne eivät ole halvimmasta päästä, mutta ne sopivat minun arvomaailmaani.
Kosmetiikkahurahdukseni myötä se mitä olen ollut valmis maksamaan mistäkin rasvasta ja shampoosta on koko ajan noussut. Ensin ajattelin tietyn hinnan olevan katto, josta ylemmäs en pystyisi menemään. Meikkipohjan maksaessa kolmisen kymppiä mietin että huhhuh, nyt kyllä mennään vähän yläkantissa, mutta kokeillaan. Seuraavasta meikkipohjasta raskinkin pulittaa sen neljäkymppiä. Kjaer Weisin uudelleentäytettäviin meikkipohjiin törmätessäni hyppäsin suosiolla yli kuvausten. Miksi vaivautua lukemaan, kun en kuitenkaan aio käyttää meikkiin niin paljon rahaa? Tuskinpa nuo nyt niin paljon parempia voivat olla kuin muut.
Kuinkas sitten kävikään? Nyt minun meikkipussistani löytyy Kjaer Weisin meikkipohja sävyssä Like Porcelain (loistava!) ja sävyssä Silken. Samoin sieltä löytyy Kjaerin ripsari ja Embrace -poskipuna.
En ole varma, olenko pohjimmiltani pihi vai harvinaisen höveli, sillä raha-asioita miettiessäni tunteeni, (niin, ne ovat oikeasti tunneasioita), ovat varsin ristiriitaisia. En yhtään ihmettele, jos joku käyttää hirveän summan rahaa kasvohoitoon, käy jatkuvasti hieronnoissa tai ostaa superkalliita hajuvesiä. Mutta jos joku tunnustaa ostaneensa kolme kassillista uusia vaatteita usealla sadalla, kohoavat kulmani hieman. Miksi?
Vastustan tuhlaamista ja huoletonta rahankäyttöä noin periaatteessa. Ja sitten taas en. Oikeastaan kyse ei ole siitä, miten suhtaudun rahaan. Kyse on siitä, mitä ostetaan. Joku pitää järkevänä sitä, että ostetaan mahdollisimman paljon halvalla - näin saadaan tavaraa varastoon, ja vaikka kerralla palaisikin rahaa niin hei, ei se haittaa, sillä saikin paljon. Ja sitten on kaapit täynnä tavaraa, jota itse asiassa ei alun alkaenkaan tarvinnut. On helppo joutua niin sanottuun kilohinta-ansaan.
Kilohinta-ansa on mielestäni kuvitelma, jonka mukaan halvempi kilohinta ja suurempi alennus on aina parempi asia. Jos rahaa on niukasti, kannattaa ruokaostoksilla tottakai miettiä kilohintoja, ehdottomasti! Jos meinaa olla pakko kulkea rikkinäisissä vaatteissa, on syytä tehdä ostoksensa alennnusmyynneistä ja kirppareilta, jos vain mahdollista. Mutta sen enempää köyhän kuin rikkaankaan ei kannata ostaa kaksia uusia verhoja metrihinnaltaan halvemmalla, jos loppusumma yksiin verhoihin verrattuna on itse asiassa kalliimpi ja tarvetta kaksille ei oikeasti ole.
Kannattaako karkkipussin kilohintaa miettiä? Pienemmän määrän ottaminen ei itse asiassa ole huono valinta. Eikö kannattaisi ostaa pienempi pussi parempia karkkeja halvempana kertaostoksena kuin jättisäkillinen vähän huonompia kalliimpana kertaostoksena - mutta hei, kilohinnaltaan halvemmalla.
Ja mitä tulee kosmetiikkaan… jos se on harrastus, jos se on iloa tuottavaa ja jos siihen on varaa, eikö kannata valita tuote hinnasta välittämättä? Minusta kannattaa. Mutta kannattaako ostaa kaikkea mikä tulee vastaan? Ei tietenkään.
Minun mielestäni on järkevämpää rahankäyttöä maksaa yhdestä ihanasta tai omaan arvomaailmaan sopivasta ripsarista saman verran kuin kolmesta ihan kivasta tai viidestä siedettävästä. Ja loppuelämäksi riittävät varastot ripsareita, jotka on tuottanut joku ympäristöä saastuttava ja eläinkokeita suosiva riistoyritys, ei ole minkään arvoista.
Niinpä. Olenko siis pihi vai höveli? Ehkä enemmän jälkimmäistä, nykyään olen valmis maksamaan paremmasta enemmän, (silloin kun siihen on rahaa ja melkein vaikkei olisikaan). Hyvä ja hyvää tekevä kosmetiikka saa maksaa. Tavaroita ei ole ilmaista tuottaa, ja erityisen kalliiksi ne käyvät ympäristölle, joten on ihan ok, että se näkyy hinnassa.
Kjaer Weisin ripsari on kyllä joka euron väärtti. En edes ajattele enää, että se on luonnonkosmetiikkaa, koska se on vaan niin hyvä. Ainoa ei 38 ripsiväri mitä käytän vakkaristi. :)
VastaaPoistaMulla on kans Kjaer Weisin ripsari! Minä en kylläkään maksanut omastani, sain sen lahjaksi, mutta aion ostaa kyllä jatkossakin - ja täydennyshän ei ole niin kallis.
PoistaOon viime vuosina kokeillut useampaa luonnonkosmetiikan ripsaria, ja mikään ei vaan ole niin hyvä. Zuii pääsee lähelle, mutta se varisee minulla jonkin verran ja monesti vetää ripset suoraksi. Minun mielestä hyvä ripsari paitsi levittyy kauniisti ja pysyy hyvin on ehdottomasti myös helppo poistaa. Muuten ei tule mitään. Minä en kestä hirveää hinkkausta silmänympärysiholla, enkä halua käyttää miljoonaa eri tuotetta meikinpoistoon. KW täyttää nämä kriteerit. :) Ja tuoksuukin kivalta.
Ihana postaus! Olen myös samaa mieltä, mielummin yksi hyvä, tyyris tarpeeseen kuin kymmenen ei-niin-kivaa varastoon. Olen nyt pyrkinyt lopettamaan sellaista jemmaan ostamista, mutta jos näen jotain vakituotettani tarjouksessa niin kyllä mä sen pyrin hyödyntämään. Tosin, yleensä olen silloin ostanut hammastahnaa tai Garnierin misellivettä :D Kosmetiikan suhteen olen höveli, mutta muuten kyllä olen jopa pihi, suurin osa vaatteistani ja kengistä on alelöytöjä. Mutta on sekin kausi tullut koettua, kun kirppikseltä tuli roudattua kassikaupalla tavaraa, nykyään en siihen enää pystyisi ja jopa välttelenkin kirppiksiä, tosin enpä niiltä juuri enää löytöjä tee. Vaateissakin melkein pätee tuo yksi kiva ja kallis kuin kymmenen ei-niin-kivaa. Multa löytyy esim. yksi Samujin mekko, joka on kuin uusi vaikka sitä on käytetty paljon, tosin nykyisin en enää mahdu siihen optimaalisesti ^_^
VastaaPoistaMutta sen kyllä myönnän, että ihan rehellisesti tarpeeseen en ole kosmetiikkaa aikoihin ostanut ja välillä tuotteiden mahdollinen pilaantuminen ahdistaa. Toisaalta, tämä on ihana harrastus :) Ja kuten kirjoitit, valintoja tekemällä voi vaikuttaa. Olen taas varovaisen innostunut luonnonkosmetiikasta koska olen saattanut löytää kenkulle iholleni sopivia tuotteita, olisin muuten varmaan täysin luonnonkosmetiikkahurahtanut mutta ilmeisesti ihoni on toista mieltä, siitepölyallergisena luonnonkosmetiikka ei aina ole se sopivin juttu :(
Mullakin on valitettavasti luonnonkosmetiikan parissa tuotteita, jotka aiheuttaa yliherkkyysreaktioita. Vielä on vain selvittämättä, mikä tai mitkä aineet ovat sen takana. :/ Ihan laadukkaita merkkejäkin olen käyttänyt, joten vika tuskin on siinä, ilmeisesti vain kasvojeni iho on jollekin yliherkkää. Joskus tuntuu myös, että joku yksittäinen tuote on ok, samoin joku toinen, mutta kun niitä käyttää yhdessä, niin kas vain, naama lehahtaa punaiseksi ja kuumottaa. Ei vaikuta vaaralliselta, mutta ei kivaakaan, enkä halua altistaa kasvojani sellaiselle.
PoistaMinulla on aika lailla tämä sama periaate raha-asioissa vähän kaiken suhteen. Jos rahaa olisi selvästi niukemmalti, joutuisin tietysti tekemään ostopäätöksiä vähän eri tavalla. Vaatekaappini on tällä hetkellä vähän (paljon) retuperällä, en vaan omista tarpeeksi paljon mitään oikeasti kivoja ja käytännöllisiä vaatteita, niin että välillä tuntuu että kuljen vähän missä sattuu pukineissa. Panostaisin varmaan tähänkin puoleen vähän enemmän, jos se ei olisi niin vaivalloista. Minulla on vähän hankala vartalon malli ja hyviä vaatteita on tosi vaikea löytää.
Minä ostelen edelleen kosmetiikkaa ihan tarpeeseenkin, mitä tulee ihonhoitoon. Meikkejä kyllä löytyy, en esimerkiksi tosiaankaan tarvitse enää lisää poskipunia. (Ja aina voi tietysti miettiä, tarvitseeko kukaan oikeasti poskipunia... onko kyseessä todellakin nimenomaan tarve. Mutta ei mennä nyt siihen. :D) Tällä hetkellä hakusessa olisi kosteuttava seerumi, sillä jotenkin rasvat ja öljyt eivät tuo iholle kaikkea sen tarvitsemaa, siltä ainakin tuntuu. Tietty en tiiä, voiko tämänkään sanoa olevan suoranainen tarve.