Esimakua seuraavan podcastin aiheesta

Kirjoittanut Belle

Blogissa on ollut nyt vähän hiljaisempaa. Sitä luulisi, että kun kirjoittajia on kolme, postauksia ehtisi tulla kolme kertaa enemmän kuin muissa blogeissa. No ei taida mennä ihan niin. Meillä on ollut paljon tekemistä itse kullakin, ja osa teksteistä on jäänyt muuten vain hautumaan. Ja sitten vielä meidän podcast... huoh...

Yritimme Mulanin kanssa tehdä uuden podcast-jakson sunnuntaina. Meni ihan hyvin, mitä nyt taas alettiin jaaritella liikaa, mutta sitten siinä vaiheessa kun olisin alkanut editoimaan äänitiedostoa, huomasin tekniikan pettäneen. Eiiih...

No, yritetään uudestaan, heti kun onnistutaan löytämään yhteistä aikaa. Jaan kuitenkin nyt meidän seuraavan podcast-jaksomme aiheeseen oleellisesti liittyvän videon. Eli tässä Kaisa ja Joni Jaakkolan youtubesta löytyvä webinaari, jossa käsitellään hyvinvointia hormonitoiminnan kautta. Kuuntelin itse tämän keskustelun pari viikkoa sitten, ja vaikka aika paljon oli minulle jo Kaisa Jaakkolan tekstejä lukeneena tuttua, tuli tässäkin pari mielenkiintoista vinkkiä pohdittavaksi.

Video on yli tunnin mittainen, itse kuuntelin sitä viikatessani pyykkiä ja tehdessäni muita tylsähköjä rutiinihommia.

Kaisa Jaakkola on ollut tosiaan minulle tuttu jo pidempään, mutta olen aiemmin lähinnä selaillut hänen kirjojaan ja lukenut blogitekstejä, eli en ole perehtynyt täysin syvällisesti. Nyt kuitenkin tartuin yhteen hänen kirjoistaan ja luin sen läpi. Osa asiasta oli kyllä jo minulle tuttua aiempien selailujen persusteella, ja muista lähteistä, mutta kyllä sieltä löytyi muutamia kohtia, joita sietää miettiä. Ja joskus ei niinkään tarvita uutta tietoa vaan vaikka vain uutta näkökulmaa oivalluksen syntymiseen.

Podcastissa tulemme sitten kertomaan, mitkä ovat näitä keskeisimpiä uusia oivalluksiamme tällä hetkellä. Ja ehkä isoimpia asioita, joita korjata, ja joihin itse keskittyä.

Ihana messuyllätys

Kirjoittanut Mulan.

Löysin muutaman viikon takaisilta I love me -messuilta vahingossa jotain, mitä olin jo halunnut. Kuitenkaan messuille mennessä en osannut/muistannut etsiä tätä kaipaamaani tuotetta ja kun menin  Kosmetologi -osastolle etsien muita pisteitä eksyin tämän merkin myyntipaikalle. Mikä onni!

Ja tuotehan oli Bellapierre!

Kirjoitinkin tästä kesäheilastani aikaisemmin ja jäin miettimään, miten saisin hankittua tämän jostakin helposti -ilman postikuluja. Ja siellähän tuo kompakti meikkipuuteri minua odotti. Vieläpä messutarjoushinnalla. <3

Pakkaus oli ehtinyt muuttua viime kerrasta, mutta tavara oli samaa tuttua.

Muistan kesällä, kun laitoin aikaisemmin omistamaani BP:tä ja siskoni kysyi, onko toi sävy minulle vähän liian tumma.  Sävy oli Ivory, toiseksi vaalein puuterin sävy. Nyt kun käytin viimeiset rippeet kyseisestä puuterista, oli äiti paikalla ja kysyin häneltä, oliko puuteri liian tumma minulle. Vastaus oli: vähän, muttei mitenkään häiritsevän. Minusta Ivory sopi aika hyvin kesään, olin varmasti silloin jossakin vaiheessa vähän päivettyneempi.

Nyt kuitenkin ostin Ultran ja jännitin, olisiko sävy liian vaalea hipiälleni. 

Kasvot ilman meikkiä

Bellapierre Compact Mineral Foundation sävy Ultra

Mielestäni sävy vastaa hyvin talvitarpeitani. Peittokykyäkin löytyy ja punoisuus tasoittuu aika kivasti. Meikin levitykseen käytin kabuksia ja finnien päälle levitin vielä lisäkerroksen peiteainesiveltimellä. Paketin mukana tulee vippa, mutta sillä ei saa kovin hyvää jälkeä ja puuteria menee sillä enemmän hukkaan. En suosittele sen käyttöä ensisijaisena levitysvälineenä.

Vasemmalla puolella Bellapierre ja oikealla meikitön puoli kasvoista. Minusta sävy on todella lähellä oman ihoni väriä. Parempi valinta, etenkin näin talvella, kuin Ivory.

Ah, nyt on taas kätevä meikkipohja, jonka voi ottaa mukaan matkalle tai tehdä pikaisesti meikin aamun kiireessä. Bella, welcome back. <3

Suolistolle kavereita

Kirjoittanut Mulan.

Viime kuussa kosmetologikäyntini ei ollut kovin mukava. Hoito siis oli yhtä hyvä kuin aina ennenkin, mutta ihon kunto oli huono (alhaalla kuva, älä katso, jos finnit ällöttää). Olin pitkästä aikaa taas epätoivoinen ihoni kanssa. Olin jo kirjoittaa aiheesta postauksen, mutta se sitten jäi. Ehkä jotenkin se tuntui liian vaikealta sillä hetkellä.

Kosmetologini epäili, että pahat tulehdukseni johtuvat todennäköisesti suolisto-ongelmista. Siinähän pääsi melkein itku. Tieto itsessään ei ole mitään uutta auringon alla (mitä, aknella ja ruokavaliolla on yhteys??), mutta parit syömiskokeiluni ovat olleet täysin hedelmättömiä ja ajatus kokeilla jotain, mitä on jo kokeillut, tuntui turhalta.

Kun olen nyt asiaa enemmän päässäni pyöritellyt, tuntuisi järkevämmiltä hakea apua ravintovalmentajalta. Vielä en ole saanut mitään tosin aikaiseksi. Ajattelin ehkä pyytää neuvontaa joululahjaksi (se meinaan maksaa). Tavallaan se tuntuu hyvältä idealta ja tavallaan pahalta. Riippuu niin paljon siitä, millaista neuvontaa saan. Jos ravintovalmentaja/ravitsemusterapeutti on hirveän ehdoton mm. gluteenin suhteen voi elämästä tulla taas vaikeaa. Ihan kuin ruoka ei muutenkin olisi jo minulle ongelma.

No, joka tapauksessa. Kävin kosmetologin käynnin jälkeen heti kaupoilla ja ostin ensihätään apua massulle.

Bioteekin Probiootit on mulle ennustaan jo tuttuja. Olen syönyt niitä silloin tällöin. Nyt markkinoille oli tullut uudempi versio, jossa noita maitohappobakteerikavereita on enemmän kuin siinä normaalissa. Molkosan taas kuulemma myyjän mukaan luo maitohappobakteereille hyvää "perustaa" vatsassa, jossa niiden on helpompi päästä vaikuttamaan. Aika hyvänkuuloinen kaksikko siis. Molkosankin on tuotteena vanha tuttu, mutta Fruit -maku ei ole aikaisemmin päässyt kokeiluun.

Vihreä tee ei tähän suoliston apuohjelmaani varsinaisesti kuulunut, mutta ostin sen samalla reissulla ja se pääsi silloin kuvaan. ;D Aloe Vera -juomaa sen sijaan litkin nyt päivittäin. Tuotetta tarvitsee käyttää noin 1-3 rkl vuorokaudessa. Yhdelle ihmiselle tämä on tosi riittoisaa, jolloin tuotteen normaalihinta, joka oli lähempänä kolmeakymppiä, ei niin paljon haittaa. Tämä oli sopivasti tarjouksessa, joten mun mukaan se lähti parillakympillä. Täysin uusi, mutta ihan miellyttävä tuttavuus. Vihreää teetä ostin sen muiden terveysvaikutusten takia (ja koska tykkään teestä, of course), jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. :)

Ostin nämä yllämainitut tuotteet siksi, koska tiesin, etten voi muuttaa ruokavaliotani "täydelliseksi" (mitä ihmettä se ikinä sitten tarkoittaakaan) yhdessä hetkessä. Joten päätin ostaa jotain, joka tekisi vatsani ja suolistoni elämästä edes vähän helpompaa. Kuitenkin muistutus maankamaralle tulee aina vastaan:

"Ravintolisä ei korvaa monipuolista, tasapainoista ruokavaliota eikä terveellisiä elämäntapoja". 

Voi kökkö.

Nyt joku kertokaa minulle, mitä se monipuolinen ja tasapainoinen ruokavalio oikein on. Olen ostanut kaupasta hapankaalia (sekin on tuttu juttu, kyllä tähän suolistoon on ennenkin kiinnitetty huomiota...) ja ituja. Muuten en ole jaksanut erityisemmin natseilla syömisestäni. Tietty jaksamisen mukaan olen koettanut tehdä terveellisiä valintoja esim. kasvisten lisäämisellä. Mutta ei se helppoa ole.

Iho viime kuussa kosmetologikäynnin jälkeen.

Nyt probiootit ja Molkosan ovat loppu. Fruit ei makuna iskenyt muhun ei yhtään. Ostin sitä siksi, että ajattelin sen olevan paremman makuista kuin normaali Molkosan, joka ei myöskään hemmottele makunystyröitäni. Tulin siihen tulokseen, että normi Molkosan on itse asiassa aika jees. :'D Että jotain hyvää ton toisen kokeiluista, täytyy myöntää! Ostin nyt Fuitin loputtua siis sitä peruskamaa. Sitä saa isommassa pullossa, joten sitä ei tarvitsee hetkeen ostaa lisää.

Mutta seuraava maitohappobakteerikokeiluni siirtyi jo toiselle tasolle. Itse voisin jo kutsua näitä aika HC-tason tapauksiksi:

Olen syönyt tämän Tri Ohhiran maitohappobakteereja ainakin pari kertaa, mutta nyt vastaavanlaisia saa koto-Suomesta (toiset tilasin Amerikasta). Puhdistamon kotisivuilla oleva kuvaus näistä Tri Ohhiran OM-X maitohappobakteereista vakuutti minut (olen lisännyt lihavoinnit tekstiin):

"Mitä eroa OM-X:llä on konkreettisesti muihin maitohappobakteerivalmisteisiin?

1. 12 tarkoin valittua kantaa ja vähintään kolmen vuoden fermentoituminen. Useimmat muut maitohappobakteerit fermentoituvat ainoastaan viikkoja. Jotkut kuukausia ja hyvin harva edes vuotta. Tästä voi jo päätellä, että kolmessa vuodessa ainoastaan vahvimmat bakteerit ovat jäljellä, kyse on varsinaisista hyvien bakteerien eliittijoukoista.

2. Fermentoitumisen sivutuotteena syntyvät prebioottiset yhdisteet, jotka toimivat luonnostaan maitohappobakteerien ravintona. Kapseli on siis täysin lisä- ja täyteaineeton. Useimpiin maitohappobakteerivalmisteisiin lisätään jotain prebioottia, usein eristettyä inuliinia ravinteeksi hyville bakteereille.

3. Äärimmäisen vahvat ja tarkoin valikoidut kannat. Sisältää muunmuassa TH10:n, joka on yli kuusi kertaa vahvempi kuin mikään muu tunnettu luonnossa esiintyvä maitohappobakteeri. Sen on todettu kykenevän tuhoamaan jopa MRSA:na tunnetut sairaalabakteerit.

4. Nämä hyvät bakteerit ovat oikesti elossa kapselin sisällä! Lähes kaikki muut samaan kategoriaan kuuluvat tuotteet on ovat pakastekuivattu, OM-X:ää ei koskaan.

5. Turvallinen ja taatusti toimiva - yli 25 vuoden tutkimustyö ja uniikki täysin luontainen koostumus luovat täydellisen ympäristön hyvien bakteerien suojaksi kapselissa. Ne eivät pelkästään elä siellä, vaan suorastaan kukoistavat.

6. Patentoitu kapselointimenetelmä takaa säilyvyyden ja kestää vatsahapot - maitohappobakteerit pääsevät siis perille ja vapautuvat juuri oikeaan aikaan kapselista.

7. Täysin luonnollinen ja allergiaystävällinen. Gluteeniton ja laktoositon. GMO-vapaa.

8. Ei tarvetta kylmäsäilytykselle. Pitkään kestäneen fermentoinnin ansiosta tuote säilöö itse itsensä."

Olen juuri aloittanut noiden käyttämisen. Jännää. Toivottavasti saan rahoilleni vastinetta.

Mikä saa sinun vatsasi voimaan hyvin? Vinkkejä otetaan vastaan!

Toimiva duo

Kirjoittanut Mulan.

Ihoni otti reilu kuukausi sitten kunnolla takapakkia. Tilanne ei edelleenkään ole varsinaisesti hallussa, mutta silti jo kauniimpaa katsottavaa kuin vaikka pari kolme viikkoa sitten. En juuri perusta vahvasta pakkelista, mutta suuri finnirintamani ajoi minut turvautumaan paksumpaan meikkipohjaan. Ei siksi, että varsinaisesti häpeäisin kasvojeni kuntoa, olen ollut pitkiä aikakausia meikkaamattakin, mutta ehkä se oli yksi tapa saada ne "poissa silmistä, poissa mielestä". Ja tietty meikki samalla suojaa ihoa. Ja nuo kyseiset tulehtuneet tuttavuudet suojaa vasta tarvitsivatkin.

En olisi ennen uskaltanut meikkiä jo valmiiksi tukkeutuneelle iholleni käyttää, mutta luotan (useiden) luonnonkosmetiikan meikkeihin. Kun luen vaikka Zuiin meikkivoiteesta, sen ainesosat kuulostavat sellaisilta, joita juuri kannattaa laittaa oireilevalle iholle. Näin lukee lukee Zuiin kotisivuilla: "Kehäkukka ehkäisee tulehduksia, Aloe Vera parantaa ja rauhoittaa, E-vitamiini kosteuttaa ja antioksidanttinen C-vitamiini silottaa ihon hienoja juonteita."

Mutta siihen peittävyyteen. Pahimman kauden ollessa päällä, tulin havainneeksi yhden melko toimivan kombon: Iroisien BB-voiteen ja Laveran 2-In-1 Compact Foundationin. Iroisien BB on jo BB-voiteeksi hyvinkin peittävä - peittävin tähän mennessä kokeilemistani BB-voiteista itse asiassa. Sen keltaiseen taittava väri on mun punoittavalle naamalle ja etenkin punoittaville finneille omiaan! Rasvoittuvalle iholle se ei kuitenkaan ole ihanteellisin, sillä se jättää iholle kauniin hehkun, mikä taas näkyy meikäläisellä naaman kiiltelemisenä. Välillä oikeastaan tykkäänkin sen tuomasta kuullosta, mutta en silloin, kun iho on pahimmillaan. BB-voide ei myöskään selviä päivästä läpi yksin kunnialla, yleensä finnit alkavat paistaa loppupäivästä jo jonkin verran läpi.

Meikkipuuteri on kiinnitetty Laveran kivipuuterilla ja sitä on myös kolmannessa kuvassa.

Tänään tulin pursuttaneeksi tuubista BB:tä aika tuhdisti ja se itsessään peitti finnit erittäin hyvin. Yritän edelleen selvitä yli siitä järkytyksestä, että Iroisien tuubi on vain 15 millinen, vaikka tiedän sen  - huhujen ja oman kokemukseni mukaan - olevan hyvin riittoisaa, mutta SILTI aina hämmästyn, miten vähällä sillä voikaan selvitä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun sitä lipsahtaa vähän reilummin kämmennelle. :D Poikkeuksellisesti levitin voiteen sormin, siinäkin varmaan yksi syy riittoisuuteen: sivellin ei ollut imemässä meikkivoidetta yhtään itseensä.

Taputtelin siis BB:tä sormin ongelmakohtiin ja levitin loput voiteesta ohuelti koko kasvoille. Vähempi olisi riittänyt kuin tuossa keskimmäisessä kuvassa.

Sama juttu toisella puolella. Ensin meikitön, sitten BB ja lopuksi päällä Laveran meikkipuuteri ja kiinnitys Laveran kivipuuterilla.

Meikkipuuterin -joka muuten ei todellakaan ole puuteri, vaan kiinteä meikkivoide - kanssa saa olla varovainen, ettei lopputuloksesta tule liian meikattua. Siveltimellä laitan sitä armotta aivan liikaa, ja olen nyt käytössä todennut siinä mukana tulleen meikkisienen parhaaksi välineeksi, (en ole tosin kokeillut sormin, mutta sormilla meikkaaminen ei oo mun juttu, BB oli eri asia, kun sen päälle vielä lisättiin meikkiä). Yritin siis töpötellä sienellä mahdollisimman hentoa jälkeä ja kävin sillä koko kasvot läpi. Lopuksi kiinnitin meikin Laveran kivipuuterilla.

Näyttää ihan hyvältä, eikö? Mutta miten päivän päätteeksi, useamman tunnin käytön jälkeen ilman mitään korjailuja?

En tiedä teistä, mutta mulla ei ole valittamista. Monen muun meikin kanssa ovat nuo itsepäiset näpyt tulleet paaaljon selkeämmin esille. Iltapäivästä meikki alkoi kiiltämään, kun kävin kirppiksellä. Luulen, että se johtui a) sisätilan korkeasta lämpötilasta ihmispaljoudesta johtuen b) turhan paksusta kerroksesta BB-voidetta. Ihanteellisin meikki minusta tulee, kun laitan BB:tä vähän näpyille ja ihan ohuelti kautaaltaan kasvoille ja teen "päätyön" Laveran meikkipuuterilla. BB on vain alustaa hyvää meikkipohjaa.

Miksen sitten käyttänyt pelkästään meikkipuuteria? Koska Iroisien BB-voide tekee, sitä, mitä BB-voiteiden kuuluu (nykyään monet sävyttävät päivävoiteet markkinoidaan BB -nimikkeellä): hoitaa ihoa. Näin lukee Jolien sivuilla tästä voiteesta: "Ainutlaatuinen yhdistelmä luonnon omia ihmeaineita; rantajuurikas tasoittaa ihon sävyä ja ehkäisee näppyjä, karpaloöljy sisältää runsaasti hoitavia Omega 3- ja 6 rasvahappoja sekä ehkäisee tulehduksia." Ehkäisee näppyjä ja tulehduksia. Aivan. Jolie vertaili heidän neljä suosituinta meikkipohjaa ja kertoi postauksessaan Iroisien BB:n olevan selkeästi hoitavin meikkipohja noista neljästä. Mulle sitä siis, kiitos.

Muitakin komboja testataan paraikaa, mutta tämän huomasin heti toimivaksi ja halusin jakaa teillekin. Toivottavasti joku hyötyy tästä vinkistä. :)

Projektina ravitsemus

Kirjoittanut Belle.

Nyt taitaa käydä niin, että ravintojutuista tulee aika oleellinen osa meidän blogiamme tulevaisuudessa. Näin ainakin päättelen sillä perusteella, että sekä minä että äiti innostuimme siskoni postauksesta aivan älyttömästi. Soitin nimittäin äidille, ja kysyin, lukiko jo hän Mulanin tekstin, ja puhelu oli sen jälkeen yhtä puheripulia. Samat kysymykset ruokavalion terveellisyydestä, ekologisuudesta ja eettisyydestä mietityttävät meitäkin, ja meillä kaikilla tuntuu olevan ongelmia sen kanssa, että emme tiedä, mikä on parasta. Mikä on edes oikein?

Jos nämä ruokajutut eivät siis kiinnosta, niin skipatkaa vapaasti. Ei loukkaannuta. Mutta toivon, että muut samassa veneessä olijat löytävät näitä lukemaan ja jakamaan ajatuksiaan. 

Perimmäinen ongelma on siis siinä, että emme tiedä, mikä on oikea ruokavalio. Olisi helppoa, jos tietäisi, että tämä on se oikea tapa syödä - tämä, ja vain tämä. Kaikille. 

Sen lisäksi ongelmia tuottaa kiireinen arki, joka vaikeuttaa hyvien valintojen tekemistä, (sitten kun keksii, mitä ne ovat). Ja jos on kuten minä, eli surkea ryhtyjä, ruuanlaitto on aina kynnyksen takana, olipa tekemässä mitä tahansa. (Onneksi myös noutoruoka on jonkin sortin kynnyksen takana. Ja hvyä puoli sekin, että einekset ei nappaa.)

Aion nyt ottaa omaksi projektikseni tämän ruokavalioasian korjaamisen, viilaamisen ja helpottamisen. Alan etsiä vastauksia ongelmiin ensinnäkin kirjallisuudesta, (muutama kirja on jo mielessä, ja äidillähän on se suolistokirja kesken, taidan lainata sen hältä kunhan saan), ja toisekseen arjen rutinoimisesta. 

Kuten aiemmin kerroin, rutiinit ovat nyt pyörineet kovasti mielessäni, sillä olen oivaltanut, että niistä löytyy apu minun elämääni. Rakatan organisointia ja suunnittelua, ja suunnittelun organisointia (heh), mutta ongelmani on aina toteutuksessa. Siis aina. Aina. Hienot kalenterimerkinnät ovat yhtä tyhjän kanssa, jos ei lasketa sitä iloa, jonka saan niiden tekemisestä. Eli ratkaisu tähän kaikkeen on mitä luultavammin siinä, että tekisin asiat suoriltaan tietyllä tavalla, rutiininomaisesti, ilma miettimistä.

Tätä rutiinien taikavoimaa olen harjoitellut jo siivouksen ja kodinhoidon kanssa. Edelleenkään en ole mikään siisteyden jumalatar, mutta olen selvästi mennyt eteenpäin ja saanut ympäristöäni sellaiseksi, missä viihdyn huomattavasti entistä paremmin. Eli ehkä ruoka-asioissakin siitä olisi apu. 

Tänään käytiin keskustelua myös siskon kanssa whatsapissa. Tällä kertaa ei tullut pelkkää iloa ja intoa, eli jos pelkäätte negatiiviseen vivahtavaakaan avautumista, älkää lukeko. Mutta minun pitää aina välillä saada angstata, että on mitään mahdollisuuksia päästä siihen aitoon intoon taas takaisin. Ja nyt minulla on varsin innostunut olo. Tästä tulee projekti!

Mulanin tekstit ovat valkoisella, minun vihreällä. Keskustelu on tsättäilylle ominaisesti varsin katkonaista, kun toisen sanoja kommentoidaan vasta vähän matkaa edettyä.

Hyvää ruokaa vai päänvaivaa?

Kirjoittanut Mulan

Minulle ei tällä hetkellä riitä, että ruoka on terveellistä, haluan sen myös olevan eettistä. Uskon, että nämä kaksi asiaa ovat yhdistettävissä, mutta kaltaisellani tunarilla voi olla aika rankkaa keittiössä.

Lauantaina tuli syötyä aamuapalaksi tällaista: Banaanilettuja (banaani + kananmuna), mustikoita ja mansikoita sekä päällä kermavaahtoa, jota makeutettiin luonnonvaniljalla. Näky ei ole kaunis, tiedän, mutta maussa sen sijaan ei ollut valittamista. Mutta oliko se hyvää ruokaa? Tästä arvio:

Puolesta:

-Hyvä proteiinipitoisuus kananmunan ansiosta

-Gluteeniton (pitäisi olla hyvä juttu mm. aknelle)

- Sisältää banaania ja marjoja, joissa on mm. vitamiineja

- Kermavaahdossa ei sokeria

- Munat ja banaani luomua

- Itsetehty, ei lisäaineita yms. muuta turhaa

- Maistuu nannalta, hyvä herkku näin viikonloppuisin

Vastaan:

- Ei vegaaninen: sisältää kananmunaa ja kermaa

- Marjat ovat lämmitetty, suurin osa vitamiineista on haihtunut samalla tämän takia

- Banaanit ja marjat sisältävät paljon sokeria

- Kermavaahto ei ole terveysruokaa

-korkea hiilaripitoisuus

Eli en voi olla miettimättä: oliko tämä nyt terveellistä vai ei? Riippuu täysin, mitä ruokasuosituksia uskoo tai noudattaa, omani eivät ole mustavalkeita, mutta silti otan nämä huonot puolet huomioon lähes joka kerta ruokaa tehdessä. Aika ahdistavaa.

No entäs sitten illallinen?

Jotain eettistä kenties? Ei lihaa, muttei ole ilmeisesti vegaaninenkaan. No, kaikkea ei voi saada.

Näyttääkö tämä teistä terveelliseltä? Itse ajattelin niin, ainakin aluksi. Lautasella on yksi Quorn -sieniproteiinipihvi, itsetehdyt bataattiranskalaiset, joissa oliiviöljyä ja mausteita ja tammenlehtisalaattia, kirsikkatomaatteja, kurkkua, hapankaalta ja muistaakseni alle kätkeytyi myös vähän linssejä. Mutta oliko tämä hyvä ruoka?

Puolesta:

-Lihaton, joten eettisempi valinta

-Puolet lautasesta sisälsi kasviksia kuten oikeaoppisessa ruokaympyrässä. Lisäksi salaatti ei ole mitään jäävuorisalaattia, vaan tarkoituksella valittua ravintorikkaampaa tammenlehteä

-Hapankaali luomua

-Valmiiden pakasteranskalaisten sijaan on valittu enemmän ravintoaineita sisältävä bataatti ja hyvä laatuista öljyä ja maustettu itse puhdistamattomalla merisuolalla ja pippurilla. 

-Pihvin ansiosta tulee hyvin proteiinia

Quorn-pihvien ainesosista löytyi ikäviä ylläreitä, kuten esim. vehnää

Vastaan:

-Ei vegaaninen
-Kirsikkatomaatit ulkomaalaisia

- Pihvi vaikuttaa pitkälle prosessoidulta

- Sisältää gluteenia (Tämän takiako minulla on akne?)

-Oliiviöljy ei välttämättä kestä kuumentamista

-Bataatissa on paljon hiilareita

Näiden ajatusten kanssa saan painia jatkuvasti, jos pysähdyn edes hetkeksi miettimään syömisiäni. Sitten aknen hoitoon annetaan neuvoksi syödä terveellisesti. Niin siis miltä kantilta? Viikonlopun ruuan katsauksen perusteella voidaan vilkaista miten meni: Gluteeniton? Ei. Vähähiilihydraattinen? Ei. Maidoton? Ei. Eli ovatko nämä valintani syypäitä siihen, että iho kukkii? En usko tietenkään, että asia olisi näin yksioikoinen ja helppo, mutta välillä sitä tulee luettua postauksia, jossa sanotaan, että ole gluteeniton ja maidoton, niin eiköhän se siitä. Ja oliko muuten ruokavalioni päin sitä itseään? Minusta olisin voinut tehdä paljon huonompia valintoja. Esimerkiksi illallisen suhteen. Quorn-pihvi olisi voinut olla eineslihapihvi, bataatit pakasterankalaisia ja salaatti olisi voinut uupua kokonaan. Olen syönyt sellaistakin ruokaa.

Ruuan kohdalla koen, että aina asiat voisi tehdä paremmin ja aina jokin menee pieleen. Ehdottomuus aiheuttaa vain ahdistusta ja pahimmassa tapauksessa pakkomielteen, joka voi johtaa syömishäiriöön/syömishäiriöihin. Arjessani on jo monta tekijää, jotka kuormittavat minua ja haluaisin ruuan olevan minulle nautinto, en hampaiden kiristelyn aihe. Nykyään löysään pipoani asioiden suhteen, mutta silti välillä harmittaa. Aiheutanko minä itselleni aknen? Ja miksi silloin, kun olen ollut ehdoton, ihoni on silti ollut huonossa kunnossa? Miten voi syödä "täydellisesti" (riippuu, mihin ruokalahkoon kuuluu), mutta silti rennosti ja stressaamatta? En ole vielä löytänyt ratkaisua tähän, mutta ajattelin nyt vähentää stressaamista ja keskittyä hyviin asioihin ruokavaliossani enkä vain huonoihin. Tällä viikolla haemme luomumunia kimppatilauksesta, se on ainakin tekee ruokavaliostani jollain tavoin hyvää, vaikkei olekaan vegaaninen.

Mites teidän päänne vuoropuhelu? Ahdistaako ruuanteko? Vai oletteko täysin tyytyväisiä miten ja mitä syötte?

Hyvinvoinnin metsästystä (nokkela sanaleikki)

Kirjoittanut Belle.

Viime aikoina metsässä hengailun hyvää tekevistä vaikutuksista on ollut paljon juttua. En ole aiemmin mitenkään erityisesti perehtynyt asiaan, mitä nyt otsikot silmäillyt. Nyt edellisellä kävelylenkillä asia putkahti kuitenkin yhtäkkiä jostain mieleeni ja kotiin päästyäni googletin, mitä netti sanoikaan asiasta.  Heti löytyi muun muassa Ylen juttu siitä, miten jo 20 minuutin hengailu metsässä madaltaa verenpainetta. Otsikko, jonka muistinkin silloin aiemmin silmäilleeni. (Mutta huolellisesti.)

Itse asiassa minua muuten ihmetyttää, miksi aina kaikkea terveellistä markkinoidaan sillä verenpaineen madaltamisella? Anteeksi nyt vaan, mutta korkea verenpaine ei todellakaan ole jokaikisen suomalaisen ongelma. Joillekin verenpaine ei ole ongelma ollenkaan. Ja toisille, kuten minullekin jonkun kerran, ongelmaksi käy se jatkuva huippaus, jota matala verenpaine aiheuttaa. Joskus ihmisiä saattaisi kiinnostaa asioiden muutkin terveysaspektit.

En ole itse ollut koskaan mikään kova eränkävijä. Ehkä siksi, että minulla ei ole koiraa, en ole kiinnostunut metsästyksestä, enkä sen yllämainitun huimauksen takia pysty marjastamaan enkä sienestämään. (Jatkuva kyykistely ja kumartelu alkaa nopeasti tuntumaan päässä.) Mitään luontevaa metsäänsuuntaamissyytä ei ole ollut - muuta kuin se ihan puhdas hengailu. Kävelyllä olen käynyt. 

Olen kyllä aina nauttinut luonnossa liikkumisesta. Kun asiaa alkaa miettimään, en itse asiassa muista yhtäkään kertaa, jolloin jokin metsässä ollessa olisi alkanut ahdistamaan. Paitsi muu maailma, siellä jossain. Ja sekin yleensä unohtuu nopeasti. 

Joten miksi käyn kävelyllä metsissä niin harvoin? Ihan kuin eläisin muka kovinkin urbaanissa ympäristössä, jossa metsään mennäkseen pitäisi ajaa sata kilometriä autolla ja sitten saisi ihailla hienoa kolmen puun rypästä. Paremminkin Suomessa pitää olla aika tarkka voidakseen rajoittaa liikkumisensa asfalttien ja talojen tuntumaan. Muutama harha-askel ja kohta törmää häiritsemään suden ja Punahilkan keskustelua. Silti, päivästä toiseen, enimmäkseen sitä sivuuttaa mahdolliset metsät. Jos bussireitin varrella on vaara nähdä puita, aina on onneksi älypuhelimet, joita räplätä.

Jos nyt unohdetaan se verenpaineen laskeminen - ne taikasanat, joista kaikkien pitäisi innostua - metsään menemisellä oli muitakin hyötyjä. Ihan jo stressitasojen lasku. (Johon se verenpainekin oletettavasti liittyy, mutta ei nyt vahingossa mainita mitään muuta ekana, ettei se verenpaineasia mene keltään ohi.) Metsä auttaa myös lasten allergioihin, sillä metsän erilainen bakteerikanta on ilmeisesti siinä asiassa hyödyllinen.

Minä olen kuvitellut olleeni tänä syksynä jo suht tasapainossa. Viime keväänä iski kunnon stressipiikki, mutta koska pahin on jo helpottanut, olen olettanut, että kaikki on nyt hyvin, ja minusta on kehittynyt oikea superihminen ja how does she do it -nainen. Vaan viimeistäänkin tämän aamun "mä en kestä tätä paskaa" -totaalihajoaminen todistaa kuvitelmani vääräksi. Tällä hetkellä tarvitsen elämääni ennen kaikkea rauhoittumista, mielenhallintaa ja kykyä rutinoida asiat niin, että ne vievät mahdollisimman vähän voimavaroja. (Tuosta viimeisestä tulen vielä varmasti jauhamaan täällä, se on viime aikojen suurimpia oivalluksiani. Tulette vielä kyllästymään minuun, ellette ole ehtineet kyllästyä jo.)

Ehkäpä metsäreissut tulisivat nyt tarpeeseen. Vaellusharrastukseen hurahtamista odotellessa voisi olla hyvä nyt aikatauluttaa muutama metsäkävely viikkoon ja katsoa tuleeko tuloksia ja antaa itseni vähän hengähtää. 

Rentoutumisesta ja levon tärkeydestä

Kirjoittanut Belle.

Olen ollut kipeänä. Olen vieläkin kipeänä. Aiemmin viittaamani alakulo liittynee tähän.  Minulla ei ole ollut oikein mahdollisuutta rentoutua viime aikoina, mikä ei suoranaisesti ole edistänyt nopeaa toipumista, siksi olo on oikeastaan vain karmeutunut viime päivinä. Tänään sain kuitenkin vihdoin tilaisuuden lepoon.

Aamulla hampaita pestessäni mietin, olisiko mukava käyttää osa tämän päivän minä-ajasta meikkaamiseen. Meikkaaminen on ihanaa, mukavaa tekemistä, rentouttavaa ja terapeuttistakin. 

Ja sitten seuraava ajatus yllätti, tuli aivan puskista. Ei kiitos. En jaksa. En halua käyttää vähäistä energiaani tähän.

Mutta mitä? Miksi en muka? Ei sillä, en minä joka päivä meikkaakaan, mutta kun kerrankin olisi aikaa ja hyvä tilaisuus ja minä tykkään siitä, niin miksi ei?

Aloin pohtia asiaa ja hoksasin jotain, mitä en ole ennen tullut ajatelleeksi. Ja se oivallus oli tämä: rentoutuminen ei ole lepoa. 

Tai jos totta puhutaan, niin jonkun tämän tyyppisen ympärillä ajatukseni ovat kierrelleet niinä iltoina, kun olen halunnut käyttää kallisarvoisen oman aikani hyvien sarjojen katsomiseen sen sijaan, että menisin nukkumaan. Olen tiennyt, että minun kannattaisi oikeasti vain nukkua. Heti. Heti kun siihen saa tilaisuuden. Koska uni on tärkeää. Sitä hokee nykyään joka toinen, ainakin kaikki hyvinvointivalmentajat.

Ongelma on siinä, että nukahtaminen on todella vaikeaa, jos ei ole rentoutunut. Ja vaikka esimerkiksi telkkarin tuijottamisen rentouttavasta vaikutuksesta voidaan olla montaa mieltä, introverttinä minulle on nykyään jo päivänselvää, että minä en saa unta, jos en saa päivän tuoksinnoiden jälkeen olla hetken itsekseni, ihan rauhassa. Vaikka sitten telkkarin ääressä. 

Levätäkseni minun täytyy siis saada rentoutua. Mutta rentoutuminen ei ole lepoa.

Ja kun keho on ylikierroksilla ja flunssan kourissa, se huutaa lepoa. Lepoa, lepoa, lepoa! Se ei halua käyttää viimeisiä voimavarojaan meikkaamiseen. Nyt pitää ihan oikeasti tehdä se, mikä yleensä ei onnistu, eli maata sohvalla ja katsoa vaikka Gilmoren tyttöjä ilman että keskittyy. Ja siinä vaiheessa kun sekin on vähän liikaa, mennä heti nukkumaan. Ihan oikeasti heti. Ja nukkua pois niitä univelkoja.

Onko lepoa sitten blogin kirjoittaminen? Tuskinpa. Ei ainakaan silloin, kun otan myös kuvia, säädän koneella niiden valotuksia, rajauksia sun muita, ja sitten koitan kirjoittaa jotain, vaikka mitään ei meinaa irrota, ja sitten viilaan tekstiä ja kieliasua ja mietin, voiko tämän lauseen ymmärtää väärin ja tuleeko muuten tähän kohtaan pilkkua ja googletan, onko joku sana yhdyssana vai kaksi sanaa.

Ei tämä ajatuksenvirtakaan ehkä lepoa ole, (eli ei ole, ei ihan oikeasti ole), mutta rennnompaa, tätä voisin tehdä ennen nukkumaanmenoa (yhdyssana vai ei?), ja ennen kaikkea: nopeampaa. Tässä tämä, tässä minä, juuri nyt, ilman mitään krumeluureja. Nyt menen lepäämään. Palaan ajatuksineni tänne sitten myöhemmin. 

Kasvokkain koklaa: Laveran deodorantit

Me kolme olemme yhteensä kahlanneet aika hyvin läpi luonnonkosmetiikan deodorantteja. Jokaisella taitaa olla tällä hetkellä eri lemppari. Siinä missä minä olen vastikään ihastunut Love Freshin Mandarin&Lime -deodoranttiin, siskoni Born to Bioon ja äiti siihen vaatimattomaan Lifen dödöön, me kaikki olemme käyttäneet myös Laveran deodorantteja ja jokaisella on niistäkin varsin hyviä kokemuksia. Niinpä koostamme tähän vähän jokaisen mielipiteitä Laverasta.

Pito 

Mulan: Pito on ollut yksi parhaimpia luonnonkosmetiikassa

Belle: Minulla ei yleensä ole suuria ongelmia deodorantin pitävyyden kanssa, jos edellisestä suihkussa käynnistä ei ole kohtuuttoman pitkää aikaa - toisin sanoen Lavera ei ole pahemmin pettänyt, mutta viime aikoina ei kovin moni muukaan deodorantti.

Pocahontas: Ainakin niinä kausina, jolloin en puske jätealtaan hajuista hikeä, tuote toimii.

Pito on siis todettu varsin hyväksi meillä kaikilla, vaikka yhteensä olemme suht haastava yleisö.

Tuoksu

Mulan: Olen kokeillut sekä Limeä ja Rosea ja molemmissa on raikas ihana tuoksu, joka ei ole liian voimakas.

Belle: Laveralta minulla on ollut limen tuoksuinen ja kookoksen ja vaniljan tuoksuinen ja olen kokeillut sekä roll-on-versiota että suihkutettavaa. Lisättäköön tässä aiempaan, että olen rakastanut jokaista Lavera-deodorantin tuoksua.

Pocahontas: Tuoksut ovat nopeasti haihtuvia ja lempeitä - jopa terapeuttisia.

Kaikki kolme olemme sen verran tuoksuorientoituneita, että Laveran deodorantit ovat sikäli kuin suoraan meille suunnattuja. Se, että tuoksuvaihtoehtoja on useampia, on selkeä plussa.

Parasta tuotteessa

Mulan: +Alkoholiton +Alumiiniton +Ihanat tuoksut +Melko hyvä pito

Belle: Tuoksut!

Pocahontas: Pito - ja tuoksut

Ehkä kävikin jo selväksi, mutta Laveran deodoranteissa tuoksuvalikoima on aika lailla se paras puoli. Kohtuu hyvän pitävyyden lisäksi, mikä nyt tietysti on aikalailla minimivaatimuksia deodorantilta.

Tuotteessa ärsyttää

Mulan: uudet pakkaukset ovat muovista lasin sijaan

Belle: olen kokeillut sekä roll on-versiota että suihkutettavaa. Suihkutettava on kyllä kieltämättä ollut kivempi siitä, että kuivumista ei ole tarvinnut sitten odotella niin kauaa

Pocahontas: Ainoa selkeä miinus on roll-oneille tyypillinen kuivumisen odottelu.

Kommentit pakkauksesta

Mulan: uudet pakkaukset ovat muovista lasin sijaan

Laveran pakkaukset ovat ihanan raikkaita ja pirteitä. Lasin muuttuminen muoviksi on kyllä kieltämättä aika harmillista, sillä luonnonkosmetiikalta kaipailisi myös mahdollisimman ekologisia pakkauksiakin. Toivottavasti Lavera päättää vielä palata takaisin lasisiin pulloihin.

Käyttömukavuus

Deodorantissa käyttömukavuuteen vaikuttaa pidon ja tuoksu(ttomuude)n lisäksi yleensä eniten nimenomaan kuivumisnopeus. Laveran roll-oneissa se on sitä mitä roll-oneilta voi olettaakin, eli hitusen hidas. Kiireessä se ei tietysti ole mikään paras ominaisuus, mutta muutoin kyseessä ei ole suuri haitta. Koska tuoksut ovat kuitenkin mietoja ja raikkaita ja pito hyvä, käyttömukavuus on kaiken kaikkiaan selvästi plussan puolella ja voimme kaikki sanoa, että Laveran dödöt ovat ehdottomasti parhaiden luonnonkosmetiikan deodoranttien joukossa.

Meidän kunkin omat deodoranttikokemukset löydät aiemmin kirjoitetuista postauksista seuraavien linkkien takaa.

Mulan: Luonnonkosmetiikan deodoranttien vertailua
Belle: Sitrusdeodorantteja - onko muka muitakin?
Pocahontas: Dödöä on siinä monenlaista